Beatles vai ABBA?

Ikuinen kysymys vailla vastausta: kumpi on SE yhtye kautta aikojen? Itse kallistun ABBA:an. Kappaleet ovat ajattomuudessaan uskomattoman hyviä. paras ABBA-albumi on ehdottomasti The Visitors. Tummasävyinen, syvä, musiikillisesti laaja-alaisin.
Toki Beatleseilla on ansionsa ABBAnkin suhteen: Sekä Benny Andersson että Björn Ulvaeus ovat saaneet roppakaupalla vaikutteita Beatlesilta.
764508
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 76

Vanhimmat

makuasioita. Beatlesia äänestän mä.

Äänestä

... voittaako QUEEN ylipäätänsä beatlesin musiikissa?? joltain Queenin sivuilta luin että "Queen crashed beatles again! tai jotain tuohon viittaavaa.

V1: TIETENKIN QUEEN BEATLESIN VOITTAA!

V2: Minun mielestäni kyllä koska Queenilla on monipuolisempaa musiikkia.

Äänestä
  • queenin laulajal on ärsyttävä ääni.
    beatles on paras, rolling stones tulee hyvänä kakkosena

    Äänestä

Ei tähän voi vastata, että se on parempi kuin tuo.
Itse olen jauhanut Abbaa vuodesta 1974 ja se on jo minun geeneissä varmaan, mutta silti en voi sanoa, että Beatles olisi huonompi. Beatles oli oman aikakautensa ilmiö niin musiikillisesti kuin tuotteenakin. Abba myös, tosin kunnia tuli viiveellä. Queenillä on omat meriittinsä.
Joten jos ne on ihan yhtä hyviä...

Äänestä

Koska itse synnyin kuuskytluvun puolivälissä, ehti Beatles mennä minulta ohi, Abba taas oli ensimmäinen pop-bändi johon ihastuin. Ja kestäähän niitten parhaat levyt vieläkin kuuntelua (itse muuten kyllä pitäisin Super Trouperia parempana abumina kuin hieman tekotaiteellliselta haiskahtavaa Visitorsia). Mutta tekihän Beatleskin hirveesti hyviä biisejä. Sama kun kysyis, kumpi on parempi, Mozart vai Beethoven. Ei tommoseen voi vastata.

Äänestä
  • Beatleshan teki PALJON monipuolisempaa musiikkia,kuin Abba,joka oli puhdas pop-bändi.Erittäin hyviä melodioita,ja hyvin tehtynä,mutta Beatles on omalla tasollaan,verrataanpa sitten mihin tahansa,tai kehen tahansa.

    Äänestä

  • Liverpool. kirjoitti:

    Beatleshan teki PALJON monipuolisempaa musiikkia,kuin Abba,joka oli puhdas pop-bändi.Erittäin hyviä melodioita,ja hyvin tehtynä,mutta Beatles on omalla tasollaan,verrataanpa sitten mihin tahansa,tai kehen tahansa.

    ja muut Abban parhaat biisit kestävät vertailun mihin tahansa Beatles-sävelmään. Monipuolisuudessa molemmat bändit häviävät esimerkiksi Princelle ja David Bowielle, jotka ovat kokeilleet suunnilleen kaikkea mahdollista jatsista teknoon. Kuolemattomia lienevät kaikki neljä.

    Äänestä

  • Fernando kirjoitti:

    ja muut Abban parhaat biisit kestävät vertailun mihin tahansa Beatles-sävelmään. Monipuolisuudessa molemmat bändit häviävät esimerkiksi Princelle ja David Bowielle, jotka ovat kokeilleet suunnilleen kaikkea mahdollista jatsista teknoon. Kuolemattomia lienevät kaikki neljä.

    -sun pitäis tutkituttaa pääs,jos tosissas tuollaisia
    väität.. :) ei pahalla,mut..

    Äänestä

  • soi.. kirjoitti:

    -sun pitäis tutkituttaa pääs,jos tosissas tuollaisia
    väität.. :) ei pahalla,mut..

    mikä esittämistäni vätteistä ei kestä kriittistä tarkastelua? sekö että kaikki neljä (Abba, Beatles, Prince ja Bowie) ovat kuolemattomia? no sitähän emme ole näkemässä. mutta kuuntelen toki mielelläni muutakin kuin Mozartia ja Beethovenia. enkä osaa sanoa kumpi näistäkään kahdesta kuolemattomasta on kuolemattomampi.

    Äänestä

  • Fernando kirjoitti:

    ja muut Abban parhaat biisit kestävät vertailun mihin tahansa Beatles-sävelmään. Monipuolisuudessa molemmat bändit häviävät esimerkiksi Princelle ja David Bowielle, jotka ovat kokeilleet suunnilleen kaikkea mahdollista jatsista teknoon. Kuolemattomia lienevät kaikki neljä.

    Toivottavasti ei ole Beatlesien vika, etteivät keksineet teknomusiikkia ennen hajoamistaan (onneksi siihen meni vielä monen monituista vuotta).

    Beatles käytti syntetisaattoria jo siinä vaiheessa kun Bowie teki sukkahousupoppia. Jos kaipaa kokeiluja, niin voi 60-luvun tuotannosta kuunnella Harrisonin levyt "Wonderwall Music" ja "Electronic Music" sekä Lennonin ja Onon levyt "Two Virgins ja Life With The Lions". McCartneykin teki kokeellista musiikkia "Carnival Of Light" -tapahtumaan, vaikka teosta ei olekaan valitettavasti sen jälkeen julkaistu.

    Prince, Abba ja Bowie eivät monipuolisuudessaan yllä lähellekkään Beatlesiä. Beatles ei valitettavasti ehtinyt uransa aikana kehittämään kaikki mahdollisia uusia musiikin tyylisuuntia.

    Bowie on osannut aina käyttää hyväksi muiden lahjakkuutta omaksi edukseen: Tony Visconti, Mick Ronson, Iggy Pop, Brian Eno jne.

    Äänestä

  • Mean Mr. Mustard kirjoitti:

    Toivottavasti ei ole Beatlesien vika, etteivät keksineet teknomusiikkia ennen hajoamistaan (onneksi siihen meni vielä monen monituista vuotta).

    Beatles käytti syntetisaattoria jo siinä vaiheessa kun Bowie teki sukkahousupoppia. Jos kaipaa kokeiluja, niin voi 60-luvun tuotannosta kuunnella Harrisonin levyt "Wonderwall Music" ja "Electronic Music" sekä Lennonin ja Onon levyt "Two Virgins ja Life With The Lions". McCartneykin teki kokeellista musiikkia "Carnival Of Light" -tapahtumaan, vaikka teosta ei olekaan valitettavasti sen jälkeen julkaistu.

    Prince, Abba ja Bowie eivät monipuolisuudessaan yllä lähellekkään Beatlesiä. Beatles ei valitettavasti ehtinyt uransa aikana kehittämään kaikki mahdollisia uusia musiikin tyylisuuntia.

    Bowie on osannut aina käyttää hyväksi muiden lahjakkuutta omaksi edukseen: Tony Visconti, Mick Ronson, Iggy Pop, Brian Eno jne.

    Aivan varmasti Beatles ja Abba ovat yhtä kuolemattomia kuin Mozart ja Beethoven. Tai eihän sitä nyt aivan varmasti voi sanoa, kun kukaan ei ole katsomassa soiko ne vielä kahdensadan vuoden päästä. Voihan olla ettei silloin soi kuin Prince. Onhan se ihan ylivertainen: säveltäjänä samaa luokkaa kuin Lennon-McCartney tai Andersson-Ulvaeus, mutta parempi laulajana ja kitaristina. Abban ja Beatlesin tavoin Prince säveltää, sanoittaa, sovittaa ja tuottaa itse levynsä (vai oliko Beatlesilla joku muu tuottajana, en muista). Lisäksi se on monilla levyillään soittaa kaikki instrumentit itse. Eli yhtä kova bändinä, vaikka onkin vain yksi mies.

    Äänestä

  • Daddy Pop kirjoitti:

    Aivan varmasti Beatles ja Abba ovat yhtä kuolemattomia kuin Mozart ja Beethoven. Tai eihän sitä nyt aivan varmasti voi sanoa, kun kukaan ei ole katsomassa soiko ne vielä kahdensadan vuoden päästä. Voihan olla ettei silloin soi kuin Prince. Onhan se ihan ylivertainen: säveltäjänä samaa luokkaa kuin Lennon-McCartney tai Andersson-Ulvaeus, mutta parempi laulajana ja kitaristina. Abban ja Beatlesin tavoin Prince säveltää, sanoittaa, sovittaa ja tuottaa itse levynsä (vai oliko Beatlesilla joku muu tuottajana, en muista). Lisäksi se on monilla levyillään soittaa kaikki instrumentit itse. Eli yhtä kova bändinä, vaikka onkin vain yksi mies.

    "äveltäjänä samaa luokkaa kuin Lennon-McCartney tai Andersson-Ulvaeus, mutta parempi laulajana ja kitaristina."
    Taitaa olla varsinainen nero mieheksi. Toivottavasti asia on noteerattu 20 vuoden päästä.

