Hei vaan!
Jos joku muistaa vielä mut, niin kirjoitin helmikuussa koskien epäilyä rintasyövästä. Sain silloin tuloksen että rintasyöpä on (oon 40-v).
Olin nyt maanantaina leikkauksessa, itse leikkaus meni hyvin ja pienensivät molemmat rinnat suurinpiirtein samankokoisiksi. Siittä oon "onnellinen" ku mulla oli semmoiset roikkurinnat. Harmittaa nyt, jos näistä vielä pitää luopua. Eikö ole hullu ihmismieli!!! Ensi ajatukseni nimittäin oli että pois vaan molemmat, kunhan hengissä saan pysyä.. nyt tuntuis vaikeelle tulla vielä kertaalleen leikatuksi ja rinnattomaksi. Sitä kun ei vielä tiedetä.
Leikkaus oli siis 13.3. Tulokset saan 31.3. Pelottaa aivan sairaasti, että onko jo ehtinyt levitä.. toisaalta saisin "diagnoosin", selvityksen näille omituisille säryille luissa ympäri kehoa: välillä nilkoissa, sääriluussa, reisiluussa, selässä, niskassa, leukaluissa ja päätäkin särkee mitä ei oo ikinä ennen tehnyt..
Sain muuten kenkää firmasta jossa olin koeajalla! Tämän ilmoittivat 4 päivää ennen itse leikkausta. Kivasti tehty ;(. Nyt ei oo siis työpaikkaa mihin palata, ja JOS sairaskirjoitus loppuu 17.4. niin sitten meikä on persaukinen - kun en liittoon kuulu! Taas uusi huolen aihe. Oon alkanut kuitenkin ottaan eri rahastoista selvää, jos jokukaan voisi tässä ahdingossa auttaa. Hoidot, kuljetukset jne tulevat maksamaan, ja mistä niitä tyhjästä maksaa...
Vielä itse syövästä: sain silloin helmikuussa diagnoosin yhteydessä tietää että mulla on 2 kyhmyä vasemmassa rinnassa. Neljä päivää ennen leikkausta sain tietää että niitä on 4..! Proffan mielestä ei meinaa mitään onko niitä 2 vai 4? Voiko olla näin? Sitt vielä kaikenhuippuna itse leikkausaamuna sain tietää toiselta kirurgilta että niitä voi olla vieläkin enemmän... Tähän en saanut vastausta leikkauksen jälkeen. Ainoa, että 4 kyhmyä poistettu ja että 31.3. saan tietää tarkat tulokset.
Jotenkin pelottaa ja oon varma että levinnyt. Osastosairaanhoitaja kun nimittäin sanoi mulle, että tuun saamaan ns. ennakkotietoa leikkauksesta (kuulemma jo jotain pystyvät siinä jo näkeen), muttei kukaan suostunut sanoon mitään. Yritin katsella niiden ilmeitä tmv. muttei mitään.
Osaako joku sanoa, jos on levinnyt esim. luustoon mitä mulla särkee/vihloo sieltä sun täältä välillä enemmän välillä vähemmän.. Onko toivoa jos jo niin pitkällä? Näistä 4 kyhmystä sanoivat että ovat kaikki n. 1 cm kokoisia, ja yläosassa vasenta rintaa.
Kiitti teille kaikille jotka aikoinanne vastasitte ja toivoisin lisää vastauksia, neuvoja tai mitä tahansa.. lohtuakin...
Jos joku muistaa vielä mut, niin kirjoitin helmikuussa koskien epäilyä rintasyövästä. Sain silloin tuloksen että rintasyöpä on (oon 40-v).
Olin nyt maanantaina leikkauksessa, itse leikkaus meni hyvin ja pienensivät molemmat rinnat suurinpiirtein samankokoisiksi. Siittä oon "onnellinen" ku mulla oli semmoiset roikkurinnat. Harmittaa nyt, jos näistä vielä pitää luopua. Eikö ole hullu ihmismieli!!! Ensi ajatukseni nimittäin oli että pois vaan molemmat, kunhan hengissä saan pysyä.. nyt tuntuis vaikeelle tulla vielä kertaalleen leikatuksi ja rinnattomaksi. Sitä kun ei vielä tiedetä.
