Olisi kiva kuulla teiltä/meiltä kaikilta, mitämissämilloin eli mikä oli ensikosketus tähän ylimaallisen uskomattomaan menestyskertomukseen yhtyeestä nimeltä Depeche Mode. Miltä tuntui kuulla ensimmäistä kertaa Modea, mikä biisi jne...
Oman tarinani alku menee siten, että "New Life" oli ensimmäinen kappale jonka kuulin vuonna 1981. Siihen aikaan oli olemassa puhelinnumero 92043, johon soittamalla kuuli kaksi "päivän kappaletta", kotimaisen ja ulkomaisen ja samaa kahta kappaletta toistettiin jonkun ukon välispiikeillä jonkun automaatin kautta. Minulla oli tapana tuolloin joskus uhrata markka tai kaksi päivässä puhelinkopissa (niitäkin oli silloin joskus) niiden kahden biisin testaamiseen koulumatkan varrella ;-) "New Life" oli siis "eka kerta" ;-) Kuulosti mielenkiintoiselta ja soitin samana päivänä uudestaan tuohon palvelunumeroon, kuulosti sen verran mieleenkiintoiselta. Siitä kaikki sitten pikkuhiljaa lähti, joku kaveri oli ostanut Speak&Spellin vinyylin ja eikun kuuntelemaan. Lopun voitte varmaan arvata... Joskus oli tosin hieman taukoa Modetuksessa kun pahimmassa murrosiässä iski jonkinlainen hylkyhetki mutta onneksi siitä selvittiin ja oli väliaikaista.
Limppu
Modetuksen aloitus?
21
1468
Vastaukset
- MrsFeathers
Mä sain DM-herätykseni abivuoteni syksyllä, vuonna 1991. Oltiin juuri saatu ajokortit ja autoilla piti sitten kovasti kartsailla ympäriinsä musiikkia kuunnellen. Silloinen poikaystäväni laittoi cd-soittimeen jotain aivan lumoavaa musiikkia... mystistä, tummaa, melodista, jotenkin aivan erilaista kuin mikään muu. Ensin en tajunnut edes kysellä bändin nimeä, pyysin vain ilta toisensa jälkeen, että "laita taas soimaan sitä ihanaa musiikkia". Ja nuo ekat sulosävelet, joiden ansiosta olin iäksi myyty, kuuluivat Everything Countsille :)
No, se seurustelusuhde sitten kariutui kirjoitusten aikaan, mutta rakkaus deppareihin alkoi ensikuulemalta ja on jatkunut siitä asti. - SisterOfNight
Hyvä aihe :) Depparit ovat olleet niin vahvasti esillä tuosta 80-luvun puolivälistä saakka, että heidän musiikkiaan ei ole voinut olla kuulematta tai videoita näkemättä. Minuun ne vain eivät iskeneet, etäisesti kiinnostavalla ja jotenkin tunnistettavalla musiikilla ei ollut vielä nimeä. Enjoy The Silencen videosta pidin, sen visuaalisesta puolesta, mutta musiikki ei tarttunut vielä sieluuni kiinni. Jälkikäteen olen tajunnut diskoissa kuulleeni ja tanssineeni Shake The Diseasen ja People Are Peoplen tahdissa ja digannut kovasti!
Varsinaisesti Mode-kiinnostus iski 90-luvun lopulla, kun eräältä alan mieheltä sain kasetilla musiikkia. Mukana oli mm. Sophie B. Hawkinsin ja Kristin Hershin lisäksi äänitettynä CDBONG 24 eli In Your Room single. Tietenkin rakastuin siihen, mutta vieläkään bändi ei iskenyt. Vasta vuoden 2000 lopulla innostuin kuuntelemaan tuon Mode-pätkän c-kasetilta suurin piirtein hajalle ja lähdin sitten etsimään In Your Roomin tekstejä Depeche Moden virallisille sivuille. Juuri samaan aikaan olivat ensimmäiset ääninäytteet Exciter -levyltä ilmestyneet näille sivuille. Dave kysyi 7 sekunnin pätkällä "Can you feel a little love?" ja vastaus oli: KYLLÄ! Samalla tiellä olen vieläkin ;). Ja suuren kiitoksen velkaa a:lle.
