Kun olin pieni, muistaakseni jotain 10 vuoden ikäinen sanottiin minulle että minun pitäisi mennä hoitoon hoidattamaan "ongelmani". Minulla ei siinä iässä ollut yhtään ongelmaa, olin ihan terve enkä murehtinut mistään turhasta. Mutta sitten alkoi koulukiusaaminen ja siitä alkoi alamäki.
Kun minua kiusattiin koulussa kaikki sanoivat vain että minun olisi pitänyt hoitaa ongelmani ajoissa, mutta saan kärsiä koska en suostunut hoitoon. En käsitä miten minua olisi voitu "hoitaa" koska minulla ei oikeasti ollut ongelmia.
Kerran jouduin jopa lastenpsykiatriselle osastolle Helsingissä kuukaudeksi KOULUKIUSAUKSEN takia. Siis minua kiusattiin koulussa ja koska olin antanut samalla mitalla kiusaajille takaisin MINÄ jouduin tutkimuksiin!
Siellä pöpilässä laitettiin päähäni jotain johtoja joilla tutkittiin onko päässä aivot kunnossa. Sain myöhemmin käsiini paperit tuolta pöpilästä kun vaadin nähdä ne ja niihin oli kirjoitettu minusta pelkkiä valheita!
Olin kuulemma pelokas (no, sitä ehkä saatoin olla koulukiusauksen aikana, mutta en sairaalassa), ahdistunut ja manipuloiva! Siellä sairaalassa en ollut mitään noista. On kyllä vitun kumma kun ihmisiä raiskataan henkisesti tuolla tavalla!
Koulukiusauksesta on kuitenkin tullut monia ongelmia joita ei aikaisemmin ollut yhtään. Kärsin lähes jatkuvasta jännityksestä, vatsakivuista, olen ahdistunut (tällä kertaa oikeasti), yksinäinen.
Yksinäisyys on tällä hetkellä pahin ongelma sillä olen lähes yksinomaan vain omien ajatusteni kanssa yksin vaikka porukkaa olisikin ympärillä. On toki kavereita, mutta suurin osa on hyvänpäiväntuttuja joita tapaan silloin tällöin.
Jotenkin minun pitäisi unohtaa ahdistukseni. Välillä se onnistuu ja silloin tunnen oikeasti eläväni kun en ajattele pelkästään omia ajatuksiani. Murehdin myös muiden puolesta (esim. vanhempien) jos heillä on ongelmia sillä minua on aikaisemmin syytetty täysin syyttä vaikka en olisikaan tehnyt mitään.
Esim. jotkut kaverit ovat usein sanoneet että se oli minun vika jos ovat itse mokanneet tms. Kaikenlaista olen saanut kuulla ja itsetunto on lyöty lyttyyn montakin kertaa.
Kun minua kiusattiin koulussa kaikki sanoivat vain että minun olisi pitänyt hoitaa ongelmani ajoissa, mutta saan kärsiä koska en suostunut hoitoon. En käsitä miten minua olisi voitu "hoitaa" koska minulla ei oikeasti ollut ongelmia.
Kerran jouduin jopa lastenpsykiatriselle osastolle Helsingissä kuukaudeksi KOULUKIUSAUKSEN takia. Siis minua kiusattiin koulussa ja koska olin antanut samalla mitalla kiusaajille takaisin MINÄ jouduin tutkimuksiin!
Siellä pöpilässä laitettiin päähäni jotain johtoja joilla tutkittiin onko päässä aivot kunnossa. Sain myöhemmin käsiini paperit tuolta pöpilästä kun vaadin nähdä ne ja niihin oli kirjoitettu minusta pelkkiä valheita!
Olin kuulemma pelokas (no, sitä ehkä saatoin olla koulukiusauksen aikana, mutta en sairaalassa), ahdistunut ja manipuloiva! Siellä sairaalassa en ollut mitään noista. On kyllä vitun kumma kun ihmisiä raiskataan henkisesti tuolla tavalla!
Koulukiusauksesta on kuitenkin tullut monia ongelmia joita ei aikaisemmin ollut yhtään. Kärsin lähes jatkuvasta jännityksestä, vatsakivuista, olen ahdistunut (tällä kertaa oikeasti), yksinäinen.
Yksinäisyys on tällä hetkellä pahin ongelma sillä olen lähes yksinomaan vain omien ajatusteni kanssa yksin vaikka porukkaa olisikin ympärillä. On toki kavereita, mutta suurin osa on hyvänpäiväntuttuja joita tapaan silloin tällöin.
Jotenkin minun pitäisi unohtaa ahdistukseni. Välillä se onnistuu ja silloin tunnen oikeasti eläväni kun en ajattele pelkästään omia ajatuksiani. Murehdin myös muiden puolesta (esim. vanhempien) jos heillä on ongelmia sillä minua on aikaisemmin syytetty täysin syyttä vaikka en olisikaan tehnyt mitään.
Esim. jotkut kaverit ovat usein sanoneet että se oli minun vika jos ovat itse mokanneet tms. Kaikenlaista olen saanut kuulla ja itsetunto on lyöty lyttyyn montakin kertaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsekin kiusaamista kokeneena tiedän miltä tuntuu. sun tapauksessa varmasti parasta olisi se, että et enää välitä tai ota vastaan tuollaista. puhukoot ihan mitä vaan. et ota vastaan syyttelyä eikä muutakaan paskaa. jokainen tai ei kaikki mutta suurin osa tietää onko tullut kohdelleeksi väärin tai ei. sun ei ole pakko ottaa vastaan tuollaista aliarvioimista, se on ainut tapa nousta.
On kuin olisin ite kirjottanu, sana sanalta. kuka tietää vaikka olisinki nukkuessani, psykoosissani tai jossain toisessa persoonassa mutta eroat asiasta sillä että minut laitettiin psykiatriseen 7 vanhana mistä pääsin pois 13 vanhana täysin sairaana.
(Joskus tuntuu että olisi ollu helpompaa kun ei koskaan olisi edes syntynyt).
No, voin kertoa että et tuota tekstiä kirjoittanut... ihan vain varmuuden vuoksi jos et ole varma asiasta. Välillä tulee ahdistuskohtauksia jotka voivat kestää viikkoja pahoina mutta välillä taas olo tuntuu hyvältä.
Surkuttelu on helppoa mutta välillä pitää päästää paineitaan jollakin tavalla ulos. Kirjoittaminen on yksi keino. Olen käyttänyt jo jonkin aikaa Möllerin Omega-3 kalaöljyä.
Se on helpottanut ahdistusta sillä se on jollain lailla "tasoittanut" tunteita ettei tule niin jyrkkiä mielentilamuutoksia. Yksinäisyyteen se ei auta, mutta jos rupean esim. askartelemaan tms niin silloin pystyn keskittymään siihen työhön paljon paremmin kuin esim. puoli vuotta sitten.
Toivottavasti vielä tulet kuntoon. Se on mahdollista ja toivon että pystyt luottamaan itseesi. Aion itse pyrkiä jättämään netissä roikkumisen vähemmälle sillä liika pohdiskelu ei ole hyväksi.
Mä sain kutsunnoissa käsiini paperit missä oli tietoja minusta,sinne oli laitettu esim.että käytän runsaasti päihteitä vaikken käyttänyt edes alkoholia saati tupakoinut ja sen myös ilmoitin kutsuntalääkärille.