Uutislehti 100 kysyi eilen lukijoiltaan kantaa Suomen muuttamisesta yksikieliseksi, tänään lehti vastasi:
"Pahoittelemme lehtemme eilen julkaisemaa kysymystä, joka ei mitenkään edusta lehtemme linjaa. Uutislehti 100 on allekirjoittanut Julkisen sanan neuvoston perussopimuksen, ja haluamme olla mukana edistämässä moniarvoista yhteiskuntaa.
Samalla olen iloinen, että myös tuhannet kysymykseen vastanneet lukijamme arvostavat kaksikielistä Suomea. "
Janne Kaijärvi
päätoimittaja
Tämä vastaus herättää muutamia kysymyksiä. Kuuluuko Julkisen sanan neuvoston perussopimukseen se, että ne päätoimittajat, jotka ovat lehtensä puolesta allekirjoittaneet perussopimuksen moniarvoisen yhteiskunnan edistämisestä, eivät voi edes sanan vapauden nimissä hyväksyä samanlaisen yksikielisyyden tavoitetta, mitkä ovat kaikkien meidän naapurivaltioidemme valitsema kielellinen linja, vaikka useassa maassa on paljon suurempiakin vähemmistöjä kuin on meidän ruotsinkielisemme? Jos näin on, niin se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi väitettäisiin ettei Ruotsi ole moniarvoinen yhteiskunta, koska siellä vallitsee yksi pääkieli, vaikkakaan sekään ei ole prosenttuaalisesti niin suuri kuin on Suomen kieli Suomessa.
Kieltääkö julkisen sanan neuvosto vapaan keskustelun kielipolitiikasta?
Mikä on Julkisen sanan neuvoston kokoonpano? Onko sekin ruotsinkielistemme hallussa?
On syytä tutkia kaikkien kielikomiteoiden kielellinen kokoonpano.
Pitäisiköhän kääntyä tämänkin asian demokratisoimisen edistämisessä EU:n ja USA:n puoleen?
Kyllä olet Heikki Tala paljastanut todelliset mätäpaiseet yhteiskunnassamme: "elävä kaksikielisyys" ja rasistinen pakkoruotsi.
Kukahan pitäisi meidän suomenkielisten puolta, meitähän on vain vähän yli 92%?
Ettekö te huomaa, ettei Keisarilla ole vaatteita!
"Pysähtyneisyyden aika" pitäisi jo olla ohi.
Tarvitaanko Bobrikovin kohtalo jollekin, ennen kuin jotain positiivista tapahtuu? Toivottavasti järki voittaa!
"Pahoittelemme lehtemme eilen julkaisemaa kysymystä, joka ei mitenkään edusta lehtemme linjaa. Uutislehti 100 on allekirjoittanut Julkisen sanan neuvoston perussopimuksen, ja haluamme olla mukana edistämässä moniarvoista yhteiskuntaa.
Samalla olen iloinen, että myös tuhannet kysymykseen vastanneet lukijamme arvostavat kaksikielistä Suomea. "
Janne Kaijärvi
päätoimittaja
Tämä vastaus herättää muutamia kysymyksiä. Kuuluuko Julkisen sanan neuvoston perussopimukseen se, että ne päätoimittajat, jotka ovat lehtensä puolesta allekirjoittaneet perussopimuksen moniarvoisen yhteiskunnan edistämisestä, eivät voi edes sanan vapauden nimissä hyväksyä samanlaisen yksikielisyyden tavoitetta, mitkä ovat kaikkien meidän naapurivaltioidemme valitsema kielellinen linja, vaikka useassa maassa on paljon suurempiakin vähemmistöjä kuin on meidän ruotsinkielisemme? Jos näin on, niin se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi väitettäisiin ettei Ruotsi ole moniarvoinen yhteiskunta, koska siellä vallitsee yksi pääkieli, vaikkakaan sekään ei ole prosenttuaalisesti niin suuri kuin on Suomen kieli Suomessa.
Kieltääkö julkisen sanan neuvosto vapaan keskustelun kielipolitiikasta?
Mikä on Julkisen sanan neuvoston kokoonpano? Onko sekin ruotsinkielistemme hallussa?
On syytä tutkia kaikkien kielikomiteoiden kielellinen kokoonpano.
Pitäisiköhän kääntyä tämänkin asian demokratisoimisen edistämisessä EU:n ja USA:n puoleen?
Kyllä olet Heikki Tala paljastanut todelliset mätäpaiseet yhteiskunnassamme: "elävä kaksikielisyys" ja rasistinen pakkoruotsi.
Kukahan pitäisi meidän suomenkielisten puolta, meitähän on vain vähän yli 92%?
Ettekö te huomaa, ettei Keisarilla ole vaatteita!
"Pysähtyneisyyden aika" pitäisi jo olla ohi.
Tarvitaanko Bobrikovin kohtalo jollekin, ennen kuin jotain positiivista tapahtuu? Toivottavasti järki voittaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä on sallittua ruotsinkielisessä lehdessä suomenkielisistä ja suomen kielestä on kielletty ruotsinkielisistä ja ruotsin kielestä suomenkielisessä lehdessä.
Östra Nylandin päätoimittajan pitäisi pyytää anteeksi kirjoitustaan suomenkielisistä.
... lukiolaiset taannoin. Hehän marssivat eduskuntatalon portaille kertomaan, että haluavat ylioppilaskirjoitusten ruotsin vapaaehtoiseksi. Se lienee ainoa tapa päästä tässä maassa ja kielipolittiisellanäkökulmalla edes hetkeksi maan virallisiin medioihin! Ainakin hetkeksi.