On monta teoriaa ja paljon näyttöä siitä, että Viikingit kävivät ja myös paikoin jäivät rannikoille, jotka nyt lasketaan Suomeen kuuluviksi. Ahvenanmaalta Viipuriin on monia paikkoija, joilla skandinaavinen historia alkoi jo ennen ristiretkiä karjalaan ja hämeeseen. Nyky-Suomen rannikot eivät olleet poikkeus siitä mitä tapahtui lahden eteläpuolella tai englannin saarilla ja normandiassa.
Viikingit Rannikolla
Harald Punainen
181646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä olivat selkeä poikkeus, samanlaista siirtolaisuutta ei voida suomesta soisttaakuin on Länsieuroopassa.
Itseasiassa kaikki viikinkien omat saagat kertovat poikkeuksetta tappiosta. kun käsitellään retkiä Suomeen.
Viikinkien oma kunnioitus Suomalaisia kohtaan on myös todella näkyvää, nimittäin kaikki vanhat viikinki saagat jotka kertovat Viikinkien kuningassuvuista johdetaan poikkeuksetta aina Suomalaisiin kuningassukuihin.
Eli Viikinki kuninkalle oli kunnia kysymys osoittaa polveutuvansa Suomalaisesta kuningassuvusta.
Hyvä esimerkki on mm. Norri, joka on Norjalainen viikinkikuningas ja lasketaan Norjan kuningaskunnan perustajaksi.
Norrin saagassa sanotaan että Norri on Suomen kuninkaan poika.
"Vanhat skandinaaviset saagat ovat historiallisina lähteinä hyvin kiisteltyjä. mutta suurin osa yleisestä "viikinkejä" koskevasta mielikuvasta on peräisin juuri saaga-tarinoista. Siksi onkin kiinnostavaa tietää, mitä ne kertovat Suomesta ja suomalaisista.
Norjan ja muun Skandinavian pieniä tai suuria maaplänttejä hallitsevat kuninkaat ylläpitivät laulajien ja runoilijoiden joukkoa, joka esiintyi juhlissa ym. väenkokouksissa ja viihdytti läsnäolijoita. Heidän sanoituksensa käsittelivät perinteisiä myyttejä ja ajankohtaisia tapahtumia, eivätkä he luonnollisesti laulaneet epäkunnioittavasti mesenaateistaan tai puhuneet heistä perättömiä.
Siksi Svean, Norjan, Tanskan, Islannin, Orkney-saarten ja Normandian hoveissa ja kartanoissa skaldi-laulajat ylistivätkin päälliköitään laulamalla näiden todellisesta tai myyttisestä syntyperästä ylistävin sanoin. Muinaisskandinaavinen yhteisöhän arvosti ylhäistä syntyperää.
Vain vanhimmat ja kuuluisimmat suvut saattoivat ylpeillä esi-isillä, jotka kuuluivat tarujen sankariaikaan: Jumalat, jättiläiset ja Suomen kuninkaat.
On selvää, ettei skaldi olisi pitkään nauttinut kuninkaallista vieraanvaraisuutta pitopöydän ääressä, jos paikallinen valtaherra, Norjan kuningas tai Orkneyn jaarli, ei olisi pitänyt tuollaisesta puheesta. Kuninkaallisten sukujen suomalaiset esi-isät olivat siis ilmeisimmin senaikaisen rahvaan historiankäsityksen mukaan todella olleet olemassa, ja hallinneet Norjaa ja pohjolaa.
Viikinkiajan suhtautuminen suomalaisiin näyttää tämän perusteella olleen hyvin kunnioittavaa. Jos hallitsija saattoi uskottavasti esiintyä maineikkaiden Suomen kuninkaiden jälkeläisenä, se nosti hänen arvostustaan ja samalla paransi hänen hallituksensa legitimiteettiä. Antoihan "veri" silloisen käsityksen mukaan oikeuden valtaan.
Saaga-runouden parasta aikaa lienee ollut 600-800 -luku, mutta ne kirjoitettiin muistiin vasta 1200-luvulla. Eräs vanhan perinnön tallettajia oli Snorri Sturluson, islantilainen katolinen pappi ja valtiomies. Mm. Orkeney-saarten jaarlien saagan säilynyt versio on hänen kynästään. Snorri noudatti kirjoittaessaan ja editoidessaan vanhaa perinnettä:
Jaloimmat kuninkaat ja sankarit esiteltiin Norjan valloittaneiden ja valtakunnan perustaneiden tarunomaisten suomalaissotureiden ja kuninkaanpoikien, Nórrin ja Górrin jälkeläisinä.
