Tämä viesti on suunnattu niille nuorille äideille, jotka saivat lapsensa "suunnitellusti".
Miksi tahdoitte lapsia jo nuorena? Mitä mieltä sukulaiset ja ystävät olivat lapsentekoaikeista?
Opiskelitteko lapsen syntymän jälkeen vai jäittekö kouluttamattomiksi?
Olen utelias, en vihamielinen, joten älkää lynkatko minua.
Miksi tahdoitte lapsia jo nuorena? Mitä mieltä sukulaiset ja ystävät olivat lapsentekoaikeista?
Opiskelitteko lapsen syntymän jälkeen vai jäittekö kouluttamattomiksi?
Olen utelias, en vihamielinen, joten älkää lynkatko minua.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Olen 19, mieheni 23. meillä on 3kk poika.
Muutama kurssi puuttuu valmistumisesta, mies valmistuu nyt keväällä ja käy töissä.
Olemme asuneet yhdessä 5v, joten meillä tuo ajankohta saada pikkuinen tuli aika aikaisin, ehkä johtuen pitkästä historiasta. Kyllä ehtii opiskella myöhemminkin.. Ja toisesta tässä jo haaveillaan... :)
Kaikki olivat onnellisia ja kannustavia. Paitsi oma isäni, joka ei meitä kovin hyvin tunne.
Aika oot nuorena muuttanu pois kotoo jos oot jo 5vuotta asunu miehes kans ja oot vasta 19..
näin pääsi käymään..
Kotoahan ei olisi missään nimessä tarvinnut muuttaa, mutta silloisella poikaystävälläni (nykyisellä avomiehelläni ja lapseni isällä) oli välttämätön tilanne etsiä oma asunto silloin. Katsoimme näin järkeväksi myös minun kamppeiden pakkaamisen,koska hänen asunnollaan kuitenkin käytännössä asuisin.
Asuntomme oli samassa kylässä kuin äitini, joten kamalaa erokriisiä ei tullut kun näimme joka päivä :)
Näin meillä, onni löytynyt nuorena :)
hä??????????????????????
Hei!Minä halusin lapsia jo 16-vuotiaana, mutta en silloin vielä toteuttanut asiaa.Mies kun löytyi vasta parin vuoden päästä:)Saimme lapsen 19-vuotiaina.Samana vuonna menimme naimisiin.Sukulaiset aluksi hieman järkyttyivät, mutta sitä ei kauan kestänyt.Ystävät luulivat vahingoksi:(Opiskelin ylioppilaaksi, kun tyttö oli 1v3kk.Silloin odotin jo toista lasta.Sain hyvät arvosanat, muunmuassa 2 laudaturia.Nyt aloitan syksyllä opinnot ammattikorkeassa.
Olin 19-vuotias kun meidän pikkuinen syntyi. En osaa sanoa miksi halusin lapsen niin nuorena, mutta aika vain tuntui sopivalta jostain syystä. Ja päätös oli tosiaankin harkittu pitkällä tähtäimellä, halusin vauvan, taaperon, leikki-ikäisen, koululaisen, murkun ja nuoren aikuisen, en vain sitä nyyttiä =) Ystävät ja sukulaiset suhtautuivat pienellä varauksella, mutta minut ja mieheni tuntevina he eivät kuitenkaan erityisemmin kyseenalaistaneet päätöstämme.
Kaksoistutkinto (lukio lähihoitaja) oli kesken kun napero syntyi, mutta sellaisessa vaiheessa, ettei vuoden poissaolo vaikuttanut opintoihini (viimeinen vuosi oli aika irrallinen kokonaisuus). Nyt olen valmistumassa ravitsemusterapeutiksi, lapsi menee syksyllä eskariin. Miehellä oli amk-koulutus ja vakityö jo lapsen syntyessä, samassa paikassa hommissa edelleen.
iski meihin, kun olin 17v. ja niin
päätimme, että nyt on vauvan paikka.
Saimme suloisen tytön ruskeine silmineen.
Myöhemmin teimme vielä 2 lasta lisää ja
nyt nuorena vielä olemme jo mummia ja muut sisarukset eno ja täti.
Minua ei haittaa ollenkaan olla alle 40v.mummi.
Ihanaa aikaa ja hyvin vielä jaksaa hoitaa
lapsenlasta ja vielä tuleviakin.
Nuorena sitä jaksoi paremmin hoitaa lasta,
kuin nyt alle 40v tekisin sen ensimmäisen tai toisen.
Kiintiöni on jo täynnä, joten ei omia enään
nyt on muiden vuoro.
Katunut en ole yhtään, kun aloitin nuorena
ja jo aikaisin huomasin olevani ikätovereitani kypsempi,
kun jouduin kantamaan vastuuta paljon enemmän
kuin he.
Ei ollut aikaa joutua hunningolle, kun oli ihana
nyytti kainalossa ja mies jota rakasti.
Kuulostaa pahalta, jos joku sanoo "teimme lapsia"... Minusta lapsia saadaan, eikä tehdä... Ikäänkuin se olisi niin yksinkertaista. Kaikki ei pysty lapsia saamaan. Surullista, mutta totta.
Olen täysin samaa mieltä, että lapsia saadaan eikä tehdä.
Niin nuoret kuin vanhemmat käyttävät "tehdään lapsia"-termiä.
No harvoinpa niitä lapsia tekemättä saadaan, joten siksi varmaankin ihmiset käyttävät sanaa "hankkia" ja "tehdä".
Kyllä meillä lapsia saadaan ja heitä täytyy
myös tehdä, ei ne itsestään tule
pyhästä hengestä :)
Kyllä eräät takertuu yhteen sanaan....
