Hei. Olen kahden hyvin pienen tytön äiti. Olen väsynyt avioliittooni mieheni kanssa, joka ei sitoudu meihin. Ongelman nimi on alkoholi. Hän katoaa yllättäin ryyppyreissuilleen. Viime viikolla oli 2 pv ja nyt neljättä päivää omilla reissuillaan. Ei vastaa puhelimeen, ei ota yhteyttä. Tulee taas takaisin kun ei enää saa mistään juomista. Ei mene perille huuto, ei järkipuhe, ei uhkaukset. Nyt haluaisin olla vahva, kun hän tulee kotiin ja sanoa, että se on nyt piste. en jaksa enää tätä jatkuvaa epävarmuutta. mistä saisin apua itselleni?
mieheni ryyppää usein
väsynyt pienten tyttöjen äiti
131917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sellainen, tai sossun kautta uusi kämppä teille muille, isi jääköön vanhaan tappelemaan ittensä kanssa
Oletteko yrittäneet puhua ongelmasta?
Lähteminen on ehkä se helpoiten toteutettavissa oleva ratkaisu, eli että sinä jätät.
Mutta pidemmän päälle, tietysti se lopullisinkin...
Kyllä minä kannatan silti sitä, että ensin kokeilet keskustelua jospa hän lopettaa, ellei auta, ja mies vaan jatkaa juomisiaan, muuta pois=eroa.
Ei se lopeta ja sillä siisti. Ei auta rähjääminen, anelu, pyytäminen....
12 vuotta olen ollut samassa tilanteessa :( 2 kertaa lähtenytkin, muuttanut omaan asuntoon mutta ottanut sitten miehen takaisin lupausten kera. Kävi jopa AA:ssa yhteen aikaan.
Ja aina käy samoin: pikkuhiljaa ajaudutaan samaan tilanteeseen.
Meillä mies juo kotona eikä siis häviä minnekkään, on aivan ihana lapsemme kanssa yms. Mutta minä en vaan enää kestä katsella niitä samoja juopuneen silmiä...
Meille syntyy ihan lähiaikoina toinen lapsi ja olen jo varautunut siihen etten enää kesällä täällä asu. Silloin se lipittäminen vastaa alkaakin kun on niin mukava naapureiden kanssa pihalla istuskella ja vetää.
Tällä hetkellä mies lupaa taas että heti kun vauva syntyy, juominen jää... En usko...
Joten päätin niin että vauvan tultua taloon, katselen kuinka käy ja jos juominen jatkuu, pakkaan tavarat ja häivyn: turvakotiin, siskolle tai jonnekkin siksi aikaa kunnes saan asunnon. Lopullisesti. En aio enää pyytää enkä keskustella, häivyn vaan vaikka sammumistilanteessa taksilla. Turha enää keskustella, kyllä tässä on juttelut juteltu jo 12 vuoden aikana.
Kyllä kuulostaa siltä että tunnet kyllä läpikotaisin miehesi ja tiedät mitä tulevaisuus tuo tullessaan jos et tee mitään. Hän ei todellakaan tule muuttumaan, kukaan ei muutu kuin omasta halustaan ja sitä hänellä ei tunnu olevan. Miehesi ilmiselvästi on luottanut nämä vuodet siihen että katteettomilla lupauksilla se akka siellä kotona pysyy, hoitaa kodin lapset ja tyydyttää tarpeet kuin kiltin vaimon pitääkin, toki itse ei vastuuta mistää tarvitse ottaa.
Ajattelisin että jos haluat tilanteesta eroon ja ajatella lastesikin normaalia kehitystä ja elinympäristöä niin tekisit asialle jotain. Mene ja ota selvää ensin asunnosta, älä turhia vielä puhu asiasta kotona sillä miehesi varmasti näyttäisi (säikähdettyään) taas pari viikkoa kuinka ihana voi olla ja saisi ehkä sinutkin uskomaan turhiin ruusunpunaisiin lupauksiin.
