Olimme päättäneet, että mieheni kanssa, että vaavin sukupuoli selvitköön vasta synnytyksessä...toisi kuitenkin kävi...Eilen ultrassa käydessäni (rv33) lääkäri kertoi tulevan vaavimme sukupuolen ennenkuin ehdimme edes vastata kysymykseen haluammeko sukupuolen tietää...Omaksi yllätykseskseni (olen koko ajan jotenkin uskonut tyttöön) tulokas onkin poika (eipä siinä ultarkuvassa juuri epäilyksen häivää ollu, niin hyvin pikkuinen sukukalleuksiaan esitteli)...
Jotenkin tässä on vaan nyt aivan ymmällään...ei siitä, etteikö molemmat sukupuolet olisi yhtä tervetulleita, mutta poika...hassua...Jotenkin olin niin vahvasti jo tuudittautunut ajatukseen tytöstä....ehkä siksi, että äitinä minulla olisi jo kokemusta siitä, miltä pienten tyttöjen maailma näyttää....Ashh...
En tiedä ymmärrättekö mitä päässäni pyörii, tuskin ymmärrän itsekään...Vaikka vaavi on koko ajan ollut erittäin odotettu ja toivottu niin nyt jotenkin ajatukset ovat ihan hukassa..."tytön sen ensimmäisen piti olla"...
Samalla sitä tuntee myös syyllisyyttä siitä, että asiaan reagoi näin miten reagoi....Apua...nyt tietenkin on aikaa totutella asiaan lääkärin lipsautuksen jälkeen mutta....tiedä sitten kuinka asiaan olisi synnytyksen jälkeen suhtautunut....odottavan äidin ajatusmaailma on yhtä myllerrystä:)! Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia/ajatuksia vaavin sukupuoleen liittyen?
Jotenkin tässä on vaan nyt aivan ymmällään...ei siitä, etteikö molemmat sukupuolet olisi yhtä tervetulleita, mutta poika...hassua...Jotenkin olin niin vahvasti jo tuudittautunut ajatukseen tytöstä....ehkä siksi, että äitinä minulla olisi jo kokemusta siitä, miltä pienten tyttöjen maailma näyttää....Ashh...
En tiedä ymmärrättekö mitä päässäni pyörii, tuskin ymmärrän itsekään...Vaikka vaavi on koko ajan ollut erittäin odotettu ja toivottu niin nyt jotenkin ajatukset ovat ihan hukassa..."tytön sen ensimmäisen piti olla"...
Samalla sitä tuntee myös syyllisyyttä siitä, että asiaan reagoi näin miten reagoi....Apua...nyt tietenkin on aikaa totutella asiaan lääkärin lipsautuksen jälkeen mutta....tiedä sitten kuinka asiaan olisi synnytyksen jälkeen suhtautunut....odottavan äidin ajatusmaailma on yhtä myllerrystä:)! Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia/ajatuksia vaavin sukupuoleen liittyen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sitä ajattelin, että pääsisinpä minäkin vielä ultraan, että saisin kuulla sukupuolen!
Ystäväni sai kuulla sukupuolen jo rakenneultrassa, meille ei sanottu, vaikka olisin halunnut tietää. (malttamaton kun olen.)
Tosin pääasia, että vauva olisi terve.
Me haluttiin tietää sukupuoli, vaikka ensin ajateltiin, et ei haluta. Jotenkin olin ajatellut kans, et se olis tyttö ja vähän toivoin poikaa, en tiedä miks, mut sit kun kuulin, että se onkin poika, olen alkanut kriiseilemään, et miten voin ymmärtää poikaa? Ja en keksi edes mitään hyvää nimeä...tytölle oltiin jo mietitty... Ja ajattelin, et tytölle voisin opettaa kaikkea, mikä mua kiinnostaa, mut ei poikia ne asiat kiinnosta... Ja sit tuntuu et pojille äiti on vain "poliisi", joka kieltää hauskan... Et tällasta. Mut katotaan, miltä tuntuu sit kun poika syntyy (jos ne ei sitten erehtynyt ultrasssa...kai sekin on mahollista).