Surullista.....
et ansaitse yhtäkään kakaraa
ne lapset ei todellakaan sikiä mistään pyhästä hengestä. kyllä ne pitää ihan TEHDÄ siveettömyyksiä harrastamalla. ja sitten sitä lasta TEHDÄÄN siellä mahassa ja se todellakin käy työstä. ja synnytys varsinkin. en mä sitä lasta sieltä saanut vaan mun piti TEHDÄ ihan vitusti töitä että se tuli ulos. sitten SAIN sen tohon rinnalleni. ETTÄ KYLLÄ NIITÄ LAPSIA VAAN TEHDÄÄN. nää on jotain lapsettomia jotka ei oo ikinä lapsia tehny eivätkä tiedä mistä puhutaan. adoptio vanhemmat myös SAAVAT lapsen.
toki ajatuksena lapsen SAAMINEN on kaunis muttei realistinen. paitsi ottovanhemmilla.
Eihän ne sikiäkään pyhästä hengestä ja kyllä tiedän, että ne tehdään harrastamalla seksiä.
Mutta mielestäni lapsi on lahja, mikä meille on suotu. Tämä poika, mikä on meillä nyt kolmikuinen, voi olla ainoa lapsi, kenet me saadaan.
Vaikka harrastaakin seksiä, niin lapst ei kaikille tule silloin kun haluaa.On monia syitä, miksi jotkut eivät saa lasta. Ja kuitenkin he saavat lapsen ehkäpä keinohedelmöityksellä tai adoptiolla.
Ja vaikkei keinohedelmöityksesä tai adoptiossa harrastetakkaan seksiä, silti siinäkin tehdään kova ja tuskallinen matka vanhemmaksi niin henkisesti kuin fyysisesti. Samoin kuin synnyttämällä.
Joten kyllä siinä työtä tehdään, mutta loppujen lopuksi lapsi on lahja.
Terv. Äippä, poika 3 kk, isi.
meidänkin poika. rakkain ja tärkein asia maailmassa. oikea aarre. olen samaa mieltä kanssasi meidän lapsesta. eli ymmärrän kyllä tarkoituksen: lapset ovat lahjoja. huvitti vaan lausahdus, että lapset saadaan. ja olet oikeassa tuosta adoptiovanhempienkin kasvusta ja työstä. hyviä huomioita! itse olen miettinyt että josko sitä joskus adoptoisi lapsen. vaikka omiakin olisi.
Sain ensimmäisen lapseni kun olin 19 ja toisen kaksi vuotta myöhemmin. Olin lasten kanssa kotona siihen saakka, että nuorimmainen oli 3 vuotta, jolloin menin iltalukioon ja luin ylioppilaaksi kahdessa vuodessa. Tämän jälkeen aloitin opinnot ammattikorkeassa ja valmistuin tietojenkäsittelyn alalta. Olen koko opintojeni ajan ollut myös töissä ja lisäksi opiskelen tällä haavaa myös yliopistossa. Niin ja eronnutkin kertaalleen välillä :) Nuorena jaksaa; siksi.
Olen 18v ja mieheni 20v, olemme jo jonkin aikaa yrittäneet saada lasta, mutta ei ole tähän menneessä tärpänny.
Siksi haluamme lapsen koska rakastamme toisiamme ja tahdomme myös jakaa rakkauttamme lapselle.
Olemme olleet jo molemmat pidemmän aikaa valmiita vanhemmiksi, meitä ei kiinosta ryyppäily ym. Tahdomme mielummin olla pieni perhe jotka rakastavat toisiaan.
Ja olen aina tahtonut olla nuori äiti ja elää sitten vanhempana päivät "rauhassa", silloin voi matkustella ja elää "vapaata" elämää kuin lapset on lentäneet pesästä :)
Vaikka minulla on vielä kouluu, niin en näe sitä minkään laisena esteenä, kyllä sitä töitä ehtii koko ikäänsä tehdä. Ja töitä tulee aina löytymään minun ammatti valintani mukaan, jos ei lähistöllä niin jossakin muualla päin suomea, ja myös ulkomailla :)
siinä sinulle jonkun lainen selitys että miksi nuorena äidiksi! olisin voinut kirjoittaa montaa syytä miksi nuorena äidiks mutta toivon että nuo riittävät :)
Älä mene perse edellä puuhun, lapsi. Nuorena eletään, nuorena voit matkustella ja olla "vapaa"
Tulet olemaan sidottu pentuusi loppuiäksesi. Olet naivi ja yksinkertainen lapsi vielä.
Tämän palstan juttujen perusteella teiniäidit (oletan, että suurin osa kirjoittajista on heitä) ovat stereotypioiden mukaista joukkoa. Kukaan ei osaa kirjoittaa!
mut se ei mene läpi täällä, koska kohta joku teinilogiikalla varustettu finninaama kirjoittaa: ettei halua olla vapaa saati matkustella. Lapsia pitää vain saada nuorena ja sitten vanhana ja rupsahtaneena elää sitä nuoruutta. Ehkä nää odottaa, että niiden pennut täyttää sen kahdeksantoista voivat sitten käydä yhdessä baarissa.
Aika jännää, että suurin osa nuorista vanhemmista sanoo ensimmäisten lauseiden aikana "ei mua kiinnostaa dokaaminen".
Mitä dokaaminen liittyy lasten hankintaan?
Kyllä siitä saa sen käsityksen, että viina maistuu, kun sitä tuodaan niin paljon esille.
Tai jos ei, niin miksi sitö sitten tuodaan esille?
Kyllä mäkin suosittelen, että jos haaveilee reissailusta ym, ne kannattaa pääasiassa hoitaa nuorena alta pois.
Ei äitiys pääty siihen, että lapsi täyttää 18v tai kun tämä lentää pesästä pois.
Nämä on juuri niitä asioita, joita pitäisi ajatella järkevästi, ennen kuin jakaa sen rakkauden muille, kuin itselleen ja kumppanilleen.
30-vuotiaskin on vielä nuori vanhemmaksi, miksi siis hosua?
