Keskustelu tuli täyteen, joten jatko seuraa tässä, koska ei mahtunut sinne enää vastaamaan.
Joku esitti ketjussa kysymyksen, johon yritän nyt vastata.
"Kysymys olikin siitä että joutuuko ei-uskovainen hyvä ihminen helvettiin siksi, koska ei usko jumalaan? Jos joutuu niin tekeekö Jumala silloin oikein ja onko Jumala silloin hyvä?
Vai pääseekö ei-uskovainen hyvä ihminen taivaaseen?"
Minä en ole ihmisten tuomari. Jumala päättää, kuka menee taivaaseen ja kuka helvettiin. Ihmisillä ei ole valtaa sitä päättää. Voisin esittää sinulle vastakysymyksen, että MITEN MÄÄRITTELET HYVÄN IHMISEN?
Ei ole olemassa hyviä ja huonoja ihmisiä. Olipa ihminen uskovainen tai ei, hän on silti syntinen ja ns. huono ihminen. Jumalalle näin ollen ainoa kriteeri on usko, ei ihmisen "hyvyys". Ihmisen hyvyyttä on hyvin vaikea arvioida, koska mikä on se mittari, millä sitä hyvyyttä mitattaisiin. Kuten jo aiemmin tuli esille, Jumala armahti ristiltä murhamiehenkin, ei siksi, että hän olisi hyvä, vaan siksi, että hän uskoi Jeesukseen.
Sitten tuo kysymyksesi, tekeekö Jumala oikein, niin ihmisellä ei todellakaan ole oikeutta arvostella Jumalan tekemisiä, koska Jumala ei tee virheitä ja on erehtymätön. Jumalalla on kaikki valta päättää, kuka menee taivaaseen ja kuka ei. Hän ei määrittele ihmisen hyvyyttä samalla tavalla kuin ihmiset itse itselleen. Jumalalle riittää, että syntinen kurja ihminen VAIN USKOO. Se riittää.
Oliko tarpeeksi selkeä vastaus? Korjatkaa/lisätkää, jos olen väärässä tai jos jotain oleellista jäi sanomatta.
Alkuperäinen kehäpäätelmä -linkki on täynnä ja sen voi lukea täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014699482
Joku esitti ketjussa kysymyksen, johon yritän nyt vastata.
"Kysymys olikin siitä että joutuuko ei-uskovainen hyvä ihminen helvettiin siksi, koska ei usko jumalaan? Jos joutuu niin tekeekö Jumala silloin oikein ja onko Jumala silloin hyvä?
Vai pääseekö ei-uskovainen hyvä ihminen taivaaseen?"
Minä en ole ihmisten tuomari. Jumala päättää, kuka menee taivaaseen ja kuka helvettiin. Ihmisillä ei ole valtaa sitä päättää. Voisin esittää sinulle vastakysymyksen, että MITEN MÄÄRITTELET HYVÄN IHMISEN?
Ei ole olemassa hyviä ja huonoja ihmisiä. Olipa ihminen uskovainen tai ei, hän on silti syntinen ja ns. huono ihminen. Jumalalle näin ollen ainoa kriteeri on usko, ei ihmisen "hyvyys". Ihmisen hyvyyttä on hyvin vaikea arvioida, koska mikä on se mittari, millä sitä hyvyyttä mitattaisiin. Kuten jo aiemmin tuli esille, Jumala armahti ristiltä murhamiehenkin, ei siksi, että hän olisi hyvä, vaan siksi, että hän uskoi Jeesukseen.
Sitten tuo kysymyksesi, tekeekö Jumala oikein, niin ihmisellä ei todellakaan ole oikeutta arvostella Jumalan tekemisiä, koska Jumala ei tee virheitä ja on erehtymätön. Jumalalla on kaikki valta päättää, kuka menee taivaaseen ja kuka ei. Hän ei määrittele ihmisen hyvyyttä samalla tavalla kuin ihmiset itse itselleen. Jumalalle riittää, että syntinen kurja ihminen VAIN USKOO. Se riittää.
Oliko tarpeeksi selkeä vastaus? Korjatkaa/lisätkää, jos olen väärässä tai jos jotain oleellista jäi sanomatta.
Alkuperäinen kehäpäätelmä -linkki on täynnä ja sen voi lukea täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014699482
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin epäoikeudenmukaiselta kuin se inhimillisesti ajateltuna tuntuukin, ei "hyvänkään" ihmisen taivaspaikka ole taattu sen kummemmin kuin "ryöttäsyntisen". Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Raamatun käsitys ihmisen "hyvyydestä":
Ps. 14:3
Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.
