Jos pyritään ehkäisemään raskautta muullatavoin kuin konkreettisesti esim. kondomi, niin voidaanko ajatella ihmisen luopuneen aidosta Jumalan valtakunnan mukaisesta = RY opin mukaisesta uskostaan?
Soijan syönti kuulemma ehkäisee raskaaksi tuloa ja äärimäinen hoikkuuteen pyrkiminen on toinen tapa. Tietenkin seksin harrastaminen vain tiettyinä aikoina vaikuttaa myös.
ELI JOS USKOVAISEN MIELI SANOO ETTEI LISÄÄ LAPSIA HALUTA JA TEOT PYRKII TUKEMAAN TUOTA TOIVOMUSTA, NIIN ONKO USKO JO MENNYT?
Soijan syönti kuulemma ehkäisee raskaaksi tuloa ja äärimäinen hoikkuuteen pyrkiminen on toinen tapa. Tietenkin seksin harrastaminen vain tiettyinä aikoina vaikuttaa myös.
ELI JOS USKOVAISEN MIELI SANOO ETTEI LISÄÄ LAPSIA HALUTA JA TEOT PYRKII TUKEMAAN TUOTA TOIVOMUSTA, NIIN ONKO USKO JO MENNYT?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kuule just tätä samaa olen pohtinut itsekin. Pahoillaan olen koska en osaa vastata... Mutta toisaalta, suurinosa varmasti ajattelee (ainakin viiden lapsen jälkee) että eipä tulis lisää enää ym. ja moni tekee senkin että ehkäsee (siitä vain ei puhuta). Sitten on niitä selibaatissa eläjiä ja niitä jotka rakastelee vain tiettyinä kuukauden aikoina välttääkseen tulemisen raskaaksi...
Mutta juuri tuo...mitä kysyit... Mun mielestä jo silloin kun ajattelee ettei halua lapsia ja jollakin tavalla alkaa ehkäseen on jo vl-oppien vastaista... Eli siis kuitenkin moni sitä tekee... Itse olen henkilökohtauisesti sitä mieltä että jokaisen pitäs saada itse päättää lasten lukumäärästä.
Oi Herra kaiken Luoja elämän lahjain tuoja, kaikkea hallitset. Suot rakkaudessasi myös lapset lahjoinasi ja elämäämme suojelet.
Tiedäthän syntymämme myös koko elämämme, voit johtaa parhaiten. Kun meille lapset annat, niin lupaat että kannat myös alla murheen aikojen.
Oi Herra lapsissamme, enennät iloamme, kirkastat kotimme. Suo turva toivo heille, elämän askeleille, uskossa heitä varjele.
Keskelle lopun ajan soi ääni Vapahtajan: "voi vaivaa äitien!" Ajassa paatumuksen ja pilkan ahdistuksen soi äidin sydän kärsien.
Vaan äidin onneen vaivaan luo, Herra valo taivaan, luo uskon uskallus. Ja ota huolet vastaan, kun äiti hoitaa lastaan, tuo ahdistuksiin lohdutus.
Suo meidän edessäsi kädessä lapsen käsi nyt olla siunatut, niin vaikka vaivaa koimme, sanoa kerran voimme, ne lapset olet antanut.
vl-miesten puolesta olisi myös paikallaan? Jumala kyllä huolehtii meistä kaikista äideistäkin, mutta kyllä avioliitossa voi toinen aiheuttaa toiselle melkoisia taakkoja ja kärsimyksiä. Jostan syystä Jumala sallii sen tapahtua. Miehen itsekkyys ja nautinnon halu menee ohi väsyneen äidin...
Vaikka ei käyttäisi minkäänlaista ehkäisyä edes selibaatin muodossa, jää lasten lukumäärä kaikilla omantunnon varaan.
Jokainen varttuneempi pariskunta ja itseään tiedostava vaimo tietää suurella varmuudella ne hyvät hetket, jolloin raskaus alkaa.
Kun vaimo tietää omasta elimistöstään kuukaustiskiertoon perustuen päivien herkkyyden. Hän kieltäytyy sukupuoliyhdynnystä muutaman päivän ajan jolloin varmuudella olisi tullut raskaaksi. Voidaan kysyä rikkooko vaimo/tahi tekeekö syntiä tässä tapauksessa Jumalaa vai vl-uskonkäsitystä vastaan.