    Princen hyväksi en sano muuta kuin, että tilaisuudessa, jossa George Harrison otettin mukaan Rock And Roll Hall Of Fame:iin Prince soitti "While My Guitar Gently Weeps" -kappaleessa ihan hyvän soolon siihen asti, kunnes alkoi toistaa samoja teemoja kiusallisuuteen asti. Okei, esihistoriallinen musiikki ei kenties ole Princen ominta aluetta. Kaikesta huolimatta Prince on tarvittaessa ihan kelpo rokkkikitaristi.

    "Prince säveltää, sanoittaa, sovittaa ja tuottaa itse levynsä"
    Oliko tällä tiedolla joku itseisarvo? Kansa tietää ja kansa äänestää ostamalla.

    Äänestä

  • Mean Mr. Mustard kirjoitti:

    "äveltäjänä samaa luokkaa kuin Lennon-McCartney tai Andersson-Ulvaeus, mutta parempi laulajana ja kitaristina."
    Taitaa olla varsinainen nero mieheksi. Toivottavasti asia on noteerattu 20 vuoden päästä.

    Princen hyväksi en sano muuta kuin, että tilaisuudessa, jossa George Harrison otettin mukaan Rock And Roll Hall Of Fame:iin Prince soitti "While My Guitar Gently Weeps" -kappaleessa ihan hyvän soolon siihen asti, kunnes alkoi toistaa samoja teemoja kiusallisuuteen asti. Okei, esihistoriallinen musiikki ei kenties ole Princen ominta aluetta. Kaikesta huolimatta Prince on tarvittaessa ihan kelpo rokkkikitaristi.

    "Prince säveltää, sanoittaa, sovittaa ja tuottaa itse levynsä"
    Oliko tällä tiedolla joku itseisarvo? Kansa tietää ja kansa äänestää ostamalla.

    Prince on tosiaan varsinainen nero, jos sellaisia kevyen musiikin puolella nyt on. Ja asiahan on noteerattu jo 20 vuotta sitten.

    Aika harva säveltää, sanoittaa sovittaa ja tuottaa itse kaikki levynsä. Princen lisäksi tulee mieleen vain Stevie Wonder ja Kate Bush, tosin Kate ei soita likikään kaikkia instrumentteja mitä hänen levyillään kuuullaan.

    Ja onhan noita princen levyjä myytykin hirveät määrät, mikäli sillä tiedolla on joku itseisarvo =)

    Äänestä

  • Mean Mr. Mustard kirjoitti:

    Toivottavasti ei ole Beatlesien vika, etteivät keksineet teknomusiikkia ennen hajoamistaan (onneksi siihen meni vielä monen monituista vuotta).

    Beatles käytti syntetisaattoria jo siinä vaiheessa kun Bowie teki sukkahousupoppia. Jos kaipaa kokeiluja, niin voi 60-luvun tuotannosta kuunnella Harrisonin levyt "Wonderwall Music" ja "Electronic Music" sekä Lennonin ja Onon levyt "Two Virgins ja Life With The Lions". McCartneykin teki kokeellista musiikkia "Carnival Of Light" -tapahtumaan, vaikka teosta ei olekaan valitettavasti sen jälkeen julkaistu.

    Prince, Abba ja Bowie eivät monipuolisuudessaan yllä lähellekkään Beatlesiä. Beatles ei valitettavasti ehtinyt uransa aikana kehittämään kaikki mahdollisia uusia musiikin tyylisuuntia.

    Bowie on osannut aina käyttää hyväksi muiden lahjakkuutta omaksi edukseen: Tony Visconti, Mick Ronson, Iggy Pop, Brian Eno jne.

    The Beatles on toki todella monipuolinen bändi, mutta miksi pitää liioitella?? Beatles-fanit väittävät että bändi on keksinyt yksinkertaisesti kaiken, ja se naurattaa. Beatles ei missään nimessä ole maailman monipuolisin pop-musiikin vaikuttaja: jää armotta kakkoseksi ainakin Frank Zappalle, Princelle ja Bowielle. Aluksihan Beatles soittivat poppia ja kevyttä rokkia josta lähtivät sitten kehittämään progea ja montaa muuta juttua, mutta vertaappa mainitsemiini kolmee artistiin. Ja kuuntele siis ensin heidän huikean monipuolisia discografioitaan. Kurkista Beatles-verhon ulkopuolelle.

    Äänestä

  • yuyukkjjk kirjoitti:

    The Beatles on toki todella monipuolinen bändi, mutta miksi pitää liioitella?? Beatles-fanit väittävät että bändi on keksinyt yksinkertaisesti kaiken, ja se naurattaa. Beatles ei missään nimessä ole maailman monipuolisin pop-musiikin vaikuttaja: jää armotta kakkoseksi ainakin Frank Zappalle, Princelle ja Bowielle. Aluksihan Beatles soittivat poppia ja kevyttä rokkia josta lähtivät sitten kehittämään progea ja montaa muuta juttua, mutta vertaappa mainitsemiini kolmee artistiin. Ja kuuntele siis ensin heidän huikean monipuolisia discografioitaan. Kurkista Beatles-verhon ulkopuolelle.

    onko se esimerkiksi erilaisten tyylilajien hallintaa, monipuolisten kappaleiden säveltämistä vaiko laaja-alaista laulamista? Kaikilla on tästä oma näkemyksensä. The Beatles kokeili kyllä vähän kaikenlaista, mutta on naurettavaa antaa ymmärtää, että se olisi keksinyt itse kaiken sen, mitä levytti: kyllähän Beatles siinä missä kaikki muutkin lainailivat ja ottivat suoraan ideoita muilta. Folkrockin pioneeri on Byrds, ja Bob Dylan myös, niin sanotun barokkipopin mestari oli vuonna 1966 loistavan Pet Sounds albumin julkaissut The Beach Boys, hullua psykedeelistä rokkia levytti ensimmäisenä tai vähintään ekojen joukossa Frank Zappa, raskaan rokin tärkein pioneeri oli 60-luvulla The Who, jonka vaikutus kuuluu sekä punkissa että hevimetallissa myöhemmin. Beatles antoi myös suuresti vaikutteita muille muusikoille. Mikään bändi ei yksinään ole tärkein, vaan musiikki muuttuu ihmisten keksiessä uutta ja lainaillessa samalla muilta uutta luovilta taiteilijoilta.

    Zappa, Prince ja Bowie ovat tavattoman monipuolisia muusikoita hekin. Kuunnelkaa korvat auki, älkää uskooko muuta kuin omia korvianne. Ja kuunnelkaa ystävät muutakin kevyttä populäärimusiikkia, klassisen musiikin nerokkuus aukeaa teillekin jos kuuntelette. Nämä ovat ohjeeni :)

    Äänestä

Kyllä The Beatles on bändien bändi, toki on muitakin hyviä mutta kyllä Beatles on niin loistava ja monipuolinen, että se hakkaa muut. ABBA on loistava myös, mutta se on selvää poppia, he eivät olleet monipuolisia kuten The Beatles. Queen on myös luku sinänsä, eräs lempiyhtyeistäni.

Äänestä
  • jossa on se väkkärä kannessa (tunnetaan myös nimellä Love Symbol) ja jolla on aivan huikea Queen-pastissi "3 chains of gold". Kuuluu sarjaan "kunnianosoituksia, jotka ylittävät kohteensa" ... samaan sarjaan kuuluu myös Stevie Wonderin Bob Marleylle omistettu Master Blaster (Jammin')

    Äänestä

  • Beatles ringo starr.george harrison
    cream jack bruce.ginger baker

    Äänestä

  • "Kyllä The Beatles on bändien bändi, toki on muitakin hyviä mutta kyllä Beatles on niin loistava ja monipuolinen, että se hakkaa muut."

    Monipuolisuudessa useat artistit lyövät Beatlesit mennen tullen, mm. edellä mainitut kameliontit Prince ja David Bowie.

    Musiikin hyvyys on subjektiivinen kokemus. Beatles oli erinomainen yhtye, mutta ei se kyllä paras ole - tai se on puhdas makuasia. Kun nyt Beatles-palstalla keskustellaan, niin luonnollisesti monet kirjoittajat ovat mopotukkien puolella ;=)

    ABBA oli huikean lahjakas yhtye. Miten voikaan olla, että yhteen yhtyeeseen on mahtunut kaksi Andersson/Ulvaeus-tason säveltäjää JA kaksi Agnethan ja Fridan veroista laulajaa? Ruotsalaiset pistävät kampoihin mille tahansa yhtyeelle loistavalle tuotannollaan. Mutta olihan Beatleskin huikea. Molemmat ovat legendaarisia. Muuta en nyt sano.

    Äänestä

  • "Kyllä The Beatles on bändien bändi, toki on muitakin hyviä mutta kyllä Beatles on niin loistava ja monipuolinen, että se hakkaa muut."

