Veli Jalmari Torikka, todellinen politiikan asiantuntija, kirjoittaa Iltalehdessä jälleen messevästi:
"Lipposen aikakausi jatkuu
14.3.2006 7:13
1 Kuka on tällä hetkellä Suomen poliittinen johtaja? Sellainen, jonka ääntä kuunnellaan, jonka vaikutusvalta on suuri ja kannanotot painavia.
Vai onko meillä kiistatonta johtajaa lainkaan?
Presidentiltä on riistetty sisäpoliittinen valta kokonaan. Tästä jaksavat muut vallasta kilvoittelevat jatkuvasti muistuttaa.
Kun harmaa oli vielä trendikästä, oletettiin pääministeri Matti Vanhasen nousevan nopeastikin maan poliittiseksi johtajaksi. Nyt ei enää monikaan pidä Vanhasta maan todellisena ykkösmiehenä. Ei Vanhanen ole valtaansa menettänyt, hän vain ei ole saanut sitä käsiinsä niin kuin vahvalta pääministeriltä edellytettäisiin.
SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma on puolestaan ollut liian vähän aikaa politiikassa noustakseen vielä tasavallan keulahahmoksi.
2 Mutta kyllä meillä tälläkin hetkellä ykkösjohtaja on. Kaikki vain eivät halua myöntää, että eduskunnan puhemies Paavo Lipponen, 64, vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja mielipiteisiin enemmän kuin kukaan toinen. Kahtena pääministerikautenaan hän otti ohjat niin tiukasti käsiinsä, ettei ole luopunut niistä vieläkään, vaikka puhemiehen asemaa on tähän asti pidetty neutraalina.
Lipponen ylläpitää tiiviitä suhteita useiden EU-maiden johtajien kanssa. Näistä tapaamisista ei tosin läheskään aina kerrota sanaakaan julkisuudessa.
3 Kotimaassa Lipponen ei jätä ilmaisematta kantaansa asiassa kuin asiassa. Viimeksi hän varoitti omaa puoluettaan yhdistymisestä Vasemmistoliiton kanssa.
Julkisuuskynnys on matala Lipposen kohdalla. Hän on varmistanut mahdollisuuden saada ajatuksensa esille toimimalla kolumnistina useissa lehdissä. Lipposta voidaan hyvinkin pitää tasavallan ykköskolumnistina, ja hänen kirjoituksiaan lainataan ahkerasti.
Puhemiehen asema ei ole vaikuttanut Lipposen tapaan ja tyyliin tuoda mielipiteensä julki. Hän tapaa vastustajansa edelleen nahkurin orsilla.
4 Jo jonkin aikaa politiikan sisäpiireissä on kyselty, mihin tehtävään Lipponen tähtää puhemieskautensa jälkeen. Häntä oltiin tarjoamassa Euroopan komission johtoon. Edelleen on mahdollista, että hänelle avautuisi jokin erikoistehtävä EU:ssa.
Vaikka Lipponen ensi kuussa täyttää 65 vuotta, tuskin kukaan kuvittelee hänen pian jäävän kokonaan eläkkeelle. On huhuttu, että Ulkopoliittisen instituutin asemaa vahvistettaisiin ja Lipponen nimitettäisiin UPI:n hallituksen johtoon. Lipponenhan oli UPI:n johdossa 1989-1991 pudottuaan neljäksi vuodeksi eduskunnasta.
Lipposen kauden politiikan keulahahmona voidaan katsoa alkaneen hänen ensimmäisen hallituksensa nimittämisestä 1995. Vaikka hän ei enää olekaan pääministeri, eletään maassa edelleen Lipposen aikaa. Häntä saatetaan tarvita vielä seuraavien eduskuntavaalien jälkeenkin. "
"Lipposen aikakausi jatkuu
14.3.2006 7:13
1 Kuka on tällä hetkellä Suomen poliittinen johtaja? Sellainen, jonka ääntä kuunnellaan, jonka vaikutusvalta on suuri ja kannanotot painavia.
Vai onko meillä kiistatonta johtajaa lainkaan?
Presidentiltä on riistetty sisäpoliittinen valta kokonaan. Tästä jaksavat muut vallasta kilvoittelevat jatkuvasti muistuttaa.
Kun harmaa oli vielä trendikästä, oletettiin pääministeri Matti Vanhasen nousevan nopeastikin maan poliittiseksi johtajaksi. Nyt ei enää monikaan pidä Vanhasta maan todellisena ykkösmiehenä. Ei Vanhanen ole valtaansa menettänyt, hän vain ei ole saanut sitä käsiinsä niin kuin vahvalta pääministeriltä edellytettäisiin.
SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma on puolestaan ollut liian vähän aikaa politiikassa noustakseen vielä tasavallan keulahahmoksi.
2 Mutta kyllä meillä tälläkin hetkellä ykkösjohtaja on. Kaikki vain eivät halua myöntää, että eduskunnan puhemies Paavo Lipponen, 64, vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja mielipiteisiin enemmän kuin kukaan toinen. Kahtena pääministerikautenaan hän otti ohjat niin tiukasti käsiinsä, ettei ole luopunut niistä vieläkään, vaikka puhemiehen asemaa on tähän asti pidetty neutraalina.
Lipponen ylläpitää tiiviitä suhteita useiden EU-maiden johtajien kanssa. Näistä tapaamisista ei tosin läheskään aina kerrota sanaakaan julkisuudessa.
3 Kotimaassa Lipponen ei jätä ilmaisematta kantaansa asiassa kuin asiassa. Viimeksi hän varoitti omaa puoluettaan yhdistymisestä Vasemmistoliiton kanssa.
Julkisuuskynnys on matala Lipposen kohdalla. Hän on varmistanut mahdollisuuden saada ajatuksensa esille toimimalla kolumnistina useissa lehdissä. Lipposta voidaan hyvinkin pitää tasavallan ykköskolumnistina, ja hänen kirjoituksiaan lainataan ahkerasti.
Puhemiehen asema ei ole vaikuttanut Lipposen tapaan ja tyyliin tuoda mielipiteensä julki. Hän tapaa vastustajansa edelleen nahkurin orsilla.
4 Jo jonkin aikaa politiikan sisäpiireissä on kyselty, mihin tehtävään Lipponen tähtää puhemieskautensa jälkeen. Häntä oltiin tarjoamassa Euroopan komission johtoon. Edelleen on mahdollista, että hänelle avautuisi jokin erikoistehtävä EU:ssa.
Vaikka Lipponen ensi kuussa täyttää 65 vuotta, tuskin kukaan kuvittelee hänen pian jäävän kokonaan eläkkeelle. On huhuttu, että Ulkopoliittisen instituutin asemaa vahvistettaisiin ja Lipponen nimitettäisiin UPI:n hallituksen johtoon. Lipponenhan oli UPI:n johdossa 1989-1991 pudottuaan neljäksi vuodeksi eduskunnasta.
Lipposen kauden politiikan keulahahmona voidaan katsoa alkaneen hänen ensimmäisen hallituksensa nimittämisestä 1995. Vaikka hän ei enää olekaan pääministeri, eletään maassa edelleen Lipposen aikaa. Häntä saatetaan tarvita vielä seuraavien eduskuntavaalien jälkeenkin. "
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kokoomuslainen Torikka on saman ikäpolven ja saman poliittisen aatemaailman edustaja kuin Lipponen. Nämä yhtenäiskulttuurin kasvatit luontevasti kuvittelevat, että maailma on heidän omien tuntojensa laajentuma. Todellisuudessa Lipponen on demareidenkin joukossa jo kirosana, ja totuus on myös, että Lipponen ei enää mittauta kannatustaan seuraavissa vaaleissa, koska hänen asemansa onttous näin kävisi liian kylmällä tavalla esille.
Lipposen kanssa samma pysähtyneisyyden
ajan aatepolvea on mediatalot pullollaan.
Torikkakin voisi penkoa Koiviston ajan tunkiota
,mutta turha toivo¨kun takapuoli ei kestä
merivettä.
Siinä seniili kehuu seniiliä.
KAIKKI MAAILMAN SENIILIT LIITTYKÄÄ YHTEEN !!!
Jallu on teräkunnossa edelleen: tarkka havainnoija ja havainnollinen kirjoittaja.
Lipposkauhuisten kepuleitten on vaan vaikea tajuta, että valta on otettava, jos sitä aikoo käyttää. Vanhanen on valinnut yhteistyön tien, mikä lienee ollut erittäin viisas päätös, ottaen huomioon Heinäluoman omaksuman piiskurin roolin Lipposen apupoikana.
... Torikallakaan, että Lipposella olisi todellista valtaa. Ei Lipposta kuuntele kukaan edes demareissa, ei myöskään muutenkaan Suomessa saati Euroopassa. Hän menetti valtansa viime vaaleissa kun hävisi Jäätteenmäelle.
