Aiemmin kirjoitin tuossa elämästäni. Lapsuudesta alkoholistivanhempien varjossa. Usein olen miettinyt omaa suhtautumistani alkoholiin ja alkoholismiin.
Olin useita vuosia melkein täysin raitis..tarkoittaen sitä että vedin kerran tai kaksi kertaa vuodessa todelliset perskännit ja muuten olinkin juomatta pisaraakaan.
Psykiatri sanoi minulle kerran, kun olin pääsykokeissa kouluun, että minun täytyy olla varovainen alkoholinkäytössäni vanhempieni juomisen vuoksi. Hän epäili että alkoholismi tulee ns.verenperintönä tms. Minä ajattelin nauraen ettei se "tartu".
Usein olen myöskin kohdannut tielläni siihen että usein juoppojen lapsia kohdellaan niinkuin he olisivat varmasti tulevia rikollisia ja vandaaleita. Otetaan alusta asti se menttaliteetti ettei tosta eläjää tule.
No olen toki tavannut tälläisiakin ihmisiä. eli alkoholistiperheen lapsia, jotka juovat, käyttävät huumeita, hakkaavat mummoja aikansa kuluksi ja varastelevat ihmisten kamoja saadakseen lisää päätä sekaisin. Ymmärrän tavallaan senkin, että lapsi toimii vain niinkuin on oppinut. Mutta usein olen huomannut että sitä käytetään tekosyynä toimia ajattelemattomasti ja vastuuntunnottomasti.
Minä olen elämässäni ottanut sen päämäärän, että toimin mahdollisimman vähän vanhempieni lailla. Ja onnekseni voin kertoa siinä onnistuneeni.
Minun on pakko olla rehellinen ja sanoa etten sääli alkoholisteja, enkä usko siihen että se on sairaus. Olen sitä mieltä, että jokaiselle on annettu mahdollisuus rakentaa elämä, ja jokainen käyttää sen juuri haluamallaan tavalla.
Toinen käy töissä ja on perheensä kanssa, toinen huuhtoo kaiken alan kurkusta. Se on jokaisen oma asia. Mutta sitä minä en kestä, että puolustellaan itseä ja juomista sillä että "kun olen niin kovia kokenut"...
Kumpa ihmiset osaisivat hyödyntää sitä että ovat elämässä kokeneet kovia. Koska juuri sitähän elämä on.
Mitä mieltä te olette??
Olin useita vuosia melkein täysin raitis..tarkoittaen sitä että vedin kerran tai kaksi kertaa vuodessa todelliset perskännit ja muuten olinkin juomatta pisaraakaan.
Psykiatri sanoi minulle kerran, kun olin pääsykokeissa kouluun, että minun täytyy olla varovainen alkoholinkäytössäni vanhempieni juomisen vuoksi. Hän epäili että alkoholismi tulee ns.verenperintönä tms. Minä ajattelin nauraen ettei se "tartu".
Usein olen myöskin kohdannut tielläni siihen että usein juoppojen lapsia kohdellaan niinkuin he olisivat varmasti tulevia rikollisia ja vandaaleita. Otetaan alusta asti se menttaliteetti ettei tosta eläjää tule.
No olen toki tavannut tälläisiakin ihmisiä. eli alkoholistiperheen lapsia, jotka juovat, käyttävät huumeita, hakkaavat mummoja aikansa kuluksi ja varastelevat ihmisten kamoja saadakseen lisää päätä sekaisin. Ymmärrän tavallaan senkin, että lapsi toimii vain niinkuin on oppinut. Mutta usein olen huomannut että sitä käytetään tekosyynä toimia ajattelemattomasti ja vastuuntunnottomasti.
Minä olen elämässäni ottanut sen päämäärän, että toimin mahdollisimman vähän vanhempieni lailla. Ja onnekseni voin kertoa siinä onnistuneeni.
Minun on pakko olla rehellinen ja sanoa etten sääli alkoholisteja, enkä usko siihen että se on sairaus. Olen sitä mieltä, että jokaiselle on annettu mahdollisuus rakentaa elämä, ja jokainen käyttää sen juuri haluamallaan tavalla.
Toinen käy töissä ja on perheensä kanssa, toinen huuhtoo kaiken alan kurkusta. Se on jokaisen oma asia. Mutta sitä minä en kestä, että puolustellaan itseä ja juomista sillä että "kun olen niin kovia kokenut"...
Kumpa ihmiset osaisivat hyödyntää sitä että ovat elämässä kokeneet kovia. Koska juuri sitähän elämä on.
Mitä mieltä te olette??
Vastaukset 9
Vanhimmat
vakaa käsitys, että alkoholismi *on* sairaus. Se ei ole syntynyt AA-oppien pohjalta vaan perehdyttyäni päihdelääketieteeseen, neuropsykologiaan ym tutkimuksiin.