Jes. 64:6
Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niinkuin tuuli.
Muun muassa Roomalaiskirjeen 3. luvussa on kuvattu se vanhurskaus, joka Jumalalle kelpaa:
20 Sentähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta synnin tunto tulee.
21 Mutta nyt on se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilman lakia julistettu, lain ja prophetain kautta todistettu;
22 Se Jumalan vanhurskaus, (sanon minä), joka tulee Jesuksen Kristuksen uskon kautta, kaikkein tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat: sillä ei ole yhtään eroitusta.
23 Sillä kaikki ovat he syntiä tehneet ja ei heillä ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.
24 He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jesuksessa Kristuksessa,
25 Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta,
26 Joita Jumala kärsinyt on, osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla: että hän itse vanhurskas olis ja sen vanhurskaaksi tekis, joka Jesuksen uskosta on.
27 Kussa siis on kerskaus? Se on suljettu ulos. Minkä lain kautta? Töidenkö lain kautta? Ei, vaan uskon lain kautta.
28 Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain töitä.
"Uskoo" on vain sana ja voipi tarkoittaa jhan mitä hyvänsä.
Mutta joka uskoo että Jumala ITSE oli Kristuksessa ja sovitti näin maailman synnit itse itsensä kautta Kristuksen lihassa kärsien, eikä sen vuoksi lukenut heille heidän syntejänsä. Ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. (Viran saarnata sovinnosta ihmisen ja jumalan välillä Jeesuksen Kreistuksen välimiehen kautta.)
Room. 10:611 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se
*) uskon sana, jota me saarnaamme.
Sillä jos sinä
1. tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja
2. uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt,
3.niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
Ongelmana on jyrkän dualistinen käsitys siitä ettei Jumalalla olisi yhtään enempää kuin kaksi mahdollista tuomiota; kirkas taivas tai tulikuuma helvetti. Tämä sotii luonnollisesti jokaisen oikeustajua vastaan, eikä moinen käsitys ole edes Raamatullinen, vaan Raamatussa ilmoitetaan Jumalan tuomio ihmisille:
Ps. 62:12
(62:13) Ja sinun, Herra, on armo; sillä sinä maksat kullekin hänen TEKOJENSA MUKAAN.
Matt. 16:27
Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen TEKOJENSA MUKAAN.
Luukas 12:47-48
"sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään."
1. Korinttolaiskirje 4:3-5
"Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta."
Roomalaiskirje 2:14-16
"Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Ilm. 20:13
"Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin TEKOJENSA MUKAAN."
Jumala siis punnitsee meidän sydämemme ja on oikeudenmukainen tuomioissaan. Elävä usko pelastaa tuomiolla, koska se on kokonaisvaltainen luottamus Jeesukseen, jolloin haluaa armahdettuna seurata Jeesuksen opetuksia myös käytännön elämässä tehden sitä hyvää mitä Jeesus opetti armahtaen myös itse lähimmäisiään ja puolustaen oikeutta.
Jeesus ilmoitti olevansa tie, totuus ja elämä. Mistäpä me tiedämme jos joku seuraa tuota Jeesuksen tietä ja totuutta elämään edes tietämättä että kulkee tietä jonka me tunnemme Jeesuksena?
Tämä on yksi minua usein askarruttaneista asioista. Kuten monessa esille ottamassasi Raamatun kohdassa sanotaan, viimeisellä tuomiolla ihminen tuomitaan "tekojensa mukaan". Toisaalta monessakin kohti Raamattua sanotaan siihen suuntaan, että parhaatkin ihmisen teot ovat Jumalan silmissä kauhistus, eikä kukaan ihminen tee hyvää. Eli "tekojensa mukaan" tuomittuna jokainen ihminen joutuisi epäilemättä helvettiin.
Sitten taas toisaalta Raamatun mukaan usko Jeesukseen on ainoa "teko" mikä ihmiseltä vaaditaan.
Joh 6:28-29
28 He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?"
29 Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko." [1. Joh. 3:23]
Edelleen Raamatun mukaan myös usko on Jumalan lahjaa ja armoa, joten sekään ei ole ihmisen "teko" sanan varsinaisessa merkityksessä.
Onko sitten "paremmille uskovaisille" "parempi taivas" ja "huonommille epäuskoisille" "huonompi helvetti"? Kyllä toisaalta Raamatusta saa sellaisen kuvan, että ei ole "parempia uskovaisia" ja "huonompia uskovaisia", eikä "parempia epäuskoisia" ja "huonompia epäuskoisia".
