Ensimmäinen Skodani?

joka oli taktuuppari tuolta 70-luvunlopulta! Matkustin sillä enon kyydissä noin -20c pakkasella ja autossa oli sisällä lämmintä 5c "meinasi palella" ja lisäksi jouduin raapalla pitämään näkyväisyyden enolle, kun se ajoi autoa!

Ostin sen vuonna -65 ja se oli mallia 1101 vuodelta
1951.Ajelihan sillä vaikka vähän väsynyt se oli jo silloin.http://www.zee7.nl/photogallery/classiccars/images/skoda1101.jpg
Jotkut täällä kehuskelee noilla premium-vehkeillään.
Mullakin oli semmonen, missä oli neljä rengasta maskissa ja toiset neljä peräluukussa käytin sitä 9 vuotta.Oli se silloin kovinkin hyljeksitty, 3 pyttyinen 2-tahtari savuttikin mennessään vaikka siinä oli "mehu-Maija",pitivät ihmiset parenpana viistolasi-Angliaa tai lentävien linjojen Wauxhall Vivaa!Niin se aika muuttuu.Tuntuvat nyt neljän maskirenkaan omistajat hyljeksivän Skodaa,vaikka ei aihetta olekaan.Muutama Skoda on vuosien varrella ollutkin vaikka on joku kymmen ollut muitakin merkkejä,niin taas on Skoda.Olen tyytyväinen,ympyrä on sulkeutunut.

Felicia 97, edelleen käytössä, eikä suunnitelmia vaihtaa. Sopii kuin nenä päähän minun tarpeisiini.

Tapanani oli hankkia halvalla hyvä työmatka-ajopeli. 80-luvulla sai edullisesti 96 Saabeja, katsastettu maksoi tonnin (167€) ja sellaisella ajeli helposti muutaman vuoden. Sitten ne loppuivat ja piti keksiä uusi merkki. Ajattelin ensin Ladaa mutta silloin ne vietiin kaikki ryssiin ja hinnat olivat pilvissä (jopa 5 kmummoa). Oli keksittävä jotain muuta. Silmiini osui häikäisevän oranssi Skoda 120LS, ostin sen oitis. Siisti kuin mikä ja ajettu alle 100tkm. Pöristelin tuolla lähes 5 vuotta ja ainoat huoltotoimet olivat kynnysten hitsaus, äänenvaimentimen ja takajarruputken vaihto. Toki auton käyttöön liittyi tiettyjä ominaisuuksia kuten pakkasella lukkiutumattomat ovet, melkoinen meteli ja ikkunaveivien yms. irtoilu mutta se vei minut töihin joka aamu ja toi vielä takaisinkin. 1500mk hintaan tuo oli aika edullista autoilua. Tuon jälkeen ostin elämäni ensimmäisen uuden auton (Ocu -97) ja autoiluun liittyvä jännitys katosi elämästä. 9 vuotta ja ei ole tarvinnut murehtia mistään autoiluun liittyvästä. Lähtee käyntiin aamuisin, läpäisee katsastuksen ja tekee kaikin tavoin tehtävänsä. Tylsää...

Skodani oli 105L jonka vaihdoin mopolla eräältä kaverilta. Minulla oli hienokuntoinen Solifer S1:n ja tämän kaverin poika oli mieltynyt minun mopoon nähtyään sen. Siitä kaupanhieronta sitten alkoi ja päätyi siihen että sain Tunturi tigerin jossa oli pakoputki tukossa ja sitten tuon Skodan. Tuosta tigeristä sain vielä muistaakseni 1700mk myydessäni sen, tietenkin puhdistin tuon pakoputken joka haittasi menoa niin että sillä ei päässyt kuin 3km kerralla ajamaan, jonka jälkeen se tukehtui savuun ja pienen pysähdyksen jälkeen matka taas jatkui. Ilmeisesti tuo vika oli entiselle omistajalle antanut viitteen pahemmastakin viasta kuin mitä tuo sitten tosiaan oli.

Tuo Skoda oli muuten ainoa auto jossa uskalsin itse alkaa säätämään venttiilejä. Tuo sitten vaihtui kyllä aika nopeasti toiseen autoon ja sekin vielä sitten muuli kärryihin. Tuota mopoa käytin köyhyyksissäni työmatkojen taittamiseen.
Skoda oli vinha ajattava kun tuulisella ilmalla tuli metsän ympäröimältä tieosuudelta aukealle,ja liukkaat talvikelit oli kanssa mieliinpainuvia. Autona tuon Skodan muistan heikompi tasoisena kuin Ladan jonka myös olen omistanut, mutta ehkä Skodassa oli kumminkin jotenkin parempi laatu sisustuksessa yms. Moottorihan tuossa oli se heikoin lenkki, joka keitti vetensä tämän tuosta.