Tarkkaanottaen emme aivan varmasti tiedä, olivatko skaldit ja Sturluson oikeassa, koska ns. todisteita on näin pitkän ajan jälkeen vaikea koota. mutta yhdestä asiasta voimme olla varmoja: Pohjois-Euroopan varhais-keskiajan vaikuttajapersoonat, Norjan yhdistäjä Harald Kaunotukka, Englannin valloittaja Normandian herttua Wilhelm ja monet muut uskoivat polveutuvansa suoraan alenevasti Suomen ja Kainuun kuninkaasta Fornjotrista, ja olivat hyvin ylpeitä siitä.
Juontaa sukunsa Suomeen, "Jättiläisten Maahan", oli viikinkiaikana harvojen jalosukuisten etuoikeus. Normandian ensimmäisen pohjoismaisen herttuan, Rollon, syntyperää eivät aikalaiset todennäköisesti rohjenneet epäillä.
"Kävelijä-Rolf" oli siinämäärin isokokoinen mies, ettei hänelle löytynyt hevosta. Muiden normannien ratsastaessa taisteluun, Rollo juoksi karjuen perässä. Hänen esi-isänsähän olikin muinaisjätti Fornjotr Suomesta.
Oheinen taulukko on laadittu neljän eri saagan pohjalta, jotka hieman poikkeavat toisistaan. Ne henkilöt, jotka mainitaan ainoastaan "Kuinka Norja asutettiin"-saagassa, on merkitty sinisellä. Henkilönimien kehysten ym. väri viittaa ko. tiedon ensisijaiseen lähteeseen. Esim. Ynglinga-saagan tiedot on merkitty vihreällä. Avioliitot, esim. Snaer Vanhan tytär Mjöll kuningas Dumbr, esitetään nimien kehysten päällekkäisyydellä. Arvonimet ovat siinä muodossa kuin ne esiintyvät lähteissä.
Taulukon henkilöt saattavat esiintyä muissa lähteissä, -esim. Kalevalassa, erinimisinä. Joitakin näitä rinnakkaisia nimiä on otettu mukaan haka-sulkeisiin merkittyinä ja kursivoituina. Esim. Fornjotr =Horntors, =Ikuturso, =Ymir, =Keleva, =Caelic,..".
Kuvalinkki: http://pakana.150m.com/frnjtr2.gif
Lähde: http://pakana.150m.com/FRNJTR.HTM
Muinaiset skandinaavit ja länsieurooppalaisetkin näyttävät pitäneen Suomea valtiollisilta oloiltaan samanlaisena kuin omia kotimaitaan:
"Kuninkaat" esiintyivät sodissa ja diplomatiassa valtakuntiensa nimissä, mutta heillä ei ollut valtiokoneistoa takanaan. Kuninkaan valta perustui joko tapaperinteeseen, henkilön omaan osaamiseen tai hänen yksityisesti kustantamaansa sotajoukkoon, "hirdiin".
Ruotsin "viikinkiajan" kuninkaat kruunattiin Upsalassa huutoäänestyksellä valittuina, ja he kiersivät seurueineen maata kartanosta kartanoon, nauttien ylimysten vieraanvaraisuudesta. Mitään veroja svealaiset eivät kunkuilleen maksaneet? (Tämä virhe on korjattu nyttemmin.)
Suomen saagoissa-mainitut kuninkaat ovat olleet samanlaisia kuin Ruotsissa, tai sen tyyppisiä kuin Virosta tunnetut Kauppo ja Lembitu, jotka nimistään päätellen olivat varakkaita mahtimiehiä, jotka oli (huutoäänestyksellä?) valittu tehtäväänsä.
Virosta mainitaan 'Valittu' -niminen hallitsija, mikä ei liene erisnimi vaan kuvaus henkilön statuksesta?
Novgorodin ruhtinaat valittiin torilla "ves"-kokouksessa myös äänestyksellä.