Vielä voinen mainita suuren hämmästykseni, kun näin Dream On -videon ekan kerran. Olin nähnyt unessa sen osan, jossa Dave perääntyy hämärään, monta monta vuotta aikaisemmin. Varmaan kaikilla vannoutuneilla faneilla on samankaltaisia deja-vu -kokemuksia. Uniinhan Depparit tulevat aina sopivin väliajoin joka tapauksessa! - Milky76
joskus 80-luvun puolivälissä juuri alle 10-vuotiaana, biisi Shake the disease. Muistaakseni Depparit esitti sen Peter's pop show'ssa tai jossain vastaavassa. Minuun teki ihan MIELETTÖMÄN vaikututuksen Martinin laulu ja ulkonäkö - oli niin ihanat hiukset ja kajalit ja korvikset... :D Dave ei ollut silloin vielä mitään... (huom. silloin - nykyään huhhuh...
- Petronella
Minun ensikosketukseni Modeen on yläasteajoilta kun hullaannuin Policy of Truth -biisiin. Tiesin sen olevan Depeche Modea, mutta biisin nimestä ei ollut silloin tietoakaan. 16-vuotiaana, yläasteelta päästessäni, ostin sitten yhtäaikaa Ultran ja The Singles 86/98 -kokoelman(oli siis vuosi 98). Olin niin onnellinen kun sitten löysin kokoelmalta ihastelemani biisin ja nimen sille! Muistan kuunnelleeni koko sen kesän noita kahta levyä. Modetus jatkui sitten aaltoillen. Jossain vaiheessa tutustuin hurmaavaan Violatoriin, ja Exciteristä pidin kovasti (en tajua miten tuo on niin aliarvostettu levy!). David Bowie on minulle ollut se suurin ja kaunein artisti, enkä uskonut että voisin mistään innostua häntä enemmän. Tämä Helsingin konsertti kuitenkin sai pääni niin sekaisin, että Mode on nyt kirinyt aivan maestron rinnalle. Vasta NYT olen siis täydellisen devoted, ja toivon ettei tämä hurma loppuisi koskaan! Ihanaa kun vielä näin "vanhana" voi totaalisesti hullaantua johonkin! Oi, oi..
- Limppu70
Harvinaista kuulla että joku diggailee Bowiesta noinkin paljon. Kun oikein funtsailee, niin periaatteessa Bowiessa on jotain samanlaista tyylikkyyttä ja karismaa kuin DM:ssäkin. Hienoa! Koitahan "vanha" jaksella ja kuuntele vanhojakin DM-levyjä. (35v setä neuvoo) ;-) Construction time again on aliarvostettu levy...
- Petronella
Limppu70 kirjoitti:
Harvinaista kuulla että joku diggailee Bowiesta noinkin paljon. Kun oikein funtsailee, niin periaatteessa Bowiessa on jotain samanlaista tyylikkyyttä ja karismaa kuin DM:ssäkin. Hienoa! Koitahan "vanha" jaksella ja kuuntele vanhojakin DM-levyjä. (35v setä neuvoo) ;-) Construction time again on aliarvostettu levy...
Ai, minulla taas on se käsitys että Bowielta, Moden tapaan, löytyy suunnaton Hc-fanilauma. Jopa Suomessa on kovan luokan fanitusta havaittavissa. Bowiea ja Modea, noita hurmaavia ja arvokkuutta huokuvia brittikonkareita, tosiaan yhdistää juuri nuo mainitsemasi tyylikkyys ja karisma. Molemmat ovat tinkimättömiä oman tien kulkijoita.
