Eräs maailman hienoin asia on isän ja pojan välinen side.
Oma isäni saa minulta 100% kunnioituksen,ja on edelleen voimavara josta luopuminen jonain päivänä tulee repimään minut palasiksi.
Ei ole kyse riippuvuudesta,vaan ystävyydestä,joka on jalostunut vuosien mittaan kun olen itse aikuistunut.
Isästäni näen,että mistä olen lähtöisin..olen kopio hänestä,sekä hyvässä että pahassa.
Nuorempana kun elämäni oli mullinmallin isäni jaksoi olla tukenani ja rakastaa minua vaikka joutui välillä häpeämään tempauksiani.
Välillämme on side,joka ei koskaan "aukea" ympäröivälle maailmalle.
Kun katson isäni raskaan elämän väsyttämiä kasvoja,niin usein silmät kostuvat ja mieleeni muistuu lapsuus..lapsuus jossa isä oli vahvasti läsnä joka hetki.
Isäni jaksoi loputtomasti touhuta ja puuhailla meidän kanssa,eikä yhdellekkään lapsista ollut epäselvää se,että mitä isällemme merkitsimme.
Nyt kun olen itse pienen pojan isä katselen lastani niin kuin isä poikaansa katselee.
Suuret siniset silmät tuijottavat minua herkeämättä,kun pidän häntä sylissäni.
Silmät ovat täynnä luottamusta,sekä kaikkea sitä mitä pienen lapsen mieli on.
Tämän pienen ihmisen puolesta olisin valmis luopumaan elämästäni.
Kaikkeni olen valmis antamaan.
Oma isäni saa minulta 100% kunnioituksen,ja on edelleen voimavara josta luopuminen jonain päivänä tulee repimään minut palasiksi.
Ei ole kyse riippuvuudesta,vaan ystävyydestä,joka on jalostunut vuosien mittaan kun olen itse aikuistunut.
Isästäni näen,että mistä olen lähtöisin..olen kopio hänestä,sekä hyvässä että pahassa.
Nuorempana kun elämäni oli mullinmallin isäni jaksoi olla tukenani ja rakastaa minua vaikka joutui välillä häpeämään tempauksiani.
Välillämme on side,joka ei koskaan "aukea" ympäröivälle maailmalle.
Kun katson isäni raskaan elämän väsyttämiä kasvoja,niin usein silmät kostuvat ja mieleeni muistuu lapsuus..lapsuus jossa isä oli vahvasti läsnä joka hetki.
Isäni jaksoi loputtomasti touhuta ja puuhailla meidän kanssa,eikä yhdellekkään lapsista ollut epäselvää se,että mitä isällemme merkitsimme.
Nyt kun olen itse pienen pojan isä katselen lastani niin kuin isä poikaansa katselee.
Suuret siniset silmät tuijottavat minua herkeämättä,kun pidän häntä sylissäni.
Silmät ovat täynnä luottamusta,sekä kaikkea sitä mitä pienen lapsen mieli on.
Tämän pienen ihmisen puolesta olisin valmis luopumaan elämästäni.
Kaikkeni olen valmis antamaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on loistavaa tekstiä mut hei kopsattu suoraan lehdestä...!
Näytä minulle se lehti.
Tietääkseni minusta ja meidän perheestä ei ole koskaan kirjoitettu yhteenkään lehteen,eli kopiointi tässä tapauksessa täysi mahdottomuus.
Mikä ihme näitä keskustelupalstoja vaivaa..
Jos erehdyt kirjoittamaan jostakin aidosta asiasta,niin heti on joku vähättelemässä,tai väittämässä että tuo on muualta lainattu,tai että ei tollasta ole kuin unelmissa tms.
Tekstisi oli todella kauniisti kirjoitettu!
Tuo jepjep taitaa olla palstan höyrypää, joka kertoo eteenpäin huhupuheita ja mustamaalaa kaikkia, jotka eteen sattuvat. Jos jepjep-nimimerkin takana on edelleen sama typpi, joka vuodenvaihteessa musiikkipalstalla mm. kertoi aivan käsittämätöntä kökköä (jota oli kuullut kaverin kaverin kaverilta), en ottaisi vakavasti mitään kritiikkiä häneltä.
Jatka samaan malliin isin poika! Loistavaa!
Sait minut vetistelemään kesken työpäivän. Melkein olisin ise voinut kirjoittaa tuon tekstin (mutten noin hienosti). Meile syntyi reilu kuukausi sitten poika ja olen edelleen onnestä mykkärällä. Pienen pojan katse on korvaamaton aarre. Olen niiin ylpeä, että saan ollo tuon pienen ihmisen isä ja auttaa hänet alkuun tässä elämässä.
