minä olen nyt 24v, 6 vuotiaiden kaksosten äiti. Olen ns yhteiskunnan elätti, loinen! 3 vuotta elin koti-äitinä kotihoidontuella. Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan ja lapseni laitoin perhepäivähoitajalle! Opiskelujeni ohella en päivääkään ole tehnyt töitä ja vähän vaikeaa se olisi ollutkin lasten kanssa. Lapsia kun ei voi pitää hoidossa 24/7. Halusin viettää joka ikisen vapaan hetkeni lasteni kanssa. Mitään heiltä ei ole puuttunut, sossustakin olen tukea saanut, enkä kadu tippaakaan.
Valmistun nyt keväällä ja ensi syksynä aion taas jatkaa. Ja jos hyvin käy, opiskelen yhteiskunnan varoilla vielä seuraavat 6-7 vuotta. Siinä vaiheessa lapseni ovat jo sen ikäisiä, ettei tarvitse murehtia enää hoitohommia.
En kadu tippaakaan sitä, että saan viettää lasteni kanssa joka ikisen vapaan hetken ja samalla valmistun ammattiin joho todella haluan. Pienten lasten kanssa opiskelu on todella rankkaa hommaa..mutta siltikään en päivääkään vaihtaisi pois!
Valmistun nyt keväällä ja ensi syksynä aion taas jatkaa. Ja jos hyvin käy, opiskelen yhteiskunnan varoilla vielä seuraavat 6-7 vuotta. Siinä vaiheessa lapseni ovat jo sen ikäisiä, ettei tarvitse murehtia enää hoitohommia.
En kadu tippaakaan sitä, että saan viettää lasteni kanssa joka ikisen vapaan hetken ja samalla valmistun ammattiin joho todella haluan. Pienten lasten kanssa opiskelu on todella rankkaa hommaa..mutta siltikään en päivääkään vaihtaisi pois!
Vastaukset 27
Vanhimmat
aiot työllistyä sen jälkeen?
Kun katsoo tulevaisuudennäkymiä alalla jolla opiskelen, on juuri tuohon aikaan (6-8v etiäpäin) huutava pula tämän alan työntekijöistä.
työkokemus miltään alalta mitätön, kaksi lasta.. Hhmm...saat nähdä, harva palkkaa.
Toi on kuules ihan alakohtasta! Ja tällä alalla työpaikan saa yleensä sieltä missä on ollut työharjoittelussa. Ja muutenkin.. tietyn alan ihmiset suorastaan haetaan kotoa töihin.. niin tälläkin alalla!
luetko kenties hoitoalalle??
ittse opiskelen siihen ja siinä ammatissa todellakin aina löytyy töitä! Ja totta että kotoa suorastaan haetaan töihin.. :)
Mummojen pyllyn pesijä?
en pidä ammatiani mummojen pyllyn pesujana mutta ajtteleppako kukakohan sinunkin pyllysi pesee sitten kun olet vanha etkä pysty siihen enään??
jattelisitte joskus nenää pidemmälle mitä päästätte suustanne!!
ole kovin helppoa. Koko ajanhan puhutaan työvoimapulasta, mutta tuleekohan sitä oikeasti koskaan? Sitäpäitsi edelleenkin tyokokemus on valttia ystäväiseni... ;)
saumat päästä suoraan töihin. Juuri sopivan ikäinen niin itse kuin lapsensakin.
et todellakaan tiedä mistä puhut, sillä hoitoalalla tulee olemaan niin kova työpula, että todellakin haetaan kotoa töihin. Jo nyt opiskeluaikana on joutunut kieltäytymään sijaisuuksista. Ja niitä on tarjottu ihan keskussairaaloita myöten, laidasta laitaan. Eli on oikeasti varaa valita minne haluaa lähteä sit töihin! Mut tosi on, sama ei päde kaikilla aloilla, mut näin tällä alalla! =)
Ei ainakaan täällä päin ole itsestään selvää, että töitä löytyy. Jonkin sortin hanttihommia tietty, mut oikeasti sellaista mitä haluaisi tehdä, ei pakosti löydy... Niin ja en itse ole hoitoalalla, koska moinen ei ole minua varten.