Enpä tarvittse kysyä teiltä että koska saan hankkia lasta ja koska en! kuhan sanoin mun syyn siihen että haluan nuorena äidiksi!
ja uskon että moni teistä jotka heti on arvostelemassa ym käsittää kirjoitukset väärin! ja enköhän me päätetä ittse mieheni kanssa koska me niitä lapsia halutaan ja yritetään saada!
Ja sitä tarkoitin sillä että "ei kiinosta dokaaminen" että kuin kerran aina sanotaan että teiniäidit dokaa ja rellestää ympäriinsä ja jättää lapsensa muitten hoitoon ym.
niin sillä tarkoitin että en ole kiinostunut sellaisesta vaan haluan mielummin olla kotona perheeni kanssa!!
Menes nurkkaan siitä itkemään. Jos tulet tänne ruusunpunaisine kulisseinesi lässyttämään, niin saat varautua arvosteluun ja siihen, että kulissisi puhkaistaan. Lapselliset viestisi jos mitkä osoittavat, kuinka epävarma ja turvaton lapsi olet vielä. Epäilenpä, että sinulla mitään miestä olisi.
hoh hoh enpä tarvitse kuunella tuollaista paska puhetta. ittsepähän päätämme kihlattunu kanssa että koska me niitä lapsia yritetään saada!!
että kiitos vaan arvostelusta taas kerran! oletteko kuuleet että jos et tunne älä tuomitse!
paljastaa, millainen pikkutyttö siellä itkee. Lähde pois täältä valittamasta, jos et kestä totuutta tai ylipäänsä poikkeavia mielipiteitä elämää enemmän nähneiltä aikuisilta. Pelkästään se, että kirjoitit lapsellisen vuodatuksesi tänne paljastaa, että olet epävarma ja onneton tapaus.
Sinä et ansaitse tulla raskaaksi vielä moniin vuosiin - syntymättömän lapsen tähden.
Kun lapsi itkee itkemistään,niin hermot on koetuksella.Sinä ja kihlattusi olette väsyneitä,tulee riitoja,sanotaan toiselle pahasti ja kun tätä jatkuu tarpeeksi kauan,on peruuttamaton jo tehty ja ero edessä.Tai entä jos lapsenne on vammainen,täysin riippuvainen teistä?Uskoisin että tämäkin syö hermoja.
Ja kokemuksesta voin sanoa,että miehille iskee menohalut hieman lapsen syntymän jälkeen,toiset menee enemmän,toiset vähemmän.Ainiin,ja osa lähtee lopullisesti,kun ei perhe-elämä kiinnostanutkaan.
Sinua en tunne,mutta kirjoituksistasi voi jotain päätellä.Kova tarve puolustella itseään ja yrittää vakuutella muita.HENKISESTI KYPSÄT osaavat ottaa kritiikkiä vastaan ja opikseen siitä.Eikä kukaan ole tuominnut,suurin osa vain kertoo mielipiteensä ja neuvoo.Että näin.
yksi täydellinen tuleva äiti! Oikeasti, lapsellisuus paistaa pahasti läpi, unohda lapset muutamaksi vuodeksi. En tunne sinua ( onneksi) mutta et ole valmis perhe-elämään näitten kirjoituksiesi perusteella. Elämä ei ole niin vavaleanpunaista kuin nyt kuvittelet. Miten pärjäisitte? Sinä hoitaisit lasta yksin? Onko poikaystäväsi työelämässä? Kaikki vauvat eivät ole helppoja. Miten jaksaisitte, kun vauva vaan itkee ja itkee? Entäpä koulu? Onko sinulla työpaikka? Mistä rahaa? Mistä asunto? Ja kaiken lisäksi, lapsen ei tule joutua kärsimään siitä, jos vanhemmat eivät ole osanneet hoitaa perusasioita kuntoon. Mieti tarkkaan, mitä teet. Lapsi on lapsesi, vaikka olisikin täyttänyt 18 vuotta. Tarvitsee se silloinkin sinua!
tosiaan on vakavia ongelmia. että älä tosissaan välitä. pilkun nussijoita joilla ei ole elämässään sisältöä.
olen sun kanssa samaa mieltä ajatuksestasi. täytän itse 20, miekkonen täyttää 23 ja lapsemme 2. ensi syksynä alamme tekemään toista lasta.
Et ansaitse "tehdä" yhtäkään lasta etkä tulla raskaaksi.
kannattaisi hakeutua ammattiauttajalle. sus on jotain feeluu. ja pahasti.
kyllä mäkin elän nyt, lapsen ehdoilla ja nautin siitä suuresti. ja haluan olla sidottu lapseeni koko loppuelämäni. ja muihinkin tuleviin lapsiini. vanhana on aikaa.
että nuoret äidit leimataan automaattisesti dokaajiksi. kyllähän sun pitäis tietää? ootko tosiaan noin katkera? tekstistäsi päättelen. menikö elämä pilalle?
ja miksi ihmiset ylipäätään haluaa lapsia? jos kerran kolmekymppinen haluaa lapsen, miksei 17, 18, 19 vuotias voi haluta. vai onko ne nyt sit oikeesti teinejäkään. "laillisesti" ei vissiin oo.
mikä susta tekee niin npaljon paremman.
pilkunnussija jos kerron todellisuudesta.En.Vauvaperheen arki ei ole aina yhtä herkkua.Toisilla toki poikkeuksia on.Mutta ei ole kovin hyvät lähtökohdat jos elää vaaleanpunaisissa unelmissa että elämä on yhtä ruusuilla tanssimista.Tai onhan se,ruusuissa sattuu olemaan piikkejäkin.
pilkunnussija jos kerron todellisuudesta.En.Vauvaperheen arki ei ole aina yhtä herkkua.Toisilla toki poikkeuksia on.Mutta ei ole kovin hyvät lähtökohdat jos elää vaaleanpunaisissa unelmissa, elämä on yhtä ruusuilla tanssimista.Tai onhan se,ruusust vaan ovat piikikkäitä.
