Hei. Aurinko paistaa, kevät tulee ja kaikki on iloisia, kaikki puhuu kuinka on energiaa, kuinka laihduttaa ja kuinka nauttii elämästään.
Miksi en minäkin voisi, en vaan voi, ahdistaa, pelottaa ja panikoiminen on joka päiväistä, eli, onko elämä tälläistä?
Yhtä tuskaa ja päivästä toiseen rämpimistä, mistä löytäisi sen punaisen langan ja jaksaisi edes yrittää elää..
Voi tuskaa.
Miksi en minäkin voisi, en vaan voi, ahdistaa, pelottaa ja panikoiminen on joka päiväistä, eli, onko elämä tälläistä?
Yhtä tuskaa ja päivästä toiseen rämpimistä, mistä löytäisi sen punaisen langan ja jaksaisi edes yrittää elää..
Voi tuskaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elämä on tälläistä, pakko se on alkaa pikku hiljaa uskoon.
toisilla on vaan muuta ajateltavaa kuin minä itse johon ei voi olla koskaan tyytyväinen.
kehiin! ajattele, paniikkihäiriöön ei kuole, siitä voi parantua ja ihan varmasti paranetkin! ei siis mitään syytä olla noin masentunut. eikös synkkä talvi aiheuta enemmän ahdistusta kuin yhä valoisammat kevätpäivät? yritä ajatella iloisia asioita, sillä elämällä on oikeasti hyvääkin annettavaa.
puhu jollekin. hae apua (ellet ole sitä jo hakenut). paniikkihäiriö on vain yksi osa elämääsi ja sen kanssa oppii elämään! yritä rentoutua. ime itseesi auringosta energiaa ja jaksat kummasti paremmin :)
voimia!
Sinulle, kun kannustavasti kirjoitit.
Minä olen käynyt tämän jo kerran aiemmin läpi ja noussut ylös ja kyllä yritän tehdä niin nytkin, ja kyllä tämä valo voimia antaa, kun sen vain oivaltaa, kaikkea hyvää sinulle :)