Näin toimiessaan nainen kuitenkin vaikuttaa elämällään maksimaaliseen lisääntymiskykyyn.
Ei näissä asioissa ole mitään uutta auringon alla. Naisen sukupuolielimet eivät ole mikään mystifioitu saareke lääketieteessä. On tiedossa että kun munasolu ja siittiö kohtaavat, raskaus alkaa. Vl-naiset saataisiin tuottamaan lapsia vieläkin enemmän jos haluttaisiin karsia kaikki luonnollisesta elämästä johtuvat heikkoudet ympäriltä.
Vl perheissä on aika paljon Downin syndroomaa, mikä johtuu pitkälti korkeasta synnytysiäastä. 4-kymppisenä alkaa moni pari pitäytyä seksistä, luultavasti.Ihan luonnollista..
tapahtuu muutakin. Naisella ovulatoriset kierrot vähenevät, siis munasolua ei kypsy joka kierrolle ja se harventaa raskauksia. Downin syndrooma on tavallisempaa iäkkäille vanhemmille syntyneellä lapsella.
Miten esim. koulutetut vl-naiset suhtautuu tähän ehkäisyasiaan. Tarkoitan esim. sitä, että on päässyt yliopistoon lukemaan jotain unelma-alaa ja saanut opintonsa päätökseen. Sitten menee naimisiin ja on jo esim. viisi lasta ja haluaisi mennä takaisin johonkin mielenkiintoiseen työhön.
Eikö se ole ns. aika ärsyttävää jos on pitkälle koulutettu hyväpalkkainen työ ja sitten ei voi tehdä sitä?
Äitiys ei sulje pois sitä, etteikö voisi olla unelma-ammatissaan tai edetä urallaan. Suurten perheiden äidit tekevät jopa väitöskirjan perheen keskeltä ja toimivat hyvin laajalla alueella. Vauva-aika ei vie loppujen lopuksi kuin 15-20 vuotta maksimissaan, joten aikaa kyllä on elämässä vaikka mihin, jos se tuntuu hyvälle ja itsellä on haluja.
Tähän pitää aina muistaa lisätä, että poikkeuksiakin on. Elämä ei aina mene suunniteltuja latuja, ei lestadiolaisenkaan.
Itsekin olen lukenut lehdistä tarinoita yli kymmenen lapsen äideistä, jotka ovat tehneet väitöskirjan.
Väitöskirja tekeminen lienee kuitenkin ajankäytöltään aika vapaata, samoin kuin opiskelu.
Eli opiskella voi kyllä, vaikka olisi pienen vauvan äiti, jos läsnäolopakkoa luennoilla ei ole.
Mutta miten esim. liike-elämässä, jos on paljon työmatkoja ja on lähes vuosittain äitiyslomalla.
Mietin tässä juuri nuoria naisia enemmänkin. Itse nuorena naisena voisin kokea sen "vankilaksi",jos en itse saisi määrätä kehostani, vaan täytyisi tavallaan luovuttaa se miehen ja lapsen käyttöön.
Itse kyllä pidän lapsia suurena Jumalan lahjana, mutta kaikilla naisilla ei varmasti ole sellaisia voimavaroja, jolla jaksaisi toteuttaa sekä omia haaveitaan että suurta perhettä.
Tarkoitan sitä, että koen opiskelun niin rankaksi, että jos minulla olisi lapsia, ne jäisivät kyllä heitteille jos minulla niitä olisi.Jos minulla olisi lapsia saisivat kyllä opinnot jäädä sikseen.
Omalla kohdalla ei kyllä onnistuisi opiskelu ja suuri perhe. Siksi uskallan arvata että tämä saattaa olla nuorille naisille aika kova paikka.
yhdistettävissä vaikka viisitoistakertaisena kuin äitiys.
Ry:n oppi -70 luvulla, joidenkin johtavien henkilöiden toimesta kääntyi muotoon: synnytyspakko vailla mitään rajoitteita.
On todisteita että aiemmin vl-kristillisyydessä ei näin jyrkästi ajateltu naisten keskuudessa.