    Ei Beatles mikään monipuolisin ollut, vaikka yksi laaja-alaisimmista kyllä. Kuuntele Clashia, joka kahdella albumillaan kokeili kamalan kasan tyylejä punkista ska-musiikkiin, kuuntele Abbaa jonka säveltuotanto on popin saralla ehkä laaja-alaisin, tai Beach Boysia, joka teki pelkästään Pet Soundsilla ja Good Vibrationsilla pari populääritaiteen maailmanennätystä. Ja on niitä muitakin! Älä juutu yhteen tarttuvaa kamaa tehneeseen, eittämättä kyllä hyvään bändiin, vaan tajua että on muitakin laadukkaita juttuja ;=)

    Äänestä

Miksi muiden artistien fanit tuovat tänne arvioitavaksi oman suosikkinsa "paremmuuden" tai "suuremmuuden" Beatlesiin verrattuna? Ovatko Beatles-fanit niin suuren luokan auktoriteetteja, että asialle tarvitaan heidän siunauksensa?

Äänestä
  • Tokikin Beatles ja ABBA olivat omien vuosikymmeniensä ikonit ja Elviksen ohella kaikkien aikojen myydyimmät kaksi bändiä, mutta oikeasta taiteesta puhuttaessa mikään näistä- ei edes neljän mopotukan nelikko- pistä juurikaan kampoihin artisteille: Prince, David Bowie ja Bob Dylan. Nyt ei puhuta pelkästään pop-musiikkiin vaikuttamisesta, vaan simppelisti siitä, kuinka korkeatasoista taidetta ollaan ollaan onnistuttu aikaansaaamaan. She Loves You voi olla nerokas sävellys, mutta silti se on sisällötön renkutus- kuten lukuisat muut Beatlesin ja ABBAn biisit ja Elviskään ei paljon paremmaksi pistä. ABBA ja Beatles ovat merkittäviä, mutta huonoja. Oikeasti hienoa musiikkia jos kaipaat, niin tutustu esimerkiksi noihin Princeen, Bowieen ja Dylaniin, joista mainitsin alussa. Prince on SE artisti.

    Äänestä

  • Elviksen ja Michael Jacksonin fanien tapaan täysin tietämättömiä muusta hyvästä musiikista ja juuttuneita yhteen suosikkiin, joka on kyllä tehnytkin hyvää musaa. Mutta ei ainoana ;)

    Äänestä

Ei, ei, ei, kyllä Beatles on yksinkertasesti PARAS! abba oli aikansa purkkapoppia(tai no on se oikeastaan purkkapoppia vieläkin)kun taas Beatlesin kappaleissa juuri se voittamaton kekseliäisyys ja tyylipluralismi(ottakaa selvää mitä se tarkoittaa)heijastelevat sitä nerokkuuta, joka myöhemmin johti esim. progen syntyyn. Tsekatkaa vaikka Sgt pepper,s lonely hearts club band, White double tai Magical mystery tour albumit.

Äänestä
  • Musorgskin Näyttelykuvia pesee ne kyllä mennen tullen mitä kekseliäisyyteen ja tyylipluralismiin tulee =) No ei vaan, tällainen vertailu ei ole reilua, Beatles ja ABBA painii toki kevyemmässä sarjassa ja ihan hyvin painivatkin. On mulla klassisten levyjeni lisäksi myös Beatlesien kokoelma 1 ja Abban Gold, ja molemmat ovat hyviä, aikansa lapsia selkeästi mutta parhaimmillaan ajattomia. Esimerkiksi Beatlesin Yesterday ja Abban The winner takes it all ovat yksinkertaisia mutta kauniita lauluja, ihan oikeasti koskettavia. Ja molemmilta löytyy myös tylsiä renkutuksia (esim. Beatlesin She loves you ja Abban Does your mother know ovat piiseinä ihan pöhköjä, mutta ehkä niitäkin muutaman kaljan jälkeen kuuntelisi).

    Äänestä

  • Modest kirjoitti:

    Musorgskin Näyttelykuvia pesee ne kyllä mennen tullen mitä kekseliäisyyteen ja tyylipluralismiin tulee =) No ei vaan, tällainen vertailu ei ole reilua, Beatles ja ABBA painii toki kevyemmässä sarjassa ja ihan hyvin painivatkin. On mulla klassisten levyjeni lisäksi myös Beatlesien kokoelma 1 ja Abban Gold, ja molemmat ovat hyviä, aikansa lapsia selkeästi mutta parhaimmillaan ajattomia. Esimerkiksi Beatlesin Yesterday ja Abban The winner takes it all ovat yksinkertaisia mutta kauniita lauluja, ihan oikeasti koskettavia. Ja molemmilta löytyy myös tylsiä renkutuksia (esim. Beatlesin She loves you ja Abban Does your mother know ovat piiseinä ihan pöhköjä, mutta ehkä niitäkin muutaman kaljan jälkeen kuuntelisi).

    Ihan uteliaisuuttani kyselin...ABBA ja Beatles ovat molemmat mielestäni vuosikymmenensä "ikoneita"...
    Juuri Beatlesiin halusin verrata siksi, että heistä on tehty jotenkin jumalallisia. Joku kirjoitti, että ABBA on poppia. "Vain" poppia. En ymmärrä mitä pahaa on popissa,varsinkaan näin loistavassa. Jotenkin rock on vain tietyillä tahoilla käsitetty yleensä "hienommaksi musiikiksi.
    Purkkapoppia ABBA ei ole ollenkaan,alkuaikojen muutamia biisejä lukuunottamatta. Musiikillisesti ABBA-sävellykset ovat kuin sipuli, jota voi kuoria ja kuoria. Tai lumihiutale, joka näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta jakautuukin lähemmin katsottuna miljoonaan hienoon yksityiskohtaan. Joku yliopistotutkija Lontoossa sanoi, että ABBA on kuin Mozart. Omana aikanaan väärinymmärretty nero. Kappaleet ovat parhaimmillaan kuin pienois-sinfonioita, mutta ne on nerokkaasti kutistettu 4-5 minuuttiin. Tähän ei pystynyt Mozartkaan.
    Jos joku on todella ABBAn suhteen sitä mieltä, että kyse on kevyestä hömpästä, suosittelen seuraavia levyjä: Arrival(-76) The Album(-77) Super Trouper (-80) ja the Visitors(-81).

    Äänestä

  • Petrus kirjoitti:

    Ihan uteliaisuuttani kyselin...ABBA ja Beatles ovat molemmat mielestäni vuosikymmenensä "ikoneita"...
    Juuri Beatlesiin halusin verrata siksi, että heistä on tehty jotenkin jumalallisia. Joku kirjoitti, että ABBA on poppia. "Vain" poppia. En ymmärrä mitä pahaa on popissa,varsinkaan näin loistavassa. Jotenkin rock on vain tietyillä tahoilla käsitetty yleensä "hienommaksi musiikiksi.
    Purkkapoppia ABBA ei ole ollenkaan,alkuaikojen muutamia biisejä lukuunottamatta. Musiikillisesti ABBA-sävellykset ovat kuin sipuli, jota voi kuoria ja kuoria. Tai lumihiutale, joka näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta jakautuukin lähemmin katsottuna miljoonaan hienoon yksityiskohtaan. Joku yliopistotutkija Lontoossa sanoi, että ABBA on kuin Mozart. Omana aikanaan väärinymmärretty nero. Kappaleet ovat parhaimmillaan kuin pienois-sinfonioita, mutta ne on nerokkaasti kutistettu 4-5 minuuttiin. Tähän ei pystynyt Mozartkaan.
    Jos joku on todella ABBAn suhteen sitä mieltä, että kyse on kevyestä hömpästä, suosittelen seuraavia levyjä: Arrival(-76) The Album(-77) Super Trouper (-80) ja the Visitors(-81).

    kiitos mielenkiintoisista vastauksista!

    Äänestä

  • Petrus kirjoitti:

    Ihan uteliaisuuttani kyselin...ABBA ja Beatles ovat molemmat mielestäni vuosikymmenensä "ikoneita"...
    Juuri Beatlesiin halusin verrata siksi, että heistä on tehty jotenkin jumalallisia. Joku kirjoitti, että ABBA on poppia. "Vain" poppia. En ymmärrä mitä pahaa on popissa,varsinkaan näin loistavassa. Jotenkin rock on vain tietyillä tahoilla käsitetty yleensä "hienommaksi musiikiksi.
    Purkkapoppia ABBA ei ole ollenkaan,alkuaikojen muutamia biisejä lukuunottamatta. Musiikillisesti ABBA-sävellykset ovat kuin sipuli, jota voi kuoria ja kuoria. Tai lumihiutale, joka näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta jakautuukin lähemmin katsottuna miljoonaan hienoon yksityiskohtaan. Joku yliopistotutkija Lontoossa sanoi, että ABBA on kuin Mozart. Omana aikanaan väärinymmärretty nero. Kappaleet ovat parhaimmillaan kuin pienois-sinfonioita, mutta ne on nerokkaasti kutistettu 4-5 minuuttiin. Tähän ei pystynyt Mozartkaan.
    Jos joku on todella ABBAn suhteen sitä mieltä, että kyse on kevyestä hömpästä, suosittelen seuraavia levyjä: Arrival(-76) The Album(-77) Super Trouper (-80) ja the Visitors(-81).

