Mitä järkeä on kenenkään painia? Täälläkin porukat ulisee typeristä uusista säännöistä ja loukkaantumisriskistä.
Aloittelijat ovat ihan vapaata riistaa. Jos oot tarpeeksi iso kaveri, niin voit saada vastaasi 3 vuotta vanhemman, joka voi vielä painia aloittelijoissa vaikka miten monennetta vuotta. Kukaan ei valvo näitä mukamas aloittelijoita. Selitetään vaan, että itselleen hallaa tekevät. Voivat tehdäkin, mutta jos tarkoitus on pärjätä vaan tässä ja nyt, niin hyvinhän heillä menee.
Sitten kilorajat. Pieniä sinttejä suositaan. Samantaitoinen iso kaveri ei voi kuvitellakaan pärjäävänsä arvokisoissa, mutta pikkusirkat napsii mitaleita.
Entäs sitten painonpudotukset. Keskenkasvuiset tytöt ja pojat vedättävät itseään tiettyyn painoon olemalla syömättä, juomatta, saunalla, jumpalla päiviä ennen kisoja. Vain muutaman sadan gramman tähden. Ei liene terveellistä.
Omani on nyt vuoden paininut ja käynyt parissa kisassakin häviämässä näille kolmannen ja neljännen vuoden aloittelijoille. On ruvennut puhumaan, että pitäisi saada painoa alas, niin pääsisi helpompaan sarjaan. Näin oli kuullut painikaveriltaan. Ja poika on 9 vuotias, ei todellakaan lihava, vaan pitkä ja lihaksikas. Totisesti kielsin moisen touhun, kun alkoi pinnaamaan ruuasta kilojen tiputtamiseksi.
Oliko tässä lajissa jotain hyvääkin?
Aloittelijat ovat ihan vapaata riistaa. Jos oot tarpeeksi iso kaveri, niin voit saada vastaasi 3 vuotta vanhemman, joka voi vielä painia aloittelijoissa vaikka miten monennetta vuotta. Kukaan ei valvo näitä mukamas aloittelijoita. Selitetään vaan, että itselleen hallaa tekevät. Voivat tehdäkin, mutta jos tarkoitus on pärjätä vaan tässä ja nyt, niin hyvinhän heillä menee.
Sitten kilorajat. Pieniä sinttejä suositaan. Samantaitoinen iso kaveri ei voi kuvitellakaan pärjäävänsä arvokisoissa, mutta pikkusirkat napsii mitaleita.
Entäs sitten painonpudotukset. Keskenkasvuiset tytöt ja pojat vedättävät itseään tiettyyn painoon olemalla syömättä, juomatta, saunalla, jumpalla päiviä ennen kisoja. Vain muutaman sadan gramman tähden. Ei liene terveellistä.
Omani on nyt vuoden paininut ja käynyt parissa kisassakin häviämässä näille kolmannen ja neljännen vuoden aloittelijoille. On ruvennut puhumaan, että pitäisi saada painoa alas, niin pääsisi helpompaan sarjaan. Näin oli kuullut painikaveriltaan. Ja poika on 9 vuotias, ei todellakaan lihava, vaan pitkä ja lihaksikas. Totisesti kielsin moisen touhun, kun alkoi pinnaamaan ruuasta kilojen tiputtamiseksi.
Oliko tässä lajissa jotain hyvääkin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja sitten vielä sieni, ja kaikki ne kersat vanhempineen, jotka eivät sitä hoida ajoissa. Monesti olen kuullut, että kisojen jälkeen on "huomattu" jonkun oudon läiskän olevankin sientä.
Tuskin olet painiin elävässä elämässä lajiin tutustunut painijan vanhempi lainkaan. Tämän kirjoituksen takana on tuo heppu, joka sai "nokilleen", kun tuli "keskustelemaan" painijoitten kanssa show-painista. Hän suivaantui saamastaan palautteesta niin paljon, että otti kokopäiväiseksi urakakseen "opiskella" painijoitten keskinäisiä jorinoita.
Tosiasia on, että Me Painijat, Painifaijat ja -mammat olemme tosi paikan tullen yhtä rintamaa: henkeen ja vereen lajin puolustajia. Voipi olla, että keskenämme "hanskaamme" joistain asioista, mutta Teitä Ei-painijoita vastaan tiedoksi, ette mahda mitään. Tämän fantastisempaa ja yhtenäisempää joukkoa ei löydy mistään lajista. Se on tosi. Jos me keskenämme kiistelemmekin, niin se ei tarkoita sitä, että kääntäisimme nuttumme nurin sinun kaltaisten provosoijien tullessa "linjoille".
Olet nyt heittänyt tänäänkin aika monta provoa. Tuossa alempaa voi lukea niitä monta.
Luulempa, että kohtapuoliin saat aika ryöpytyksen vastaukseksi. Tai sitten vaikenemme kuin muuri. Ihan mite ME PAINIJAT KESKENÄMME SOVIMME.
Yksi esimerkki judon sivuilta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=4500000000001068&posting=22000000014201470
Painissa ei ole mahdollista mitkään huijaukset. Meillä on selvät sävelet ja reilut säännöt. Säännöt voivat "keltanokista" tuntua kovilta, mutta niillä säännöillä Suomi on mainittu ja tunnettu kaikkialla maailmassa Painin erikoisosaajana. Me olemme ylpeitä lajistamme. Meille eivät mitkään rättipainijat pärjää ja heidän myös turha tulla tänne provoilemaan ja soittamaan nokkaa. Kyllä jämpti on niin!
Vastaukset loppu lyhyeen, kun me painijat niin päätimme! *nauraa katketakseen*
Jos ei pärjää, niin kannattaa ottaa kaikki mahdolliset keinot käyttöön.
Luulisin, että esim. voimakas nipistäminen kyljestä taltuttaisi ainakin hetkeksi vastustajan.
Muutenkin kannattaisin ns. "sääntöjen rajamailla"
painimista.
Ensinnäkin noista aloittelijoista. Ilmeisesti on juuri niin kuin kerrot että jotkut pojat painivat aloittelijoissa vuositolkulla. Näinhän se ei saisi olla. Koko aloittelijaidea kaatuu jos sääntöä ei noudateta. Sinänä on hyvä, että aloittelijoille on omat sarjat. Mutta se tulee olla pelkästään aloittelijoille. Tämähän on nyt itsestään selvää.
Mitä tulee siihen painonpudotukseen, niin siihen tulee ehdottomasti puuttua. Kasvava nuori, oli hän sitten tyttö tai poika, ei saa pudottaa painoa. Sen verran voi antaa myöten, että kuuden jälkeen illalla ennen seuraavan päivän kisoja ei syödä. Lisäksi aamulla ennen punnitusta ei syödä. Ja jos sitten aamulla on parisataa grammaa yli niin sen voi istua saunassa pois. Mutta ei sitten muuta.
Jos joku on sitä mieltä, että pudotus on sallittua ja hyväksi kasvavalle nuorelle, niin on hyvä esittää lääketieteelliset perustelut asialle. Painin pitäisi olla hauskaa. Nälässä oleminen ei taatusti ole hauskaa. Vai? Eli teit aivan oikein kun kielsit poikasi painon pudotuksen. Nostan hattua. Ei helvetti vieköön yhdeksän vuotias pikkupoika saa ryhtyä leikkimään moisella asialla.
Mutta noin muuten paini on oikein kivaa. Se on itse asiassa perusliikuntamuoto moneen eri lajiin. Kun osaa painia edes vähän, niin hallitsee samalla kroppansa paljon paremmpin muissakin liikuntatilanteissa. Lisäksi kaikilla lapsilla tulee olla oikeus liikkua. Olivat he sitten pitkiä, pätkiä, palloja,"pölläjä" ja ties vaikka mitä. Ja painimatto on kuin luotu esimerkiksi eritysliikuntaryhmien liikuntaa varten.
vastasit asiallisesti aloittajalle. hyvä. täytyy sanoa, että olen itsekin pähkäillyt samoja asioita. varsinkin itseä juuri pännivät nämä ties monennenko vuoden aloittelijat. minulla ei edes omia aloittelijoita nyt ole, vanhempi on siirtynyt kilpasarjaan ja nuorempi ei vielä kilpaile, mutta olen samaa seurannut. esim poikani nyt painiessa ekaa vuotta kilpasarjassa sinne aloittelijoihin on jäänyt monta poikaa, jotka hävittivät hänet mennen tullen joka kerta molskilla ja jotka olivat jo aloittelijoissa kilpailleet hänen sinne tullessa. ja minun poikani viihtyi niissä aloittelijoissa 2 vuotta.
toinen asia mikä mietitytti: omat poikani ovat ns painavia poikia, eli vanhemman sarja on nytkin siellä ikäistensä painavimpia. ihan mielenkiinnosta seurasin viime viikonloppuna näiden isojen aloittelijoiden sarjoja. järkytys oli melkoinen, kun huomasin siellä olevan 3 vuoden ikäeroja. eikä näille 3 vuotta vanhemmille pärjännyt edes neljännen aloittelijavuotensa aloittanut mielestäni hyvä painija. mitä liikkuu semmoisen parittajan päässä, joka laittaa tuommoisia ikäeroja? Onko tarkoitus pelottaa aremmat painijanalut pois? Vai oikein korostaa sitä, että jos olet painava poika, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia. vähän siltä tuntuu.
mutta olen yhä painifani. mielestäni paini on mahtava ja monipuolinen laji ihan perusliikuntana. ja olen huomannut yhden seikan omasta pojastani. hän harrastaa myös kestävyysurheilua, hiihtoa ja kesällä juoksua. taidoissa moni kilpasarjalainen hänet vielä päihittää, mutta hänellä riittää kestävyys pitempään. eli kun saadaan painia kunnon mittaisia matseja, poikani pärjää yllättävän hyvin, kun vastustajan kunto hiipuu. ja eiköhän ne taidotkin kartu koko ajan...
Niin. Jos oikein negatiivisesti ajatettelee, niin mitä järkeä on ylipäätään yhtään missään?
Jokaisesta urheilulajista löytyy myös ne huonot puolet jos oikein hakemalla hakee. Ne löytyvät myös painista.
Mutta. Pienistä vioistaakin huolimatta PAINI ON PARAS LAJI. Ainakin meidän mielestä. Ja ainahan lajia voi kehittää ja sääntöjäkin muuttaa. Niinkuin olemme viimevuosina useasti saaneet todistaa.
lajissa on paljonkin hyvää. oppii sosiaalista kanssakäymistä, kun yhdessä harjoitellaan, saa kavereita. mahdottoman hyviä treenejä yleiskunnolle, lihaskunnolle, notkeudelle, yleensä kehonhallinalle.
sitten ne kilpailut: oppii käsittelemääbn pettymyksiä. aina ei voi voittaa. tämän kisan ylivoimainen ykkönen voi olla ensi kisan viimeinen. ja sitten ne onnistumiset. kun niitä tulee, niiden voimalla jaksaa taas monta huonompaakin ottelua.
sitten ne aloittelijat. hävetkää vanhemmat, jotka roikotatte poikianne vuodesta toiseen alokkaissa. voitte olla varmoja, että niiden poikien nimet ja naamat ovat jo tuttuja painiväelle. teille nauretaan ja päivitellään selän takana, jopa teidän omat seurakaverit. monet ovat fiksusti kesken vuotta vaihtaneet kilpalisenssiin, kun on pojalle alkanut tulemaan peräkkäisiä ykköstiloja, mutta kaikki eivät tajua. ja ne jotka eivät tajua, ovat monesti painijasukua. onkohan heillä sitten jotenkin kovempi tasovaatimus?
silti: paini on kivaa. paini on hieno laji. sitä me harrastetaan vielä monta vuotta.
pari olutta...
Olen myös sitä mieltä et paini kasvattaa todella.Oppii häviämään,kunnioittamaan muita.toimia ryhmässä sekä ottaa muut huomioon.ITSE AION VIEDÄ POIKANI PAINIKOULUUN HETI ,KUN IKÄ SALLII.ikävä kyllä hän on vasta vuoden.
seuraavat 3 vuotta aloittelijoissa, niin alkaa hänellekin löytyä helpompia vastuksia. Ja jos joku aukoo päätään liian hyvästä tai liian kauan aloittelijoissa olleessa, vastaa samoin, kuin muutkin: teillä on kehitysviiveinen poika, joka ehdottomasti vaatii pari ylimääräistä vuotta aloittelijoissa. Se, että hän vaivatta pyörittelee juuri aloittaneita ei merkkaa mitään; silloin vain sattui olemaan hyvä päivä.
Niin me tehdään. Ja oravapyörä pyörii taas vuodesta toiseen, KUNNES joku älyää tehdä tälle aloittelijoiden villin lännen meiningille jotakin.