Naiset varhaisina kristillisyyden vuosikymmeninä säännöstelivät raskauksiaan, omantunnon, jaksamisen, olosuhteiden mukaan. Kaikki naiset tietävät että raskauksia voi ajoittaa ilman mekaanista tai kemiallista ehkäisyä. Näin ovat tehneet myös vl-naiset.
Olen kuullut saarnan, jossa nyt jo edesmennyt saarnamies kehui kuinka hän suviseuroissa -75 joutui neuvomaan anoppeja ja mummuja kun nämä opettivat "vieläkin" hempeyden hengessä tyttäriään lisääntymisasioissa.
Jokainen voi arvuuteella mitä näiden mummujen ja varttuneiden naisten hempeyden opit omille tyttärille olivat. Ehkä he puhuivat jaksamisesta, synnyttämisestä, kivuista, raskauden ajoittamisesta yms. sellaisista kullanarvoisista sukupolvelta toiselle siirtyvistä perintötiedoista. Fundamentalismi katkaisi tämän ihmisyyteen kuuluvan perinteen vl-uskon sisältä. Kaikista kulttuureista löytyy piirteitä joissa vanhemmat naiset tukevat nuoria naisia lisääntymis ja sukupuoliasioissa. Tämä perinne on taannut myös henkisen kypsyyden vahvistumisen ja varmuuden lisääntymisen elintärkeässä suvunjatkumisen asiassa.
mielestäni, jos katsoo, että on lähinnä uranainen, olisiko ehkä parempi vaihtoehto valita kokonaan naimattomuus? Kun sen sijaan uskonsa ja omantuntonsa kustannuksella ruveta puliveeraamaan näillä ehkäisyasioilla? Eikö enää luoteta Jumalaan, ja mihin on unohtunut pyhä risti, mistä Martti Lutherkin on puhunut?
No, onhan tietysti vl-naisen tehtävä valinta haluaako elää omaa elämäänsä selibaatissa vai mennä naimisiin. Nyrkin ja hellan väliin joutuminen ei edistä uraa, se on nähty.
Ihan turhaa puhua valinnasta, jos todella uskoo Jumalan johdatukseen. Niin myös uran ja perheen kohdalla.
Eli vanhoillislestadiolaisuudssa on se näkmys, että naisen on valittava joko äitiys tai työ kodin ulkopuolella.
Eli siis toisinsanoen joko avioliitto tai ura.
Tämä oli todellisuutta Suomessakin 1800-1900-luvun alkupuolella. Sen jälkeen on naisellekin nähty mahdolliseksi kummatkin, niinkuin miehellekin.
Minusta äitiys on maailman arvokkainta hommaa, mutta ei voi olla oikein, että määräysvalta naisen omaan ruumiiseen on jossain muualla kuin hänellä itsellään.
Tarkoitan tällä sellaista tilannetta, kun eräs äiti kirjoitti taannoin tälle palstalle siitä, kun hän on alkanut tuntea inhoa miestään kohtaan, joka haluaisi harrastaa seksiä, mutta nainen pelkäsi niin valtavasti raskaaksi tuloa, että oli alkanut kärsiä fyysisistä oireista, päänsärystä ja muista oireista iltaisin. Ymmärtääkseni tällä naisella oli jo useita lapsia.
Itse en ole lestadiolainen, mutta nuorena naisena kiinnostunut aiheesta. Tunnen läheisesti monia lestadiolaisia ja kyllä ihmettelen näitä nuoria naisia. Arvostan äitiyttä, mutta mielenkiintoinen kysymys on, arvostavatko nämä naiset, jos suhtautuvat uusiin raskauksiin pelonsekaisesti. Eli nyt en ole raskaana, mutta mitä uskallan tehdä että en tule raskaaksi. Selibaattikin voi aiheuttaa avio-ongelmia.
Opiskelen itse unelma-alaani yliopistossa, ja siellä olen tavannut muutamia vl-naisia, jotka urheasti opintojaan jatkavat vaikka lapsia tulee.
Oon vaan kiinnostunut siitä, että miten tämä vaikuttaa ihmisen tunne-elämään.