Jos kerta tiedät mistä puhut, niin miks sitten väität muuta kuin mikä on tosi? En puhunut muista aloista kuin siitä mihin itse opiskelen, eli hoitoalaa. Ja hoitoalalla kun nyt vaan sattuu oleen niin hyvättyöllistymismahdollisuudet! Ehkä sinä saat vain hanttihommia, mutta itse tiedän jo nyt että töitä piisaa ilman sitä "työkokemustakin" tällä alalla.. ja se onn aivan sama että menisinkö nyt vai vasta kolmikymppisenä töihin! Ja tämä on JURRI SITÄ mitä minä haluan tehdä!
ole nykypäivänä todellakaan itsestään selvyys. Tunnen jopa hoitoalan ihmisiä, jotka ovat työttömiä, eivätkä töihin pääse. Syytä saavat kyllä sitten itse miettiä. Minä olen nähnyt melko paljon täällä päin ihmisiä, joilla on vain määräaikaisuuksia, eli siis pätkätöitä, ja jotka ottasivat mielihyvin kokoaikatyön, mutta kun sitä ei ole. Älä yleistä, sillä aihe on monelle erittäin kipeä!
Ja mietipä näitä irtisanomisjuttuja. Sanoisinpa, että kaikki, jotka potkitaan pellolle eivät todellakaan töitä heti saa.
Ja todellakin, kaikilla teiniäideillä ei ole työpaikkaa mihin mennä, vaikka sen soisin kaikilla perheellisillä olevan. Ja tietysti kaikille muillakin, jotka töitä haluavat tehdä.
Ja olenko sanonut, että teen hanttihommia? Luulisi jo sinun ( jos oikean ikäsi kerroit) ymmärtävän että on aloja, mihin ei pääse ilman työkokemusta. Minäkin teen sitä työtä mitä haluan, nyt ja ehkäpä vielä kolmekymppisenä! Minäkin pidän työstäni, vaikka sinun mielestäsi ne ovat hanttihommia, vaikket edes tiedä mitä teen ;) Että lujaa menee, mutta menköön!
Toi hanttihommat oli tarkoitettu lainausmerkkeihin! Ja ainakin täälläpäin töitä riittää! Ja kuka on sanonut että samantien toimen/ viran saisi. Kyllähän se nyt tiedetään että tällä alalla paljon pätkähommia tehdään. Mutta työpaikka kun työpaikka. Ja sitäkin tarkoitin, että minulla on nyt aikaa sekä olla lasteni kanssa että opiskella pidemmälle. Ei tarvitse kokoaikaa laukottaa lapsia hoitoon kolmivuorotyön vuoksi. Kun valmistun 6-7 vuoden päästä, ovat lapset jo sen ikäisiä, ettei tarvitse murehtia lasten jaksamista niin paljon! Ja todellakin, tiedän että itselläni töitä riittää!
Hienoa on, että uskaltaa myöntää.
Harvemmin juuri sen takia uskalletaan, koska monet ihmiset ovat niin typeriä, että leimaavat toisen heti sosiaalipummiksi. Se on väärin.
Jokainen tarvitsee joskus apua, tavalla tai toisella ja saamme olla kiitollisia, että meille tarjotaan sitä apua.
Kuitenkin jokainen joutuu veronsa maksamaan, niin yh:t kuin ydinperheetkin. Vanhat ja nuoret. ANiset ja miehet.
Eikä ne verot siitä alenisi yhtään, vaikka sosiaali lopetettaisiin, ne verorahat käytettäisiin sitten johonkin muuhun.
Siis yksinkö lapsia elätät ja hoidat?
Minä myös teiniäiti ja olen kahta lastani hoitanut ensin 3,5v kotona ja sitten opiskellut(nyt ammattikorkeassa) ja aina välillä tehnyt keikkatöitä mutta ikinä ei ole kyllä tarvinnut käydä sossussa tai lapsia pitää tarhassa paljoakaan ja tosiaan en ole kesätöitä tehnyt vaan lapsilla aina ollut monen kuukauden kesäloma ja hirveästi vietetään aikaa yhdessä.
Mutta siis minulla tosiaan koulutuksen ja työn omaava mies.
Jos olet yh niin mielestäni olet tehnyt oikeat valinnat koska pienelle lapselle ei aikaa voi korvata itse ansaitulla rahalla millään mutta jos perheessä kaksi vanhempaa niin sitten en tajua että miten ei voi asioita sumplia niin että töissä käydään vuorotellen tms.
No, oli miten oli, kyllä mulla on ainakin tarkoitus saada vakituinen kokoaikainen työ. Sitäpä ei ehkä ihan helpolla heru, vaikka työkokemusta löytynee jo ihan kivasti. Enkä ole ollut poissa työelämästä pitkiä aikoja. Kolmivuorotyö aiheuttaa monessa perheessä harmaita hiuksia, varsinkin, jos molemmilla on sellainen, noh, itsellä ei onneksi tule koskaan olemaan kolmivuorotyötä, enkä sellaista kyllä jaksaisikaan. ;) Toivotaan, että jaksat paiskia töitä, sitten kun työelämään astut!
Oli pakko vastata etten katuisi minäkään vaikka eläisin ns. muiden rahoilla. Minulle olisi tärkeintä saada olla lasteni kanssa jokainen hetki jonka olen vapaalla.
Ja siinä jos saa avustusta sossusta ei saisi olla mikään häpeän asia, koska eiköhän jokainen veronmaksaja sen rahan mielummin "lahjoita" lapsiperheille kun jollekkin juopolle.
T. Ei äiti vielä -19w.
"Oli pakko vastata etten katuisi minäkään vaikka eläisin ns. muiden rahoilla. Minulle olisi tärkeintä saada olla lasteni kanssa jokainen hetki jonka olen vapaalla.
Ja siinä jos saa avustusta sossusta ei saisi olla mikään häpeän asia, koska eiköhän jokainen veronmaksaja sen rahan mielummin "lahjoita" lapsiperheille kun jollekkin juopolle. Äiti 19w"
Tuskin.
Varsinkin ne, jotka suunnitelevat elämänsä siihen, että elävät ja elättävät lapsensa toisten rahoilla.
Ei todellakaan mikään isottelun asia.
Todellinen hätä on asia erikseen, hyväksikäyttö on inhottavaa.
Joo ja sitten jos siihen lapsiperheeseen tulee jokin sairaus, vaikka nyt alkoholismi, reuma tai vastaava, niin sitten jätetään nekin ilman tukea ja etsitään seuraava lapsiperhe jolle mielummin annetaan ne rahat, kun sairaiden hoitoon niitä ei varmasti annettaisi...
Jos oma isäsi tai lapsesi joskus olisi juoppo, niin kylläpä sitten olisit toivomassa niitä rahoja mielummin juopoille, kuin vieraille lapsiperheille. Vanhempasi eivät vielä ilmeisesti ole vanhuksia, kun et kaikkia rahoja vanhusten huoltoon halua. Aina vain sinne missä oma napa on lähimpänä auringossa...
Eiköhän anneta niitä rahoja kaikkialle sinne missä niitä tarvitaan, sillä me kaikki olemme samanarvoisia ihmisiä, eikä kenelläkään lapsiperheellä ole enemmän arvoa kuin alhaisimmallakaan juopolla. Olen siis yksi veronmaksaja ja en todellakaan kuulu kertomaasi jokaisen veronmaksajan joukkoon... Kaikille tästä kakusta sen verran jotta kaikki toimeen tulee. Mutta huom; suurimman siivun kakusta aina vie ne ketkä sitä kakkua vaivaa, eli ne jotka tekevät työtä, maksavat veroja, pärjäävät elämässä parhaiten, niiden pikku neljänneksestä muut sitten jakavat armopalansa. Kummalla puolella haluat olla? Jämien jakajissa vai itseansaitsevissa?
Hienoa, ettet katuisi jos eläisit muiden rahoilla. Siitä vaan sitä varten veroja maksetaan. Mutta tuskin siitä nauttiakaan voi, ensinnäkin ei ole varaa nauttia ja ottaisi se ylpeydelle ja pahasti.
Kirjoitit aika rehevää tekstiä.. :/
Kerrankin joku myöntää, että hakenut sossusta rahaa.Yleensä kukaan ei sitä myönnä, vaikka se olisikin kanssaihmisille aivan selvä asia.Kukaan ei kehtaa tunnustaa.Minä tunnustan!
..yhteiskunnan varoilla opiskelu????
Etkö joudu ottamaan lainaa vai?
Minäkin haluan!!!
Vihatkaa? Noh, kuten tiedät viha on yksi vahvimpia tunteita mitä ihmisillä on. Jos olet syrjäytynyt, yhteiskunnanelätti, et saa vihaa ihmisissä ikävä kyllä aikaiseksi. Sitä se syrjäytyminen tarkoittaa, että et ole olemassa tavanihmisille, tavan yhteiskunnalle, sinulla ei ole asiaa normaalin elämän näkökenttään. Syrjäytyminen on sivuunjäämistä, reppanana olemista. Jos joskus joku sinne päin vilkaisee se laittaa huokaamaan ei vihaamaan. Viha nostattaa muutakin toimintaa, joten kuvaamaan täytyy löytää jokin neutraalimpi tunnesana. Sääli. Se on hyvä, sääli käväisee mielessä pikaiseen, sen unohtaa pian, ei se ollut mikään suuri asia, laittaa kerran huokaamaan ja luomaan empaattisen katseen, ei nostata muuta toimintaa. Elämä jatkuu normaalina, jos jotain mullistavaa olisi tapahtunut, että olisi ollut suurempia tunneilmiöitä, ehkä elämä olisi jotenkin muuttunut. Syrjäytyneisyys on liian joka päiväistä, sitä on joka nurkalla, ei se enää jaksa paljon ihmisten maailmaa mullistaa.
Mutta ennätykseen huokailuissa taitaa päästä se, että joku on noin alistunut kohtaloonsa ja tyytyväinen ollessaan vain puolinainen yhteiskunnan jäsen. Saat hatunnoston, jotain toimintaa siis sait täällä ainakin aikaiseksi, ehkä sinulla on vielä toivoa, kun vähän vielä saisit itseäsi niskasta kiinni.
itse olen kohta 20v yh-äiti, lapsi oli "vahinko" ja isää ei vastuu kiinnostanu, eli olen ollut ihan yksin. alotin ilta-opiskelut heti äitiysloman loputtua.eli olen päivät lapsen kanssa ja illat sukulaiseni hoitavat lasta. saan soskusta 60€ kuussa terveydenhuoltokulut ja sähkö. muuten elän kotihoidon tuella, lapsilisillä ja elatustuella. tarkotukseni on heti valmistuttua mennä töihin, vaikken saisikaan oman alan töitä. olen ollut 13 vuotiaasta asti joka kesä, talvi ja muinakin lomina töissä ja peruskoulun loputtua n.1,6 vuotta yhtä jatkoisesti. joten koen "ansaitsevani" nämä 60€ muut soskusta saavani rahat, tämän 3 vuoden ajan mitä opiskelen. mutta se ero meissä on että aijon päästä mahdollisimman nopeasti töihin ja elättämään itse perheeni enkä ajattele että opiskelenpa tuossa vielä 6 vuotta lisää kun kerta yhteiskunta maksaa, ja sitten kun valmistun minut tullaan kotoa hakemaan töihin.
en voi kyllä muuta sanoa kun että sulla on todella laiska asenne. en kyllä väheksy yhtään lasten kanssa kotona olo ja siihen vielä opiskelua päälle, mutta silti jotain rajaa pitäisi olla.
laiska asenne? en tee tätä sen takia, ettei työnteko kiinnostaisi, vaan koska kolmivuorotyö on raskasta ei vaan itselle, vaan myös jälkikasvulle. Olen myös yksinhuoltaja. Ennen kuin tulin raskaaksi, kävin töissä. Jopa ylä-asteella olin koulu aikanakin viikonloput töissä kesät ja muut lomat. Sinäkö olet ne sossun rahat ansainnut, mutta minä en? Mielenkiintoinen asenne sinulla. Työ ei tekemällä lopu. Ja opsikelen alaa, jossa tulee olemaan töitä ja tietää varmasti että SAA oman alan töitä! Ei siinäkään ole mitään järkeä, että työskentelee alalla joka ei kiinnosta. Jossain välissä se työuupumus ja ehkä jopa masennuskin iskee!
Jos olisin alalla, jossa on säännöllinen päivätyö, menisin töihin. Mutta niinhän se menee.. teki sitä asioita niin tai näin.. aina väärin. Tai sitten syyt ovat väärät!
Eli, kysymys sinulle, minkähänlaista rajaa tarkoitat?
Kyllä minusta -piituliini1- ajattelee siinä ihan oikein, että hoitaa koulutuksen kaikkinensa nyt alta pois, ja menee sen jälkeen töihin.
En minä näkisi älyä siinä, että kouluttautuu osittain, menee töihin ja kouluttautuu loppuun taas myöhemmin.
Samalla lailla siinä ne sosiaalin rahat liikkuu silloinkin.
Jos tietää nyt mitä haluaa, se kannattaa sitten nyt hoitaa alta pois, ettei jää myöhemmäksi kummittelemaan, koska edessä se on kuitenkin.
Lisäksi, mä en kyllä menisi koskaan sanomaan, että toinen ansaitsee sosiaalin rahat ja toinen ei.
Ajatteletko vm86 ansaitsevasi 60€/kk, siksi, että olet ollut esim. kesätöissä?
Musta sulla on siinä ihan väärä asenne.