niinhän niissä on. mä en vaan ymmärrä, että miks ihmiset täällä aukoo päätänsä. jos toine haluaa lapsen, ni anna haluta. se ei tosiaan tarvii sun lupaas siihen. tietenkin ois toivottavaa, että vauvakuumeilevat tietäisi mitä odottaa, mutta sen voi esittää muullakin tavalla kuin julistamalla toisen lapsellisuutta. ja eiköhän aika moni, aikuinenkin, ainakin jonkin verran elä niissä vaaleanpunaisissa unelmissa. enkä mä ymmärrä miks ei sais. toki pitää olla realistinen, mut en mä ainakaan välitä jatkuvasti tiedostaa sitä, et kuinka paska paikka maailma loppujen lopuks on.
mutta ootko huomannut että suurin osa teineistä unohtaa sen että ne kivat ja pienet nyytit kasvaa isoiksi,kiukutteleviksi uhmaikäsiksi ja siitä edelleen kiukutteleviksi murkuiksi?:)
saahan sitä elää,mut aikusilla yleensä on pysyvämmät ja realistisemmat suunnitelmat kun teineillä.
en tunne itseasiassa yhtään teini vanhempaa. tiedän tapauksia, mutta en tunne. itse taas "kuvittelin" että lapsi syntyy 2vuotiaana. tai siis vauvakuumehörhöilyissä unohdin sen vauva ajan.. mutta otin kyllä huomioon murkkuiän, ja että lapsi on minun loppuelämäni. ja voi olla hyvinkin mahdollista, että kaikki äidit eivät ota huomioon sitä että lapsi kasvaa. mut yleensä noin käy kissan ja koiran pentujen kohdalla?
pitäisi myös päättää että mikä on teini. jos teini on 16> ni sit oon pääsäntöisesti teiniraskauksia ym vastaam. mut jos myös 17, 18, 19 vuotiaat lasketaan teineiksi, ni kyllä ne (ainaki minä) pystyy jo tekee suht realistisia suunnitelmia. tosin näissä asioissa kaikki on nii tapauskohtaista.
Minä aloin sitä miettimään, että monet täällä sanovat varautuneensa ja suunnitelleensa tulevaisuutensa niin, että pärjäävät.
Mutta onko se suunniteltu myös niin, että jos toinen jää yksinhuoltajaksi, että pärjää?
Ettei tarvitse mennä sinne sosiaalinluukulle?
Kun monilla tuntuu olevan se, että mies käy töissä ja harva nuori on ehtinyt kouluttautua..
Mielenkiinnosta vaan kysyn, en riidanhaku mielessä, joten asiallista jutustelua. :)
Olen hyvin hämilläni. Olisiko minun näin vakaan,monivuotisen avoliiton aikana pitänyt miettiä että kuinka pärjään jos olenkin joskus yh? En todellakaan mieti sellaista, tilanteeni tosin saattaa olla eri kuin monella muulla. En usko myöskään, että nämä "vanhemmat" äidit miettivät sitä yhtään sen enempää?
Nyt kun haaveilemme toisesta mietin, että kuinka jaksaisin kahden kanssa yksin. En jaksaisi. Nyt odotamme työtilanteen vakautumista (siis miehen työtilanteen) jonka jälkeen yritämme toista. Tiedän myös sen, että koskaan en ole yh. Vaikka eroaisimme mieheni kanssa´, ei hän ole tavallinen tallaaja. Emme jää lapsen kanssa kaksin, vaan tiedän tarkalleen kuinka paljon hän tulee olemaan poikansa elämässä aina. Nyt joku sanoo, että joopa joo, niin ne kaikki sanoo. Mutta tämä on onnellinen fakta jonka olen miehestäni todennut, ja tiedän asian menevän näin. Se, että monella on p**ka äijä, ei tarkoita sitä´, että kaikilla on :) Luojan kiitos.
että sun kantsis miettiä kahesti, ennenkuin kirjotat tänne yhtään mitään. Onneksi en tunne sinua, mutta lastasi säälin... sitä paitsi lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan.
tässä maailmassa, että sinunkaltaisesi ihminen ei saa lasta kärsimään tähän maailmaan. Olet pohjasakkaa.
Olen paljon samaa asiaa miettinyt. Monille pärjääminen omillaan (siis ilman vanhempia) tarkoittaa aikuisuutta, eli pärjäämistä puolisonsa varassa? Mies käy töissä, hyvin pärjätään jne.
Olenko vain niin pirun vanhanaikainen tai jotenkin feministinen, kun mielestäni naisen pitää pärjätä tässä maailmassa omillaan? On alentavaa ajatella, että pitäisi aina olla joku toinen joka huolehtii tarpeista, ei nainen saa olla miehestään riippuvainen... Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, mutta kaksi aikuista parisuhteessa on tasavertainen pari, molemmat omillaan toimeentulevia, muutenhan ollaan riippuvaisia toisesta. Olen ollut käsityksessä, että riippuvuus on sairaus, heikkous... Joillekin se on kuitenkin päämäärä?
Toisaalta, jos haluaa äidiksi nuorena ei taida olla mitään muuta vaihtoehtoa, sillä harvempi meistä pystyy itseään rikastuttamaan ilman työntekoa..? Kun vain on tälläinen niin toisenlainen ajatusmaailma kuin on äidiksi nuorena haluavilla, on niin vaikea käsittää... Eikö äidiksi haluamiseen liity se, että haluaa pitää toisesta, siitä lapsesta, huolta? Eikö silloin pitäisi olla jo kasassa ne resurssit joilla siitä lapsesta pidetään huolta? Tietysti voihan ne resurssit koota niinkin, että etsii jonkun toisen elättämään..? Eikö se tunnu alentavalta? Onko äitiys oikeasti niin hieno homma, että sen takia kestääkin pienen alemmuuden?
Siinä, että nämä ovat ne seikat joihin aina vedotaan :)
Koittakaahan nyt hyvät ihmiset keksiä mistä syytätte ja mistä ette.