Ensimmäinen autoni oli käytetty Skoda S110L, vaalean sininen ja siisti koriltaan. Moottori oli alumiininen valurauta putkinen vei hirveesti öljyä kuitenkin joka nurkassa levyjarrut.
Parhaimmillaan tuo oli talvella kun eräällä huoltsikan pihassa loivassa mäessä kaverin amerikanrauta jäi kiini, ajoi Skodalla sitä rautaa ympäri kuin tyhjää vain kaverin kiroillessa sisällä autossaan ja pyörien sutiessa.
Tytötkin tuli kyytiin höylimmin kuin naapurin isoon kaaraan kartsalla.
No oli se puolenvuoden jälkeen hävitettävä kun ei moottori kestänyt enää.
Nyt on Ocu -02 ja ei ole enää sellaista nostalgiaa kuin ennen.

Skodaa. Ensimmäisen, ja Luojan kiitos viimeisen kerran!

Ostin 17-vuotiaana kaveriltani loppuunajetun 120LS:n vm. -79. Autoa oli kyllä pidetty melko hyvin mutta kun autolla oli ajettu 300 000 km niin se alkoi jo olla liikaa Škodalle. Helmat olivat ihan lahot ja hitsasin siihen pitkät kattopeltipaketin vahvikkeena olleet kulmaraudat kummallekin sivulle.

Öljyn sivuvirtasuodatuksella varustettu moottori savutti aika roisisti ja ostin tilalle padan romarilta uudemmanmallisen vm. -85 120LSX:stä. Se keitti aluksi mutta vaihdoin uudet tiivisteet sylinteriputkien alle. Kaveri neuvoi laittamaan kahdet tiivisteet että putket tulisivat tarpeeksi ylös eikä kansipahvi tällöin vuotaisi. En tiedä vaikuttiko tämä vai mikä oli syynä mutta autossa ei tämän jälkeen ollut ikinä minkäänlaisia lämpömurheita.

Škoda oli hauska ajettava, etenkin talvella. Kuten aiemmissa viesteissä mainittiin niin ovien lukot tuppasivat jäätymään siten että pakkasella oli vaikea saada ovia auki ja sen jälkeen pysymään kiinni. Meluakin piisasi ihan riittävästi ja mukavin matkanopeus olikin 80 km/h. Kori oli kyllä hiljainen eli se ei juuri suhissut eikä mikään muoviosa nitissyt mutta auto kaikui kuin patarumpu kun kone pauhasi kunnon kierroksilla. Siskon lapsetkin istuivat ihan hiljaa takapenkillä kun eivät kuulleet riidellä.

Auto pelasi tosi hyvin ja sillä tehtiin pitkiäkin reissuja mutta myin sen hölmöyksissäni eräälle kaverille 500 mk:lla. Siihen ei ollut mitään erityistä syytä, joku kyllästyminen vain iski. Tämä kaveri kulki sillä työmatka-ajoa kahdesti viikossa Riihimäen ja Vaasaan välin eli tyypillä oli kyllä pokkaa ja uskallusta. Hän taisi päästää auton lopulta kärsimyksistään parin vuoden jälkeen kun se alkoi hajota kerta kaikkiaan joka paikasta. Harmi kun matkamittari hajosi jossain vaiheessa, nimittäin olisi kyllä ollut hauska tietää paljonko tällä autolla loppujen lopuksi ajettiin. Se on varma että yli 400 000 km:n sillä päästiin. Tuskin löytyy monta takatuuppari-Škodaa joka olisi yltänyt samoihin lukemiin.

Sen jälkeen tuli hankittua muitakin takatuuppari-Škodia ja niissä oli pari tosi huonoakin yksilöä. Kyllä tämä ensimmäinen Škoda oli se kaikkein rakkain ja voi sanoa että paras.

Ensimmäisen Skoda 120L -83 sain peltoautoksi nelisen vuotta sitten.
Sitten sain 2kpl 120L ja yhen GLS:n lisää, tosin yksi vain oli ajokuntoinen.
Sen jälkeen tuli vielä yksi 120L ilman moottoria ja toinen kokonaisena ja 5-lovisena.
Sitten ostinkin tulevan käyttöautoni (käytössä nykyisin) 120LSX:n, (114 000km ja 200€) ja hain taas uuden skodan, tällä kertaa 120, joka onnii 8:s skoda.

Ja kesällä tulee varmaan yksi taas lisää =D Tuo eka peltorassi keitti silloin tällöin, johtui siitä kun flekti oli sulanut sisältä(??), toinen skoda keitti ja kiinnileikkasi, koska moottoria kasatessa käytimme vanhaa kannentiivistettä. Muutoin ei ole ollut mitään sen kummosempia ongelmia.
Rakensin enon kanssa myös yhden auton skodan tekniikalla, alusta lähtien =)

Kuvia:
http://kapsi.fi/~needforstreet/SP/PBLang460/PBLang460main/post.php?cat=1&fid=3&pid=12&page=1