Leikkaus oli siis 13.3. Tulokset saan 31.3. Pelottaa aivan sairaasti, että onko jo ehtinyt levitä.. toisaalta saisin "diagnoosin", selvityksen näille omituisille säryille luissa ympäri kehoa: välillä nilkoissa, sääriluussa, reisiluussa, selässä, niskassa, leukaluissa ja päätäkin särkee mitä ei oo ikinä ennen tehnyt..
Sain muuten kenkää firmasta jossa olin koeajalla! Tämän ilmoittivat 4 päivää ennen itse leikkausta. Kivasti tehty ;(. Nyt ei oo siis työpaikkaa mihin palata, ja JOS sairaskirjoitus loppuu 17.4. niin sitten meikä on persaukinen - kun en liittoon kuulu! Taas uusi huolen aihe. Oon alkanut kuitenkin ottaan eri rahastoista selvää, jos jokukaan voisi tässä ahdingossa auttaa. Hoidot, kuljetukset jne tulevat maksamaan, ja mistä niitä tyhjästä maksaa...
Vielä itse syövästä: sain silloin helmikuussa diagnoosin yhteydessä tietää että mulla on 2 kyhmyä vasemmassa rinnassa. Neljä päivää ennen leikkausta sain tietää että niitä on 4..! Proffan mielestä ei meinaa mitään onko niitä 2 vai 4? Voiko olla näin? Sitt vielä kaikenhuippuna itse leikkausaamuna sain tietää toiselta kirurgilta että niitä voi olla vieläkin enemmän... Tähän en saanut vastausta leikkauksen jälkeen. Ainoa, että 4 kyhmyä poistettu ja että 31.3. saan tietää tarkat tulokset.
Jotenkin pelottaa ja oon varma että levinnyt. Osastosairaanhoitaja kun nimittäin sanoi mulle, että tuun saamaan ns. ennakkotietoa leikkauksesta (kuulemma jo jotain pystyvät siinä jo näkeen), muttei kukaan suostunut sanoon mitään. Yritin katsella niiden ilmeitä tmv. muttei mitään.
Osaako joku sanoa, jos on levinnyt esim. luustoon mitä mulla särkee/vihloo sieltä sun täältä välillä enemmän välillä vähemmän.. Onko toivoa jos jo niin pitkällä? Näistä 4 kyhmystä sanoivat että ovat kaikki n. 1 cm kokoisia, ja yläosassa vasenta rintaa.
Kiitti teille kaikille jotka aikoinanne vastasitte ja toivoisin lisää vastauksia, neuvoja tai mitä tahansa.. lohtuakin...
Vastaukset 13
Vanhimmat
jaksat!
ei ole elämä todellakaan kaikille helppoa.
tsemppiä,yritä piristää itteäsi edes jollain tavalla.
ihan sairaalta, mutta olen isorintainen, ja olen joskus jopa toivonut, että tulisi syöpä, että saisin edes osan tästä lastista pois... No, eihän tuollaista kukaan tosissaan ajattele kuin täydellisen epätoivon hetkenä kenties.
Minusta kuulostat yllättävän pirteältä. Odottamisen täytyy olla kamalaa! Toivottavasti sinulla on kotijoukot ja ystäviä keventämässä tunnelmaa.
Tuosta työasiasta vielä kysyisin. Tiesikö työnantajasi syövästäsi, kun päätti työsuhteen jatkamisesta? Jos tiesi, niin tapaus lienee aika selvä, eli laiton.
Eipä tässä voi muuta kuin toivoa sinulle voimia, hyvää mieltä ja positiivia uutisia sitten kuun lopulla! :)
Kiitti kaikille vastanneille !!!
Sulle skäribo vastaan, että minäkin tän syövän keskellä olen "iloinnut" normaaleista rinnoista, jotka ei vyöry napaan asti. Nyt ovat niin napakat että - vaikkakiin koko yläkeho on sinisen-keltasen-punasen kirjava - ja kipee. Silti toivon viimeiseen asti että ei olisi levinnyt, ja saisin rintani pitää. Avokkini leikillään heittikin, että säästin ainakin 2000-4000 euroa...
