Älä tee sitä!

Ole sitten sitä mieltä.

Miksi antaisin elää? Miten lapseni pystyisi elämään hyvän elämän jos äiti on alaikäinen ylä-astetta käyvä nuori? Edes vanhemmat eivät ole valmiita tukemaan minua rahallisesti? Mitä järkeä jos lapsen äiti ei halua lasta, jos ei usko pystyvänsä pitämään huolta, rakastamaan tätä ja jaksamaan vielä sitoutua sellaiseen pieneen avuttomaan?

nanansaka kirjoitti:

Miksi antaisin elää? Miten lapseni pystyisi elämään hyvän elämän jos äiti on alaikäinen ylä-astetta käyvä nuori? Edes vanhemmat eivät ole valmiita tukemaan minua rahallisesti? Mitä järkeä jos lapsen äiti ei halua lasta, jos ei usko pystyvänsä pitämään huolta, rakastamaan tätä ja jaksamaan vielä sitoutua sellaiseen pieneen avuttomaan?

Nuo ovat järjestelykysymyksiä. Uskon että lapsesi saisi hyvän elämän. Tukea varmasti saisit. Asioilla on tapana järjestyä. Kukaan täällä ei jää yksin.
Nyt sulla on noin paljon kysymyksiä, mutta mietippä niitä kysymyksiä, mitä joudut abortin jälkeen käymään läpi pitkin elämääsi ja siinä vaiheessa kun tulisit oikeasti äidiksi ja ymmärtäisit mitä tarkoittaa äidin rakkaus. Minkälaisia kysymyksiä se herättäisi.
Ymmärrän kyllä hyvin, ettet voi nähdä muita vaihtoehtoja tuollaisessa tilanteessa, kun olet vielä liian nuorikin äidiksi.
Oletko miettinyt adoptioa vaihtoehtona?

Hihhuli kirjoitti:

Nuo ovat järjestelykysymyksiä. Uskon että lapsesi saisi hyvän elämän. Tukea varmasti saisit. Asioilla on tapana järjestyä. Kukaan täällä ei jää yksin.
Nyt sulla on noin paljon kysymyksiä, mutta mietippä niitä kysymyksiä, mitä joudut abortin jälkeen käymään läpi pitkin elämääsi ja siinä vaiheessa kun tulisit oikeasti äidiksi ja ymmärtäisit mitä tarkoittaa äidin rakkaus. Minkälaisia kysymyksiä se herättäisi.
Ymmärrän kyllä hyvin, ettet voi nähdä muita vaihtoehtoja tuollaisessa tilanteessa, kun olet vielä liian nuorikin äidiksi.
Oletko miettinyt adoptioa vaihtoehtona?

Luuletko, ettei koulua käyvän lapsen tai nuoren elämä muutu raskauden myötä? Elämä ei silloin jatku normaalisti, kun hormonitoiminta menee sekaisen. Voi alkaa kuukausia kestävä väsymys, mielialan vaihtelut sekä särky. Luuletkop, ettei sellainen muutos häiritsisi opiskelua ja muutakin normaaliin elämään kuuluvaa.

Ja sitten kun sitä sikiötä, jota ei ole mahdollista pitää, on kannettu yhdeksän kk, siihen voi kiintyä. Luuletko, ettei sen pois antaminen kirpaisisi?

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita järjen kannalta. Abortoitava salkio ei ole ihminen, joten abortissa ketään ei tapeta.

Itse olen kaksikymppinen yliopistossa opiskeleva nuori nainen. Pidän lapsista, mutta itse en aio missään elämäntilanteessa synnyttää lasta. Joten abortin tekisin, jos joskus raskaaksi tulisin. Nämä ovat niitä asioita, joissa täytyy kyetä ajattelemaan _järjellä_. Jokaisella on oikeus päättää itse, mitä vartalollaan tekee ja elämällään tekee. Ketään ei voi pakottaa olemaan raskaana saati synnyttämään.

Järki-ihminen kirjoitti:

Luuletko, ettei koulua käyvän lapsen tai nuoren elämä muutu raskauden myötä? Elämä ei silloin jatku normaalisti, kun hormonitoiminta menee sekaisen. Voi alkaa kuukausia kestävä väsymys, mielialan vaihtelut sekä särky. Luuletkop, ettei sellainen muutos häiritsisi opiskelua ja muutakin normaaliin elämään kuuluvaa.

Ja sitten kun sitä sikiötä, jota ei ole mahdollista pitää, on kannettu yhdeksän kk, siihen voi kiintyä. Luuletko, ettei sen pois antaminen kirpaisisi?

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita järjen kannalta. Abortoitava salkio ei ole ihminen, joten abortissa ketään ei tapeta.