Julkisuuteen hän kyllä mielipiteitään jakelee, kun ei ole yhteyksiä, joiden kautta voisi todella vaikuttaa. Hänen esiintymisensä on lapsenomaista kiukkuilua naapurin pahoista pojista. Pahimmillaan tämä kiukuttelu oli silloin kun hän oli vielä sossujen, toisen suuren hallituspuolueen, puheenjohtaja Jäätteenmäen ja Vanhasen hallituksen alkuaikana. Silloin hän antoi julkisuuden kautta kahdesti viikossa neuvoja hallitukselle.
Ota nyt vaikka Nato esimerkiksi. Kääriäinenkin pitää jo samanlaisia puheita kuin Lipponen ja Niinistö EU:n ja Naton yhteistyöstä.
Lipponen johtaa maata Heinäluoman ja Vanhasen avulla, Halonen ja Tuomioja on työnnetty sivuun.
Tunnen Torikan jo 60-luvulta, vanhan VIIKKO-lehden ajoilta. Mies on terävä havainnoitsija ja tietää erittäin paljon politiikan taustoista.
Paavo Lipponen on edelleen vahva vaikuttaja, jonka mielipiteitä kuunnellaan tarkasti. Ei todellinen valta perustu mihinkään muodolliseen organisaatioon. Valta on sillä, joka sen pystyy ottamaan ja pitämään.
Paavo Lipponen on eduskunnan puhemiehenäkin paljon suurempi vaikuttaja kuin heikko Matti Vanhanen.
Vanhanen yritti joulun alla uhitella tämän kriisinhallintalain kanssa. Eduskunta kuitenkin pani poikasen nopeasti ruotuun ja Vanhanen joutui perääntymään häntä koipien välissä alkuperäisistä vaatimuksistaan. Vanhanenhan erehtyi jopa uhoamaan, että myös seuraavan eduskunnan olisi sitouduttava perustuslain muuttamiseen.
Aika kuvaavaa on myös se, että Matti Vanhanen ei ole pystynyt rakentamaan suhteita yhteenkään EU-maan päämieheen. Vanhanen EU-kokouksissakin on poissaoleva ja kokoustauot hän viettää mieluiten ulkona kiviä potkiskellen. Samaan aikaan osaavat EU-johtajat käyvät näitä kaikkein merkityksellisimpiä neuvotteluja.
Paavo Lipponen on näitä meidän harvoja valtiomiehiämme ja edelleen todella vahva vaikuttaja. Matti Vanhasesta ei koskaan vaikuttajaa tule.
... voidaankin pitääkin harjoittaa, mutta Lipponen ja Niinistö on viemässä Suomea Natoon. Erityisesti kriisinhallinnassa Nato-yhteistyöllä on jo pitkät perinteet.
Ei presidentin eikä ulkoministerin pidä maata johtaakaan. Heidän alaansa on ulkopolitiikka ja sitä nuo kaksi täydennettynä Vanhasen, Lehtomäen ja Kääriäisen panoksella tekevät.
Kyllä minäkin Torikan tunnen Viikko-lehden ajoilta. Mainio mies, mutta se oli sitä aikaa.
... että Lipposta on kuunneltu.
Puhemiehellää ei ole poliittista valtaa lainkaan.
Kriisinhallintalaissa eduskunta palasi hallituksen linjoille sen perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen. Tosin minä en hyväksy hallituksen ja eduskunnan kantaa asiassa. Olisi pitänyt toimia vain perustuslkivaliokunnan mukaisesti eikä moisen takia mennä muuttamaan perustuslkia tai säätämään poikkeuslakia. Perustuslin kantava ajatus on, että kaikki EU-asiat kuuluvat valtioneuvostolle. Miksi niihin ei kuuluisi poliittisen päätöksen tekeminen osallistumisesta EU:n kriisinhallintaoperaatioihin. Presidentti olisi vain antanut ylipäällikkönä asiomaiset käskyt valtioneuvoston tahdon toteuttamiseksi.
Mitä sinä tiedät Vanhasen suhteista unionimaiden johtajiin?
Paavo Lipponen vaikuttaa koko ajan politiikassa taustalla. Itse asiassa hänen vaikutusvaltansa on vain kasvanut pääministerikauden jälkeen, sillä nyt hänen ei tarvitse olla julkisuudelle tilivelvollinen.
Paavo Lipposella on ainutlaatuinen verkosto, jonka kautta hän pystyy ohjailemaan asioita.