Näiden kuninkaiden asema oli siis esivaltiollisissa oloissa kovin erilainen kuin myöhäis-keskiajalla, kun valtarakenteet olivat vakiintuneet. Tuskin kuitenkaan Suomen ja naapurimaiden olot olivat kovin toisistaan poikkeavia.
Saagoista saamme siten käsityksen sekä Suomen hallitsijoiden nimistä -niin kuin heidät Ruotsissa ja Norjassa tunnettiin- ja heidän vallankäyttönsä luonteesta.
nykyään suomena tunnettu alue olisi ollut poikkeus sen ajan kehityksessä?
Viikingit ottivat haltuunsa venäjää, baltiaa, irlannin ja englannin, miksi Suomen rannikko oli poikkeus?
Vaikea sanoa miksi, mutta siltä se vain näyttää ...
Tosin viikingit ei olleet mikään kansallinen tai etninen kokonaisuus, eli voidaan kai sanoa että myöskin Suomalaisten joukossa on ollut "viikingejä".
Niinkuin on ollut Balttien ja Venäläistenkin joukossa.
luulisin, että miksi viikingit eivät olleet juuri kiinnostuneita Suomesta, vaikka svealaiset olivat aivan vieressä, oli se, että Suomen rannikohan on luotaan työntävän näköistä kylmine kivikkoisine rantoineen.
ruotsalaiset, jotka näkivät meitä suomalaisia, ajattelivat, parempi kun emme mene tuonne.
Vertaa eÉestin rannikko, jolla on hiekkarantoja ja joka on pehmeämpää, puhumattakaan golf-virran lämmittämistä Lännen maista.
Venäjä on myös kylmä maa, mutta sitä kautta pääsi maapallon kuuminpiin maihin.
...purjehduskelvotonta suojaavan saariston puuttuessa.
"Viikinkilaivat" olivat suuria avoveneitä, joilla piti myös liikkua jokireittejä. Niiden merikelpoisuus oli rajoitettua.
Siksi vanha reitti idästä länteen kulki Suomen rannikkoa, ei Viron. Tanskassa säilynyt reittikuvaus kertoo kuinka Revalan (Tallinna) kauppakaupungista mentiin ensin pohjoiseen Porkkalan tai Hangon niemiin, ja saaristoreittiä länteen. Ahvenanmaalta Ruotsinpuolelle ja rannikkoa seuraten etelään.
Baltian rannikko oli silloisille merenkulkijoille vaikeampi.
Gotlanti (Vuojola) oli keskellä Itämerta, ja gotlantilaisten oli pakko tottua avomereen. Siksi he välittivätkin Suomen ja Baltian kauppaa länteen koska he purjehtivät suoraan Gotlannista kauppakohteisiin.
Gotlannista on löydetty suurin osa nykyisen Ruotsin alueen rautakautisista rahakätköistä, eli gotlantilaiset olivat rikkaita, manner-svealaiset köyhiä juntteja. Gotlanti välitti myös vaikutteita Lounais-Suomeen, josta on löydetty yksi gotlantilais-tyyppinen (pakanallinen) hautakivikin.
"Vuojola" esiintyy suomalaisissa muinaisrunoissa Svean-maata useimmin?
Kauppareitit tarvitsivat aina Suojelijansa.
Ei kauppiaat halunneet riskeerata koko lastia merirosvoille, eikä joka laivaan voida palkata niin paljon palkkasotilaita että lastit menee perille, siitä on liikaa kustannuksia.
Siksi tälläinen kauppareitti on aina jonkun päällikön tai heimokuninkaan suojeluksessa, joka myös perii siitä suojelurahaa.
Se on edullisin tapa hoitaa kauppareittiä ja tehdä voittoa, joka on koko kaupankäynnin perimmäinen tarkoitus.
...yhteinen etu.
Kukaan ei hakunnut kauppaiden jäävän tulematta, joten kaikki tarjosivat heille turvaa.
Tapaoikeuden perusteella kuka tahansa saattoi rantautua markkina-aikaan tunnetulle kauppapaikalle, vaikka olisi sota.
Uuteen maahan asettumiseen tarvittiin poliittinen sopimus eli vahva suojelija, mutta markkinoilla käymisen turvasi ikimuistoinen tapa.