    "... ABBA on kuin Mozart. Omana aikanaan väärinymmärretty nero. Kappaleet ovat parhaimmillaan kuin pienois-sinfonioita, mutta ne on nerokkaasti kutistettu 4-5 minuuttiin. Tähän ei pystynyt Mozartkaan."
    Mozart olisi takuuvarmasti tyytynyt minuuttilukemaan 2:35, jos olisi tiennyt sen riittävän (toimeentuloon) ja jos olisi tiennyt single-formaatin olemassaolosta :-) Ramones tiesi, että 2:35 riittää 60-70-luvun ylipitkistä singleistä huolimatta, kunnia siis pienoissinfonioista heille.

    "Jos joku on todella ABBAn suhteen sitä mieltä, että kyse on kevyestä hömpästä"
    Kyllä me tiedämme, ettei kyse ollut "kevyestä hömpästä": http://www.gabba.co.uk/
    Pienoissinfonioita vielä pienemmässä koossa :-)

    Äänestä

  • Petrus kirjoitti:

    Ihan uteliaisuuttani kyselin...ABBA ja Beatles ovat molemmat mielestäni vuosikymmenensä "ikoneita"...
    Juuri Beatlesiin halusin verrata siksi, että heistä on tehty jotenkin jumalallisia. Joku kirjoitti, että ABBA on poppia. "Vain" poppia. En ymmärrä mitä pahaa on popissa,varsinkaan näin loistavassa. Jotenkin rock on vain tietyillä tahoilla käsitetty yleensä "hienommaksi musiikiksi.
    Purkkapoppia ABBA ei ole ollenkaan,alkuaikojen muutamia biisejä lukuunottamatta. Musiikillisesti ABBA-sävellykset ovat kuin sipuli, jota voi kuoria ja kuoria. Tai lumihiutale, joka näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta jakautuukin lähemmin katsottuna miljoonaan hienoon yksityiskohtaan. Joku yliopistotutkija Lontoossa sanoi, että ABBA on kuin Mozart. Omana aikanaan väärinymmärretty nero. Kappaleet ovat parhaimmillaan kuin pienois-sinfonioita, mutta ne on nerokkaasti kutistettu 4-5 minuuttiin. Tähän ei pystynyt Mozartkaan.
    Jos joku on todella ABBAn suhteen sitä mieltä, että kyse on kevyestä hömpästä, suosittelen seuraavia levyjä: Arrival(-76) The Album(-77) Super Trouper (-80) ja the Visitors(-81).

    sekä Abban että Beatlesin tapauksessa, mutta eihän hömpässä mitään pahaa ole. Rinnastus Mozarttiin on hieman huvittava. Joo, sävelsihän Mozartkin lauluja, jotka eivät muuten missään tapauksessa häviä ainakaan Abban tai Beatlesin lauluille (jos kenenkään). Sen sijaan Abba ja Beatles eivät ole säveltäneet sinfonioita, ooppperoita, pianosonaatteja ja pianokonserttoja ym. ym. Mozart oli oikeasti aivan käsittämätön lahjakkuus.

    Äänestä

  • Amadeus kirjoitti:

    sekä Abban että Beatlesin tapauksessa, mutta eihän hömpässä mitään pahaa ole. Rinnastus Mozarttiin on hieman huvittava. Joo, sävelsihän Mozartkin lauluja, jotka eivät muuten missään tapauksessa häviä ainakaan Abban tai Beatlesin lauluille (jos kenenkään). Sen sijaan Abba ja Beatles eivät ole säveltäneet sinfonioita, ooppperoita, pianosonaatteja ja pianokonserttoja ym. ym. Mozart oli oikeasti aivan käsittämätön lahjakkuus.

    "Kristina Från Duvemåla" kertoo aika paljon Benny Anderssonin kyvystä tehdä myös erilaiseen formaattiin suunnattua musiikkia. Mozart-vertaus(jonka teki siis tuo englantilainen abbaologi) ei ole ollenkaan niin kaukaa haettu kun voi tuntua. Pianosonaattejakin Bennyn repertuaarista löytyy... Muistathan Amadeus, että myös kaimaasi pidettiin kevyen hömpän mestarina elinaikanaan...:-)

    Äänestä

  • Petrus kirjoitti:

    "Kristina Från Duvemåla" kertoo aika paljon Benny Anderssonin kyvystä tehdä myös erilaiseen formaattiin suunnattua musiikkia. Mozart-vertaus(jonka teki siis tuo englantilainen abbaologi) ei ole ollenkaan niin kaukaa haettu kun voi tuntua. Pianosonaattejakin Bennyn repertuaarista löytyy... Muistathan Amadeus, että myös kaimaasi pidettiin kevyen hömpän mestarina elinaikanaan...:-)

    Ainakin Chessin olen joskus kuullutkin. Mutta ovathan ne kevyempää tavaraa kuin oopperat, ehkä operetteihin rinnastettavia. Eikä Mozartia elinaikanaankaan minään hömppämuusikkona pidetty. Aamdeus-elokvasta voi saada sen käsityksen että se oli jonkinlainen aikansa pop-tähti, mutta se on elokuvaa se.

    Anderssonin pianosonaateista en ole kyllä kuullutkaan. Kaipa se niitä soittamaan pystyy, mutta oikeinko säveltämäänkin?

    Äänestä

  • Amadeus kirjoitti:

    Ainakin Chessin olen joskus kuullutkin. Mutta ovathan ne kevyempää tavaraa kuin oopperat, ehkä operetteihin rinnastettavia. Eikä Mozartia elinaikanaankaan minään hömppämuusikkona pidetty. Aamdeus-elokvasta voi saada sen käsityksen että se oli jonkinlainen aikansa pop-tähti, mutta se on elokuvaa se.

    Anderssonin pianosonaateista en ole kyllä kuullutkaan. Kaipa se niitä soittamaan pystyy, mutta oikeinko säveltämäänkin?

    Andersson on säveltäjänä laaja-alainen. Löytyy virsiä, fanfaareita, kevyttä ja "vaikeampaa" musikaalia, loistavaa elokuvamusiikkia(Toisen kerroksen lauluja) 60-luvulla bändilleen Hep Starsille sävellettyä rockia(mm.Sunny Girl), kuriositeettinä voisi mainita myös pornoelokuvaan "Inga" sävelletyn "Ingas Theme" ja Anderssonin tuottaman levyn johon on tallennettu ruotsalaisten luonnonvaraisten pikkulintujen laulua.
    Tällä hetkellä hän työskentelee BAO-yhtyeensä kanssa, 90-luvulla soitteli haitarilla ja sävelsi rakastamaansa pelimannimusiikkia Orsa's Spelman-ryhmän kanssa. Että tämmöinen tapaus. Aloitti haitarin ja pianon soittelun muistaakseni 5-vuotiaana...

    Äänestä

  • Modest kirjoitti:

    Musorgskin Näyttelykuvia pesee ne kyllä mennen tullen mitä kekseliäisyyteen ja tyylipluralismiin tulee =) No ei vaan, tällainen vertailu ei ole reilua, Beatles ja ABBA painii toki kevyemmässä sarjassa ja ihan hyvin painivatkin. On mulla klassisten levyjeni lisäksi myös Beatlesien kokoelma 1 ja Abban Gold, ja molemmat ovat hyviä, aikansa lapsia selkeästi mutta parhaimmillaan ajattomia. Esimerkiksi Beatlesin Yesterday ja Abban The winner takes it all ovat yksinkertaisia mutta kauniita lauluja, ihan oikeasti koskettavia. Ja molemmilta löytyy myös tylsiä renkutuksia (esim. Beatlesin She loves you ja Abban Does your mother know ovat piiseinä ihan pöhköjä, mutta ehkä niitäkin muutaman kaljan jälkeen kuuntelisi).

    Siinä on vaan se tärkeä ero, että vaikka esimerkkisi She Loves You vaikuttaa maallikolle turhanpäiväiseltä (todennäköisesti vain sen iloisuuden ja energian takia), on se musiikillisesti nerokas. Melodia, soinnut, lauluharmonia jne. Tutkipa melodian sävelten suhdetta sointuihin - löydät erikoisia mutta silti täydellisen toimivia harmonioita.

    Tuon kaltaista biisiä ei ikinä oteta tosissaan, täytyy olla joku tosi hidas ja pitkä ja tekotaiteellinen Stairway to Heaven, että saa arvostusta. Sävellyksenä She Loves vähintään yhtä hyvä.

    Äänestä

  • Amadeus kirjoitti:

    sekä Abban että Beatlesin tapauksessa, mutta eihän hömpässä mitään pahaa ole. Rinnastus Mozarttiin on hieman huvittava. Joo, sävelsihän Mozartkin lauluja, jotka eivät muuten missään tapauksessa häviä ainakaan Abban tai Beatlesin lauluille (jos kenenkään). Sen sijaan Abba ja Beatles eivät ole säveltäneet sinfonioita, ooppperoita, pianosonaatteja ja pianokonserttoja ym. ym. Mozart oli oikeasti aivan käsittämätön lahjakkuus.