Ihminen ei siis voi pelastuakseen "tehdä" mitään, mutta kuitenkin hänet tuomitaan "tekojensa mukaan"... Kyllä näitä asioita miettiessä menee vähemmästäkin pää sekaisin! Sinänsä minusta todella kiintoisa aihe keskusteltavaksi, mutta taitaa olla, ettei ihmisjärki riitä asian ymmärtämiseksi.
anteeksiantamuksessa anteeksi, heitetään armon mereen ja niitä ei enää muistella. Mutta kun sitä syntiäkin tulee joka päivä lisää myös ajatuksissa, miten niiden kanssa käy.
... että synnit pyyhitään pois eikä niitä enää ole. Tästä syystä Jumalan mahtava anteeksianto on niin suuri, että se voi jopa pyyhkiä synnit pois ja antaa ihmiselle mahdollisuuden pelastua helvetistä. Ajattele vaikka ristillä ollutta ryöväriä Jeesuksen rinnalla, joka armahdettiin. Hänen syntinsä pyyhittiin pois, koska hän uskoi ja hän varmasti päästi taivaaseen.
Koska ihminen ei ole täydellinen, pitää vaan jaksaa uskoa syntinsä anteeksi, että Jeesus on kuollut ihan jokaisen meidän puolesta. Jumala on niin mahtava, ettei meidän synnit nujerra Jumalan järjestystä ja pelastussuunnitelmaa Jeesuksessa. Meidän syntimme ovat hyttysen ininää Jeesuksen sovitustyön edessä. Meillä on lupa uskoa joka päivä, että syntimme on anteeksi annetut. Yrittäkäämme elää siten, ettemme sitä tahallan lisää tee, mutta jos teemme, nekin anteeksi saamme.
Mutta uskosta Jeesukseen rangaistusta ei tarvitse itse kärsiä! Yksinkertaista, sillä Jeesus on jo rangaistuksen kärsinyt. Eli kaikki ovat pahaa tehneet, mutta Jeesukseen uskovat armahdetaan.
Meille jää yksi "teko", joka on välttämätön, ja se on valinnan tekeminen; seuratako Jeesusta ja ottaa armo vastaan vai jotain muuta. Ristin ryöväri teki valintansa ristillä. Sitä ennen hän uskoi Jeesuksen olevan Jumalan poika. Toinen ryöväreistä sai myös mahdollisuuden, mutta hän torjui uskonsa ja vielä ennen kuolemaansa meni muiden mukana herjaten.
"39 Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä."
40 Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
41 Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".(Luuk. 23:39-42)
>>
Toisaalta monessakin kohti Raamattua sanotaan siihen suuntaan, että parhaatkin ihmisen teot ovat Jumalan silmissä kauhistus, eikä kukaan ihminen tee hyvää. Eli "tekojensa mukaan" tuomittuna jokainen ihminen joutuisi epäilemättä helvettiin.
>>
Tuo on varsin yleinen tulkinta, mutta ei Raamatun kokoneisuuden valossa validi.
Vanhoillislestadiolaisuudessa usein korostetaan tuota, ettei teoilla kukaan tule autuaaksi. Tämä on sinänsä myös Raamatun kanta. Tällä kuitenkin tarkoitetaan lihan tekoja. Ihminen voi valita seuraako henkeä vai lihaa. Kaikissa ihmisissä on Jumalan antama henki, ja omatunto joita voi seurata vaikka ei sinänsä Jumalaan uskoisikaan.
Yksi vl-fraasi, mitä usein toistetaan on:
"Paraskin ihmisen teko on kuin likainen vaate Jumalan silmissä". Tämä on peräisin Jesajan kirjoituksista 64:6
Kuitenkin luvussa 64:5 kerrotaan kuinka Jumala tervehtii ilolla niitä, jotka tekevät vanhurskautta ja jakeessa 64:8 muistutetaan että olemme vajavaisinakin Jumalan tekemiä.
Tässäpä tuo Jesajan kohta kokonaisuudessaan:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1142352161291&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Jes. 64:5-8&ctx=0&mod1=FinBiblia&mod2=FinPR&mod3=FinRaam
Kokonaisuus vaikuttaisikin siltä vaikka tekomme sinänsä eivät Jumalan silmissä mitään auttaisikaan, niin kuitenkin Jumala ottaa huomioon sen että olemme alunperinkin vajavaisia ja puutteellisia. Kun lapsi harjoittelee jonkin työn tekemistä, niin annamme kiitosta sellaisestakin suorituksesta mistä aikuisia moittisimme. Olemme Jumalan lapsia ja tekojamme ei mitata onnistumisella vaan yrityksemme mukaan. Seruaammeko lihaa vai henkeä on mielestäni sama kuin yritämmekö tehdä oikein vai teemmekö itsekkäästi väärin.
