Olen 15-vuotias tyttö. Mitat 162/61. Painoni vaihtelee välillä 58kg-62kg.
Ahmin. Paastoan. Lihon. Laihdun. Mutta myös oksennan. En tahtoisi oksentaa, ja juuri siksi en tiedä voiko tätä kutsua bulimiaksi.
Tunnen jatkuvasti oloni todella rumaksi ja lihavaksi. Olen lihonut parissa kuukaudessa melkein kymmenen kiloa. Yritän aina laihduttaa ja teen ihmeellisiä päätöksiä syömisteni suhteen. Paastoan. Minulle tulee kamalan huono omatunto pienestäkin väärästä suupalasta ja sen syötyäni ajattelen vain että "mitä väliä tällä enää on? Vahinko on jo tapahtunut!" ja sitten se ahmiminen taas alkaa.
Monesti ahmin niin paljon että olen ihan täynnä ja ruoka tuntuu menevän yli laitojen. Ruoka ei vaan pysy sisälläni! Yksi pienikin väärä liike, ja oksennan. Ja kun olen taas jonkun aikaa itkeskellyt, menen tahtomattani uudelleen syömään. Ja saatan oksentaa jälleen. En tahdo että tämä on bulimiaa.. en tahdo sitä, ihan mitä tahansa muuta!
En ahmi tietoisesti. Tai tiedän kyllä ahmivani, mutta en vain voi lopettaa. Aivan kuin jokin ohjailisi minua?
Aina ahmimisen jälkeen ajattelen, että ei enää ikinä.. Silti se vain jatkuu ja jatkuu ja alkaa aina vaan uudestaan. Lisäksi minulla on kamalaa masennusta ja itsemurha-ajatukset täyttävät pääni. Ehkä vielä joskus pääsen pois tästä noidankehästä...
Ahmin. Paastoan. Lihon. Laihdun. Mutta myös oksennan. En tahtoisi oksentaa, ja juuri siksi en tiedä voiko tätä kutsua bulimiaksi.
Tunnen jatkuvasti oloni todella rumaksi ja lihavaksi. Olen lihonut parissa kuukaudessa melkein kymmenen kiloa. Yritän aina laihduttaa ja teen ihmeellisiä päätöksiä syömisteni suhteen. Paastoan. Minulle tulee kamalan huono omatunto pienestäkin väärästä suupalasta ja sen syötyäni ajattelen vain että "mitä väliä tällä enää on? Vahinko on jo tapahtunut!" ja sitten se ahmiminen taas alkaa.
Monesti ahmin niin paljon että olen ihan täynnä ja ruoka tuntuu menevän yli laitojen. Ruoka ei vaan pysy sisälläni! Yksi pienikin väärä liike, ja oksennan. Ja kun olen taas jonkun aikaa itkeskellyt, menen tahtomattani uudelleen syömään. Ja saatan oksentaa jälleen. En tahdo että tämä on bulimiaa.. en tahdo sitä, ihan mitä tahansa muuta!
En ahmi tietoisesti. Tai tiedän kyllä ahmivani, mutta en vain voi lopettaa. Aivan kuin jokin ohjailisi minua?
Aina ahmimisen jälkeen ajattelen, että ei enää ikinä.. Silti se vain jatkuu ja jatkuu ja alkaa aina vaan uudestaan. Lisäksi minulla on kamalaa masennusta ja itsemurha-ajatukset täyttävät pääni. Ehkä vielä joskus pääsen pois tästä noidankehästä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Maalasit aikamoisen tyypillisen bulimikon kuvan todella selvin ja pohdituin sanoin. Pistäpä fiksuutesi ja analyyttinen mielesi hommiin myös hoitovaihtoehtojen selvittämiseen. Sinulla on psyykkinen sairaus, joka voi aiheuttaa pysyviä elinvaurioita ja joka voi pahimmillaan johtaa kuolemaan.
Itse saman kokeneena voin sanoa että tuo on juuri sitä bulimiaa. Ihan samat kuviot olen käynyt läpi kuin sinä. Jos et pääse irti yksin noidankehästä niin kokeile puhua asiasta jollekin. Ei kenelle tahansa vaan jollekin aikuiselle, esim. terveydenhoitajalle tai vanhemmillesi. Vaikkakin se kuinka tuntuisi kauhealta ja hävettää niin se todella auttaa. Ystäviltä saa neuvoja, välittämistä ja tukea mutta vanhemmilta sain itse niiden lisäksi sen potkun persauksiin että nyt loppu! Bulimia on todella vaarallinen tauti, joka tulee hoitaa ajoissa tai se vain jatkuu ja jatkuu. Se tuhoaa elimistösi, ihosi, hiuksesi ja hampaasi. Ja henkisen hyvinvointisi josta masennus ym. johtuvat. Koita löytää elämästä kaikkia pieniä asioita joista pidät. Tee jotain äläkä vain ole. Jos tuntuu siltä että nyt alkaa taas se ahmiminen niin yksinkertaisesti lähde ulos vaikka kävelemään. Ole ihmisten kanssa ja varsinkin ystäviesi. Opi hyväksymään itsesi juuri sellaisena kuin olet. Älä anna muiden ihmisten vaikuttaa siihen. Olet juuri täydellisenä sellaisena kuin nyt olet, olet ainutlaatuinen eikä kukaan voi viedä sitä sinulta pois. Todellinen kauneus tulee aina sisältä, muista se.