Alkoholismille altistava geeni on löydetty jo aikoja sitten, joten perinnöllisyyttäkään en lähtisi kiistämään. Puhjetakseen sairaudeksi alkoholismi tarvitsee kuitenkin myös otolliset olosuhteet, eli siihen liittyy aina myös psyykkinen ja sosiaalinen aspekti.
Perittynäkään alkoholismi ei kuitenkaan mielestäni ole koskaan puolustus millekään. Aivan kuten missä tahansa sairaudessa, myös alkoholismissa ihmisellä on vastuu omasta elämästään.
Alkoholismi on erittäin vakava sairaus. Vain muutama prosentti siihen sairastuneista toipuu. Ei kukaan huvikseen alkoholistiksi ryhdy tai juo siksi, että se on kivaa eikä tarvitse ottaa vastuuta mistään. Monet meistä alkoholisteista ovat, päinvastoin, olleet suorastaan ylitunnollisia suorittajia, jotka ovat vaatineet itseltään enemmän kuin muut.
Kukaan ei selviä elämästä hengissä, mutta alkoholismiin sairastuneen mahdollisuus toipua on vähemmän kuin yksi kymmenestä. Nykyisin useimmissa syöpäsairauksissakin taitaa olla parempi ennuste.
Jos se on vaan tarpeeks kännissä niin ryöstän sen. Hilutkin kelpaa.
Kyseinen veikkonen ratsastaa kuitenkin yhteiskuntamme tukiverkostolla ja terveydenhuollolla tarpeettomasti resursseja tuhlaten. Toisin sanoen, minun veromarkkojani kitusiinsa kitaten.
Siksi minulla on moraalinen (vaikkei laillinen) oikeus ottaa takaisin tappioni suoraan minua riistävältä taholta.
Sääli ettei valtio voi vielä takavarikoida alkoholistien kiinteää omaisuutta. Sen voisi sitten jakaa kohtuukäyttäjien ja raittiiden kesken jotka osaavat hyödyntää resursseja paremmin kuin viinafiltteri ikinä osaisi.
Kerroit olevasi alkoholistien lapsi ja kerroit toisaalta yrittäväsi toimia aivan toisin kuin vanhempasi.
Käytit alkoholia aiemmin kahdesti vuodessa rajusti ja olit muuten absolutisti.
Jotenkin tuosta aavistan, että suhteesi alkoholiin on epänormaali.
Tällä tavoin alkoholistien lapset usein toimivat, koska haluavat kai kieltää itseltään mahdollisen alkoholismin.
Silloin tilalle tulee monta kertaa jokin toinen riippuvuus, eikä välttämättä edes päihteet.
Suomessa ikävä kyllä alkoholismia pidetään vieläkin sosiaalisena ongelmana. Ajatellaan, että vain köyhät, työttömät ja syrjäytyneet juovat.
Totuushan on aivan toinen, sillä kyllä anttipiipot ja vesakeskisetkin osaavat juomisen taidon. Toistaiseksi alkoholismi jakautuu meillä paljon tasaisemmin eri tulonsaajaryhmien kesken kuin varallisuus.
Alkoholisteja ei tarvitsekaan sääliä, ei se heitä auta.
Alkoholistit tarvitsevat tietoa omasta vakavasta sairaudestaan, jotta he osaisivat elää sen kanssa. Saatuaan oikeata tietoa alkoholismista, heidän ei enää tarvitse keksiä syitä juomiselleen, kuten kova tai puutteellinen lapsuus. Sen jälkeen he eivät voi piiloutua sairautensa taakse juomaan ja odottamaan ymmärtäviä auttajia.
Olet aivan oikeassa siinä kun sanot ihmisen olevan paljolti itse oman onnensa seppä, ja että kovia kokeneen pitäisi pyrkiä muuttamaan vahvuudeksi omat kokemuksensa.
Kun minulle kerrottiin syy siihen miksi olin vuosikaudet juonut alas omaa talouttani,terveyttäni ja ihmissuhteitani, oli minulle helpotus kun sain lopettaa itsesyytökset ja ryhtyä rakentamaan itseäni ja elämääni uudestaan.
Ei siihen tarvittu kuin hiukan oikeata tietoa alkoholismista.
Tuossa sAAmarin viestissä on totuuden siemen, sillä alkoholismi on tappava sairaus. Syöpäkin voi armahtaa, mutta alkoholismi hoitamattomana tappaa varmasti.