Tietty oisin mieluummin pitänyt riippurintani kun joutunut tähän helvettiin. Tunteet heittää laidasta laitaan: yks ilta alkoi avokkini puhuun "meidän" keittiönkaappien kuviosta. Itku pääsi. Ei tarvinnut muuta kuin se "meidän" - kun mietin kuinka kauan vielä....
Työasiasta sen verran että olin ko. firmassa töissä 1/2 vuotta rekrytointifirman kirjoilla. Tammikuun alusta siirryin itse firman kirjoille koeajalle. Kävin mm. Norjassa koulutuksessa tammikuussa, kirjoitin alle kaikki työnantajan ottamat eläkevakuutukset etc. ennenkuin tiesin sairaudestani.
Olen rehellisesti kertonut lähimmälle esimiehelleni (=naiselle), että sairastan rintasyöpää. Diagnoosin jälkeen minusta ei valitettavasti ollut täysipainoisesti töihin. Yritin, mutta jotkut päivät olivat ylivoimaisia - itkin heti herättyäni enkä kyennyt siis töihin. Tällöin kävin lääkärissä josta sain lääkärintodistuksen. Viimeisinä viikkoina pomoni sanoi että itsesi kannalta parempi jos yrität tulla töihin ja jos et pysty niin lähde kotiin. Tämä oli mun mielestä tosi fiksusti tehty. Kuitenkin jo seuraavalla viikolla hän antoi mulle ns. kenkää. Ei tietenkään sairautta syyttäen - sen verran valveutuneita jokainen työnantaja on - vaan sanoivat mm. etten ole oppinut 8 kk:ssa työtehtäviäni??!! Lisäksi olen saanut negatiivista palatutetta kollegoiltani tämän sairauden jälkeen, joka oli vissiin sitten se piste i:n päälle. Ei auttanut mun/proffan selvitykset, että ko. diagnoosin jälkeen on kriisireaktio täysin normaali, ja ettei keskittymiskyky ole parhaimmillaan. Yksityisellä näköjään " sääli on sairautta". Tai en edes halua sääliä - ainoa että oisivat suoraan sanoneet etteivät jatka koska olen vakavasti sairas. Sitä ne ei tietenkään itsensä vuoksi pystyneet tekeen - kyllä niillä on kaiken maailman juristit selän takana huolehtimassa etteivät tule vastuuseen tekemisistään..
että tuossa tilanteessa eivät työntekijän oikeudet ole päällimmäisenä mielessä, eikä varmasti ole edes voimia sellaisia asioita hoitaa. Kovasti kuitenkin kuulostaa, ettei kaikki nyt mennyt sinun ja tämän työnantajan välillä ihan niin kuin piti. Mutta asiaanhan voit palata sitten kun(huom!) olet tervehtynyt ja voimia taas on.
Hienoa että sinulla on mukavanoloinen mies rinnallasi. Suunnitelkaa ihmeessä niitä Teidän keittiönkaappeja! Mitään ei kannata surra kahteen kertaan. Jos tulee huonoja uutisia, niin suret sitten. Tätä päivää ei kannata tuhlata siihen, koska et voi asialle tehdä yhtään mitään ennen kuin saat tiedon. Minulla ei ole lähimainkaan niin rankkoja kokemuksia ollut kuin sinulla, mutta minua tämä ajattelutapa auttaa usein silloin kun etukäteen huolehtiminen tuntuu vievän koko elämän ja kaiken energian.
Elä tätä päivää - Carpe Diem.
Kuka sitten oletkin, niin olet ajatuksissani. Ihan oikeasti.
Olet tässä syöpäasiassa paljon viisaampi patologin lausunnon myötä, kuulet ärhäkkyydet, onko hormoonipositiivinen syöpä ym. Eiköhän se luuston tila selviäisi luustokartoituksessa.