Vanhin DM levy mihin olen tutustunut on Music For The Masses (kestosuosikkini), ja Singles 81>85 on juuri ahkeran perehtymisen alla. Postisedän pitäisi myös näinä päivinä kiikuttaa minulle Some Great Reward ja Black Celebration. :) Ihanaa! Rahaa ei olisi nyt yhtään hassattavaksi noihin levyihin, mutta en voi olla ruokkimatta tätä innostustani. Olen muuten aivan rakastunut tuohon singlekokoelmaan. Hymyä ja naurua ei voi pidätellä alkupään hilpeiden rallien aikana! - SisterOfNight
Petronella kirjoitti:
Ai, minulla taas on se käsitys että Bowielta, Moden tapaan, löytyy suunnaton Hc-fanilauma. Jopa Suomessa on kovan luokan fanitusta havaittavissa. Bowiea ja Modea, noita hurmaavia ja arvokkuutta huokuvia brittikonkareita, tosiaan yhdistää juuri nuo mainitsemasi tyylikkyys ja karisma. Molemmat ovat tinkimättömiä oman tien kulkijoita.
Vanhin DM levy mihin olen tutustunut on Music For The Masses (kestosuosikkini), ja Singles 81>85 on juuri ahkeran perehtymisen alla. Postisedän pitäisi myös näinä päivinä kiikuttaa minulle Some Great Reward ja Black Celebration. :) Ihanaa! Rahaa ei olisi nyt yhtään hassattavaksi noihin levyihin, mutta en voi olla ruokkimatta tätä innostustani. Olen muuten aivan rakastunut tuohon singlekokoelmaan. Hymyä ja naurua ei voi pidätellä alkupään hilpeiden rallien aikana!Clarken aikaiset Mode-biisit ovat just sitä, hilpeitä. Miten muuten voisi suhtautua biisiin nimeltä I Sometimes Wish I Was Dead? Speak&Spell on Moden hauskin levy!
- Agent Orange
Petronella kirjoitti:
Ai, minulla taas on se käsitys että Bowielta, Moden tapaan, löytyy suunnaton Hc-fanilauma. Jopa Suomessa on kovan luokan fanitusta havaittavissa. Bowiea ja Modea, noita hurmaavia ja arvokkuutta huokuvia brittikonkareita, tosiaan yhdistää juuri nuo mainitsemasi tyylikkyys ja karisma. Molemmat ovat tinkimättömiä oman tien kulkijoita.
Vanhin DM levy mihin olen tutustunut on Music For The Masses (kestosuosikkini), ja Singles 81>85 on juuri ahkeran perehtymisen alla. Postisedän pitäisi myös näinä päivinä kiikuttaa minulle Some Great Reward ja Black Celebration. :) Ihanaa! Rahaa ei olisi nyt yhtään hassattavaksi noihin levyihin, mutta en voi olla ruokkimatta tätä innostustani. Olen muuten aivan rakastunut tuohon singlekokoelmaan. Hymyä ja naurua ei voi pidätellä alkupään hilpeiden rallien aikana!Tuosta 81-85 levystä lähti minun fanitus =) Vaikka sitä ennen ETS ja It's No Good olivatkin tehneet todella suuren vaikutuksen vuosia aikaisemmin. Jotenkin en vaan osannut ajatella että bändillä voisi olla sen enempää hyvää musiikkia. Tuolloin en uskonut että millään bändillä voisi olla hyvää musiikkia edes yhden albumin verran.