Itse olen kaksikymppinen yliopistossa opiskeleva nuori nainen. Pidän lapsista, mutta itse en aio missään elämäntilanteessa synnyttää lasta. Joten abortin tekisin, jos joskus raskaaksi tulisin. Nämä ovat niitä asioita, joissa täytyy kyetä ajattelemaan _järjellä_. Jokaisella on oikeus päättää itse, mitä vartalollaan tekee ja elämällään tekee. Ketään ei voi pakottaa olemaan raskaana saati synnyttämään.

Jos jonkun olion (ihminen, eläin, sikiö tms.) sydän lyö, ja nuo sydämen lyönnit lakkautetaan, niin minusta silloin siinä tapetaan se olio..

paijjai kirjoitti:

Jos jonkun olion (ihminen, eläin, sikiö tms.) sydän lyö, ja nuo sydämen lyönnit lakkautetaan, niin minusta silloin siinä tapetaan se olio..

Niin, tein abortin eikä päivääkään mene, ettenkö sitä ajattelis. Kuitenkin se oli ainut oikea vaihtoehto. Ennen aina ajattelin, etten ikinä voisi aborttia tehdä. Sitten kun yhtäkkiä onkin raskaana, opinnot kesken, lapsen isän kans myrskyinen (väkivaltainen) suhde päättymässä..niin ne ajatukset vaan muuttuu.

Se väsymys, masennus ja mielialan muutokset mitä raskauden aikana koin, oli aikalailla ylitsepääsemätöntä. Raskaana kun pitäisi olla onnellinen ja nauttia siitä tulevasta ajasta lapsen kanssa. Mä en tuntenut kuin vihaa ja inhoa sitä lasta kohtaan.

Siispä kaikki jotka täällä arvostelevat abortin tehneitä voisivat hetken mennä itseensä ja lopettaa arvostelun. Kaikilla on toki oikeus mielipiteeseen, mut turha alkaa ketään syyttelemään, kun ette taustoja tiedä.

Hihhuli kirjoitti:

Nuo ovat järjestelykysymyksiä. Uskon että lapsesi saisi hyvän elämän. Tukea varmasti saisit. Asioilla on tapana järjestyä. Kukaan täällä ei jää yksin.
Nyt sulla on noin paljon kysymyksiä, mutta mietippä niitä kysymyksiä, mitä joudut abortin jälkeen käymään läpi pitkin elämääsi ja siinä vaiheessa kun tulisit oikeasti äidiksi ja ymmärtäisit mitä tarkoittaa äidin rakkaus. Minkälaisia kysymyksiä se herättäisi.
Ymmärrän kyllä hyvin, ettet voi nähdä muita vaihtoehtoja tuollaisessa tilanteessa, kun olet vielä liian nuorikin äidiksi.
Oletko miettinyt adoptioa vaihtoehtona?

Järjestelykysymyksiä? Saisi tukea, vaan tahoilta mistä sitä kaipaisi? Esimerkiksi MINÄ en kaipaisi SINUN tukeasi enkä KAUPUNGIN tukea vaan ÄIDIN ja ISÄN ja ISOVANHEMPIEN! Ja he eivät tue.

Joten sinä voit painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa kaikkien järjestelykysymyksiesi kanssa.

No just kirjoitti:

Järjestelykysymyksiä? Saisi tukea, vaan tahoilta mistä sitä kaipaisi? Esimerkiksi MINÄ en kaipaisi SINUN tukeasi enkä KAUPUNGIN tukea vaan ÄIDIN ja ISÄN ja ISOVANHEMPIEN! Ja he eivät tue.

Joten sinä voit painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa kaikkien järjestelykysymyksiesi kanssa.

Loppujen lopuksi he tukevat, oli päätös mikä tahansa.
He yrittävät vain näin painostaa sinut aborttiin.
Jokainen äiti tukee lastaan aina.
Jopa murhaajien äidit ovat oikeudessa tukemassa lapsiaan.

No just kirjoitti:

Järjestelykysymyksiä? Saisi tukea, vaan tahoilta mistä sitä kaipaisi? Esimerkiksi MINÄ en kaipaisi SINUN tukeasi enkä KAUPUNGIN tukea vaan ÄIDIN ja ISÄN ja ISOVANHEMPIEN! Ja he eivät tue.

Joten sinä voit painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa kaikkien järjestelykysymyksiesi kanssa.

Sanoin että asioilla on tapana järjestyä, mutta taisin erehtyä sun kohdalla.
Tervemenoa klinikalle.

Ne tukee kirjoitti:

Loppujen lopuksi he tukevat, oli päätös mikä tahansa.
He yrittävät vain näin painostaa sinut aborttiin.
Jokainen äiti tukee lastaan aina.
Jopa murhaajien äidit ovat oikeudessa tukemassa lapsiaan.