Rintasyöpään löytyy paljon lääkkeitä, joilla levinnyttä syöpää yritetään pitää aisoissa, mutta eihän sinulle ole vielä tehty diagnoosia syövän leviämisestä.
Jaksamista ja vielä niitä uusia työpaikkoja löytyy. Jos noin raukkamaista meininkiä oli, niin eikö ollut parempi, että pääsitkin pois sieltä?
Ensinnäkin, sinulla on ikä puolellasi, toiseksi kyhmysi löydettiin ajoissa, miksi et saanut tarkempaa tietoa, olettaisin, että diagnoosin on oltava varma, siis jos syöpä on aiheuttanut etäpesäkkeitä. Jos asiasi olisivat todella huonosti, tulokset tulisivat aikaisemmin, todennäköisesti ei etäpesäkkeitä ole, siis näin oman kertomuksesi perusteella.
Voimia!
Kaikki hoidot ja lääkkeet ovat ilmaisia,ja Kelasta saa hakea matkakorvauksia.
Haleja ja iloista mieltä.
Vain lääkärit voi kerto onko levinneisyyttä luustoon tai muualle. Vaadi siis luustokartoitus ja ct-kuvaukset. Lääkäritkään ei voi kertoa ilman näitä tutkimuksia.
rintasyövässä on kyllä tosi hyvät paranemisennusteet! Joten nyt vaan tekemään tästä hetkestä parasta ja ajattelemaan tulevaisuutta myönteisesti.
-
Monet kirjoittaa että vaatikaa luustokartoitusta. Oma kokemukseni kyllä ainakin on se, että ei ne ala tekemään luustokartoitusta jos ei ole jotain metastaaseihin viittaavia oireita. Eikä ct:nkään tai minkään muun vaatiminen auta, on olemassa tarkat listat ja taulukot minkä mukaan tutkimuksia tehdään ja edetään...Joten vaatimisesta ei ole apua ollut.
Eiköhän lääkäri ole asiantuntija, ja hänellä on tietoa, kuinka edetään, jos syövän eteneminen on todennäköistä, niin myöskin syövän levinneisyystutkimukset tehdään, ei niitä tarvitse vaatia.
Yleensähän ei levinneisyyskartoituksia tehdä, jos kainalo ollut syöpäsoluista puhdas, kuten minulla oli. Pyysin kuitenkin rintasyöpäpotilaaksi suht nuoren ikäni vuoksi, että kartoitukset tehtäisiin ja niin tehtiin.
Aika moni on näköjään käynyt katsomassa kuulumisiasi. Sinulla on varmasti lukemattomia kohtalonsisaria täällä. toivottavasti sait "hyviä" uutisia siitä levinnäisyydestä.
Aika törkeän tempun työnantajasi teki! no, kaippa he sitten koeajalla voivat tuollaista tehdä, mutta moraalisesti ajatellen todella kyseenalaista. Rahaahan nykyään vain ajatellaan joka paikassa, ihmisten tunteet ja elämäntilanteet eivät työnantajia kiinnosta. Toisaalta tuollaiseen paikkaan tuskin olisi sinun ollut hyvä jäädä. Et varmasti olisi saanut ymmärrystä osaksesi sairautta ajatellen. Varmasti tulisi poissaolopäiviä ja siitä kahnauksia pomon kanssa. Ajattele niin päin, että Pääsit pois tuollaisesta paikasta. Toki ymmärrän, että rahatilanteen takia tuo asia olisi voinut paremminkin mennä. Nyt kuitenkin sinun hyvinvointisi on pääasia, jotta saat täyspainoisesti toipua hoidoista.
Kyllä se siittä! :-)
Seurasin palstalta kirjoitteluasi, sattui niin samaan aikaan äitini rintasyöpädiagnoosin kanssa. Olen aina silloin tällöin palannut selailemaan viestejä toivossa, että kirjoittelisit kuulumisiasi. Toivottavasti sinulle paistaa aurinko, edes vähän. Me olemme käyneet läpi rankan talven ja kevään, mutta toivo on korkealla ja kesää odotellaan. Tsemppiä!