Mutta sitten pienenä heräteostoksena hankin 81-85-kokoelman ja kieltämättä siinä leuka vähän loksahti kun Dreaming Of Me alkoi soimaan...onko tämä muka Modea? Levy oli todella mielenkiintoinen, koska en millään osannut ajatella että tämä on se sama bändi joka on tehnyt It's No Goodin. Pidin niistä ihanista kasarisävelmistä kyllä todella paljon, eikä aikaakaan kun Music for the Masses osui silmään levykaupassa...ja siitä se levyjen haaliminen sitten jatkui. Vasta 5 vuotta sitten kylläkin. Sopivasti missasin Exciter-kiertueen, kun en bändiä vielä tarpeeksi tuntenut. - Limppu70
SisterOfNight kirjoitti:
Clarken aikaiset Mode-biisit ovat just sitä, hilpeitä. Miten muuten voisi suhtautua biisiin nimeltä I Sometimes Wish I Was Dead? Speak&Spell on Moden hauskin levy!
Vince täytti kyllä hyvin paikkansa Depechen alkutaipaleella, Yazootakin tuli diggailtua oikein urakalla aikoinaan, samoin Assemblyä ja Erasureakin jonkin verran. Mutta kaikkien kannalta mun mielestä oli onni Vincen poislähteminen Modesta, karseeta jos nykyinen Mode olis jonkunlainen homoteknon esikuva ;-) argh. Perustelen tätä kannanottoani Speak&Spell:in biiseillä "What's your name?" ja "Boys say go!". Kannattaa kuunnella. Hilpeetä on mut joo, onneks tyyli muuttui. Communardsit ja Pet Shop Boysit sai hoitaa sitten ton homoiluhomman.
- SisterOfNight
Limppu70 kirjoitti:
Vince täytti kyllä hyvin paikkansa Depechen alkutaipaleella, Yazootakin tuli diggailtua oikein urakalla aikoinaan, samoin Assemblyä ja Erasureakin jonkin verran. Mutta kaikkien kannalta mun mielestä oli onni Vincen poislähteminen Modesta, karseeta jos nykyinen Mode olis jonkunlainen homoteknon esikuva ;-) argh. Perustelen tätä kannanottoani Speak&Spell:in biiseillä "What's your name?" ja "Boys say go!". Kannattaa kuunnella. Hilpeetä on mut joo, onneks tyyli muuttui. Communardsit ja Pet Shop Boysit sai hoitaa sitten ton homoiluhomman.
Mitäs tää tällainen on? Vain omasta seksuaalisuudestaan epävarma voi suhtautua kielteisesti muihin suuntauksiin ;-). Sitä paitsi, Martinhan tuossa 80-luvulla esiintyi eräänkin alakulttuurin edustajana, pukeutui nahkahameisiin, naisten alusvaatteisiin, ketjuihin ja nahkavöihin. Hän on itse kertonut ajautumisestaan Berliinin-aikoinansa s/m-klubeille. Minua ei tuollaiset viittaukset haittaa, musiikki musiikkina ja ihmiset ihmisinä.
- Lefa
Ihan ensimmäisen kerran muistan kuulleeni Modea radiosta joskus 1989, kyseessä oli Everything Counts 101-versiona. Tuolloin ei vielä kamalasti iskenyt hard rockin kyllästämään mieleeni. Käsitykseni Modesta rajoittui lähinnä siihen, että ne soittavat syntikoita ja pitävät hassuja hattuja (olin varmaan nähnyt jossain kuvan Martinista se For the masses-kiertueen hattu päässään). Hiukan myöhemmin kuultu Personal Jesus alkoi jo kiinnostaa, mutta varsinainen humahdus tapahtui kun yks kaveri toi mulle Violator-kasetin vauhkoten sen ylimaallisesta loistokkuudesta. Pari kuuntelua myöhemmin olin samaa mieltä. Siitä alkoi tie, jolla ollaan edelleen...
- Annika
Mulla se alkoi 11-12-vuotiaana, Personal Jesuksen ja Enjoy the Silencen aikoihin. Nauhoittelin videolle kaikenlaisia biisejä, ja satuin nauhoittamaan nuo kaksi biisiäkin tietämättä ollenkaan millainen bändi DM on.
