Elikkä kuinka on odotuksenne otettu suvun ja ystävien piirissä vastaan? Monesko lapsi/lapsenlapsi suvussanne? Löytyykö neuvojia hyvässä/pahassa? Muuta?
Mulla kaikki sukulaiset ja ystävät ovat olleet todella innoissaan. Mun suvun puolelle asukista tulee viides lapsenlapsi, miehen sukuun eka. Miehen isä on mielestäni innostuneempi lapsenlapsesta kuin anoppi. Omassa suvussa taas ärsyttää se et kun kaikki sanoo :"tee sinä nyt ees tyttö sukuun" Siskoni ovat saaneet vaan poikia, ihan kun niitä nuin vain tehtäisi tyttöjä, mä toivon vaan tervettä vauvaa. Tukea ja neuvojakin olen ihan mukavasti saanut, mitä nyt joskus vanhemman siskon kaikkitietäväiset neuvot pistää pinnan kireelle. Mutta kaikinpuolin on ollut kiva odotella, kun saa ne ilot ja murheet jakaa muiden kesken.
Mulla kaikki sukulaiset ja ystävät ovat olleet todella innoissaan. Mun suvun puolelle asukista tulee viides lapsenlapsi, miehen sukuun eka. Miehen isä on mielestäni innostuneempi lapsenlapsesta kuin anoppi. Omassa suvussa taas ärsyttää se et kun kaikki sanoo :"tee sinä nyt ees tyttö sukuun" Siskoni ovat saaneet vaan poikia, ihan kun niitä nuin vain tehtäisi tyttöjä, mä toivon vaan tervettä vauvaa. Tukea ja neuvojakin olen ihan mukavasti saanut, mitä nyt joskus vanhemman siskon kaikkitietäväiset neuvot pistää pinnan kireelle. Mutta kaikinpuolin on ollut kiva odotella, kun saa ne ilot ja murheet jakaa muiden kesken.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Isovanhempia ei omalta puoleltani ole, miehen vanhemmille tämä on toinen lapsenlapsi eikä vauvoja heidän suvussaan muutenkaan ole tällä hetkellä kovin montaa.
Kaverit ja ystävät ovat tosi innoissaan, paitsi eräs ihminen mutta se kaverisuhde oli jo lopahtanutkin valmiiksi.. hän ei tainnut osata iloita puolestamme, kun hänen oma suhteensa on ollut hänelle sitoutumisen osalta vaivaava, hänen miehensä kun ei ole lupauksista huolimatta kihlannut häntä, vaikka ovat olleet tovin pidempäänkin yhdessä kuin me. No, eipä sitä kyräileviä tuttuja kaipaakaan :)
Mutta siis iloinen lähipiiri täällä on. Onneksi ei ainakaan liian innokkaita neuvojia asioissa ole, tosin saa nähdä miten ihmiset reagoi kun ajattelimme pistää vauvan jo alusta alkaen omaan huoneeseensa. Joittenkin mielestähän se on ihan kauhea teko, vaikka itse en näe eikä tietääkseni ole mitään virallista perustettakaan sille, miksei vauva voisi nukkua muutaman metrin päässä omassa huoneessaan.
Olemme 21 ja 22-vuotiaita ja odotamme esikoistamme. Miehen vanhemmat olivat aivan innoissaan heti, soittelevat lähes joka päivä ja kyselevät vointia. Mieheni on heidän ainoa lapsensa, eli ainoa "tie lapsenlapsiin". Itse olen vanhin sisaruksistani ja serkuistani, joten tulokas on ensimmäinen lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi suvussani. Omat vanhempani olivat suorastaan vihaisia uutisesta, sanoivatkin mielipiteensä melko suoraan. Äitini on alkanut heltyä pikkuhiljaa sulateltuaan asiaa, mutta isäni ei ole puhunut minulle mitään uutisen jälkeen.
Omat sisarukseni suhtautuivat aivan ihanasti enoksi ja tädiksi tuloistaan (17 ja 18-vuotiaat), olivat ihan innoissaan! Kaveripiirissä on yllätyksekseni ollut todella laimeaa suhtautumista.
Pakko sanoa, että se kyllä koskee ja masentaa, kun ei saa tukea omilta vanhemmiltaan eikä parhaimmilta kavereiltaankaan...
harmi, varmaan osasyynä teidän nuoruus, vaikka ennenhän niitä lapsia tehtiin aikaisin. Oman alueesi muista odottajista voisit löytää keskustelu kavereita ja tukijoita.
oma äitini oli jo vauvauutisia kuulemma odotellu,mutta ei puhunut koskaan tyyliin " eikös se olis jo aika" vaan antoi ajan kulua. siinä mielessä hyvä juttu. Isälleni oli aluksi vähän kovempi pala koska hän on aina pitänyt minua omana pikku tyttönään. ikää minulla 23 v.
nytomat suhtautuneet todella hyvin. kyselevät kuulumisia usein ja ovat tarjoutuneet avuksi kaikessa missä voi.
miehen vanhemmat onnittelivat mutta eivät kysy miten oon voinu tai muuta sellaista, tuntuu ettei niitä kiinnosta koko odotus. no sepä on mulle ihan yks ja sama mitä ne ajattelee. Kunhan mieheni ja omat vanhempani ovat tukena ja turvana..