Valtion rahoista on siis kyse. Kumpi on kalliimpi yhteiskunnalle:
kainuulainen työtön, joka kituuttaa peruspäivärahalla
vai
kultturelli helsinkiläinen koroillaeläjä, joka käy oopperassa, baletissa tai teatterissa muutaman kerran viikossa?
kainuulainen työtön, joka kituuttaa peruspäivärahalla
vai
kultturelli helsinkiläinen koroillaeläjä, joka käy oopperassa, baletissa tai teatterissa muutaman kerran viikossa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minusta Oopperan kummitus on Kekkosen keksimä vakoilujohtaja Tiitinen, jolla on joku yhteys parlamentarismiinkin. Ja vaikka Matti "levottomat kädet" Ahdekin pitää oopperasta, niin siellä parlamentissa sekin menoerä on suomalaisten veronmaksajien kontolle sälytetty.
Oletko perssuomalainen?
En tietääkseni. Valtion holhouksen vähentyessä muiltakin elämänaloilta, toivoisin liike-elämän ottavan taidelaitosten sponsoroinnin kunniatehtäväkseen. Kunnilla ja valtiolla on rahalle tähdellisempääkin käyttöä.
Johtava hallituspuolue olisi esim. voinut jyrätä "ooppera-puolueen" nurin ja nostaa eläkkeitä muutama sata euroa.
Jokaista oopperalippua sponsoroitiin kaupungin ja valtion toimesta vuonna 2003 134,59 €. "Oikeasti" oopperalipun hinnan pitäisi olla siis about 200 euroa. Eikä valtion ja kaupungin tuki ole sen jälkeen vähentynyt, päinvastoin.
On tietysti totta, että Helsinkikin häviää suorassa vertailussa - aivan kuten valtiokin. Oopperahan on menohelvetti. Jotkin palveluntuottajat tosin itse hyötyvät, ja kunta ja valtiokin hieman siitä, että järvenpääläiset pikkuporvarit esittävät sivistynyttä.
varsinkin älyllinen vaje on huutava
Työtön tulee kalliimmaksi. Oopperaa ja balettia ylläpidetään joka tapauksessa. Kustannukset ei lisäänny käviämäärän lisääntyessä vaan esitysten täyttöasteiden noustessa pienenevät.
>> Oopperaa ja balettia ylläpidetään joka tapauksessa.
Miten niin? Onko Jumala määrännyt näin?
Näkemyksesi siitä, kuinka rahaa tuhlaamalla itse asiassa säästetään sitä muistuttaa suuresti halppiskauppojen kampanjoja siitä, kuinka paljon rahaa säästää ostamalla krääsää halvalla.
"Oopperaa ja balettia ylläpidetään joka tapauksessa" mainitset ja pidät ilmeisesti hyödyttömänä kainuulaisen työttömän hengissäpitämistä...
Ooppera ja baletti eivät ole yhteiskunnan kannalta erityisen oleellisia toimintoja. Joku tolkku niiden tukemisessa olisi syytä olla.
ei niitä lakkauteta, vaikka toimivatkin tappiolla.
oopperaa eikä balettia. Rikkaus riippuu rahan kiertonopeudesta yhteiskunnassa. Ei raha katoa. Jos esim. 5000 e kiertää kerran vuodessa kauttasi, olet käyttänyt 5000. Jos sama raha kiertää 5 kertaa vuodessa kauttasi, olet käyttänyt 25000 e. Mikään toiminto ei vähennä rahan määrää, mutta jos raha kiertää hitaasti, ihmiset ovat köyhiä. Nämä ovat kansantalouden makroteorian alkeita. Kiertonopeutta rajoittaa absoluuttisesti ainoastaan vähenevät raaka-ainevarat
Oopperassakävijöille pitäisi laittaa ovelle sisäänpääsykoe. Jos ei erota edes duuria mollista, ei mitään asiaa oopperaan.
Paksu lompakko tai turkispuuhka eivät enää takaisi oopperassa näyttäytymisen nautintoa. Vain aidosti musikaaliset ihmiset päästettäisiin musiikin helmiä kuuntelemaan.
Tällaisille ihmisille nimittäin se kainuulainen työtönkin sallisi oopperanautinnot, vaikka ne tuotettaisiinkin valtion tuella.
Duuri-molli-harmonioiden aika on ollut jo aikaa sitten pois muodista oopperasäveltäjien keskuudesta (poislukien ns. kansanoopperat). Viimeistään 1900-luvun alkupuolelta on oopperoissakin luovuttu kolmisointuihin perustuvasta harmoniasta ja tilalle on tullut lukuisia muita musiikkikäsityksiä, joille yhteistä on, etteivät ne ainakaan ensikuulemalta kuullosta erityisen harmoniselta.
Useimmat 1900-luvulla sävelletyt oopperat ovat itse asiassa niin kuuntelukelvottomia, etteivät edes kriitikot niistä pidä.
Tässä tilanteessa on helevetin hyvä, että oopperassa käy edes ns. näyttäytyjöitä, jotka voivat sitten kehuskella nauttineensa esityksestä (vaikka itse asiassa eivät ymmärtäneet mistään yhtään mitään).
On eräänlainen tabu haukkua nykysäveltäjien kikkailusävellyksiä kuuntelukelvottomiksi, vaikka ne sitä lähes kaikkien mielestä ovatkin. Suomen kokoisessa pikkumaassa kaikki muusikot ja säveltäjät ovat toistensa kavereita, eivätkä he toisiaan viitsi morkata. Kun jokaisella on pöytälaatikossaan ainakin omasta mielestään nerokkaita "sävellyksiä", jotka vain odottavat soveliasta tilaisuutta ja sponsoria, niin ei muidenkaan säälittäviä tekeleitä viitsi kritisoida.
Itse koen Kalevin Ahon eräiden töiden, esimerkiksi tuon Luoston, koskettavan. En tiedä miten hänen harmonioitaan pitäisi nimittää, mutta se minkä itse kuulen on syvemmältä aika klassista. Voisin vielä kuvitella istuvani siellä sitä kuuntelemassa. Mutta en voi kuvitella koskaan istuvani oopperassa rikkaiden ja tylsämielisten kokoomusrouvien vieressä. Jääköön näyttäytymisnautinnot näille hienohelmoille ja muille kulutusjuhlijoille.
Tottakai myös laadukasta oopperaa sävelletään edelleen. Suomalaisista ainakin mainitsemasi Kalevi Aho ja Kaija Saariaho ovat mainitsemisen arvoisia.
Hupaisaa on, että monen musiikkihistorioitsijan mielestä 1900-luvulla oopperasta tuli Hollywood-musikaalien kautta koko kansan huvia ja merkittävin säveltäjä oli (on) Andrew Lloyd Webber.
Se on jo todella hupaisaa.