Biisit olikin sitten tosi hyviä, ja niitä katseltiin harva se päivä parhaan kaverini kanssa olkkarin lattialla. :) Biisit oli taltiointi jostain isosta konsertista, jossa esiintyi paljon muitakin artisteja. Sen jälkeen nauhoitin videolle ihan oikeat videotkin noista biiseistä. Fanitus sitten lopahti murkkuiän kynnyksellä ja aika pitkäksikin aikaa, kunnes vuonna -98 innostuin ihan kunnolla. En tarkkaan muista mistä innostus lähti, mutta tuolloin hankin melkein kaikki levyt ja kävin ekalla keikalla. Ja keikan jälkeenhän se olikin sitten menoa. :) - Pimpf
Joskus 80 luvulla kuulin biisit "See You" ja "New Life" ja joskus v.-86 ostin kuolemattoman Black Celebration vinyylin, siitä se lähti.
Muistaako kukaan 101 albumin livekeikan USA:n Pasadenassa, ko keikka tuli muistaakseni 90 luvulla yle 1 tai 2:lta, satuin kääntämään silloin kanavaa ja siellähän DM pisti jenkit polvilleen...:)- Agent Orange
Ihan pienen pieni pätkä on tuosta nauhalla kun miehet vetää Just Can't Get Enoughia...ja sitten nauha loppuu =( Olisi kyllä mukavaa jos konsertti joskus YLE:llä uusittaisiin...edellisestä kerrasta kun on aikaa varmaan..no, se 15 vuotta. Ja ellen ihan täysin erehtynyt niin olin kyllä näkevinäni viime lauantaina YLE:n omassa mainoksessa ihan pienen pätkän tuosta konsertista. Eli kyllä niillä se tallessa pitäisi olla! =)
Muutaman kerran olen lähettänyt televisiokanaville toiveita, että näyttäisivät Moden konsertteja tai dokumentteja. Mutta ei niitä koskaan noteerata. Ja kuitenkin ovat sitten näyttäneet jonkun U2:n keikkoja ainakin kolme kertaa =( Höh, sanon minä. - (sisterofnight)
Agent Orange kirjoitti:
Ihan pienen pieni pätkä on tuosta nauhalla kun miehet vetää Just Can't Get Enoughia...ja sitten nauha loppuu =( Olisi kyllä mukavaa jos konsertti joskus YLE:llä uusittaisiin...edellisestä kerrasta kun on aikaa varmaan..no, se 15 vuotta. Ja ellen ihan täysin erehtynyt niin olin kyllä näkevinäni viime lauantaina YLE:n omassa mainoksessa ihan pienen pätkän tuosta konsertista. Eli kyllä niillä se tallessa pitäisi olla! =)
Muutaman kerran olen lähettänyt televisiokanaville toiveita, että näyttäisivät Moden konsertteja tai dokumentteja. Mutta ei niitä koskaan noteerata. Ja kuitenkin ovat sitten näyttäneet jonkun U2:n keikkoja ainakin kolme kertaa =( Höh, sanon minä.Kerran muistan (tai luulen) nähneeni, TV2:lta muistaakseni, 101:n - olikohan se syksyllä 01? Hieno dokkari, ei siis pelkkä konserttitaltiointi. Joku vuosi sitte Yle:n dokkarisarjassa näytettiin dokumentti 101:n ohjaajasta DA Pennebakerista ja siinä oli yksi pieni pätkä tästä dokkarista, joka on kuulemma Pennebakerin lemppari kaikesta mitä on tehnyt!
Muistelin, että kirjastosta sitä olisi vhs:nä ollut joskus lainattavissa, mutta eipä löytynyt luetteloista enää... harmi.
Jos Yle on nihkeä, niin sitä samaa on MTV (siis music television). Viisi vuotta sitten oli spesiaalia, oli haastattelua, oli Superock omistettu DM:lle, mutta nyt on tosi vähäistä ollut.