Mitä tulee Matti Vanhasen suhteisiin EU-maiden johtajiin, Vanhanen ei ole ollut virallisesti tekemisissä yhdenkään merkittävän EU-vaikuttajan kanssa. EU:n budjettineuvottelut Vanhasen johdolla olivat totaalinen fiasko. Ensin viime kesänä Suomi Vanhasen johdolla hylkäsi Luxembourgin tekemän budjettiehdotuksen, joka olisi ollut Suomelle sentään eräänlainen "torjuntavoitto". Sitten joulun alla Vanhanen Britannian johdolla käydyissä neuvotteluissa ei saanut läpi edes Suomen minimitavoiteita. Vanhanen "onnistui" korottamaan Suomen EU:lle maksamat jäsenmaksut nelinkertaisiksi ja maatalouden tuen Vanhanen onnistui pienentämään n. 30 %.
Mikäli Vanhasella olisi ollut edes alkeelliset suhteet tärkeisiin EU-johtajiin, Suomen asiat olisivat nyt paremmin. Paavo Lipponen ei olisi tuonut tuollaista tulosta budjettineuvotteluista. Lipposen ollessa pääministerinä Suomen mielipiteitä kuunneltiin.
Taas oli paikka todeta, ettei meillä isoja erimielisyyksiä olekaan, vaikka sinä koetat välillä niin väittää. ;-)
Natossa väännetään pilkun paikkaa ikään kuin olisi isoistakin asioista kyse. Ulkopolitiikassa tajutaan, että se on hallituksen hommaa, ja Torikkakin on kunnon mies.
Kinataan, Oiva uudestaan, sitten kun taas tulee uutta kinattavaa. Nyt ei tullut. ;-)
Jouduttuaan pois pääministerin tehtävästä eikä huolittu edes uuteen hallitukseen, Lipponen menetti kaikki yhteytesä jopa oman puolueensa ministereihin, vaikka oli nimellisesti puheenjohtaja. Niinpä hän joutui antamaan ohjeitaan hallitukselle pari kertaa viikossa julkisuuden kautta.
EU:n budjettineuvottelujen yhteydessä Vanhanen neuvotteli mm. uninonin puheenjohtajamaan pääministerin, Blairin, kanssa.
Suomen näkemyksiä otettiinkin budjetissa huomioon antamalla erikoiskohtelu Suomen aluetuille. Suomen jäsenmaksut eivät suinkaan nelinkertaistuneet, vaan nettomaksut, jäsenmaksun ja saatujen tukien erotus, nelinkertaistuivat. Ne olivatkin ennen sitä hyvin pienellä summalla neton puolella, pienikin muutos moninkertaistaa nettomaksun.
Kun EU-maat yksimielisesti ottivat juuri uusiksi jäenikseen keskisen Euroopan kommunismin köyhdyttämät maat, entiset unionimaat joutuvat vääjäämättä luopumaan entisistä tukiosuuksistaan. Lisäksi "valitettavasti" Suomen talous on viime vuosina kehittynyt entisten jäsenmaiden huippuvauhtia, mikä vaikuttaa myös jäsenmaksuihin ja avustusten määrään. Suomi pärjäsi kuitenkin moneen muuhun unionimaahan verrattuna hyvin tuossa budjetin uusjaossa.
Nyt kirjoitat jälleen nk. muunneltua totuutta.
EU-budjettineuvotteluiden aikaan Matti Vanhanen ei päässyt neuvottelemaan pääministeri Tony Blairin kanssa. Vanhaselle järjestyi ainoastaan lyhyt "kohteliaisuusvisiitti" ulkoministeri Jack Strawn kanssa. Samaan aikaan todelliset EU-vaikuttajat keskustelivat pääministeri Tony Blairin kanssa.
Olet myös väärässä siinä ettei Paavo Lipposta olisi huolittu hallitukseen. Anneli Jäätteenmäki jopa rukoili, että kokenut Lipponen olisi lähtenyt hänen hallitukseensa. On tietysti aivan luonnollista, että tähän Paavo Lipponen ei suostunut. Olihan Jäätteenmäki käyttänyt mm. rikollisia keinoja vaalikampanjansa aikana. Myöhemmin Jäätteenmäki joutui valehtelunsa takia eroamaan pääministerin paikalta ja tilalle istutettiin heikko Matti Vanhanen.
Sen uhallakin, että alat taas kerran nimitellä minua Lipposen ihailijaksi - mitä en ole - oikaisen muutaman harhasi Lipposesta:
>>Jouduttuaan pois pääministerin tehtävästä eikä huolittu edes uuteen hallitukseen,...>Lipponen menetti kaikki yhteytesä jopa oman puolueensa ministereihin, vaikka oli nimellisesti puheenjohtaja.>Niinpä hän joutui antamaan ohjeitaan hallitukselle pari kertaa viikossa julkisuuden kautta.
Lipposen aikakausi jatkuu...valitettavasti...
... se on ohi.