Telikko!!!!!!!!!!!

Virvatulet eli aarnivalkeat ovat tulia tai valonlähteitä, joita havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa tai aivan pinnassa.

Virvatuli on joko liekin kaltainen, pyöreäksi valopalloksi kuvattu, tai hahmoton valonlähde. Virvatulia on monen eri värisiä, ja joskus virvatulen väri tai kirkkaus voi myös vaihdella. Liekinkaltaiset virvatulet ovat usein sinisiä tai vihreitä. Joidenkin virvatulten kerrotaan hyppelehtivän, vaappuvan tai huojuvan.

Yleensä virvatulilla on taipumus kadota lähestyttäessä. Joskus virvatulien kerrotaan liikkuneenkin. Virvatulia esiintyy yleensä samoilla paikoilla tai alueilla toistuvasti, ja joillakin paikoilla niistä on pitkät kansanperinteet. Virvatulet ovat yleensä hiljaisia, ja niitä nähdään hiljaisilla seuduilla. Virvatulen on jopa kerrottu kadonneen, kun on pidetty kovaa ääntä. Toisaalta joihinkin aarnihautoja koskeviin kansanperinteisiin liittyvät paikalta kuuluvat oudot äänet.

"Virva" tarkoittaa jotakuinkin väreilyä, häilymistä ja lepattamista. Virvatulet vaikuttavat monista luonnottomilta tai yliluonnollisilta, sillä niille ei vaikuta olevan yksinkertaista selitystä. Tästä syystä virvatuliin liittyy paljon kansantarinoita ja myyttejä.

Vaappuvia virvatulia on pidetty lyhtyinä, joita joku olento kantaa pimeässä. Suomessa on myös uskottu, että aarnivalkean alla saattoi olla aarre, jonka arvometalleja aarteen haltija kiillotti tai puhdisti liekillä. Aarnihauta oli aarrekätkö, jota vartioi aarniksi kutsuttu haltia. Virvatulien uskottiin palavan aarnihaudoilla varsinkin juhannusyönä. Silloin ne ilmoittivat aarteen sijaintipaikan.Virvatulet on usein liitetty myös kummitteluun. Vanhan perinteen mukaisesti varsinkin hautausmailla tai surma- tai onnettomuuspaikoilla nähtyjä virvatulia pidetään ihmisten sieluina. Eräiden liekkiä muistuttavien virvatulten nimitys on ollut liekkiö.

Suomalaisessa kansanperinteessä kuolleilla, kummittelevilla lapsilla on monta nimeä kuten "liekkiö", "äpärä", "heitto" ja "ihtiriekko". Näitä lapsivainajia kuvattiin usein linnun tai liekin hahmoisiksi ja uskottiin, että tässä hahmossa se seuraisi epäonnista matkamiestä metsätiellä. Metsän pelottavat ja salaperäiset äänet miellettiin näiden "liekkiöiden" aikaansaamiksi ja että halutessaan ne kykenivät matkimaan myös ihmisten puhetta ja ääntelyitä aina itkusta ja naurusta kirkumiseen ja rääkymiseen.

Lapsivainajat olivat tuohon aikaan usein ei-toivottuja lapsia, jonka äidit olivat surmanneet ja kätkeneet. Pieni vainaja ei kuitenkaan saanut rauhaa siunaamattomassa maassa. Kansantarinoissa surmatun lapsen sielu pyytääkin syksyisin surullisen valittavalla äänellä vaatteita talven kylmää vastaan. Kummittelun tarkoituksena lieneekin ollut pyrkimys herättää ohikulkijoiden huomio ja haudan lepoon pääsy. Tarinoissa se usein myös paljastaa äitinsä ja saattaa tämän maallisen rangaistuksen alaiseksi eli kostaa kuolemansa. Täten kostava lapsivainaja tai tarinat sellaisista ovat aikoinaan toimineet myös eräänlaisena yhteisön moraalinvartijana. Haureutta ei kannata harjoittaa, koska pahimmillaan sen tulokset tulevat vainoamaan jopa haudan takaa.

Lintuhahmoisuuden lisäksi mielenkiintoista on myös se, että monilla lapsikummitusten nimillä on viitattu arkikielessä häilyviin ja pahankurisiin ihmisiin. Liekkiö-nimitys viittaa mahdollisesti myös soilla näkyviin virvatuliin, jotka loistavat muutaman hetken sinertävinä. Myös Saksassa on uskottu, että nämä valoilmiöt ovat surmattujen lasten sieluja. Öisin ne näyttäytyvät metsässä vaeltelevalle liehuvina valokimppuina vain kuljettaakseen tämän harhaan, usein suohon tai veteen kuolemaan.

Ihminen onkin jo ammoisista ajoista lähtien uskonut, että kuollut muuttuu pahantahtoiseksi hengeksi, oli kyse sitten jostain niinkin viattomasta kuin pienestä lapsesta. Kuolleita on pidetty katkerina olentoina, jotka tuntevat syvää kaunaa eläviä kohtaan ja koettavat riistää heidän henkensä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Monien hautajaisrituaalien tarkoitus onkin ollut estää vainajien kummittelu. Kenen tahansa sielu ilman kunnon hautaamista ja siunausta on kurjassa ja katkerassa tilassa.

Liekkiötä on pidetty myös kasvien haltijana.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Liekkiö

http://fi.wikipedia.org/wiki/Virvatuli