Lisätietoa ja pieniä videopätkiä 101:n dvd-versiosta täältä: http://101dvd.depechemode.com/ - Agent Orange
(sisterofnight) kirjoitti:
Kerran muistan (tai luulen) nähneeni, TV2:lta muistaakseni, 101:n - olikohan se syksyllä 01? Hieno dokkari, ei siis pelkkä konserttitaltiointi. Joku vuosi sitte Yle:n dokkarisarjassa näytettiin dokumentti 101:n ohjaajasta DA Pennebakerista ja siinä oli yksi pieni pätkä tästä dokkarista, joka on kuulemma Pennebakerin lemppari kaikesta mitä on tehnyt!
Muistelin, että kirjastosta sitä olisi vhs:nä ollut joskus lainattavissa, mutta eipä löytynyt luetteloista enää... harmi.
Jos Yle on nihkeä, niin sitä samaa on MTV (siis music television). Viisi vuotta sitten oli spesiaalia, oli haastattelua, oli Superock omistettu DM:lle, mutta nyt on tosi vähäistä ollut.
Lisätietoa ja pieniä videopätkiä 101:n dvd-versiosta täältä: http://101dvd.depechemode.com/Nauhoitin tuon Pennebaker-dokkarin silloin kun se tuli, ja on kyllä todella mukava dokumentti muutenkin kuin vain moden osalta =) Todella mielenkiintoinen.
Mutta johan on harmi jos olen onnistunut missaamaan 101:n 2000-luvullakin =( Itse en kyllä muista kuulleeni/nähneeni että sitä olisi telkussa näytetty.
Itselläni ei MTV:tä ole, mutta kanavan ohjelmalaadusta päätellen ei sitä tee mieli edes hankkia. VH1 olisi varmaan parempi. - (sisterofnight)
Agent Orange kirjoitti:
Nauhoitin tuon Pennebaker-dokkarin silloin kun se tuli, ja on kyllä todella mukava dokumentti muutenkin kuin vain moden osalta =) Todella mielenkiintoinen.
Mutta johan on harmi jos olen onnistunut missaamaan 101:n 2000-luvullakin =( Itse en kyllä muista kuulleeni/nähneeni että sitä olisi telkussa näytetty.
Itselläni ei MTV:tä ole, mutta kanavan ohjelmalaadusta päätellen ei sitä tee mieli edes hankkia. VH1 olisi varmaan parempi.Voi olla, että muistan ajankohdan väärin, sillä suurin piirtein samoihin aikoihin sain sen vhs:nä, kaveri löysi Turun Kanesta. Telkkarista sen kuitenkin olen nähnyt joskus. Piti eilen illalla katsoa vielä sitä dvd:tä. Kallis se oli, mutta se ekstrana oleva Rose Bowl-konsertti on kyllä sen arvoinen. Pari pientä katkosta siinä oli, esim. Black Celebrationin loppuosa oli kateissa, mutta ilmeisesti ihan kaikki filminauhat eivät Pennebakerin arkistoissa enää olleet tallessa.
- Limppu70
Joo 101 -keikka tuli tosiaan joskus yleltä aikoinaan, sattuupa olemaan vhs-hyllyssäkin kyseinen keikka. Porukoilla ei ollut silloin ennenmuinoin edes videoita joten nakitin kaverin nauhoittamaan sen mulle talteen. Ajastus meni sen verran kaverilta käteen, että alusta jäi ainakin yks biisi pois mutta tuollahan se vhs-taltiointi pölyssä makaa, tarttee varmaan vilkaista onko vielä "katselukelpoinen".
Limppu - _kukkis
ja olin kovasti innoissani, kun se konsertti tuli kokonaisuudessaan TV:stä vähän sen jälkeen, kun se oli Jenkeissä pidetty. Itse sijoittaisin ton Ylen lähetyksen siihen 80-luvun lopulle, ehkä 9-kympin alkuun, korkeintaan.