Kun olet saanut asunnon hankittua itsellesi ja lapsillesi ole vahva ja kerro miehellesi että asia on nyt näin ja olet tosissasi ja olet jo useaan otteeseen yrittänyt tehdä asialle ja parisuhteellenne jotain mutta kovin laihoin ja yksipuolisin tuloksin. Mikäänhän ei tietysti ole lopullista ja tässähän on miehellesi näytön paikka, eli paljon kertoo se miten hän sitten toimii alkaako ryyppäämään vaan samaan tahtiin välittämättä perheestään vai aikooko tosiaan ottaa itseään niskasta kiinni ja parantaa tapansa. Lupaa itsellesi että seuraat miehesi toimia ainakin vuoden ennenkuin annat hänelle minkäänlaisia lupauksia yhteen palaamisesta.
Uskon kuuitenkin että olet aika realistinen miestäsi kohtaan ja tiedät ettei muutosta tuskin koskaan tule, eli ole rohkea ja jatka eteenpäin älä jää menneeseen äläkä jää roikkumaan tähän tilanteeseen. Toivotan todella voimia itsesi ja lastesi vuoksi, yritä vielä luoda ympärillesi verkostoa ystävistäsi ja sukulaisistasi jotkavoivat tukea päätöstäsi ja kuunnella sinua tarvittaessa, älä pura huoliasi lapsiin.
Ihmettelen, miksi olet lasta hänen kanssaan alkanut tekemään jos 12 vuotta olet menoa katsellut..?
se vaan on että sitä haluaa uskoa parempaan. Kuten sanoin mieheni on kaikinpuolin ihanne-mies silloin kun ei juo... On lapsen kanssa todella paljon, tekevät juttuja yhdessä, mies on hauska, rakastettava (jopa humalassa), hoitaa kotia, käy töissä ja hoitaa sen hyvin, rakastaa ruuanlaittoa yms yms. Nyt oli juuri 1,5 kk täysin tipaton ja ihan omasta tahdostaan.
Siis ihannemies lukuunottamatta sitä jatkuvaa tissuttelua. Selvinä kausina itse puhuu siitä kuinka taas meni överiksi ja on selvästi harmissaan itsekkin.
Huoh... vaikeaa... ymmärtää itsekkin ongelmansa mutta ei vaan saa itseään kuriin.
Pari kaljaa illassa ei minun mielestäni ole kauheaa mutta itseäni on ruvennut ahdistamaan enemmän ja enemmän sellainen tilanne että mies on humalassa, nukahtaa, vauva herää yöllä, isompi lapsi herää yöllä, minä tarvitsisin apua enkä saa miestä hereille. No päätökseni olen tehnyt. Jos ei tahti muutu, pärjään lasten kanssa itsekkin ihan hyvin. Mies saa sitten olla viikonloppuisä silloin kun on selvä.
Ai niin ensimmäinen raskaus yllätti täysin, ei pitänyt saada lapsia ollenkaan ja 9 v jälkeen huomasin yllättäen olevani raskaana. Toisen kanssa kävi samoin, käytettiin ehkäisyä, mutten halunnut tehdä aborttia. Pärjään kyllä lasten kanssa yksinkin jos on pakko.
Meillä myös yksi lapsi (ja toista on haikailtu mutta ei taida kannattaa). Mies on samanlainen juoppo, eli ei kovin paha, mutta en vaan jaksa sitä, että nukkuu kännissä kotona ja laiminlyö velvollisuuksiaan. Työt kyllä huolehtii, mutta kotona on helppo jättää kaikki mun huoleksi aina kun viina maistuu. Selvinpäin on hyvä isä ja kiva, ja katuu juomisiaan. Olen taas pitkään ajatellut, että kyllä se tästä, mutta nyt kävi niin, että oltuani iltapäivällä muutaman tunnin pois kotoa, tulen kotiin ja mies kuorsaa sohvalla täydessä unessa; puolitoistavuotiaani tulee mua eteiseen vastaan vähän orvon näköisenä. Mies oli ihan ok lähtiessäni. Ennen ei ole tällaista sattunut, nyt en tiedä mitä ajatella. Olin tottakai kauhuissani ja ihan raivona; onneksi mitään ei ollut sattunut!!!