Suojelurahaa ei voitu periä, sillä se olisi ollut pois myyntitavaroiden hinnoista, eli yhtä tyhjän kanssa.
Kyllä kuninkaat ja muut päälliköt perivät "suojelurahoja", niitä vaan kutsutaan veroiksi nykyään ...
Kuninkaan pyrkivät hallitsemaan kauppaa ja kauppapaikkoja juuri näiden tulojen takia.
...suomalaisessaja skandinaavisessa muinaisrunoudessa, ja eräs riimukivi jossa kerrotaan jonkun kuolleen "idässä".
On voinut kuolla Viroosakin?
Saagoissa suomalaiset mainitaan muutaman kerran. Tulee mieleen Svealaisten kuninkaan avioliitto Suomen kuninkaan tyttären kanssa, joka päättyi siihen että tuore vaimo totesi miehensä liian saamattomaksi ("queer-suuntautuneeksi"?), ja hirtti tämän jo häämatkallaan puuhun ja palasi leskenä kotiinsa.
Voi tosin olla, että po. kuningas on vihollistensa sepittämän tarinan uhri, ja kuoli sotaretkellä itään??
Jos uskomme saagaa, Ruotsin kuningas hirtettiin Mälarin vesireitin suussa olevalla saarella, jota myöhemmin kutsuttiin nimellä "Hirsisaari" (...Hirsipuu-saari?) l. Stockholm.
Muistelen tätä suuremmoista mutta traagista tapahtumaa aina Stokiksessa käydessäni, ja otan pitkän oluen jollakin vanhankaupungin terassilla. Ehkäpä juuri tapahtumapaikalla??
"Viikinki" tulee muuten siitä että aina suomalaisia nähdessään nämä saagoissakin halveksitut rantarosvot ja hylynryöstäjät vikisivät "viik viik" kun juoksivat pakoon? Jotain vinkumista ne päästivät kuitenkin.
Lounais-Suomen paikannimissä (esim. Kalanti, Untamala) on paljon viittauksia "kalevalaiseen", kuninkaalliseen menneisyyteen. Myös hautalöydöissä on näitä kalevanpojilla ja iku-tursoilla koristeltuja miekkoja ym. Harjavaltakin taitaa olla alkuperäiseltä merkitykseltään "sotapäällikkö".
Viikinki-nimi saattaa kylläkin olla peräisin lahtea merkitsevästä sanasta vik. Mm. Porissa (Björneborg) on useita viiki-loppuisia paikannimiä (Preiviiki, Fleiviiki).
..."viikinki" viittaa lahteen (vik), eli merirosvoihin jotka väijyivät kauppareittien varsilla,lahdissa.
Myös 'lahti' voi viitata kauppasatamaan, eli vieraille sallittuun maihinnousupaikkaan, joka oli useimmitien suojainen lahti.
Snorri Sturslussonilla "viikinki" on kuitenkin halveksittujen merirosvojen nimitys, ja "viikinkikuninkaat" meriretkillään aina ottivat kiinni ja tappoivat nämä meriteiden häiriköt.
Snorri ei nimittänyt koskaan "viikingeiksi" näitä kunkkuja ja sankareita, joista saagoissa laulettiin.
"Snorri Sturslussonilla "viikinki" on kuitenkin halveksittujen merirosvojen nimitys, ja "viikinkikuninkaat" meriretkillään aina ottivat kiinni ja tappoivat nämä meriteiden häiriköt. "
Siis viikinkikuninkaat ottivat kiinni ja tappoivat viikinkejä. Aika epäloogista!
...myöhempien aikojen uusromantikkojen käyttämä nimitys. Sturlussonilla "viikinki"-sana esiintyy vain parisen kertaa, ja viittaa merirosvoihin, joita kuninkaan laivasto tapasi retkillään, ja tuhosi pois kaupankäyntiä häiritsemästä.
vaikea uskoa että rantaruotsalaiset ja eurooppalainen aateli tulivat tosta noin vaan tyhjälle "Suomen" rannikolle ristiretkiaikaan, oisko ollut jo viikinki kokemuksia?
Ei ne tulleet tyhjälle rannikolle, Suomessa ei ollut "tyhjiä" rannikoita ...
Mites tätä pohdintaa voisi jatkaa nykyperspektiivistä ?