Olinkin sitten melkoisen yllättynyt, kun ostin 101:n VHS:n ja siellä olikin joku "roadmovie"...
- Tanja
Ensimmäinen muistoni Depeche Modesta on Enjoy the Silencen musiikkivideo. Olin silloin noin 11-v. Aina koulun jälkeen menin kaverini luo katselemaan MTV:tä, päivän kohokohta oli se kun musiikkivideo tuli. Sain kinuttua, että kaverini isoveli nauhoittaisi minulle kyseisen videon. Voi sitä iloa ja onnea, kun katselin sitä musiikkivideota monta kertaa peräkkäin. Aina kelasin alkuun ja katselin. En muista, että olisin huomionut Personal Jeesusta ollenkaan. Jotenkin Enjoy the silence upposi minuun.
Seuraavaksi muistan kuulleeni Dave Gahanin melkein kuolleen huumeitten yliannostukseen, olisiko ollut 93 tai 97? En muista kumpi, mutta sen muistan, että olin oikeasti järkyttynyt ja toivoin hänen "parantumista".
Olen aina tykännyt heidän biiseitä ja minulla on 4 heidän cd:tä. Ja aina kun jossain lehdessä oli otsikko Depeche Modesta tai internetissä joku linkki, oli pakko lukea se. Olen seurannut äijien elämää ja uraa kohta 16 vuotta.
Mutta todellinen hullaantuminen Depeche Modeen tapahtui 6.3.2006 Helsingissä Hartwall Areenalla. Keikka oli mielestäni aivan mahtava. Menin keikan aikana jonkinlaiseen transsiin, etten muista mitä biisejä siellä soitettiin puolessa välistä loppuun. Minun piti kysyä kavereiltani myöhemmin biisilistaa. Nyt käyn melkein joka päivä DM kotisivuilla ja tällä keskustelusivustolla.
Minun taivas olisi: siellä soisi Depeche Mode kokoajan ja Dave sekä Martin syöttäisi minulle vuoronperään viinirypäleitä. Ja sitten vaihdettaisiin kun äijät eivät enään jaksaisi... - marDM
Siä olis ollu kaikki...
Well, shortcut;
Just Can´t Get Enough oli eka sinkku ja sitä edelisistä ei ollut ainakaan kymmeneen vuoteen tietoa kunnes ilmestyi joku D. Millerin kirja jossa oli Diskografia kokonaisuudessaan.
7" sinkut on olemassa britti versioina, pahvisina kansina ja pienellä reiällä sekä niillä ihmeellisillä kommenteilla; New Life: Sing a long a mode??????? Mitä lie tarkoittaneekaan oikeesti?
Maxit omistin joskus kaikkine limited versioineen joita sitten myin nuoremmalle fanille kun niitä alkoi saamaan digi versioina, vielä on harvinaisimmat jäljellä kun sillä nappulalla ei ollut mynttejä tarpeeksi tai sitten pyysin liikaa, tiedä häntä.
Vinylit älppärit on myös olemassa, kohokuviollisina japsi tai saku versioina, kiva hypistellä kun on noita korkeus eroja levyssä, Music... Massesiinhan ne julkaisi jo suomessakin sellasen version.
Monenlaista Bootleggia on olemassa joista harvinaisin kait toi Basildonin keikka vuodelta -80.
Kaikki ruottin ja suomen keikat on tullut nähtyä.
Vaatekomerosta löytyy muistoja Gahan vaatetus kopioista joita ite tuli pidettyä päällä sillon nelkyt kiloo sitten, aikakausilta, SGR, BS, MfM, Violator... Kiitos decadenz ja Afterdark liikkeiden sekä mutsin henk.koht vaatturin joka rakensi mulle samanlaiset nahkahousut ja takin kun strangelove videolla on. Oi niitä aikoja...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1704903
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1264453- 262881
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa291928"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231784Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151709Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221700Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????1051684Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301613Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181551