Miten pojan kanssa oikein ollaan? Ei minulla ole kokemusta pikkupojista....Tytölle olisi ollut jo jemmassa äidin 1-vuotiskuvassa ollut mekkokin ja kaiken maailman kiiltokuvia ym. tyttöjen juttuja... Ehkö asiaan vaikututta myös se, että anoppini (jonka kanssa en tule niin juttuun) on koko ajan vouhottanut pojasta...hän oli siis oikeassa...pääseepähän asiasta sanomaan...en mää vaan ymmärrä itseäni...pääasiahan on, että vaavi on kaikin puolin terve ja kaikki on mennyt hyvin....
sitä unohtaa kokonaan että oli toivonut enemmän tyttöä. ekan kanssa odotin koko ajan tyttöä, kaikki omat tyttöjen lelut jne säästössä (on vieläkin,poika jo 5v) nyt toista odotellaan ja taas toiveissa tyttö! mietitään miehen kanssa juuri että halutaanko edes tietää tällä kertaa aiemmin kumpi tulee. vauvan synnyttyä ei enää järkytä samalla tavalla jos poika taas tuleekin, koska on niin iloinen uudesta vauvasta...
sait tietää sukupuolen. Nyt ehdit vähän varautua asiaan. Viikon päästä olet jo ihan haltioissasi pojasta.
Tuntuu kuin olisin omaa tekstiäni lukenut, kun ajatuksiasi luin! Minä olen raskauden alusta asti ollut varma, että tulokas on tyttö. Tytön nimellä olen vauvaa kutsunut ja mekkojakin kaappiin ostanut. Sitten ultrassa lääkäri möläytti, että poika on. Ja sanoi vielä, että on asiasta IHAN varma. Meni pasmat ihan sekaisin... En kuullut koko ultran aikana enää mitään, menin jotenkin shokkiin. Jotenkin se iski niin kovaa, koska olen jo yläasteajoilta ajatellut, että tyttövauva on esimmäiseni. Olen asiaa sulatellut neljä viikkoa, ja välillä tulee kamalia ahdistuskohtauksia, että osaanko lapsen kanssa olla, jos se nyt on poika. Pelkään, että huomaamattani kohtelen lasta jotenkin huonosti sen takia, että se ei olekaan tyttö, jota niin kovasti odotin. Kysyin lääkäriltä , että onko hän koskaan sanonut ultrassa, että tulee poika ja onkin syntynyt tyttö. Ensin hän ei halunnut vastata ja kun toistin kysymyksen, niin sanoi, että on niin käynyt, mutta tästä on aivan varma. Jotenkin kai elättelen vieläkin toiveita, että vaavi onkin tyttö ja lääkäri on vain erehtynyt. Sillä kun hän näytti minulle ruudulta kuvaa, näin vain valkoisen alueen, joka ei minusta näyttänyt enempää tytön kuin pojankaan värkiltä ja peniksestä hän ei puhunut mitään...
Nyt heikkohermosimmat taas sanoo, että kamala äiti, kun ei voi lastaan hyväksyä, mutta siitähän ei ole kyse. Tämä lapsi on erittäin toivottu ja rakastettu ja mielestäni on hyvä, että äiti voi puhua ääneen asioista ja pettymyksistä. Silloin asiaa käsittelee ja omia tuntojaan alkaa ymmärtämään. Asioista on aina parempi puhua kuin haudata niitä sisäänsä. Nyt jälkeen päin tuntuu, että en olisi halunnut sukupuolta tietää, sillä muutenkin raskausaikana tunteet heilahtelevat. Varmasti tulen lastani rakastamaan enemmän kuin mitään muuta, oli hän sitten kumpaa sukupuolta tahansa. Uskon, että synnytyksen jälkeen se ei olisi ollut pettymys, sillä silloin lapsen näkee ja konkreettisesti voi häntä rakastaa. Joten virheestä viisastuneena en aio tulevissa raskauksissani sukupuolta kysyä, jos vielä joskus raskaaksi tulen.
Toiset äidit ovat hyvin kärkkäitä tuomitsemaan tällaiset tunteet ja sanomaan, että pääasia kunhan lapsi on terve. Tietysti kaikki äidit toivovat tervettä lasta. Se ei liity mielestäni asiaan mitenkään. Fakta vain on, että tytöt ja pojat ovat erilaisia jo syntymästään lähtien. Ja äidillä voi olla sukupuolesta jokin toive, eikä sen tarvitse tarkoittaa, että lapsi olisi sen takia mitenkään vähemmän rakastettu tai että lasta ei haluaisi enää.
Muutamien kuukausien päästä olen tässäkin asiassa ehkä viisaampi ja tiedän varmuudella, kumpi sieltä tuli :)
Onnea odotukseesi ja ihania hetkiä vauvan kanssa! :)
ajatuksiasi ja huomata, että en ole ainoa...Tekstisi ei olisi paremmin voinut kuvata ajatuksiani....itku tässä ihan pääsi lukiessani..