Kyllä minä olen aina ajatellut asian niin että meillä ei ole edes "omia" tuloja, meillä on yhteiset tulot.
Huomaan tekstistäsi että taidat olla lapseton?
Ja mihin perustat tämän faktasi? Tutkimustuloksia kiitos.
Kyllä meillä vaan istuttiin kotona ihan nätisti ja odoteltiin vauvaa syntyväksi.
Lisäksi, en ymmärrä lausetta jossa sanot että tulee väistämättä ero? Olet hiukan naiivi?
Mistä näitä idiootteja sikiää!!
sillä itselläni on ollut aina sen jälkeen kun kotoa pois muutin, pärjätä omillani. Toki parisuhteessa elän, ja kummatkin hankkii. Toinen yrittäjä, minä pätkätyöläinen, mutta silti meillä on omat rahat, ja omat vastuualueet. Kumpikin pärjäisi ilman toista rahallisesti, tosin saattaisi aika ajoin olla tiukkaa. Mutta sen tilanteen olen saavuttanut, mistä olen haaveillutkin! ;) Minusta tuntuu jotenkin pahalta, kun esim. yksi tuttavani on ollut jo 8 vuotta kotona hoitamassa lapsia, mies tuo rahan, rakentaa taloa ja vielä lisäksi hoitaa lapsia. En voisi millään ajaa toista niin tiukille...
tuossa tuo mun mies istuu vieressä tyytyväisenä ja onnellisena ilman menohaluja haaveilemassa toisesta. Eli älä yleistä jookos? :)
Niin, eikä riitoja ole ollut yhtään..siis ei yhtään.
Eli minä olen siipeilijä koska olen äitiyslomalla? :D Minun kuuluisi hävetä, koska mieheni on töissä ja minä kotona? Kyllä, mies tuo leivän pöytään TÄLLÄ hetkellä, eihän se tietääkseni tarkoita, että elän "mieheni rahoilla" lopun elämää? Meillä on tili, johon tulee kaikki minun tukeni,mieheni palkka, lapsilisät jne. Sieltä maksamme kaiken. Näin oli silloinkin kun olin itse töissä, kaikki meni yhteiselle tilille ja kaikesta sovittiin yhdessä. Ei ollut "minun rahani" ja "sinun rahasi" vaan meidän rahat. Emme ole toisistamme riippuvaisia, mutta luotamme toisiimme niin, että samaa tiliä voimme käyttää. Suomessahan tämä on erikoista, Amerikassa esimerkiksi hyvin tavallista.
En todellakaan miettinyt lasta yrittäessä, että mitäs jos olen joskus yh. Meillä on vakaa,pitkäaikainen suhde takana enkä epäile hetkeäkään etteikö tämä kestäisi. Itse asiassa meillä menee paremmin kuin koskaan. Sehän on vaikeaa uskoa, nuori äiti,vakaassa parisuhteessa itsenäinen ja silti onnellisesti avoliitossa. Mahdoton yhtälö? I don´t think so :)
miten hoidatte raha-asianne. Meille sopii parhaiten näin, että kummallakin omat tulot ja omat rahat. Sitten kun ostetaan jotain, niin kumpikin kaivaa kuvettaan, eli puoliksi kuitenkin asiat hoidetaan. Tee niin kuin parhaaksi näät, me teemme jatkossakin samalla lailla. Niin, ja taidetaan olla ainut parinkunta, mitä tunnemme, missä kummallakin on tosiaan omat rahat! Eiköä meilläkään siitä ole kiinni, ettemmekö toisiimme luotettaisi.
"Toisaalta, jos haluaa äidiksi nuorena ei taida olla mitään muuta vaihtoehtoa, sillä harvempi meistä pystyy itseään rikastuttamaan ilman työntekoa..? "
-Työtä tein ennen äitiyslomaa (olen siis 19vuotias), joten tuet ovat hyviä enkä tarvitse ketään laskujani maksamaan.
"Eikö äidiksi haluamiseen liity se, että haluaa pitää toisesta, siitä lapsesta, huolta? Eikö silloin pitäisi olla jo kasassa ne resurssit joilla siitä lapsesta pidetään huolta? Tietysti voihan ne resurssit koota niinkin, että etsii jonkun toisen elättämään..?"
-Tarkoitatko TODELLA,ettei lapsen isä ole velvollinen elättämään lapsen ihan siinä missä
äitikin? Eikö lapsia yleensä "hankita" vakaassa parisuhteessa, jossa kulut lapsesta menee tasan tarkkaan puoliksi? Onko se siis alentavaa, että myös isä ostaa lapselle vaatteita ja ruokaa,elättää? Nyt en ihan ymmärrä..?
"Eikö se tunnu alentavalta? Onko äitiys oikeasti niin hieno homma, että sen takia kestääkin pienen alemmuuden? "
-Kestäisin hyvinkin elää niin, että olisin kotona ja mies töissä. Tekisin varmasti aivan yhtä arvokasta työtä kuin mieskin, hoitaisinhan lapsiamme ja kotia? Kuitenkaan en aio kotiin jäädä, mutten näe siinä mitään alentavaa?
On sääli, ettet osaa kuvitellakkaan millaista on kun on omia lapsia. Ei siinä mieti, maksaako piltit puoliksi, emme me ainakaan.
Kuten joku toinen sanoi, sinulla ei todella taida olla lapsia. Teki ihan pahaa lukea tekstiäsi, puhuit asiasta mistä et todellakaan taida tietää mitään. Joillain pääasia on työ ja raha, joillain se on lapset ja heidän onnellisuus vaikka aina ei kalleimpia farkkuja itselleen saisikaan.