Kaiken kaikkiaan Jeesus on Jumalan ilmoitus meille ihmisille että Hän armahtaa meidät, kun haluamme vain ottaa tämän armahduksen vastaan ja osaltamme armahtaa muita. Usko Jeesukseen sisältää sen että haluamme seurata Jeesuksen opetuksia elämässämme. Siinä on luvattu armahdus tuomiosta.
>>
Onko sitten "paremmille uskovaisille" "parempi taivas" ja "huonommille epäuskoisille" "huonompi helvetti"? Kyllä toisaalta Raamatusta saa sellaisen kuvan, että ei ole "parempia uskovaisia" ja "huonompia uskovaisia", eikä "parempia epäuskoisia" ja "huonompia epäuskoisia".
>>
Kuitenkin Raamatussa ilmoitetaan että meidät kaikki punnitaan ja pelastuneillakin on erilaisia kohtaloita:
1. Korinttolaiskirje 3:
3 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.
14 Se, jonka rakennus kestää, saa palkan.
15 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.
Kyseinen kohta antaa ymmärtää että toinen pelastuneista saa palkan ja toinen kärsii vahingon, mutta molemmat kuitenkin pelastuvat?
Siinä olen samaa mieltä että ei meidän ihmisten ymmärrys riitä käsittämään Jumalan tuomioita. Meille riittääkin se että seuraamme puhtain sydämin sitä totuutta, jonka totuudeksi ymmärrämme ja luotamme siihen että Jumala on tuomioissaan oikeudenmukainen. Meidänhän ei tarvitse kenenkään kohtaloa ratkaista eikä meistä siihen olisikaan ja siksi siitä myös usein Raamatussa varoitetaan.
Matt. 20 vertaa Jumalan valtakuntaa isäntään, joka antoi kaikille työntekijöille saman palkan.
En eilen muistanut tuota kohtaa, mutta niinpäs onkin. Kaikki työmiehet saivat saman palkan riippumatta siitä, milloin olivat työn aloittaneet. Tässä aiemmin puhuttiin ihmisen oikeustajusta, ja tuo jos mikä on sen vastaista. Mutta tutkimattomat ovat Jumalan tiet.
Olen ilmeisesti kanssasi samoilla linjoilla ajatuksineni. On totta, että teot eivät pelasta (Ef 2:8-9):
8 Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on:
9 Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi
Kutenkaan tämä ei saa olla "tekosyy" siihen, etteikö ihminen voisi/saisi tehdä hyvää. Usko synnyttää rakkauden, jolloin teot ovat oikeasti sellaisia, että oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee, kuten Raamattu neuvoo. Itse olen sitä mieltä, että jos "hyvää" tekee ansion toivossa, niin parempi olisi olla tekemättä. Hyvän työn tulisi olla täysin pyyteetöntä, ja sellaista se voi olla vain uskon synnyttämän rakkauden kautta.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että "teko" voi olla myös tekemättä jättäminen. Esimerkiksi lähimmäisen kunnioitus on "teko", joka näkyy ehkä parhaiten tekemättä jättämisenä.
"Siinä olen samaa mieltä että ei meidän ihmisten ymmärrys riitä käsittämään Jumalan tuomioita. Meille riittääkin se että seuraamme puhtain sydämin sitä totuutta, jonka totuudeksi ymmärrämme ja luotamme siihen että Jumala on tuomioissaan oikeudenmukainen. Meidänhän ei tarvitse kenenkään kohtaloa ratkaista eikä meistä siihen olisikaan ja siksi siitä myös usein Raamatussa varoitetaan."
Tuo oli hyvin sanottu, ja olen siitä täysin samaa mieltä :)
Raamattu on täysin ihmisten kirjoittama kirja, eikä siihen kirjoitettua tekstiä voida ottaa pohjaksi millekään tiedolle.
Raamatussa on ainoastaan ihmisten ikivanhat uskomukset ajalta jolloin tiede ei ollut yhtä kehittynyt kuin mitä se nyt on.
Jos suurin osa raamatun teksteistä pitäisi paikkaansa, niille olisi saatu jo tieteellisiäkin todisteita ja voitaisiin olettaa että ainakin osa tekstistä on totta.
Mutta kun raamatuun kirjoitettuja tarinoita ei tue yksikään todiste.
Tämä on syytä muistaa kun kinastelette kenen uskomukset ovat oikeita ja kenen ei.
Tulkitsinko tuon oikein jos ajattelin että vain Jumalaan uskovat pääsevät taivaaseen?