Toisaalta voi olla parempi, että ajatukseen pojasta voi totutella etukäteen (synnytyksen jälkeen tunteet voivat olla vieläkin sekaisemmin), mutta toisaalta....kuinka tietoon olisi suhtautunut erilailla vauvan ensikertaan nähdessään synnytyksen jälkeen....Mikäli toinen vaavi on tullakseen niin sukupuoli pysynee salassa loppuun saakka....
Hyvää odotusta ja kevättä sinulle!
Mä olin kans ihan varma, että tyttö tulee ja kun kaikki sanoo, että olis helpompi, kun esikoinen olis tyttö. Mutta meidän poitsu esitteli pallejaan jo niskapoimu-ultrassa viikolla 13 niin selkeesti, että silleen... Nyt sitten mietitään, miten pojan kanssa oikein ollaan. Tietty meillekin on pääasia, että lapsi olis terve ja kaikki menisi hyvin. Nyt rvk 28.
Onnea tulevan prinssin johdosta! Itellä ollut tyttöolo koko raskauden ajan muuten, mutta viimeiset pari viikkoa onkin ollut ihan poikaolo. Saa nähdä kumpi tulee. 2 poikaa on jo ennestään. Kyselin Piitun kuulumisia 4.3, mutta on tainnut mennä siulta ohi. Vielä ainakin näkyi sivuilla kirjoitus. Onko siulla minkäikäinen tyttö?
On tainnut huomaamatta mennä viestisi ohi:(! Tämä tuleva poika on ensimmäinen ja aikas "jötkäle" on tuloillaan....Syntymäpaino vkolle 40 on yli 4kg! Viikolla 36 tarkistellaan arviopainoa vielä uudemman kerran! Viimeyön vietin sairaalassa tarkkailussa, sillä neuvolassa (lääkärikäynnin yhteydessä ->lääkäri teki hieman liian kovakouraisen tutkimuksen) alkoi reilu verenvuoto...Mitään pelästymistä suurempaa hämminkiä ei tapauksesta onneksi aiheutunut (paitsi vaavin sukupuoli selvisi) ja nyt ollaan taas kotosalla. Sairaslomaa sain äitiysloman alkuun asti.
Niinhän se olikin että tämä oli teidän ensimmäinen! Pää sekasin... On teillekin sitten ihan kivan kokoinen poitsu tulossa. Meillä esikoisen painoarvio rv39 oli 4,5kg. Sen takia käynnistettiinkin. Vaikka pari päivää meni ennenkuin alkoi tapahtumaan mitään. Kiva oli sairaalassa pyöritellä peukaloita ja olla ronkittavana. Esikoinen painoi syntyessään 4,155kg. Onneksi ei ihan niin paljoa kun arvioitiin. Onneksi pääsit kotiin eikä mitään vahinkoa tapahtunut. Itellä melkein aina kun tehdään sisätutkimuksia alkaa jonkinnäköistä vuotoa, mutta menny kyllä miulla tosi nopeesti ohi. Tulen kirjoittamaan kuulumisia vielä ennen tai sitten jälkeen la:n, koskaan kun ei tiedä että tuleeko ajoissa vai myöhässä. Toinen poika syntyi rv41 2. Huomasin muuten kun ajoin ajokortin viime toukokuussa, ja alkuun ajelinkin aika paljon, mutta sitten jotenkin ei tarvinnut missään käydä ja jäi vähemmälle ajamiset, ja nyt oltiin 2kk ilman autoa, niin nyt on taas viikon auto ollut käytössä ja ainakun käy ajamaan, tuntiskohan tuo pikkuinen että äitiä vähän jännittää kun myllertää aina niin mahdottomasti. Kiva yrittää ajamiseen keskittyä kun toinen potkii kylkiluita kasaan. Lisättköön vielä et alkuun oli automaattivaihteinen auto ja nyt käsivaihteinen niin piti opetella mäkilähdötkin uusiksi. Oikein hyvää vointia siulle ja kaikille muillekin. Hienoa että pääset vielä painoarvioon. Tässä raskaudessa en kuulemma terkkarin mukaan taida päästä kun toinen lapsi oli "normaalikokoinen". Yläkäyrillä silti mennään. :-)
toisinpäin..kokoajan oon poika nimellä masuasukkia kutsunu ja salaa poikaa jostain syystä toivonu...en edelleenkään tiedä kumpi siellä vilkkaana liikkuu, mutta käyköhän mulle sit toisinpäin. Esikoista ootan...