Hei vaan! Tutulta kuullosti teidän kirjoitukset, itsellä kun on ollut samanlaista, mies joi paljon, meni kapakkaan tai kavereille ja joskus ryyppäsi montakin päivää... sanoi menevänsä kauppaan, niin meni ryyppäämään, varasti rahaa ym. Luottamus siinä meni, ja kärsin kovasti lasteni puolesta. Nyt olen eronnut ja uusi mies, joka on ihan toisenlainen kuin entinen. Miettikää, kannattaako jatkaa, jos jatkuu ryyppääminen ja luvataan selvinpäin ettei enää juo... Nyt olen tasapainoisempi ihminen, ja lapsetkin voivat paremmin. Hyvää jatkoa teille kaikille! Ja muistakaa että meillä ei ole kuin yksi elämä, käyttäkää se hyvin.
Miehesi on ilmeisesti yhtä vikaa lukuunottamatta täydellinen sinulle.
Asiat voisivat olla aika paljon huonomminkin.
Kukaan ei ole täydellinen.
rohkeutta ja voimia,sillä sitä sinulle on jo tullut yllinkyllin :)
Voi kertoa että mikään ei auta niin kauan kuin kuin miehesi itse huomaa että juo liikaa. Kävin itse saman läpi kahden pienen lapsen kanssa, kaikk alkoi vuonna 2003 syksyllä. Erosimme vuonna 2005 syksyllä siis virallinen ero astui silloin voimaan, sekään ei kuitenkaan miestä pysäyttänyt vaan se että hän ajoi itsensä niin alas että nukkui kadulla talvipakkasella kun ei kämpilleen päässyt humalassa. Tavarat varastettiin ulkona nukkuvalta siis lompakko, känny ja ties mitä ja useaan kertaan. Kun sitten oli tarpeeksi pohjalle itsensä juonut, hän meni omasta aloitteestaan eräälle A-klinikalle ja aloitti toisen katkolla olon aikana Antabus-lääkekuurin. Sillä mies on voinut olla kuivilla ja sanoo ettei hän vain kyennyt lopettamaan juomista, aineen voima on niin vahva. Aiemmin hän oli sanonut ettei hänellä ole ongelmaa ja hän voi koska vain lopettaa juomisen kun haluaa ja yleensä hän sanoi jopa ettei halua edes lopettaa juomista, mutta kun tarpeeksi oli kännätty niin toisiin aatoksiinpa tuli. Kaikkea ehdin vuosien mittaan kokea ja voin kuvitella tuskasi ja jopa tulevatkin...
Hoida asiat niin ettei sinun tarvitse olla riippuvainen miehestäsi ja hänen tuloistaan, eli unohdat hänet täysin joksikin aikaa. Toivon että sinulla on sellainen työ, esim. päivätyö tai sinulla on hyvät tukijoukot kotona. Ja eroakin voit miettiä mutta älä tee mitään ellet ole aivan varma. Miehelle huutaminen ja peräänsoittelu eivät auta lainkaan vaan päinvastoin hän menee vain kauemmas. Omassa tapauksessani mies koittaa nyt korvata kaiken sen, jonka jouduin lasten kans kokemaan. Aina sekään ei kuitenkaan riitä suhdetta korjaamaan, mutta ehkä kun aika kuluu, alkaa unohtaa asioita, niitä pahojakin...
Kaikkea hyvää ja jaksamista, et ole yksin, meitä on muitakin saman läpikäyneitä.
katsoppa ettei se ukkosi ole alanut viihtyä vieraissa naisissa!
Itse elin alkoholistin kanssa 10v.Ihan viisainta on jättää sellainen mies, eikä tuhlata omaa elämäänsä sellaiseen! vaikka se on helpommin sanottu kuin tehty,pitää vaan ottaa itteesä niskasta kiinni, vaikka se varmaan vaikeaa onkin.
Ja nykyään elelen parempaa ja onnellista elämää yksin lasten kanssa.Mutta voimia sinulle!!