    Tyhmää verrata klassisia säveltäjiä 60-luvun pop-rokkareihin. Yrittikö Lennon koskaan tehdä klassista musiikkia? Ei. Ei Mozartiltakaan sujunut blues tai rock. Ei se silti tarkoita, etteikö häneltä olisi voinut se sujua. Esim. Paul McCartney sen sijaan on tehnyt monta arvostettua klassista sävellystä, tiesittekö sitä?

    Lennonia verrattiin usein Mahleriin ja Schubertiin. Jo hänen varhaisista lauluistaan erittäin arvostettu musiikkikriitikko William Mann löysi mm. "pandiatonisten klustereiden ketjuja" ja "aiolilaisia kadensseja" ja vertasi Not a Second Timea Mahlerin Maan lauluun. Lennonin sävellyksiä tutkitaan paljon yliopistotasolla. Hän nyt vain sattui olemaan 60-luvun rokkari eikä klassinen säveltäjä.

    Äänestä

  • R 'n' R kirjoitti:

    Siinä on vaan se tärkeä ero, että vaikka esimerkkisi She Loves You vaikuttaa maallikolle turhanpäiväiseltä (todennäköisesti vain sen iloisuuden ja energian takia), on se musiikillisesti nerokas. Melodia, soinnut, lauluharmonia jne. Tutkipa melodian sävelten suhdetta sointuihin - löydät erikoisia mutta silti täydellisen toimivia harmonioita.

    Tuon kaltaista biisiä ei ikinä oteta tosissaan, täytyy olla joku tosi hidas ja pitkä ja tekotaiteellinen Stairway to Heaven, että saa arvostusta. Sävellyksenä She Loves vähintään yhtä hyvä.

    se ei ole paljon se. Koko Led Zeppelinin voisi lennättäää autiolle saarelle ja unohtaa sinne.

    Äänestä

  • R 'n' R kirjoitti:

    Tyhmää verrata klassisia säveltäjiä 60-luvun pop-rokkareihin. Yrittikö Lennon koskaan tehdä klassista musiikkia? Ei. Ei Mozartiltakaan sujunut blues tai rock. Ei se silti tarkoita, etteikö häneltä olisi voinut se sujua. Esim. Paul McCartney sen sijaan on tehnyt monta arvostettua klassista sävellystä, tiesittekö sitä?

    Lennonia verrattiin usein Mahleriin ja Schubertiin. Jo hänen varhaisista lauluistaan erittäin arvostettu musiikkikriitikko William Mann löysi mm. "pandiatonisten klustereiden ketjuja" ja "aiolilaisia kadensseja" ja vertasi Not a Second Timea Mahlerin Maan lauluun. Lennonin sävellyksiä tutkitaan paljon yliopistotasolla. Hän nyt vain sattui olemaan 60-luvun rokkari eikä klassinen säveltäjä.

    No eipä Lennonia kukaan kai kieltänytkään klassista musiiikkia yrittämästä, mutta mies tajusi kai itse, että eivät ihan rahkeet riitä. Se mitä konserttimusiikissa 60-luvulla tapahtui oli jo niin kompleksista kamaa että eihän siitä popparit olisi tajunnet enempää kuin seepra Salvador Dalista. Bluesia ja rokkia taas ei ollut keksittykään vielä Mozartin elinaikana.

    Paul McCartney ei ole tehnyt ainuttakaan arvostettua klassista sävellystä. Hänen oratorioitaan (vai mitä lie), joiden kirjoittamiseen hän on tosin tarvinnut ammattisäveltäjän apua mm. siksi, ettei hän osaa nuotteja, esitetään vain siksi, että säveltäjän nimi on paul McCartney.

    William Mann taisi olla aikamoinen huumoriveikko. Maan laulua, sinfonian mittoihin kasvavaa laulusarjaa, nyt ei oikein voi verrata mihinkään populaarirenkutukseen. Mutta jos pokka pitää, niin voihan Lennonin töitä toki kutsua vaikka katedraaleiksi.

    Äänestä

  • R 'n' R kirjoitti:

    Siinä on vaan se tärkeä ero, että vaikka esimerkkisi She Loves You vaikuttaa maallikolle turhanpäiväiseltä (todennäköisesti vain sen iloisuuden ja energian takia), on se musiikillisesti nerokas. Melodia, soinnut, lauluharmonia jne. Tutkipa melodian sävelten suhdetta sointuihin - löydät erikoisia mutta silti täydellisen toimivia harmonioita.

    Tuon kaltaista biisiä ei ikinä oteta tosissaan, täytyy olla joku tosi hidas ja pitkä ja tekotaiteellinen Stairway to Heaven, että saa arvostusta. Sävellyksenä She Loves vähintään yhtä hyvä.

    She loves you vaikuttaa turhanpäiväiseltä vain siksi että se on sitä. Ihan sama juttu pätee abban biisiiin does your mother know. Voihan olla että joku on siitäkin kaivellut ties mitä hienouksia esiin. mutta ei nää nyt vaan kumpikaan muhun uppoo.

    Eikä se nyt sitä tarkoita että muhun uppois vain haikeet laulut kuten The Winner takes it all ja Yesterday. Löytyyy molemmilta bändeiltä myös iloisia ja hyviä biisejä.

    Äänestä

  • Modest kirjoitti:

    She loves you vaikuttaa turhanpäiväiseltä vain siksi että se on sitä. Ihan sama juttu pätee abban biisiiin does your mother know. Voihan olla että joku on siitäkin kaivellut ties mitä hienouksia esiin. mutta ei nää nyt vaan kumpikaan muhun uppoo.

    Eikä se nyt sitä tarkoita että muhun uppois vain haikeet laulut kuten The Winner takes it all ja Yesterday. Löytyyy molemmilta bändeiltä myös iloisia ja hyviä biisejä.

    Jos She Loves You ei uppoa sinuun, ei se tarkoita kuitenkaan samaa kuin että se olisi turhanpäiväinen musiikillisesti.

    Minuun ei uppoa esimerkiksi yksikään Abban tai klassinen biisi, mutta silti en kiellä niiden mahdollisia hienouksia. Makuasioita, niin tylsältä kuin se kuulostaakin.

    Äänestä

  • R 'n' R kirjoitti:

    Jos She Loves You ei uppoa sinuun, ei se tarkoita kuitenkaan samaa kuin että se olisi turhanpäiväinen musiikillisesti.

    Minuun ei uppoa esimerkiksi yksikään Abban tai klassinen biisi, mutta silti en kiellä niiden mahdollisia hienouksia. Makuasioita, niin tylsältä kuin se kuulostaakin.

    Nämä ovat makuasioita, yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta.

    Äänestä

  • Amadeus kirjoitti:

    No eipä Lennonia kukaan kai kieltänytkään klassista musiiikkia yrittämästä, mutta mies tajusi kai itse, että eivät ihan rahkeet riitä. Se mitä konserttimusiikissa 60-luvulla tapahtui oli jo niin kompleksista kamaa että eihän siitä popparit olisi tajunnet enempää kuin seepra Salvador Dalista. Bluesia ja rokkia taas ei ollut keksittykään vielä Mozartin elinaikana.

    Paul McCartney ei ole tehnyt ainuttakaan arvostettua klassista sävellystä. Hänen oratorioitaan (vai mitä lie), joiden kirjoittamiseen hän on tosin tarvinnut ammattisäveltäjän apua mm. siksi, ettei hän osaa nuotteja, esitetään vain siksi, että säveltäjän nimi on paul McCartney.

    William Mann taisi olla aikamoinen huumoriveikko. Maan laulua, sinfonian mittoihin kasvavaa laulusarjaa, nyt ei oikein voi verrata mihinkään populaarirenkutukseen. Mutta jos pokka pitää, niin voihan Lennonin töitä toki kutsua vaikka katedraaleiksi.

    "No eipä Lennonia kukaan kai kieltänytkään klassista musiiikkia yrittämästä, mutta mies tajusi kai itse, että eivät ihan rahkeet riitä."

    Kyllä taisi olla kyse enemmän siitä, että ei miestä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Toki esim. beatleilta puuttunut nuottienkirjoitustaito olisi ollut tärkeä siinä puuhassa, mutta näiden jätkien nerokkuus oli jotain aivan muunlaista, ei teknistä ja teoreettista näpertämistä.

    Ei oltu bluesia ja rokkia keksitty Mozartin aikana, mutta ei oltu myöskään mm. hard rockia, heavya tai Tomorrow Never Knowsin kaltaisia progressiivisia biisejä - ennen kuin Beatles keksi ne.

    Se, että puhut Lennon/McCartneysta "poppareina", saa asiat tuntumaan vähän siltä, ettet ihan tajua heidän sävellystyönsä hienoutta. Toki poppi on poppia, eli Beatlesinkin biisit alkuaikoina tehtiin alle 3-minuuttisiksi radiota ajatellen ja niissä oli trendikkyyttä ja seksikkyyttä jne., mutta silti ne oli musiikillisestikin äärettömän vahvoja. Pohjana erittäin toimiva, mutta erikoinen, musiikillisesti omintakeinen melodia ja harmonia ja sen päällä ja ympärillä muita hienouksia, kuten riffejä, rytmisiä erikoisuuksia, vaihtuvia tahtilajeja jne.