Noh, eipä muunlaista tekstiä voi kai odottaakkaan. Ethän voi tietää millaista on olla äiti.
että jokaiseen parisuhteeseen kuuluu myös riitaa ja sitä alamäkeä. Jos teillä ei koskaan riidellä niin kannattaa miettiä, mikä mättää. Riita puhdistaa ilmaa, enkä ole vielä tutustunut pariskuntaan, jossa ei riideltäisi.
En ole se, kenelle tarkoitit viestisi, mutta ajattelen hyvin pitkälti samoin. Meillä kotona äitini joutui todella koville, hoiti lapset kotona, teki työtä siinä samalla. Päivät venyivät, mutta ei koskaan valittanut. Ei siis ollut kotona hoitamassa lapsia, vaan teki siinä samalla työtä. Siitä ehkä johtuu, että koen asian niin, että minunkin tulee käydä ansiotyössä ja ihan samalla lailla maksaa lainaa ja kaikkia hankintoja. Miten ihmeessä näin pystyisi tekemään, jos olisi monta vuotta kotona lasten kanssa?
Toki saisin aluksi ihan kivasti rahaa, mutta ei niin paljoa, mitä nyt maksuihin osallistun. Mitä tarkotit kun kirjoitit" eikö lapsia yleensä hankita vakaassa suhteessa jossa kulut lapsesta menevät puoliksi?" Tottahan toki, kulut menevät puoliksi niin lasten kuin muittenkin asioitten suhteen. Itse vaan koen asian niin, etten voisi maksattaa niin paljon miehelläni, koska omat tulot tippuisi niin paljon. Niin, ja hei, kaikilla ei ole samat tavoitteet elämässä, ok?
en mä ainankaan miettinyt jääväni yksinhuoltajaksi kuin lapsia hankin,
en ymmärrä miksi pitäisi suunitella jäävänsä yksinhuoltajaksi,
ja jos ero tulee niin sitten se on sen päivän huoli,
ja tiedän että vaikka ero tulisikin miheni kanssa niin en olisi koskaan yksin lapseni kanssa,
mieheni pitäisi lapsista huolta ja auttaisi kaikessa vaikka emme olisikaan yhdessä!
me asutaan yhdessä ja meillä on yhteinen lapsi ja on yhteiset rahat.
mutta jos eroamme niin meillä on yhteinen lapsi ja silloin molemmat ottaa samalla tavalla vastuun lapsesta!
kaikilla ei ole näin,
mutta tiedän ittseni puolesta että jos jäisin yksin huoltajaksi niin en koskaan olisi aivan yksin!
ei ne suuret tulot vaan pienet menot. näin meillä ja harkiten käyttämällä tuloni riittävät varsin hyvin enkä ajatellut olla kotona vuosikausia, ehkä kaksi vuotta. Katso siinä vaiheessa kun sinä yrität saada lapsia on minulla lapset jo kotona ja olen uraa luomassa toivottavasti menestyksekkäästi. Tällöin ei tule äitiyslomia keskelle hyvän työputken, joten olen havainnut tämän järjestelyn olevan minun alani kannalta paras. kukin tavallaan.
Ja paljon auttaa sekin, että olen osannut raha-asiani hoitaa ilman lainaa ja osamaksuja, joten näitä ei kontollani ole ollenkaan :)
Ja tulot äitiyslomallahan riippuvat täysin tulotasostasi ennen äitiyslomaa, minulla oli palkka erittäin hyvä, joten äpr on täysin riittävä, saa jopa tehdä heräteostoksia ;)
enkä koskaan yrittäisi edes saada lapsia miehen kanssa keneen en voisi luottaa 100% tilanteessa kuin tilanteessa, varsinkaan kun kyseessä on oma lapsi.
Meilläkin oli yhteiset rahat, se oli itsestään selvää, koska olimme perhe. Toiset pitävät eri tilit ja se on heidän asia. Minä taas en oikein ymmärrä sitä ideaa, mutta mitä sitten? Ei vaikuta minuun.
On aika härskiä väittää äitiä siipeilijäksi, jos tämä kasvattaa lasta kotona. Jonkunhan se on tehtävä, ja yleensä se menee niin, että mies käy töissä ja äiti on kotona. Isäkin saa jäädä kotiin, jos haluaa.
Se on normaalia. Perhe.
Kukin toimii perheessään tavallaan, mutta musta on ihan normaalia ja varsinkin enemmän kuin ok, että toinen vanhempi käy töissä ja toinen hoitaa lapsia kotona.
Minä en kokenut olevani alistettu kotiäitinä, päinvastoin, se oli kunnia ja hieno mahdollisuus.
Nautin siitä.
sain sinusta vähän huonon käsityksen. Lapsen saanti ei ole kenellekään itsestään selvyys, ja niitä saa jos on saadakseen. Jopa nuoret kärsivät siitä. En minäkään mitään asioita osamaksulla maksele, ostan huonekalut yms. asiat käteisellä. Eikä meillä ole tiukkaa, koska kummallakin säästöjä. Lainaa on, kuten monella muullakin, jotka koittavat saada taloa itselleen. Ja sekin hoituu, ilman takaajia yms. Maksamme lainaa kuukaudessa vähempi, kuin mitä meillä menisi jos oltaisiin vuokralla... ;) Toivottavasti tajuat, mitä tarkoitin. Laina ei ole rasite, mutta ei minun kärsisi vuosikausia kotona olla koska haluan osallistua yhtälailla maksuihin yms asioihin. Niin, ja sitä tarkoitin, että itse en voisi tehdä miehelleni niin, että olisin monta vuotta kotona, ja mies kävisi töissä, hoitaisi kotia ja lapsia kanssani, ja vielä rakentaisi/ remontoisi taloa. En siis halua ajaa toista niin tuikille... Eihän meillä ihan ensimmäisenä varmaan tuo raha loppuisi, kun tarkkoja ihmisiä ollaan.
oliko sinusta tulossa kampaaja?
Millainen on kampaajan ura?