Raamattu opettaa, että uskomalla pääsee taivaaseen.
Mutta Raamattu opettaa myös siten, että joilla ei ole lakia, ei lailla tuomita.
Uskon siis, että nämä ihmiset, joilla ei ole lakia, ovat sellaisia, jotka eivät jostain syystä koskaan elämänsä aikana saa kuulla evankeliumia. Maailmassa on sellaisia luonnon kansoja joille Jumala on jotenkin ilmoittanut itsensä ja nämä kansat kunnioittavat ja suojelevat luontoa jne. Myös lapset, vammaiset ja muut, esim. vauvat, jotka eivät ymmärrä mitään, pelastuvat varmasti.
Entä sellaisessa tapauksessa jossa henkilö on lukenut evankeliumin ja raamatun moneen kertaan, mutta ei silti usko sanaakaan koko tekstistä?
Henkilö on kaikesta huolimatta koko elämänsä ajan puolustanut itseään heikompia, auttanut kärsiviä, ollut hyvä muille ihmisille, eikä ole tahallaan tehnyt pahaa muurahaisellekaan.
Mitenkäs nyt menetellään?
Kirjoitit: "henkilö on lukenut evankeliumin ja raamatun moneen kertaan, mutta ei silti usko sanaakaan koko tekstistä?"
Minäkin olen lukenut Aku Ankkaa, Harry Potteria ja Muumi-kirjoja - enkä usko sanaakaan näistä opuksista.
Ei Jumala vaadi ihmiseltä muuta kuin uskoa. Jos ei usko, silloin ei usko. Silloin käy niin kuin ei-uskovalle on ennustettu käyvän. Uskossa on kyse USKOSTA. Jos ei halua vastata Jumalan kutsuun myöntävästi, niin se on oma valinta olla hyväksymättä kutsua.
Olen minäkin lukenut Koraanin sivistysmielessä, mutta en silti usko pätkääkään, mitä se opettaa. Olen lukenut myös Veda-kirjoja, mutten usko niitäkään. Olen vain sivistänyt itseäni, jotta voin puhua uskonnoista ja tietää, mistä puhun. Raamattu on näistä uskontojen kirjoista ainoa, johon luotan ja jonka Sanaa uskon.
Raamattu opettaa, että ihminen pelastuu, kun uskoo. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin kristuksen tähden. Ei siinä kysytä, oletko koko Raamatun lukenut, vaan kysytään, uskotko Jeesukseen.
Niin tuohan se on juuri esimerkillistä uskovaisten ajattelua. Minulle ei käy kuinkaan sitten kun minä kuolen koska minä uskon Jumalaan/Jeesukseen/Raamattuun, mutta muut sen sijaan palavat ikuisessa tulessa koska eivät usko samoihin asioihin.
Monet uskovaiset kuvittelevat olevansa parempia kuin he jotka eivät usko.
Heidän mielestään heidän ajattelutapansa sekä raamatun tulkintansa on juuri se oikea, kaikki muut ovat vääriä. Näitä "väärinajattelijoita" hieman halveksutaan sekä säälitään ja heidän puolestaan rukoillaan jotta he tulisivat vihdoinkin järkiinsä ja alkaisivat ajattelemaan juuri kuten minäkin ajattelen.
Ihan niinkuin Jumalaan uskomattomilla ei olisi ihmisarvoa ollenkaan, sen verran kieroon heitä katsotaan sekä hiljaa mielessä ajatellaan että voi ressukoita mihin joudutte sitten tuomiopäivänä.
Kehäpäätelmistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehäpäätelmä
Uskovaiset eivät ole vielä tähän mennessä kyenneet perustelemaan uskottavasti tiede taikka filosofi yhteisöille omia uskomuksiaan.
Yleensä uskovaiset perustevat uskomuksensa siten että jokin asia on näin koska raamatussa lukee niin. Raamattu on oikeassa koska se on Jumalan sanaa. Jumala on oikeassa koska hän on kaiken luoja ja tämän tiedän siksi koska raamatussa näin sanotaan.
Selvä kehäpäätelmä eikä näin ollen mene läpi tiedepiireissä.
Minua kiinnostaisi tietää mitkä kohdat raamatusta tarkalleen ottaen ovat Jumalan sanaa.
Muutenhan te uskovaiset olisitte ihan symppis porukkaa mutta omaan uskonlahkoonne kuulumattomien vähätteleminen sekä halveksiminen kuten "syntisten" pelastaminen sekä muunkaltainen oman paremmuuden pönkittäminen vähän rokottaa niitä pisteitä.