Lääkäriliitto myönsi 1985 Suomen AA-liikkeelle ensimäisen luokan tunnustuspalkinnon alkoholismi sairauden hoitamiseen hengellisin menetelmin, tämä tunnustuspalkinto löytynee kaikista vanhoista AA-ryhmistä ( se on kehystetty taulu ) myös rahaa myönnettiin 50 000 mk mutta tätä rahaa ei otettu sellaisenaan vastaan vaan Suomen AA kustannus ry lahjoitti tuolla summalla Nimettömät Alkoholistit kirjoja kirjastoihin, sairaaloihin, alkoholismiparantoloihin jne. tuolla summalla. Elikkä kyllä Suomessakin alkoholismi myönnetään sairaudeksi, valitettavasti vieläkin on lääkäreitä jotka kiistävät tämän sairauden olemassa olon.
"Alkoholisteja ei tarvitsekaan sääliä, ei se heitä auta.
Alkoholistit tarvitsevat tietoa omasta vakavasta sairaudestaan, jotta he osaisivat elää sen kanssa. Saatuaan oikeata tietoa alkoholismista, heidän ei enää tarvitse keksiä syitä juomiselleen, kuten kova tai puutteellinen lapsuus. Sen jälkeen he eivät voi piiloutua sairautensa taakse juomaan ja odottamaan ymmärtäviä auttajia."
Mä ihmettelen että miksi tyrkytetään aina näitä "olet sairas" "olet uhri" juttuja alkoholisteille lääkkeeksi. Joo. Mut samalla annetaan myös syy juoda. Hei, nythän ollaan se sairas ja uhri. LOISTAVA SYY KITATA!
Minä sanon: Amputoidaan peukalo niin ei saa pullosta enää kiinni.
Ai että liian raaka toimenpide?
No amputoidaan sitten vain se pullo kädestä. Kun ei ole mitä juoda niin sitten alkoholisti parantuu. Se on vain aineen saannin lopettamisesta kiinni. Juomari retkahtaa vain jos on juotavaa.
Ensin on pullo, sitten on juoja, sitten on toinen pullo, sitten on juoja, sitten on jossain vaiheessa ongelma.
Interventio voi tapahtua tehokkaasti jo ennen ongelmaa. Otetaan pullo pois. Pysyvästi. Ei lähde lapasesta homma kun lapasessa ei ole mitään millä lähtisi.
Kaikki täälläkin tulevat ratkaisuehdotelmat lähtevät siitä että ainoa mihin voidaan vaikuttaa on se juoja. Minä sanon että tehokkainta on vaikuttaa juotavaan. Jos ei ole juotavaa ei ole myöskään juojaa.
Miettikää sitä, huolella.
joo no siis painotan että ENNEN TOIMIN niin että vedin kaks kertaa vuodessa perseet ja lopun aikaa olin absolutisti, mutta syy siihen on hyvinkin pitkälti siinä että sain itse lapsen ja jotenki siinä vaiheessa vanhempieni virheet kärjistyivät mielessäni.
nykyään otan kyllä, saunan jälkeen joskus ja muutaman kerran vuodessa saatan vetää jopa ne perskännit.
Mietin jossakin vaiheessa että lapseni saa vääristyneen kuvan alkoholista jos toimin, niinkuin ennen. Nyt hän tietää että juoda voi joskus, kun järjestetään "aikuisten juhlat", ja saunan jälkeen lauantaina voi ottaa pari, eikä se haittaa ketään! Minä olen irtisanoutunut känniriidoista, enkä suostu puimaan mitään parisuhteeseen tai muutenkaan ihmis-suhteisiin liittyviä asioita kännissä. Se ei johda mihinkään, tai johtaa, yleensä tappeluun.
Eli suhteeni alkoholiin oli vääristynyt. Se on fakta, mutta nyt olen senkin asian mielessäni käsitellyt.
Nämä asiat ovat niin monimutkaisia eikä niitä pysty näin lyhyessä kirjoituksessa tuomaan julki, niin etteikö joku ymmärtäisi väärin ja teilaisi ajatuksia siltä seisomalta.
Mutta kun kirjoitan oivallan siinä samalla asioita joita muuten en varmaan tulisi ajatelleeksi. Terapiaa...se taitaa olla oikea sana.
anteeksi alentava aloitus, mutta en voinut kuin huokaista kun viestisi luin.
Ei alkoholistille alkoholi itsessään ole ongelma. Alkoholi on vain se keino, jolla hän itsensä päihdyttää. Voit ottaa juopolta pullon pois, mutta jos hänellä ei ole halua/valmiutta raitistua niin hän hakee päihtymyksensä vaikka yskänlääkkeellä!
Sairauden käyttämisestä "tekosyynä" juomiseen kirjoitin jo edellisessä viestissäni, joten en viitsi toistaa. Lue mieluummin se viesti uudestaan ja mieti sitä. Huolella.
34787878787887
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.