Hyvä aloitus sinulla :D Oolrait.. Ilmeisesti et ymmärtänyt, että saan hyvin hoidettua oman osani laskuista kotona olessanikin. Ethän voi koskaan jäädä äitiyslomalle jos ette elämästänne näin lyhyttä aikaa ole valmiita elämään tiukilla, mies töissä ja sinä kotona? Kotona 24/7 lapsen kanssa on taatusti raskaampaa kuin töissä päivät ja kotona illat. Siinä ei saa vaihtelua, vaan se on koko ajan samaa. Huomaat kyllä sitten kun jäät kotiin. En siis minäkään aio olla kotonaa montaa vuotta, maksimissaan sen kaksi vuotta eikä se todellakaan ole pitkä aika.
No, meillä tämä järjestely on hyvä. Tai en ymmärrä mitä muita järjestelyjä voi olla kun lapsen saa. Mies haluaisi minun hoitavan pientä kotona mahdollisimman kauan, joten hän ei koe lapsen saantia taakaksi, pikemminkin nauttii illoista ja viikonlopuista lapsen kanssa koska se on mukavaa vaihtelua hektiseen työelämään. Mutta kukin tavallaan. Eiköhän tämä ollut tässä. Minusta kun saa elämäni perusteella niiin huonon kuvan, että turha tästä on jatkaa ;)
Mutta mielenkiinnolla kuulisin elämästäsi sitten kun/jos saatte lapsen. Kuinka olet töissä kun vauva on pieni(alle vuoden)? Mielestäni tällä periaatteella et koskaan voi saada lapsia, koska yhtälöhän on mahdoton..?
Ikävää myöskin mielestäni on se, että löytyy naisiakin jotka pitävät omien lasten hoitoa vähäpätöisenä työnä. Toisaalta tämä on ymmärrettävää kun se tulee sellaisen ihmisen suusta kenellä ei lapsia ole. Minulla ei elämässäni ole mitään tärkeämpää kuin lapseni hyvinvointi, samoin ajattelee mieheni. :)
Kyllä, minusta tulee kampaaja.
Aion perustutkinnon jälkeen työskentelen vuoden,kaksi liikkeessä ja aion lukea itseni parturi-kampaajamestariksi, tämän jälkeen työskentelen muutaman vuoden taas liikkeessä. Tästä siirryn kouluttamaan itseni kosmetologiksi, jonka jälkeen mahdollisesti avaan oman liikkeen. Saattaa myös olla, että jätän kosmetologin perustutkinnon väliin ja pyrin eri valmistajien kouluttajaksi.
Mahdollisuuksia on myös teatterissa, tv:ssä, opettajana,jne jne jne. Tällä alalla saa itsensä koulutettua hyvin erilaisiin tehtäviin, harva tietää kuinka moniulotteinen tämä ala todella on. Toimii pohjana hyvin monelle ammatille :)
Ikävä puoli vaan on se, että taukoja ei tulla koska ala kehittyy koko ajan ja pitäisi olla kykenevä kouluttamaan itseään jatkuvasti. Eli lapset on hyvä saada aikaisemmin, jotta saa koulutettua itsensä niin pitkälle kuin tahtoo.
Että näin.
tekstiäs... Et sä voi arvostella mua, mikä on oikein ja mikä väärin kun et todellakaan tunne mua. En mä tarkoittanut, ettenkö pysyisi jäämään esim. vuodeksi pois, pystyn hyvinkin ja pystyn jopa olemaan toisenkin vuoden pois jos siltä tuntuu. Asiat on mietittävä tarkkaan ennenkuin hutkii... ;)
Meillä tilanne on nyt vaan se, että lapset eivät sovi kuvioihin. Eikä kummallakaan ole vielä edes intoa moiseen asiaan. Eikä mulla ole tarkoitus moittia muita, tehkööt jokainen niin kuin parhaaksi näkee. Mutta näin yhtä nuoren perheen arkea sivusta seuranneena voin sanoa, että en halua, että oma mies joutuisi niin koville kuin eräs tuttavamme... ;) Elämä on kovaa, mutta miksi ihmeessä kaiken pitää olla sen yhden työssäkäyvän miehen varassa... Onneksi että tunne tapausta, ja jos tuntisitte, ymmärtäisitte, mitä ajan takaa!
Ei meillä ola tärkeää raha tai maallinen mammona, sitä on, ja varmaan tulee jatkossakin olemaan. Meillä on loppupelissä toinen toisemme, niin hyvässä kuin pahassa. Ja edelleen tulen jatkamaan kuin tähän astikin, kumpikin osallistuu menoihin yhtä paljon, vaikka tuloni pienemmät ovatkin. Piste.
kouluttajilla on melko isot alueet, missä kiertävät, otatko lapset mukaan hotelliin yöpymään, vaiko miten ongelman ratkaiset?
Ei kaikki kouluttajat kyllä kierrä yhtään missään. Jokaisella valmistajalla (wella,cutrin,goldwell jne) on kouluttajat jotka järjestävät tilaisuuksia ammattilaisille paikan päällä, aina omalla työpaikallaan (eli myymälän yhteydessä on koulutustilat). Ole hyvä, ja keskity asioihin joista tiedät :)
Täälläpäin ainakin kouluttajat tulevat kauempaa... ;)Ole hyvä ja keskity asioihin joista tiedtä! ;) Noita myymälöitä kun ei satu olemaan joka paikkakunnalla! Ja olenpa jopa puhunut kouluttajan kans, ja kertoihan hän noita hotelliöitä vuodessa kertyvän!
Etköhän se ole sinä joka arvostelet minun päätöksiäni? En ole sanonutkaan, että ajatuksesi olisi väärin, sanoin vaan ettei se ainakaan meidän tilanteeseemme sovi yhtään. Ei kaikilla nuorilla perheillä asiat ole niin, että mies täysin elättää. Kuulostaa vaan kovin erikoiselta kun lapseton ihminen tulee arvostelemaan kuinka nuorissa perheissä mies elättää kun näin ei todellakaan aina ole?