Raamatullisia perusteita varmaan löytyy tai sitten ei, mutta miten tämä vaikuttaa elämän mielekkääksi kokemiseen, vai vaikuttaako se?
ei sellaista valintaa kannata tehdä joko-tai
ura tai lapset.Molemmat voi yhdistää.
Mutta jos haluaa lentokapteeniksi tai armeijan hommiin, niin ne on aika raskaita jos vuosittain raskaana. Ja eläkeikä on n.45 vuotta.
Eli onko niin että vl-nainen voi tällaisessa tilanteessa yhdistää sekä äiyiyden että uran.
Ensinnäkin, onko aivan varmaa että lapsia tulee? Ja että tulee monta? Ja jos tulee monta, niin samalla tavalla ollaan äitiyslomalla kuin muistakin töistä. Ja jos tulee rajoituksia niin silloin ollaan erityisäitiyslomalla, kuten esim. tupakansavuisissa työpaikoissa olevat naiset. Tai sairauslomalla ennen äitiyslomaa. Tai tehdään omaa työtä niiltä osin kuin ei raskaudelle ole vaaraa.
Ja aina voi ammattiakin vaihtaa:-)
Kysymykseni koski lähinnä äitiyden ja uran yhdistämistä. Siis ei sitä, että on sairaslomalla tai äitiyslomalla suurimman osan, koska silloin ei puhuta enää äitiyden ja uran yhdistämisestä.
Mutta jos on niin, että nuori tyttö on koko elämänsä haavellut vaikka lentäjän urasta, ja sattuu myöskin rakastumaan tulisesti ja haluaa naimisiin. Ja lapsia tulee tiuhaan tahtiin, vaikka haluaisi unelma-ammattiin, eikö ole vähän epistä tälle naiselle.
hänen omansa.Turha sellaista täällä on pohtia.Sen voi ratkaista vain henkilö itse.
Jumala ei ole asettanut ihmisen elämää monessakaan kohdassa omavalintaiseksi, eikä mustavalkoiseksi kahdeksi vaihtoehdoksi monissa käytännön kysymyksissä.
Jumalan sana sanoo: Käykää se matka joka eteenne annettu on.
Esim. Rakastuminen tulevaan aviopuolisoon ei ole monellekkaan valintakysymys,se tulee.
Myöskin sana opettaa: Lapset ovat herran lahja ja kohdun anti. Lisääntykää ja täyttäkää maa.
Nyt tulee myös mukaan omia valintoja joihin voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellä.
Kun lapset ovat herran lahja, lapsen lahjana olo ei lopu syntymiseen vaan jatkuu koko lapsuuden. Vl-uraäiti joutuu tekemään opiskelun ja lasten välillä valinnan, suurimmalta osalta molemmat vaihtoehdot työ ja lapset ei ole mahdollisia, ehkä joku superpakkaus voi kohtuudella selvitä molemmista.
Omantunnon asia on myös lasten lukumäärä. Ehkäisemättömyys voi myös rajoittaa maksimaalisesti saavutettavaa lapsilukua.
Esim. heikko kohtu voi vaurioitua kolmesta peräkkäisestä raskaudesta ja lapsiluku jää kolmeen. Tällaisia tapauksia on sattunut.
Toinen esim. Jos nuori nainen, jolla on terveydellisiä rajoitteita(heikko kohtu) säännöstelee raskauksiaan hän pääsee lopputuloksessa suurempaan lapsilukuun kuin säännöstelyä välttävä. Raskaudet voivat ajoittua terveyttään vaalivan kohdalla n.25 vuoden ajanjaksolle ja hän pystyy synnyttämään ehkä 10 lasta, kun välillä palauttaa itseään edellisestä raskaudesta, ja kaikissa tapuksissa lapset ovat herran lahja. Lapsista soisi kannettavan vastuutta koko lapsuuden ajan omien voimavarojen jälkeen.
Omatunto kuuntelee oman elimistön jaksamista. Jos tälle äänelle käännetään korvat, seurauksena monen kohdalla on loppuunpalaminen ja ehkä psyykkinen sairastuminen loppuiäksi. Tällaisessa tapauksessa myös lapset,herran lahjat jäävät monesti vaille vanhemmuutta.
Tupakointi on ainoa ehkäisymuoto jonka vl sallii. Sitä käytetäänkin ahkerasti.