    Paul McCartneyn klassiset sävellykset ovat arvostettuja.

    William Mann ei ollut huumoriveikko, luulisi sinun tietävän miehen. Hän oli yksi arvostetuimmista klassisen musiikin kriitikoista. Työskenteli London Timesille. Tästä voit lukea miehen kuuluisan Beatles-artikkelin ajalta, jolloin kukaan muu ei vielä tajunnut ottaa Beatlesia tosissaan:

    http://jolomo.net/music/william_mann.html

    Äänestä

  • R 'n' R kirjoitti:

    "No eipä Lennonia kukaan kai kieltänytkään klassista musiiikkia yrittämästä, mutta mies tajusi kai itse, että eivät ihan rahkeet riitä."

    Kyllä taisi olla kyse enemmän siitä, että ei miestä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Toki esim. beatleilta puuttunut nuottienkirjoitustaito olisi ollut tärkeä siinä puuhassa, mutta näiden jätkien nerokkuus oli jotain aivan muunlaista, ei teknistä ja teoreettista näpertämistä.

    Ei oltu bluesia ja rokkia keksitty Mozartin aikana, mutta ei oltu myöskään mm. hard rockia, heavya tai Tomorrow Never Knowsin kaltaisia progressiivisia biisejä - ennen kuin Beatles keksi ne.

    Se, että puhut Lennon/McCartneysta "poppareina", saa asiat tuntumaan vähän siltä, ettet ihan tajua heidän sävellystyönsä hienoutta. Toki poppi on poppia, eli Beatlesinkin biisit alkuaikoina tehtiin alle 3-minuuttisiksi radiota ajatellen ja niissä oli trendikkyyttä ja seksikkyyttä jne., mutta silti ne oli musiikillisestikin äärettömän vahvoja. Pohjana erittäin toimiva, mutta erikoinen, musiikillisesti omintakeinen melodia ja harmonia ja sen päällä ja ympärillä muita hienouksia, kuten riffejä, rytmisiä erikoisuuksia, vaihtuvia tahtilajeja jne.

    Paul McCartneyn klassiset sävellykset ovat arvostettuja.

    William Mann ei ollut huumoriveikko, luulisi sinun tietävän miehen. Hän oli yksi arvostetuimmista klassisen musiikin kriitikoista. Työskenteli London Timesille. Tästä voit lukea miehen kuuluisan Beatles-artikkelin ajalta, jolloin kukaan muu ei vielä tajunnut ottaa Beatlesia tosissaan:

    http://jolomo.net/music/william_mann.html

    ja siitä hyvästä heidät voisikin lennättää autiolle saarelle ja unohtaa sinne. Ei kai kukaan ole väittänyt etteikö pop-musiikkikin voisi olla vahvaa, saati kiistää etteivätkö Lennon ja McCartney erinomaista rokkia tehneet. Ja onhan yliopistossa tutkittu myös Madonnan ja Michael Jacksonin biisejä, mutta ei se heistä mitään Mozartteja silti tee. Enkä minä ole koskaan kuullutkaan arvostetusta klassisen musiikin säveltäjästä nimeltä Paul McCartney. Kun katselen konserttitalon ohjelmistoa kotikaupungissani, niin ihan muiden äijien musiiikki siellä soi.

    Äänestä

  • Daddy Pop kirjoitti:

    ja siitä hyvästä heidät voisikin lennättää autiolle saarelle ja unohtaa sinne. Ei kai kukaan ole väittänyt etteikö pop-musiikkikin voisi olla vahvaa, saati kiistää etteivätkö Lennon ja McCartney erinomaista rokkia tehneet. Ja onhan yliopistossa tutkittu myös Madonnan ja Michael Jacksonin biisejä, mutta ei se heistä mitään Mozartteja silti tee. Enkä minä ole koskaan kuullutkaan arvostetusta klassisen musiikin säveltäjästä nimeltä Paul McCartney. Kun katselen konserttitalon ohjelmistoa kotikaupungissani, niin ihan muiden äijien musiiikki siellä soi.

    Beatlesin Helter Skelteriä pidetään yleisesti ensimmäisenä heavy-biisinä.

    Äänestä

  • R 'n' R kirjoitti:

    Beatlesin Helter Skelteriä pidetään yleisesti ensimmäisenä heavy-biisinä.

    kun en muista ennen moista väitettä kuulleeni. Tunnen kyllä kyseisen kappaleen eikä se musta mitään heviä ole (mikä on pelkästään positiivinen juttu ettäs tiedät). Tosin taitaahan se olla niin, että beatles-fanien mielestä beatles noin yleisesti ottaen keksi kaiken sähkölamppua lukuun ottamatta, ja senkin olisi keksinyt jos ei sitä jo olisi ollut olemassa :)

    Äänestä

  • R 'n' R kirjoitti:

    Beatlesin Helter Skelteriä pidetään yleisesti ensimmäisenä heavy-biisinä.

    Kyllä se oli the Kinksin vuonna 1964 julkaisema "You Really Got Me" oli se josta heavy-riffittely lähti. Heavyähän ei sinänsä kukaan ole keksinyt vaan säröefektien kehitys kitarateknologiassa auttamatta loi uuden raskaamman musiikkityylin.

    Äänestä

  • Daddy Pop kirjoitti:

    kun en muista ennen moista väitettä kuulleeni. Tunnen kyllä kyseisen kappaleen eikä se musta mitään heviä ole (mikä on pelkästään positiivinen juttu ettäs tiedät). Tosin taitaahan se olla niin, että beatles-fanien mielestä beatles noin yleisesti ottaen keksi kaiken sähkölamppua lukuun ottamatta, ja senkin olisi keksinyt jos ei sitä jo olisi ollut olemassa :)

    Ei se Helter Skelter nyt kuitenkaan kaikkien aikojen ensimmäinen raskaan rock-musiikin tyylinäyte ollut, mutta kyllä sitä voidaan jonkinlaisena hard rockin tai heavy metalin edeltäjänä pitää. Eihän Helter Skelter välttämättä aivan ensimmäisenä heavyltä kuulosta kun on näihin death yms. metal-musiikin alalajeihin tottunut, mutta heavy metalissa tyypillisten voimasointujen käyttö oli vielä vuonna 1967 erittäin harvinaista valtavirran rockmusiikissa. Siinä mielessä Helter Skelter oli kuin olikin raskaan rockin edeltäjä.

    Äänestä

  • R 'n' R kirjoitti:

    Siinä on vaan se tärkeä ero, että vaikka esimerkkisi She Loves You vaikuttaa maallikolle turhanpäiväiseltä (todennäköisesti vain sen iloisuuden ja energian takia), on se musiikillisesti nerokas. Melodia, soinnut, lauluharmonia jne. Tutkipa melodian sävelten suhdetta sointuihin - löydät erikoisia mutta silti täydellisen toimivia harmonioita.

    Tuon kaltaista biisiä ei ikinä oteta tosissaan, täytyy olla joku tosi hidas ja pitkä ja tekotaiteellinen Stairway to Heaven, että saa arvostusta. Sävellyksenä She Loves vähintään yhtä hyvä.

    Harmoniat ja sävellys She Loves You:ssa eivät korvaa sitä että se on nimenomaan renkutus. Joillekkin riittää mukava poppimeininki, kauniit harmooniat ja kiva meininki, kun jotkut kaipaavat musiikkiin paljon muutakin. She Loves You- kuten lukuisat muutkin Beatles-kappaleet- on sisällöltään ärsyttävä love-rallatus. Cant´s Bye Me Love, All You Need Is Love, She Loves You, And I Love Her, All My Loving... ja lista jatkuu. Stairway To Heaven hakkaa Loves You:n 6-0.

    Äänestä

  • ytyk kirjoitti:

    Harmoniat ja sävellys She Loves You:ssa eivät korvaa sitä että se on nimenomaan renkutus. Joillekkin riittää mukava poppimeininki, kauniit harmooniat ja kiva meininki, kun jotkut kaipaavat musiikkiin paljon muutakin. She Loves You- kuten lukuisat muutkin Beatles-kappaleet- on sisällöltään ärsyttävä love-rallatus. Cant´s Bye Me Love, All You Need Is Love, She Loves You, And I Love Her, All My Loving... ja lista jatkuu. Stairway To Heaven hakkaa Loves You:n 6-0.

    erinomaisen hyvä sellainen. Kuten monet muutkin Beatlesin rallit. Abban SOS vie silti voiton niistä kaikista uskomattoman vetoavalla pianomelodiikallaan. Benny Anderssonin lahjakkuuden kuulee jo pelkästään tästä biisistä, joka on vieläpä rakenteellisesti täydellinen popkappale.

