Harrastan voimistelua, ja en oo nyt ollu harkoissa muutamaan viikkoon,ku oon ollu niin väsyny ja masentunu,nii mietin että pitäiskö mun kertoo mun valmentajalle?Niiku mun bulimiast,laksoist,väsymyksest ja masennuksest? Haluun tosissani jo eroon tästä paskasta,en jaksa enää,tää on ollu tämmöst jo 1,5 vuotta väsymyksen ja masennuksen kera.Mitä luulette,et miten mun valmentaja suhtautuis tähän,jos nyt uskallan kertoo sille?Miten teidän tuttavat on suhtautunu sairauteenne?Nyt äkkiä kunnollisia vastauksia!
Kerronko valmentajalleni?
entinen huippu-urheilija jo...
7484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä sun täytyy kertoa. Mäkin harrastin voimistelua joskus kun sairastuin syömishäiriöön, joka oli tosi vakava.Oli pakko kertoa kun vammauduin hyppysarjassa kesken pyörtymisen takia.
Laksot,oksentelu ja sen sellaiset muuttaa sun kehon toimintaa ja tietynlainen liikunta voi aiheuttaa sulle sydänkohtauksen.Eli kyse on vaarallisista jutuista.
Valmentajilla on ammattitaitoa ravitsemusasioissa ja et ole varmasti ainut sh:ta sairastava niissä piireissä.Mä uskoisin,että valkku auttaa sua tässä asiassa ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin.Asian sanominen ääneen on eka askel toipumiseen.
hmmm. mieti sitä tarkasti. todella tarkasti. mieti paperille mitä se auttaa. auttaako kertominen sinua parantumaan? jos ei, niin olisi ehkä järkevämpää punnita muitakin vaihtoehtoja (siis tämä on vain yksi mielipide, tottakai teet mitä haluat!!) sillä ainut mitä itse ehkä hieman pelkäisin on se, että jää bulimikon leima otsaan, jolloin tilanteetn huonontuessa harrastus saatetaan luonnollisesti kieltää. myös valmentajan muuttuminen ravitsemusterapeutiksi/kyttäriksi, ei välttämättä palvele tulevaa valmennussuhdetta.
kun nyt itsekin ymmärrät ongelmasi, joka on todella vakava ja typerää käytöstä uheilijalle, niin oletko yrittänyt ajatella asiaa itse realisitisesti, jos haluat lajissasi pärjätä, et tuo laattominen auta yhtään mitään!! tulee vaan juuri ongelmia ja loukkaantumisia, ei ihme ettet jaksa kun kroppa joutuu jo näissä elämän perusasioissa kuten syöminen kuluttamaan turhaa energiaa. ehkä itse pohtisin että antaisin itselleni esim kuukauden lisäaikaa parantua,eli kokeilet miltä tuntuu syödä kunnolla ja sitten mennä harkkoihin (eli siis en ole tyhmä. en tarkoita "kunnolla" normaali ihmisten ruokaa vaan esim raejuustoa ja omenaa tai sitten salaatteja). Jos vaikka yllättyisit energiastasi jaksaa treeneissä, jolloin treenaat kovemmin---> kulutat pelottavat syömisesi tehokkaammin---> saatat oikeasti kehittyä lajissa...mutta jos et esim saa moisesta mitään kicksejä niin sitten kerrot valmentajalle ja kaikille, mutta kehoittaisin vain suhtautumaan tietyllä varauksella. ihmisiä ne valmentajatkin ovat. mutta siis tärkeintä on että moinen pelleily loppuu!!! mitä itseasiassa yleensä syöt normipäivänä/oksentelupäivänä?
niin se vielä että jos tuota on jatkunut jo puoltoista vuotta ni voit pikkuhiljaa laittaa itssi selkä seinää vasten, jos moinen masennus ei lopu, niin harrastuksen on loputtava, todellisuudessa vaikka olisit suomen paras rääkin jälkeen, ei kukaan muista sua seuraavana vuonna ja sitten ne ongelmat vasta saattavatkin alkaa. joten harrastuksilla ei myöskään kannata pilata elämää!!
Sillon ku en oksenna,nii syön mahdollisimman kevyesti.Yleensä raejuustoo,kirsikkatomaatteja, paprikaa, kananmunan valkuaisii,kurkkuu, kiivii,omenaa,ananasta,rasvatonta jogurttii,salaattii,(vitamiinilisä),näkkileipää, 3% ohutta palvikinkkuu,kaurapuuroo,teetä,vettä, light mehuu jne.Mut sit ku oksentelen nii ahmin yleensä ns. helposti oksennettavii,kuten:jätskii, täysjyväpaahtoleipää täytteineen,rasvatonta jogurttii,keksei,pullaa,light limuu(fantafree) tms.Mut tietysti välil tulee syötyy muutaki,tosin yritän välttää kaikist vaikeimpii oksennettavii.
Kaikesta kertomisesta tulee vain kyttäämistä osakseen ja valmentajasta voisi tuntua ikävältä valmentaa ns. sairasta ihmistä, hän kohtelisi sinua ehkä erilailla. Kannattaa kuitenkin kertoa ammattiauttajalle ja selvittää hänen kanssaan asiat ja olla kertomatta kenellekään muulle. Asiasta tietämättömät eivät kokemukseni mukaan kuin PAHENNA asioita..
mulle ei oo tullu ees mieleen kertoo valmentajalleni! Mutta, se riippuu siitä,mitä sä haluat! jos sä haluat parantua,niin totta hitossa kerrot!
Minkä ikänen oot ja mitä harrastat?Ja onks sul hyvät välit sun valmentajaan?