Lainaus*
Oma isäni saa minulta 100% kunnioituksen,ja on edelleen voimavara josta luopuminen jonain päivänä tulee repimään minut palasiksi.'
Ehkä mitään palasiksi repeytymista ei sentään toivottavasti tapahdu. Pikemminkin, jos suhde on ollut hyvä ja molemminpuolinen, sisältyy siihen myöskin ymmärrys ja hyväksyntä siitä että on isäsi aika, on sinun aikasi ja tulee olemaan poikasi aika.
Kun ikää tulee vähän enemmän, alkaa ymmärtämään tälläisiä asioita, eikä niihin sitten lopultakaan sisälly dramatiikkaa enempää kuin on tarpeen.
Kun katsot oikin syvälle niihin lapsesi sinisiin silmiin...näet siellä maailmankaikkeuden ja rajattoman ymmärryksen.
Kirjoittaja on selvästi huomattavasti kypsemmällä tasolla kun siihen kommentoivat! Todella hieno toimiva suhde niin ylenevässä kuin alenevassakin polvessa. Luottamus ja kunnioittaminen lienee kaiken peruslähtökohtana ja pojilla nimenomaan aktiivinen yhteinen tekeminen ja harrastukset, jotka tarjoavat elämyksiä jopa vuosien jälkeenkin uudelleen toistettuna.
Se suhde vasta hieno onkin!
Isät ja tyttäret harvemmin tappelee. Toisin kuin isät ja pojat.
Ei tule isukille ongelmia itsetunnon suhteen... kun ei tarvii ajatella vieläkö saan ton nulikan aisoihin, vai olenko jo toinen jalka haudassa...
Ja ei tule pojalle paineita että pitäisi onnistua vähintään tai yhtä hyvin elämässään kuin isän.
Tämän takia olen 100% tyytyväinen yhden 8v tyttären isä, poikaa en halua...
Tehköön tytär aikanaan poikia.
Voin sitten olla "viisas" ukki jonka ei tarvitse välittää ongelmallisesta isä/poika suhteesta.
yhden äidin kyynelehtimään =) Oma vikani, mitäs tulin lukeen teidän juttuja =)
Ihanaa päivänjatkoa kaikille isukeille ja pojille ja tytöille ja... =)
Onneksi näytät todella sataprosenttisesti tajuavan mikä onni sinulla on.
Kaikilla kun ei ole yhtä hyvin..
Vanhempani erosivat kun olin pieni ja se pilasi suhteeni isään.
Se asia riivaa minua hautaan saakka, enkä voi hankkia omaa perhettä koskaan kun olen näin tyhjä ja hajalla..
Olet todella onnekas. Ja lapsesi oikein superhyper onnekas.
Isän kanssa yhteiset tekemiset jäivät yhteen pajupilliin ja muutamaan selkäsaunaan, sekä jatkuvaan varuillaan olemiseen siitä mitä voi tehdä ja mitä ei, ettei tule vähintään luunappia otsaan. Ilmeisesti isäkin on tajunnut, että jokin meni väärin, mutta nyt se on myöhäistä. Suhteet on kyllä kunnossa, mutta niinkuin kahdella aikuisella miehellä. Ei muuta minun puoleltani.
Oma poikani ei tuntenut isäänsä, kun olin hänen ensimmäisen vuotensa maailmalla - itsestäni riippumatta. Vain vikonloppuisin olin kotona. Nyt muutaman vuoden kuluttua poika on alkanut jo ikänsäkin puolesta kiintyä isään ja se tuntuu aivan tajuttoman hyvältä.
Kuri on ja tulee olemaan kova minunkin lapsilla, mutta aivan erilailla, kuin itselläni. Itse en ole ollut montaa kertaa isäni sylissä, mutta lapseni ovat monta kertaa joka päivä ja saavat olla jos itse haluavat. Sylini ja kainaloni on AINA avoin lapsille- myös toisten...
Minä en leikkinyt - siisi isä ei leikkinyt minun kanssa. Meillä leikitään yhdessä - tai tehdään jotain muuta yhdessä päivittäin, jos se on aikuisten maailman myötä mähdollista.
On ollut kiva huomata, että ennen oli ainoa totuus se, minkä isä sanoi. Nykyään hän on alkanut kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavaa. Hän tietää jäävänsä nykyisin toiseksi, jos alamme asiasta OIKEASTI keskustelemaan.
Maailma muuttuu...