    Äänestä

  • Modest kirjoitti:

    Musorgskin Näyttelykuvia pesee ne kyllä mennen tullen mitä kekseliäisyyteen ja tyylipluralismiin tulee =) No ei vaan, tällainen vertailu ei ole reilua, Beatles ja ABBA painii toki kevyemmässä sarjassa ja ihan hyvin painivatkin. On mulla klassisten levyjeni lisäksi myös Beatlesien kokoelma 1 ja Abban Gold, ja molemmat ovat hyviä, aikansa lapsia selkeästi mutta parhaimmillaan ajattomia. Esimerkiksi Beatlesin Yesterday ja Abban The winner takes it all ovat yksinkertaisia mutta kauniita lauluja, ihan oikeasti koskettavia. Ja molemmilta löytyy myös tylsiä renkutuksia (esim. Beatlesin She loves you ja Abban Does your mother know ovat piiseinä ihan pöhköjä, mutta ehkä niitäkin muutaman kaljan jälkeen kuuntelisi).

    Beatlesia ei mitata hiteillä. Eikä nro 1 levyllä.

    Heidät erottaa siitä, että on Rubber soul, Revolver, sgt pepper ja abbey road.

    Lisäksi siitä, että oikeastaan mikä älppärin biisi olisi voinut olla nro 1 hitti.
    Hittejä ei edes otettu älppärille. Yesterday oli nro 1 v1976 Britanniassa.

    Äänestä

  • Modest kirjoitti:

    Musorgskin Näyttelykuvia pesee ne kyllä mennen tullen mitä kekseliäisyyteen ja tyylipluralismiin tulee =) No ei vaan, tällainen vertailu ei ole reilua, Beatles ja ABBA painii toki kevyemmässä sarjassa ja ihan hyvin painivatkin. On mulla klassisten levyjeni lisäksi myös Beatlesien kokoelma 1 ja Abban Gold, ja molemmat ovat hyviä, aikansa lapsia selkeästi mutta parhaimmillaan ajattomia. Esimerkiksi Beatlesin Yesterday ja Abban The winner takes it all ovat yksinkertaisia mutta kauniita lauluja, ihan oikeasti koskettavia. Ja molemmilta löytyy myös tylsiä renkutuksia (esim. Beatlesin She loves you ja Abban Does your mother know ovat piiseinä ihan pöhköjä, mutta ehkä niitäkin muutaman kaljan jälkeen kuuntelisi).

    jos vertaa biitlesiä muiin kokoelman perusteella niin... ei edes ansaitse kommentteja.
    Kommentoidaan silti. Biitlesien suuruus näkyy älppäreissä.

    Äänestä

Jotta tähän saadaan ratkaisu.
Tottakai Abba on parempi, koska siinä lauloi kaksi kaunista skandinaavista naista, joilla vielä oli hyvä ääni (ja on edelleen).

Äänestä

Souvarit

Äänestä

Tällaiset inttelyt ovat aina suhteellisen turhia. Beatles tosin on länsimaisessa populaarimusiikissa ylittämätön yhtye. ABBA ei pääse lähellekään. Myynnissä ruotsalaiset toki sinnittelevät mukavasti mukana, mutta yhtäkään täydellistä albumia he eivät tehneet. Joka levyllä oli muutama todella surkea raita. Jo pelkästään 'kersantti pippuri' kallistaa vaa'an otsatukkaisten eduksi.

Äänestä
  • kannattaa kuunnella, niin mielipide saattaa muuttua, se on täydellinen pop-levy, joka viimeistään nosti Anderssonin ja Ulvaeuksen samaan suurten pop-säveltäjien sarjaan kuin Lennon ja McCartney. Tällä levyllä on esim. ylittämätön helmi The winner takes it all, eikä yhtään täytekappaletta. Vähän niin kuin Beatlesin Rubber Soul. Bändeissä on muutenkin paljon samaa: alkuun pirteää poppia, joka sisälsi sekä hittejä ja huteja, sitten aikuisempaa ja kunnianhimoisempaa kamaa, joka kehitti bändi musiikillisen ilmaisun lopulliseen kypsyyteen ja ylikin. Beatles hajosi kun jätkät pariutuivat, Abba kun parit erosivat. Molemmat bändit tosin hajosivat jälkikäteen ajatellen ajoissa eli juuri ennnen kuin muuttuivat lopullisesti tekotaiteellisiksi lässyiksi.

    Äänestä

  • Sekä Andersson/Ulvaeus että Lennon/McCartney osasivat säveltää uskomattoman melodisia ja kestäviä popsävellyksiä, mutta Abban naisetpa osasivat myös LAULAA!

    Kenelläkään Beatlellä ei olisi teknistä laulutaitoa, eikä myöskään kykyä tulkita lähes tulkoonkaan yhtä vakuuttavasti sellaisia kappaleita "The Winner Takes It All", "When All Is Said And Done", "Fernando" tai "The Day Before You Came". Abban Agnetha ja Frida ovat todellakin loistavia, virtuoosimaisia laulajia sekä tulkitsijoita, molemmilla oli pitkähkö laulajan ura takana ennen Abbaakin. Beatlesit taas lauloivat biisinsä niin sujuvasti kuin osasivat, ihan svengaavasti ja tarttuvasti, mutta ilman sen suurempaa elämystä.

    Bändit eroavat sikäli toisistaan että Abba oli pop-yhtye ja Beatles rock-bändi. Edellä mainituilla argumenteilla Abba hakkaa ammattitaitoisuudessaan Beatlesin mennen tullen. Kannattaa muuten tsekata myös Agnethan ja Fridan soololevyjä - ammattitaidolla tuotettua laadukasta popmusiikkia ja kestäviä tulkintoja! Musiikkia musiikin ehdoilla.

    Äänestä

  • Daddy Pop kirjoitti:

    kannattaa kuunnella, niin mielipide saattaa muuttua, se on täydellinen pop-levy, joka viimeistään nosti Anderssonin ja Ulvaeuksen samaan suurten pop-säveltäjien sarjaan kuin Lennon ja McCartney. Tällä levyllä on esim. ylittämätön helmi The winner takes it all, eikä yhtään täytekappaletta. Vähän niin kuin Beatlesin Rubber Soul. Bändeissä on muutenkin paljon samaa: alkuun pirteää poppia, joka sisälsi sekä hittejä ja huteja, sitten aikuisempaa ja kunnianhimoisempaa kamaa, joka kehitti bändi musiikillisen ilmaisun lopulliseen kypsyyteen ja ylikin. Beatles hajosi kun jätkät pariutuivat, Abba kun parit erosivat. Molemmat bändit tosin hajosivat jälkikäteen ajatellen ajoissa eli juuri ennnen kuin muuttuivat lopullisesti tekotaiteellisiksi lässyiksi.

    vain mistään mitään tietämätön väittää sitä "täysin ylittämättömäksi yhtyeeksi". Ehdottomasti yhtä hyviä ja merkittäviä yhtyeitä on historiassa ollut useita, ja ne löytää helposti, jos vain viitsii tutustua. Tänä päivänä tosin ei ole mitään erityisen mainittavaa kevyen musiikin saralla, jollei Outkastin kaltaisia rytmimusiikin uudistajia lasketa. Ne laadukkaan nykybändit ovat harvoja poikkeustapauksia.

    Äänestä

Abban siihen kiskaisit? Jos parasta bändiä haetaan, niin kysymys kuuluu: kumpi, Beatles vai Led Zeppelin? Sen voittaa Beatles. Älä sotke Abbaa kisaamaan SEN yhtyeen tittelistä!

Äänestä
  • On loogista verrata juuri ABBA:a ja Beatlesiä. Molemmat olivat vuosikymmenensä suosituimpia (ja muistetuimpia) bändejä. ABBA on myynyt miltei 400 miljoonaa levyä. Ei ollenkaan kaukaa haettua. Vertaile toki Beatlesia vaikka Led Zeppeliniin. Makunsa kullakin.

    Äänestä

  • Petrus kirjoitti:

    On loogista verrata juuri ABBA:a ja Beatlesiä. Molemmat olivat vuosikymmenensä suosituimpia (ja muistetuimpia) bändejä. ABBA on myynyt miltei 400 miljoonaa levyä. Ei ollenkaan kaukaa haettua. Vertaile toki Beatlesia vaikka Led Zeppeliniin. Makunsa kullakin.

    Totta turiset Petrus, sillä yhtään vähättelemättä Led Zeppeliniä, niin kyllä se Abba on mikä 70-luvusta muistetaan. Kuin Beatles 60-luvusta.
    Ja Abbassa oli Agnetha ja Frida. Nuo jumalaiset naiset.

    Äänestä

Ketjussa mainittuja voi verrata Beatleseihin, mutta rinnalle taikka ohitse nostaminen on minusta hmmm..... erikoista.Vähän vastaavaa jos esim: Minusta Jari Puikkonen (tai Jakub Janda) on parempi mäkihyppääjä kuin Matti Nykänen:)

Äänestä
  • ei mäkihyppyyn: urheilussa parhaasta tuloksesta ei voi syntyä kiistaa, koska se on mitattavissa. Musiikissa näin taas ei ole, vaan kyse on aina subjektiivisista mieltymyksistä. Ja tietysti politiikasta: onhan musiikin maailma rasistinen, homofobinen ja sovinistinen.