Emme ole hutkineet, olemme miettineet asiamme hyvinkin tarkasti ennen kuin lasta yritimme. En käsitä, miksi tulet arvostelemaan meidän valintojamme vain siksi, että itse ajattelet erilailla? Ja kun itse asiassa et edes ajattele erilailla, luulet vain pärjääväsi paremmin. Etkö pysty käsittämään, että asiat saattavat olla hyvinkin myös nuorella perheellä? Hyvällä omalla tunnolla olen kotona, mutta kuten sanoin, ymmärrät sitten jos lapsia saat ettei tämä ole yhtään vähäpätöisempää työtä kuin miehesi työ. Päinvastoin. Ja voisin aivan hyvin tehdä niin, että menisin töihin ja mies jäisi kotiin mutta tämä on järjestely jonka myös mieheni haluaa.
Meilläkin on loppupeleissä "vain" toisemme, hyvässä ja pahassa mutta kaiken kukkuraksi meillä on maailman suloisin poika emmekä voisi olla onnellisempia :) Ketään ei ole nurkkaan ajettu, eikä kenelläkään ole huono olla.
Hyvinkin asun tällaisella paikkakunnalla :) Olen ottanut asiasta selvää samalla kun olen näissä lukuisissa koulutuksissa käynyt. Tiedän hyvin mistä puhun ;) Tiedätkö sinä, sen perusteella että olet puhunut jopa yhden kouluttajan kanssa?
alkujen aluksi jollekin toiselle lapsettomalle, jolla on paljon samanlaisia ajatuksia päässä kuin mulla. Kyllähän homma on näin, että sinun tekstisi rivien välistä paistoi "halpamielisyys" läpi. Minä en ole moittinut sinua tai muitakaan nuoria. Sanoin vain kuinka itse tällä hetkellä teen ja elän. Ja sanoin myös, että järkyttävää katsoa, kuin tuttavaperheemme isä nääntyy työhön.
Enkä tarkoittanut , kuin sanoin että pitää miettiä ennenkuin hutkii, sinua tai sinun pientä perhettäsi! ;) Älä nyt ymmärrä väärin. Vastasin aluksi jollekin toiselle henkilölle, mutta sinä taas jossain vaiheessa tartuit asiohin, mitkä eivät liittyneet sinuun millään lailla.
Ja mitä tulee minun pärjäämiseen, niin sitähän sinä et tiedä, joten annataan asian olla. Luuletko että saisin yksin lainaa ilman takaajia jos olisin ihan pa? :) Niin, se siitä.
Älä sinä arvostele minua, ja minun päätöksiä. Olen onnellinen näin, ole sinäkin noin. Opiskele, tee toinen skidi, ja mene töihin. Minä käyn töissä ja nautin elämästä myös! Minä hoidan laskuni edelleenki kuin tähän asti ja sillä selvä.
asia selvä...pahoittelen väärinkäsitystäni.
kummoinen "ura" kehitys tiedossa.
Onko kaikilla mahdollisuus valmistajien kouluttajiksi? Mitäs jos sinua ei valitakkaan?
taisin mainita monta muutakin vaihtoehtoa, ja vaihtoehtoja näiden lisäksi on vielä monia. Miksi se sinua niin kovin kiinnostaa?Tämä on ala joka minua kiinnostaa,sen ei tarvitse kiinnostaa sinua. Eihän? Elämäni ei mitenkään liity sinun elämääsi. Eihän? Annahan nyt tämän jo olla, minun valintani uran suhteen kun on täysin oma, eikä se kenellekkään kuulu. Olisinhan voinut lukea vaikka psykiatriksi. Vaan en lukenut. Miksi? Koska ei kiinnosta. Tätä haluan tehdä, tästä pystyn uran luomaan (toisin kuin luulet) ja haluan tehdä työtä jostan nautin työikäni loppuunn asti. Ikävää, että valinnoistani on sinulle niin kovasti päänvaivaa.
lapsi. ja lisää tulee :)
usein jopa kolmesti. äläkä suotta sääli, sääli niitä narkkareiden, juoppojen, työnarkomaanien ja empatiakyvyttömien lastaan hakkaavien ja seksuaalisesti hyväksikäyttävien vanhempien lapsia.
ja montako lasta olet saanut?
kohtusi joudutaan poistamaan. Sinunlaisillesi se olisi oikein.
voi sua raukkaa :) eikö elämä oikeen suju? ja mä toivon, että kohtuani ei jouduta poistamaan. hankaloittaa lapsen saamista. mutta kiitos tästä mukavasta toivotuksesta!
sinunlaisillehan se ei olisi oikein! olet sen verta parempi.
en anteeksi vaan ymmärrä teitä!
eiköhän se ole kaikkien oma asia että miten ja milloin haaveilee lapsesta, ja jos joku sanoo että tahtoo lapsen ja on valmis siihen niin miksi silloin heti on toista kritisoimassa ja sanomassa että ei toivo toiselle lasta tai että ei ole lapsen arvoine ym... en käsitä sellaista!
en näe siinä mitään väärää jos toinen kertoo tilanteensa ja syynsä miksi tahtoo äidiksi, ja jos olette sattumoisin huomanneet niin sitä tässä palstassa kyseltiin?! että Miksi äidiksi nuorena?!
ja uskon että monen kirjoitukset antavat erin kuvan mitä kirjoittaja ittse tarkoittaa koska tekstin perusteella ei tule esille kirjoittajan ilmeitä ja äänensävyä jotka kertoo paljon ihmisestä ja ihmisen ajatuksista. ittse olen todella huono kirjoittaja, en saa ajatuksiani kirjotettua oikeella tavalla, en saa niitä muodostumaan siihen mitä yritän sanoa.
toivottavasti joku edes saa käsityksen kirjoituksistani :)
mutta toivon onnea ja hyvää kevättä kaikille äideille, tuleville äideille sekä äitiydestä haaveileville. =)