...aloittamastani keskustelusta "Näinkin voi käydä" minun tarinani. Voit sitten jättää levittelemättä omia olettamuksiasi faktoina.

sanniro kirjoitti:

...aloittamastani keskustelusta "Näinkin voi käydä" minun tarinani. Voit sitten jättää levittelemättä omia olettamuksiasi faktoina.

Vaikka ei tukiskaan?
Kuka muita tarvii?
Kaikesta pärjää ite.
Ja kyllähän se on niiin että jos vanhemmat lastaan rakastaa ne tukee kaikessa.
Jos ei tue, ei rakastakkaan, ja mitä sillä sitten on enää väliä, jos ei rakkaustta ole , ei ole, ei siinä auta lapsi eikä lapsitta olo.

Sitten... kirjoitti:

Vaikka ei tukiskaan?
Kuka muita tarvii?
Kaikesta pärjää ite.
Ja kyllähän se on niiin että jos vanhemmat lastaan rakastaa ne tukee kaikessa.
Jos ei tue, ei rakastakkaan, ja mitä sillä sitten on enää väliä, jos ei rakkaustta ole , ei ole, ei siinä auta lapsi eikä lapsitta olo.

Ja juuri noin helppoahan elämä todellisuudessa on...

Joku pärjää, toinen ei. Kaikilla on eri taustat ja eri vaikuttimet siinä ohessa. Ei kukaan voi väittää, että oman tai jonkun muun yksittäisen kokemuksen perusteella kuka tahansa selviää, vaikka monilla se pitäisikin paikkaansa.

Eipä ole kyllä tuki ja rakkaus sama asia. Hyvin usein ne kulkevat käsi kädessä, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että rakastaa tukematta.

Murhaaja? kirjoitti:

Niin, tein abortin eikä päivääkään mene, ettenkö sitä ajattelis. Kuitenkin se oli ainut oikea vaihtoehto. Ennen aina ajattelin, etten ikinä voisi aborttia tehdä. Sitten kun yhtäkkiä onkin raskaana, opinnot kesken, lapsen isän kans myrskyinen (väkivaltainen) suhde päättymässä..niin ne ajatukset vaan muuttuu.

Se väsymys, masennus ja mielialan muutokset mitä raskauden aikana koin, oli aikalailla ylitsepääsemätöntä. Raskaana kun pitäisi olla onnellinen ja nauttia siitä tulevasta ajasta lapsen kanssa. Mä en tuntenut kuin vihaa ja inhoa sitä lasta kohtaan.

Siispä kaikki jotka täällä arvostelevat abortin tehneitä voisivat hetken mennä itseensä ja lopettaa arvostelun. Kaikilla on toki oikeus mielipiteeseen, mut turha alkaa ketään syyttelemään, kun ette taustoja tiedä.

Ymmärrän kyllä tekosi, uskon että päätös oli raskas. Muistathan, että olet samanlainen Luojan lahja kuin me kaikki muutkin.

Viestissäni tahdoin vain kertoa mielipiteeni edelliselle vastaajalle, joka sanoi ettei abortissa tapeta ketään. Vaikka sinä olet tehnyt abortin, niin varmaan myös tiedostat sen että olet ottanut elämän. Tämä tekee useimmille päätöksestä vaikeampaa.

Siunausta elämääsi!

sanniro kirjoitti:

Ja juuri noin helppoahan elämä todellisuudessa on...

Joku pärjää, toinen ei. Kaikilla on eri taustat ja eri vaikuttimet siinä ohessa. Ei kukaan voi väittää, että oman tai jonkun muun yksittäisen kokemuksen perusteella kuka tahansa selviää, vaikka monilla se pitäisikin paikkaansa.

Eipä ole kyllä tuki ja rakkaus sama asia. Hyvin usein ne kulkevat käsi kädessä, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että rakastaa tukematta.

Melko harvinaista että rakastaa tukematta.
Sanoisin mielummin että harvinaisempaa on että tukee rakastamatta.

Järki-ihminen kirjoitti:

Luuletko, ettei koulua käyvän lapsen tai nuoren elämä muutu raskauden myötä? Elämä ei silloin jatku normaalisti, kun hormonitoiminta menee sekaisen. Voi alkaa kuukausia kestävä väsymys, mielialan vaihtelut sekä särky. Luuletkop, ettei sellainen muutos häiritsisi opiskelua ja muutakin normaaliin elämään kuuluvaa.

Ja sitten kun sitä sikiötä, jota ei ole mahdollista pitää, on kannettu yhdeksän kk, siihen voi kiintyä. Luuletko, ettei sen pois antaminen kirpaisisi?

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita järjen kannalta. Abortoitava salkio ei ole ihminen, joten abortissa ketään ei tapeta.

Itse olen kaksikymppinen yliopistossa opiskeleva nuori nainen. Pidän lapsista, mutta itse en aio missään elämäntilanteessa synnyttää lasta. Joten abortin tekisin, jos joskus raskaaksi tulisin. Nämä ovat niitä asioita, joissa täytyy kyetä ajattelemaan _järjellä_. Jokaisella on oikeus päättää itse, mitä vartalollaan tekee ja elämällään tekee. Ketään ei voi pakottaa olemaan raskaana saati synnyttämään.

asenteistasi päätellen ei ole todennäköistä että kiinnyt sellaiseen möykkyyn joka on elimistössäsi,ei raskaus tuo "äidintunteita" joskus ne ei tule vielä vauvankaan kanssa, vaan vasta ajan mittaan, joillain, kuten ilmeisesti sosiaaliammattilaisilla, sellaisia tunteita ei ole olemasssakaan eivät tajua tuollaista ajattelua: miten niin äiti ja lapsi voisivat kaivata toisiaan... ei toki, lapset huostaan!

Hihhuli kirjoitti:

Sanoin että asioilla on tapana järjestyä, mutta taisin erehtyä sun kohdalla.
Tervemenoa klinikalle.

Ja tässä tapauksessa abortti on se tapa, millä asia järjestyy.

Järki-ihminen kirjoitti:

Luuletko, ettei koulua käyvän lapsen tai nuoren elämä muutu raskauden myötä? Elämä ei silloin jatku normaalisti, kun hormonitoiminta menee sekaisen. Voi alkaa kuukausia kestävä väsymys, mielialan vaihtelut sekä särky. Luuletkop, ettei sellainen muutos häiritsisi opiskelua ja muutakin normaaliin elämään kuuluvaa.

Ja sitten kun sitä sikiötä, jota ei ole mahdollista pitää, on kannettu yhdeksän kk, siihen voi kiintyä. Luuletko, ettei sen pois antaminen kirpaisisi?

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ajattelemaan asioita järjen kannalta. Abortoitava salkio ei ole ihminen, joten abortissa ketään ei tapeta.

Itse olen kaksikymppinen yliopistossa opiskeleva nuori nainen. Pidän lapsista, mutta itse en aio missään elämäntilanteessa synnyttää lasta. Joten abortin tekisin, jos joskus raskaaksi tulisin. Nämä ovat niitä asioita, joissa täytyy kyetä ajattelemaan _järjellä_. Jokaisella on oikeus päättää itse, mitä vartalollaan tekee ja elämällään tekee. Ketään ei voi pakottaa olemaan raskaana saati synnyttämään.

Niin että mielummin tapan kuin annan pois, ja onko pikkasen taas omistushaluista ajattelua?
Jokuhan vois olla onnellinen kun sais lapsen, mutta eihän semmoinen käy päinsä.

paijjai kirjoitti:

Jos jonkun olion (ihminen, eläin, sikiö tms.) sydän lyö, ja nuo sydämen lyönnit lakkautetaan, niin minusta silloin siinä tapetaan se olio..

Niin, olio kyllä tapetaan silloin
(tässä tapauksessa alkio). Mutta abotissa ei tapeta _ketään_(eli inhimillistä olentoa).

Että järjellä? kirjoitti:

Niin että mielummin tapan kuin annan pois, ja onko pikkasen taas omistushaluista ajattelua?
Jokuhan vois olla onnellinen kun sais lapsen, mutta eihän semmoinen käy päinsä.

Tarkoitin viestilläni sitä, että on otettava huomioon se, että raskaus ei ole oireeton. Elämä ei voi silloin sujua normaalisti. Raskaus ei siis ole yksinkertainen juttu, joka käydään läpi, vaikka _oma_ terveys menisi, vain siksi, että joku muu saisi vauvan.

Syntynyt elämä on aina arvokkaampaa kuin syntymätön. Sikiö on naisen terveyden (henkisen sekä fyysisen) rinnalla arvoton.

Ei, en ole kylmä ihminen, enkä vihaa lapsia, en vain ymmärrä miten täällä joidenkin mielestä sikiö voi mennä jo olemassa olevan ihmiselämän edelle.

Toivo ihan rauhassa vaan.
Olen kyllä sanonutkin, että on poikkeustapuksia joissa ymmärrän abortin tehneiden ratkaisun.
Raiskauksen tuloksena syntyvää lasta ei voi kukaan vaatia synnyttämään. Tosi epäreilua, että jouduit sellaiseen tilanteeseen.

Vaihtoehtoja.