    Äänestä

  • Asiahan on niin, että kumpaakin arvostetaan ennen kaikkea täydellisten pop-kappaleiden tekijöinä. Brittiveijarit tekivät ehkä enemmän pioneerityötä, mutta sävellysten monipuolisuutta ja voimakkuutta arvioiden naapurin ABBA vie voiton. Esimerkiksi Dancing Queen ja Mamma Mia ovat taitavampia sävellyksiä kuin I Want to Hold Your Hand ja All My Loving. Petruksen lumihiutale- ja sipuli-esimerkit olivat hienoja, kiitos niistä!

    Äänestä

Jos punnitaan musiikilliset ja tyylilliset vaikutukset nykyäikaiseen pop- ja rockmusiikkiin, niin ehdottomasti the Beatles on se, joka on eniten vaikuttanut. Pääasiassa Abbasta ammentavia bändejä en moniakaan tiedä, joten... Sanotaan nyt suoraan, että Abbaa parempia bändejä tiedän ja voisin luetella noin tuhat, jos jaksaisin. No joo, olihan Abbassa taitavat säveltäjät, mutta henkilökohtaisesti en pysty kuuntelemaan Abbaa montaakaan biisiä kerralla, sillä siinä on jotain perin imelää ja... ruotsalaista. Tosin ruotslaiset onnistuivat Abballa paremmin kuin Suomi tulee ikinä musiikkimaana onnistumaan. Itse sanoisin kaikkien aikojen yhtyeiksi Beatlesia, Kinksiä, Rolling Stonesia, The Bandia, Creamia ja Jimi Hendrix Experienceä. Listaa voisi jatkaa pitkälle, mutta jääköön nyt parhaat tuohon.

Äänestä
  • HUOM!väärin!! Elvis Presley on vaikuttanut eniten maailmassa mussiikkiiiiin...

    Äänestä

  • ninpa diedydi kirjoitti:

    HUOM!väärin!! Elvis Presley on vaikuttanut eniten maailmassa mussiikkiiiiin...

    Elvis oli loistava esiintyjä, mutta ei todellakaan keksinyt mitään uutta. Rock 'n' roll oli kesitty jo monta vuotta aiemmin ja hyviä esiintyjiä oli häntäkin ennen, joten en sanoisi häntä uranuurtajaksi. Bob Dylan toi rockin runouteen ja yksinkertaistettuun melodiakulkuun paljon enemmän kuin tuo jalkojenheiluttaja. Mutta kunnioitettava tyyppi Elviskin oli... Ei millään pahalla...

    Äänestä

  • Billy_The_Kid kirjoitti:

    Elvis oli loistava esiintyjä, mutta ei todellakaan keksinyt mitään uutta. Rock 'n' roll oli kesitty jo monta vuotta aiemmin ja hyviä esiintyjiä oli häntäkin ennen, joten en sanoisi häntä uranuurtajaksi. Bob Dylan toi rockin runouteen ja yksinkertaistettuun melodiakulkuun paljon enemmän kuin tuo jalkojenheiluttaja. Mutta kunnioitettava tyyppi Elviskin oli... Ei millään pahalla...

    Elvis on paljon enemmän vaikuttanut kuin tuo mitätön (elviksen rinnalla) vain noin miljoona levyä myynyt (elvis 2 miljoona ) hihhuli bändi jossa pikku pojat soittivat kitaroitansa.ja toivatko hekään mitään uutta musiikki tyyliä? elvis on kiistattomasti enemmän vaikuttanut musiiikkiin kuin beatles,oli heilutti hän jalkojaan tai ei :D

    Äänestä

  • Billy-The-Kid kirjoitti:

    "Jos punnitaan musiikilliset ja tyylilliset vaikutukset nykyäikaiseen pop- ja rockmusiikkiin, niin ehdottomasti the Beatles on se, joka on eniten vaikuttanut."

    Et ole tosissasi! James Brown, Bob Dylan, Beach Boys, Led Zeppelin, Chuck Berry, Marvin Gaye ja pari sataa muuta ovat vaikuttaneet vähintään yhtä paljon. Samoin Abba, jonka sävellykset ovat edelleen kopioituja ja matkittuja ympäri maailman, samoin uraauurtavat tuotantotavat ja sovitukset. Ilman Abbaa nykyinen popmusiikki olisi erilaista kaikissa suhteessa. Se on fakta.

    "No joo, olihan Abbassa taitavat säveltäjät, mutta henkilökohtaisesti en pysty kuuntelemaan Abbaa montaakaan biisiä kerralla, sillä siinä on jotain perin imelää ja... ruotsalaista."

    No ei tietysti tarvitse diggailla eikä kuunnella, mutta kovin vakuuttavana argumenttina ei tätä kommenttia voi pitää. Andersson/Ulvaeus -kaksikon kyvyt ovat ilmiömäiset: The Winner Takes It All, Fernando, Knowing Me Knowing You, Dancing Queen, Mamma Mia, SOS, Chiquitita, The Day Before You Came ja lukuisat muut klassikkobiisit vetävät vertoja kaikelle mitä Beatles, Stones tai mikä tahansa bändi on tehnyt.

    70-luvun klassikkosävelmät kunniaan!

    Äänestä

  • feg kirjoitti:

    Billy-The-Kid kirjoitti:

    "Jos punnitaan musiikilliset ja tyylilliset vaikutukset nykyäikaiseen pop- ja rockmusiikkiin, niin ehdottomasti the Beatles on se, joka on eniten vaikuttanut."

    Et ole tosissasi! James Brown, Bob Dylan, Beach Boys, Led Zeppelin, Chuck Berry, Marvin Gaye ja pari sataa muuta ovat vaikuttaneet vähintään yhtä paljon. Samoin Abba, jonka sävellykset ovat edelleen kopioituja ja matkittuja ympäri maailman, samoin uraauurtavat tuotantotavat ja sovitukset. Ilman Abbaa nykyinen popmusiikki olisi erilaista kaikissa suhteessa. Se on fakta.

    "No joo, olihan Abbassa taitavat säveltäjät, mutta henkilökohtaisesti en pysty kuuntelemaan Abbaa montaakaan biisiä kerralla, sillä siinä on jotain perin imelää ja... ruotsalaista."

    No ei tietysti tarvitse diggailla eikä kuunnella, mutta kovin vakuuttavana argumenttina ei tätä kommenttia voi pitää. Andersson/Ulvaeus -kaksikon kyvyt ovat ilmiömäiset: The Winner Takes It All, Fernando, Knowing Me Knowing You, Dancing Queen, Mamma Mia, SOS, Chiquitita, The Day Before You Came ja lukuisat muut klassikkobiisit vetävät vertoja kaikelle mitä Beatles, Stones tai mikä tahansa bändi on tehnyt.

    70-luvun klassikkosävelmät kunniaan!

    Hevi tulee ja hevi tappaa!!!

    Äänestä

Molemmat täydentävät toisiaan melko hyvin. Mutta taitaa ABBA mennä pikkuisen ohi sen takia kun olivat kiltimpiä ja asiallisempia...

Äänestä
  • kukaan ei enää jaksanut tehdä revolutsioonia.

    Äänestä

  • my bonnie kirjoitti:

    kukaan ei enää jaksanut tehdä revolutsioonia.

    beatles on paras

    Äänestä

  • gdfivbåfdm kirjoitti:

    beatles on paras

    abba on luuseribändi beatles voittaa abban 10-0. ja sitäpaitsi paul mccartney on maailman rikkain muusikko ja hänellä on 22 guinnesin ennätystä. Montakos ennätystä tällä saakelin junttiabballa on?

    Äänestä

  • fghjyu kyh kirjoitti:

    abba on luuseribändi beatles voittaa abban 10-0. ja sitäpaitsi paul mccartney on maailman rikkain muusikko ja hänellä on 22 guinnesin ennätystä. Montakos ennätystä tällä saakelin junttiabballa on?

    kun kaksi limanuljaskan näköistä svedu-pariskuntaa on niin snyygiä niin snyygiä.

    Äänestä

BEATLES EHDOTTOMASTI..ABBA TAAS 70-L ALKUPUOLISKOLLA ON HELMIÄ TÄYNÄ OLEVA YHTYE..IHAILEN RINGO STARRIA BEATLESEISTA JA GEORGE HARRISONIA

Äänestä

Voi olla ikuinen kysymys Abba -iskelmän ystävien keskuudessa, mutta yleisesti sitä ei tunneta. Rokin piirissäkään Abballa ei todellakaan ole minkäänlaista sijaa päästä edes vertailulistoille.

Abbahan on ISKELMÄÄ!!!

Äänestä
  • mutta loistavahdhaa iskelmää

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Petrus kirjoitti:

Ikuinen kysymys vailla vastausta: kumpi on SE yhtye kautta aikojen? Itse kallistun ABBA:an. Kappaleet ovat ajattomuudessaan uskomattoman hyviä. paras ABBA-albumi on ehdottomasti The Visitors. Tummasävyinen, syvä, musiikillisesti laaja-alaisin.
Toki Beatleseilla on ansionsa ABBAnkin suhteen: Sekä Benny Andersson että Björn Ulvaeus ovat saaneet roppakaupalla vaikutteita Beatlesilta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu