Kotimainen adoptiojono on lopetettava!

..on käytännössä todettu toimiviksi.

On olemassa tietyt kriteeri... kirjoitti:

..on käytännössä todettu toimiviksi.

Miten ja mitkä kriteerit on todettu toimiviksi? Minusta kotimaiseen adoptioon liittyy paljon epäkohtia, joista tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa hyvin kirjoitettiin.

meille muille kirjoitti:

Miten ja mitkä kriteerit on todettu toimiviksi? Minusta kotimaiseen adoptioon liittyy paljon epäkohtia, joista tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa hyvin kirjoitettiin.

Ja siksi sitä ei jaksa koko ajan lukea.

Siksi sitä ei kannata vilje... kirjoitti:

Ja siksi sitä ei jaksa koko ajan lukea.

Kerro se koko totuus, kun me muut tällä palstalla emme tiedä sitä.

On olemassa tietyt kriteeri... kirjoitti:

..on käytännössä todettu toimiviksi.

adoptiojonoon pääsemiseen. Päin vastoin näyttö onnistuneesta kasvatustyöstä on katsottava eduksi. Lapselle ei ole mitään hyötyä siitä, että hän jää ilman sisaruksia, kun hän joutuu aiemmin lapsettomaan perheeseen. Adoptiossa pitää katsoa vain lapsen etua, ei aikuisten.

PKS kirjoitti:

adoptiojonoon pääsemiseen. Päin vastoin näyttö onnistuneesta kasvatustyöstä on katsottava eduksi. Lapselle ei ole mitään hyötyä siitä, että hän jää ilman sisaruksia, kun hän joutuu aiemmin lapsettomaan perheeseen. Adoptiossa pitää katsoa vain lapsen etua, ei aikuisten.

Lue lisää

Tällehän adoptiovanhemmat eivät voi mitään vaan päätös on sosiaaliviranomaisten ja adoptioon lapsensa antavien äitien. Jos bioäiti ilmoittaa että haluaa lapsensa perheeseen jossa on jo lapsia entuudestaa, tämä onnistuu.

Oikea osoite viranomaiset kirjoitti:

Tällehän adoptiovanhemmat eivät voi mitään vaan päätös on sosiaaliviranomaisten ja adoptioon lapsensa antavien äitien. Jos bioäiti ilmoittaa että haluaa lapsensa perheeseen jossa on jo lapsia entuudestaa, tämä onnistuu.

Lue lisää

PELAN nettisivujen kautta voi lähettää palautetta, mutta parhaiten palaute tavoittaa, kun laitetaan sähköpostia PELAN aluetoimistoissa adoptiota hoitaville sosiaalityöntekijöille. Myös kuntiin (ainakin Turku, Tampere, Helsinki ja Pori) kannattaa ilmoittaa tästä kotimaisen adoption vääristymästä. Suunnitteilla on nimien kerääminen kotimaisen adoptio nykykäytäntöjen kritisoimiseksi. Ole aktiivinen ja laita PELAAN postia, jos olet sitä mieltä, että kotimaista adoptiota pitäisi kehittää. Adoptiota harkitsevat ja adoptioprosessissa mukana olevat ovat tervetulleita tähän projektiin. Samoin adoptoidut ja adoptiovanhemmat. Yhdessä saamme enemmän aikaan.

kaikki mukaan kirjoitti:

PELAN nettisivujen kautta voi lähettää palautetta, mutta parhaiten palaute tavoittaa, kun laitetaan sähköpostia PELAN aluetoimistoissa adoptiota hoitaville sosiaalityöntekijöille. Myös kuntiin (ainakin Turku, Tampere, Helsinki ja Pori) kannattaa ilmoittaa tästä kotimaisen adoption vääristymästä. Suunnitteilla on nimien kerääminen kotimaisen adoptio nykykäytäntöjen kritisoimiseksi. Ole aktiivinen ja laita PELAAN postia, jos olet sitä mieltä, että kotimaista adoptiota pitäisi kehittää. Adoptiota harkitsevat ja adoptioprosessissa mukana olevat ovat tervetulleita tähän projektiin. Samoin adoptoidut ja adoptiovanhemmat. Yhdessä saamme enemmän aikaan.

Lue lisää

Tosiasia on, että kotimainen adoptio on Suomessa harvinainen ilmiö, monina vuosina vain alle 30 suomalaislasta annetaan adoptoitaviksi. Adoptiota odottavien ja adoptioon annettujen välillä on huomattava lukumäärällinen suhde-ero, joten oli adoptiokäytäntö tällä muutaman kymmenen lapsen määrällä mikä hyvänsä, niin joka tapauksessa suomalaisen lapsen saaminen adoptoitavakseen on epätodennäköistä ja vaikeata.

On myös huomattava, ettei tätä numeroa ole syytä millään tavoin alkaa keinotekoisesti lisäämään, koska lapsen ottaminen pysyvästi biologisilta vanhemmiltaan on huono ja viimesijainen vaihtoehto. Samoin teinivanhempien tapauksessa on hyvin tyypillistä, että lapsen isovanhemmat tulevat tilanteeseen väliin, vaikka alustavasti olisi teiniäidillä ja -isällä adoptio juolahtanut mieleenkin, seurauksella, ettei lapsi adoptioon loppujenlopuksi joudu. Sen sijaan monissa tapauksissa tulee tarvetta väliaikaisiin ratkaisuihin (mm. päihdeongelmaiset vanhemmat) ja jos keventää vaatimuksiaan ja pyrkii adoptioperheen sijasta sijaisvanhemmaksi, niin todennäköisyys siitä, että saa lapsen hoidettavakseen, hieman kasvaa.

mikko n. kirjoitti:

Tosiasia on, että kotimainen adoptio on Suomessa harvinainen ilmiö, monina vuosina vain alle 30 suomalaislasta annetaan adoptoitaviksi. Adoptiota odottavien ja adoptioon annettujen välillä on huomattava lukumäärällinen suhde-ero, joten oli adoptiokäytäntö tällä muutaman kymmenen lapsen määrällä mikä hyvänsä, niin joka tapauksessa suomalaisen lapsen saaminen adoptoitavakseen on epätodennäköistä ja vaikeata.

On myös huomattava, ettei tätä numeroa ole syytä millään tavoin alkaa keinotekoisesti lisäämään, koska lapsen ottaminen pysyvästi biologisilta vanhemmiltaan on huono ja viimesijainen vaihtoehto. Samoin teinivanhempien tapauksessa on hyvin tyypillistä, että lapsen isovanhemmat tulevat tilanteeseen väliin, vaikka alustavasti olisi teiniäidillä ja -isällä adoptio juolahtanut mieleenkin, seurauksella, ettei lapsi adoptioon loppujenlopuksi joudu. Sen sijaan monissa tapauksissa tulee tarvetta väliaikaisiin ratkaisuihin (mm. päihdeongelmaiset vanhemmat) ja jos keventää vaatimuksiaan ja pyrkii adoptioperheen sijasta sijaisvanhemmaksi, niin todennäköisyys siitä, että saa lapsen hoidettavakseen, hieman kasvaa.

Lue lisää

Ei tässä PELALLE reklamoinnissa olekaan kyse lapsen saamisesta, vaan adoptioon päätyvien lasten edusta. Joka tapauksessa Suomessa tullaan tulevaisuudessakin adoptoimaan jonkun verran lapsia joka vuosi. Eikö ole parempi, että näille lapsille valitaan adoptioperhe vain lapsen etuistä lähtien?

Nykyään sosiaalityöntekijät yrittävät auttaa mahdollisimman monia lapsettomia pariskuntia mm. yhden kotimaisen adoptiolapsen politiikalla. Lapsen etu olisi, että hänellä olisi saman taustan omaava sisarus kasvattiperheessä. Kun lähtökohdaksi otettaisiin lapsettomien sijasta lapsen etu, niin sosiaalityöntekijöidenkään ei tarvitsisi painostaa biologisia vanhempia, sillä heidän ei enää tarvitsisi haalia mahdollisimman paljon jaettavaa lapsimateriaalia vaan heidän tehtävä olisi suorittaa biologisten vanhempien ohjaus, adoptioperheen valinta ja lapsen sijoitteminen sekä seuranta mahdollisimman hyvin.

Kotimaisille adoptiolapsille löytyy aina ottajia. Sen takia on tärkeää, että kotimaisen adoptiovanhemmuuden nykyiset kriteerit (biologinen lapsettomuus, ei lapsia ennestään, aviopari yms) poistetaan. Nykyisen suljetun adoption sijasta tulisi kehittää avointa adoptiota sekä sijaishoitoa korvaamaan suljettu adoptio. Onhan se teennäistä, että adoptiolapsi kasvaa vähintään 18 vuotiaaksi samassa maassa kenties parin kymmenen kilometrin päässä biologisista sukulaisistaan, mutta ei tiedä keitä nämä ovat.

Luokittelet ihmisiä rankemman kautta, kun "vaadit", että adoptiovanhempien pitäisi antaa näyttö "vanhemmuudesta". Tahattomasti lapsettomat olisivat varmasti yhtä hyviä vanhempia, jos vain voisivat lapsia SAADA!

Tapasin ystäväni, jonka kanssa tuli juttua adoptiolasten ulkopuolisuuden kokemuksesta. Hän kuunteli juttuani pitkään hiljaa. Lopetettuani totesi, että myös biologiset lapset voivat tuntea itsensä ulkopuoliseksi perheessä. Erityisesti jos yksi lapsista on vanhemmille rakkaampi kuin toinen.
Eli ei voida sanoa, että "näyttö" vnahemmuudesta olisi tae onneen.

mikko n. kirjoitti:

Tosiasia on, että kotimainen adoptio on Suomessa harvinainen ilmiö, monina vuosina vain alle 30 suomalaislasta annetaan adoptoitaviksi. Adoptiota odottavien ja adoptioon annettujen välillä on huomattava lukumäärällinen suhde-ero, joten oli adoptiokäytäntö tällä muutaman kymmenen lapsen määrällä mikä hyvänsä, niin joka tapauksessa suomalaisen lapsen saaminen adoptoitavakseen on epätodennäköistä ja vaikeata.

On myös huomattava, ettei tätä numeroa ole syytä millään tavoin alkaa keinotekoisesti lisäämään, koska lapsen ottaminen pysyvästi biologisilta vanhemmiltaan on huono ja viimesijainen vaihtoehto. Samoin teinivanhempien tapauksessa on hyvin tyypillistä, että lapsen isovanhemmat tulevat tilanteeseen väliin, vaikka alustavasti olisi teiniäidillä ja -isällä adoptio juolahtanut mieleenkin, seurauksella, ettei lapsi adoptioon loppujenlopuksi joudu. Sen sijaan monissa tapauksissa tulee tarvetta väliaikaisiin ratkaisuihin (mm. päihdeongelmaiset vanhemmat) ja jos keventää vaatimuksiaan ja pyrkii adoptioperheen sijasta sijaisvanhemmaksi, niin todennäköisyys siitä, että saa lapsen hoidettavakseen, hieman kasvaa.

Lue lisää

Mikko, jos lapsi "otetaan" vanhemmiltaan, niin silloin on kyse erilaisesta lastensuojelusta kuin jos lapsi "annetaan" adoptioon. Lapsi otetaan vanhemmiltaan, mikäli vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsestaan ja lapsi joutuu lasten- tai sijaiskotiin. Biologinen äiti antaa lapsensa adoptoitavaksi. Lasta ei oteta häneltä pois.

Teflon kirjoitti:

Mikko, jos lapsi "otetaan" vanhemmiltaan, niin silloin on kyse erilaisesta lastensuojelusta kuin jos lapsi "annetaan" adoptioon. Lapsi otetaan vanhemmiltaan, mikäli vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsestaan ja lapsi joutuu lasten- tai sijaiskotiin. Biologinen äiti antaa lapsensa adoptoitavaksi. Lasta ei oteta häneltä pois.

Lue lisää

Tuota noin... Kotimaiseen adoptioon päätyy jatkuvasti myös semmoisia lapsia, jotka on "otettu" vanhemmiltaan. Se on toki aika harvinaista, mutta sitä tapahtuu joka tapauksessa. Esimerkiksi huostaanotetuista lapsista pieni määrä adoptoidaan sijaisvanhemmilleen ilman biologisten vanhempien tai ilman toisen biologisen vanhemman suostumusta. Laissa on kohta, mikä mahdollistaa adoption ilman biologisten vanhempien suostumusta. Lapsia pakkoadoptoidaan myös psyykkisesti sairailta ja kehitysvammaisilta. Tällöin toki äiti pyritään käännyttämään adoptioon. Semmoisiakin pakkoadoptioita on tehty Suomessa, että lapsi on otettu heti syntymän jälkeen äidiltä pakkoadoptioon sen takia, että biologinen äiti on tappanut tai vakavasti vahingoittanut aiempia lapsiaan tai lastaan. Pahin tapa lasten "ottamiseen" biologisilta vanhemmiltaan tai toiselta biologiselta vanhemmalta on kuitenkin se, kun nuorta tai muuten haavoittuvaa äiti painostetaan adoptioon, vaikka äiti itse haluaisi jotain muuta ratkaisua. Näitä tapauksia on vuosittain, eivätkä ne ole loppumassa.

elämä on kirjoitti:

Tuota noin... Kotimaiseen adoptioon päätyy jatkuvasti myös semmoisia lapsia, jotka on "otettu" vanhemmiltaan. Se on toki aika harvinaista, mutta sitä tapahtuu joka tapauksessa. Esimerkiksi huostaanotetuista lapsista pieni määrä adoptoidaan sijaisvanhemmilleen ilman biologisten vanhempien tai ilman toisen biologisen vanhemman suostumusta. Laissa on kohta, mikä mahdollistaa adoption ilman biologisten vanhempien suostumusta. Lapsia pakkoadoptoidaan myös psyykkisesti sairailta ja kehitysvammaisilta. Tällöin toki äiti pyritään käännyttämään adoptioon. Semmoisiakin pakkoadoptioita on tehty Suomessa, että lapsi on otettu heti syntymän jälkeen äidiltä pakkoadoptioon sen takia, että biologinen äiti on tappanut tai vakavasti vahingoittanut aiempia lapsiaan tai lastaan. Pahin tapa lasten "ottamiseen" biologisilta vanhemmiltaan tai toiselta biologiselta vanhemmalta on kuitenkin se, kun nuorta tai muuten haavoittuvaa äiti painostetaan adoptioon, vaikka äiti itse haluaisi jotain muuta ratkaisua. Näitä tapauksia on vuosittain, eivätkä ne ole loppumassa.

Lue lisää

En ihan ymmärrä: pitäisikö biovanhempien etujen olla niin vahvoja että heillä on aina oikeus lapsiinsa vaikka kuinka kaltoin kohtelisivat lapsiaan ?

Mitenkäs tässä oikein ajetaan lasten etua ? Suomessahan nimenomaan nykyjään kritisoidaan sitä kuinka painavana ja vahvana pidetään biovanhempien oikeuksia lapsiinsa - niin vahvoina että lapsen etu jää jalkoihin.

Pitäisi kuunnella niiden lasten juttuja joita on pompoteltu biovanhempien ja sijoituperheiden/lastenkotien välillä useita kertoja. Poikkeuksetta nämä lapset toivovat että heidät olisi huostaanotettu paljon aikaisemmin eikä vaan koko ajan palautettu biovanhemmille. Adoptio estää tämän pallottelun.

Ja avoin adoptio, jossa aktiivisesti kaikki osapuolet pitävät yhteyksiä, on varmasti tässä hyvä ratkaisu.

Tosiasia vaan on että usein (ei tietenkään aina) huostaanotettujen lasten biovanhemmat eivät edes halua tavata lapsiaan, 'unohtavat' tulla paikalle kun sovittu, peruuvat tapaamisiaan, soittelevat humalassa tai huumeissa jne. ja tälläinen yhteydenpito ei todellakaan ole lapsen edun mukaista.

Toki jos biovanhempi on kykenevä huolehtimaan lapsestaan (psyykkisesti ja fyysisesti) ei missään nimessä pakkoadoptiota saisi sallia vaan vanhempia, usein siis äitiä, pitäisi vanhemmuudessa tukea.

Mielummin lapsen etu kuin b... kirjoitti:

En ihan ymmärrä: pitäisikö biovanhempien etujen olla niin vahvoja että heillä on aina oikeus lapsiinsa vaikka kuinka kaltoin kohtelisivat lapsiaan ?

Mitenkäs tässä oikein ajetaan lasten etua ? Suomessahan nimenomaan nykyjään kritisoidaan sitä kuinka painavana ja vahvana pidetään biovanhempien oikeuksia lapsiinsa - niin vahvoina että lapsen etu jää jalkoihin.

Pitäisi kuunnella niiden lasten juttuja joita on pompoteltu biovanhempien ja sijoituperheiden/lastenkotien välillä useita kertoja. Poikkeuksetta nämä lapset toivovat että heidät olisi huostaanotettu paljon aikaisemmin eikä vaan koko ajan palautettu biovanhemmille. Adoptio estää tämän pallottelun.

Ja avoin adoptio, jossa aktiivisesti kaikki osapuolet pitävät yhteyksiä, on varmasti tässä hyvä ratkaisu.

Tosiasia vaan on että usein (ei tietenkään aina) huostaanotettujen lasten biovanhemmat eivät edes halua tavata lapsiaan, 'unohtavat' tulla paikalle kun sovittu, peruuvat tapaamisiaan, soittelevat humalassa tai huumeissa jne. ja tälläinen yhteydenpito ei todellakaan ole lapsen edun mukaista.

Toki jos biovanhempi on kykenevä huolehtimaan lapsestaan (psyykkisesti ja fyysisesti) ei missään nimessä pakkoadoptiota saisi sallia vaan vanhempia, usein siis äitiä, pitäisi vanhemmuudessa tukea.

Lue lisää

> En ihan ymmärrä: pitäisikö biovanhempien etujen olla niin
> vahvoja että heillä on aina oikeus lapsiinsa vaikka kuinka
> kaltoin kohtelisivat lapsiaan?

Ei. Pahat laiminlyönnit, väkivalta ja insesti ovat esimerkiksi sellaisia asioita, joiden vuoksi tulee kyseeseen suojata lapsia jopa omilta biologisilta vanhemmilta. Tällöin on kuitenkin käytettävä sijaisperheratkaisua ja pyrittävä järjestämään se, että jos lapsi jostakin syystä haluaa vielä jompaakumpaa biologista vanhempaansa myöhemmin tavata, voisi se järjestyä valvottuna. Jos adoptioon päädytään, pitäisi ensin kartoittaa, josko joku äidin tai isän puoleisesta suvusta (isovanhemmat, täti tai setä puolisoineen) voisi lapsesta huolehtia. Jos adoptiovanhempia aletaan katsoa heti lapsen ei-tutusta elinpiiristä, katkeaa siinä helposti lapsen yhteydet omiin sukujuuriinsa.

Hyvin olennaista on se, ettei selkeä tuen puute ja taloudellinen ahdinko saa olla syy ottaa lapsia vanhemmiltaan puhumattakaan mistään adoptioon sijoittamisesta, mikäli vanhemmat eivät laiminlyö tai vahingoita lastaan yllä käsitellyin rikollisin tavoin. Erityisiä tapauksia, joissa on taloudellisesti ja päivähoitojärjestelyin tuettava lasten pysymistä vanhemmillaan:

- teinivanhemmat

- työttömäksi joutuneet vanhemmat

- vanhemmat, joilla on opinnot kesken

Mielummin lapsen etu kuin b... kirjoitti:

En ihan ymmärrä: pitäisikö biovanhempien etujen olla niin vahvoja että heillä on aina oikeus lapsiinsa vaikka kuinka kaltoin kohtelisivat lapsiaan ?

Mitenkäs tässä oikein ajetaan lasten etua ? Suomessahan nimenomaan nykyjään kritisoidaan sitä kuinka painavana ja vahvana pidetään biovanhempien oikeuksia lapsiinsa - niin vahvoina että lapsen etu jää jalkoihin.

Pitäisi kuunnella niiden lasten juttuja joita on pompoteltu biovanhempien ja sijoituperheiden/lastenkotien välillä useita kertoja. Poikkeuksetta nämä lapset toivovat että heidät olisi huostaanotettu paljon aikaisemmin eikä vaan koko ajan palautettu biovanhemmille. Adoptio estää tämän pallottelun.

Ja avoin adoptio, jossa aktiivisesti kaikki osapuolet pitävät yhteyksiä, on varmasti tässä hyvä ratkaisu.

Tosiasia vaan on että usein (ei tietenkään aina) huostaanotettujen lasten biovanhemmat eivät edes halua tavata lapsiaan, 'unohtavat' tulla paikalle kun sovittu, peruuvat tapaamisiaan, soittelevat humalassa tai huumeissa jne. ja tälläinen yhteydenpito ei todellakaan ole lapsen edun mukaista.

Toki jos biovanhempi on kykenevä huolehtimaan lapsestaan (psyykkisesti ja fyysisesti) ei missään nimessä pakkoadoptiota saisi sallia vaan vanhempia, usein siis äitiä, pitäisi vanhemmuudessa tukea.

Lue lisää

Tarkoitukseni ei todellakaan ollut antaa ymmärtää, että biovanhempien etujen tulisi olla vahvemmat kuin lasten edut. Lapsen tulee aina olla lastensuojelun päätöksiä tehdessä ykkönen.

On kuitenkin huomattava, että lapsen etu pitkällä aikavälillä ei välttämättä ole se, että hänen suhteensa biosukulaisiin katkaistaan täysin. Tarkoitan nyt siis todellakin biosukulaisia, joihin kuuluu monia paljon ihmisiä kuin vain biologiset vanhemmat.

Lapselle täytyy turvata mahdollisuus turvalliseen lapsuuteen ja kehitykseen. Identiteetin kehittymisen tukemiseksi on mietittävä, miten lapsen suhteita omaan alkuperäänsä voitaisiin tukea vaarantamatta lapsen kehitystä. Tämä on usein nähty siten, että lapsen yhteydet biosukulaisiin on katkaistu kokonaan. Vähitellen aletaan ymmärtää, että lapsen yhteys alkuperäänsä auttaa lasta muodostamaan vahvemman ja eheämmän identiteetin. Koko ajan täytyy kuitenkin olla tarkkana sen suhteen, ettei lasta altisteta liian raskaille asioille.

Biovanhempien ollessa esim. alkoholisteja on lyhytnäköistä kasvattaa lapsi irrotettuna bioperheen suruista. Lapsen tulisi saada mahdollisuuksien mukaan tuntea historiastaan myös tämä puoli, jotta hän voi käsitellä alkoholismiin liittyviä asioita jo lapsena ja nuorena. Lapsi on joka tapauksessa alkoholistien lapsi ja jos hän ei saa asiasta totuudenmukaista tietoa käsiteltäväkseen, niin hän muodostaa mielikuvituksensa avulla todennäköisesti pelottavampia asioita. Oikean tiedon kanssa lapsi voisi pikku hiljaa kasvaessaan käsitellä aihetta ja hyväksyä sen osaksi elämänhistoriaansa.

Kirjoitit: "Suomessahan nimenomaan nykyjään kritisoidaan sitä kuinka painavana ja vahvana pidetään biovanhempien oikeuksia lapsiinsa - niin vahvoina että lapsen etu jää jalkoihin."

Tuo yllä oleva lainaus perustuu vinoutuneeseen hokemaan, jota jatkuvasti eri paikoissa jankutetaan. Monet tälläkin hetkellä käynnissä olevat oikeudenkäynnit kuitenkin osoittavat aivan toista. Erityisesti biovanhempien eroihin liittyvät huoltajuuskiistat osoittavat, että lainsäädännössämme sekä sen valvomisessa on suuria puuttellisuuksia. Sama koskee myös useita väärin tehtyjä huostaanottoja tai huostaanottoja, joita ei pureta, vaikka se olisi mahdollista. On kuitenkin totta, että samaan aikaan maassamme moni lapsi tai nuori elää biovanhempiensa kanssa tilanteessa, joka täyttää kaikki huostaanoton kriteerit. Ongelma on nimenomaan se, että lastensuojelun käytännöt ovat erittäin kirjavia maassamme ja eri kunnilla on hyvin erilaiset resurssit (työntekijät ja raha) hoitaa lastensuojelun tehtäviään. Lastensuojelussa on siis koko ajan ylilyöntejä ja alilyöntejä.

Kirjoitit myös: "Pitäisi kuunnella niiden lasten juttuja joita on pompoteltu biovanhempien ja sijoituperheiden/lastenkotien välillä useita kertoja. Poikkeuksetta nämä lapset toivovat että heidät olisi huostaanotettu paljon aikaisemmin eikä vaan koko ajan palautettu biovanhemmille. Adoptio estää tämän pallottelun."

Nämä lapset eivät poikkeuksetta toivo, että heidät olisi huostaanotettu paljon aikaisemmin. Tiedät itsekin, että keksit tämän väitteen hatusta tai perustit sen johonkin yksittäistapaukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan suurin osa lasten ns. pallotteluista tapahtuu sijaishoitopaikkojen välillä. Paikasta toiseen palloteltuja lapsia ei siis ole välillä palautettu kotiin, kuten yleisessä keskustelussa jatkuvasti väitetään. Tästä voit lukea yhden perheen lasten pallottelun reitillä vastaanottokoti (1.5v), lastenkoti (2v), ensimmäinen sijaisperhe (1.5-2.5v), minkä jälkeen vanhin siirtyi nuorisokotiin, nuoremmat menivät toiseen sijaisperhe (alle 1v), mistä nuorin siirtyi kolmanteen ja viimeiseen sijaisperheeseen (8v) ja keskimmäinen asui vielä kahdessa eri nuorisokodissa. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000014618569

Tosiasia on myös se, että monille huostaanotettujen lasten vanhemmille tehdään lasten tapaaminen erittäin vaikeaksi. Huostaanotto on biovanhemmille myös aina shokki kuten lapsellekin. On erittäin harvinaista, että lapset tai biovanhemmat saisivat huostaanoton kriisiin tukea. Aina on tietenkin myös niitä biologisia vanhempia, jotka eivät elämäntilanteeltaan kykene tai häpeältään edes halua tavata lapsiaan. Liian monen biovanhemman kohdalla huostaanotto kuitenkin vain pahentaa ongelmia. Lapsen turvallisuus ja kehitys täytyy ehdottomasti turvata, mutta sen lisäksi biovanhempia tulisi tukea huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen.

lapsen etu kirjoitti:

Tarkoitukseni ei todellakaan ollut antaa ymmärtää, että biovanhempien etujen tulisi olla vahvemmat kuin lasten edut. Lapsen tulee aina olla lastensuojelun päätöksiä tehdessä ykkönen.

On kuitenkin huomattava, että lapsen etu pitkällä aikavälillä ei välttämättä ole se, että hänen suhteensa biosukulaisiin katkaistaan täysin. Tarkoitan nyt siis todellakin biosukulaisia, joihin kuuluu monia paljon ihmisiä kuin vain biologiset vanhemmat.

Lapselle täytyy turvata mahdollisuus turvalliseen lapsuuteen ja kehitykseen. Identiteetin kehittymisen tukemiseksi on mietittävä, miten lapsen suhteita omaan alkuperäänsä voitaisiin tukea vaarantamatta lapsen kehitystä. Tämä on usein nähty siten, että lapsen yhteydet biosukulaisiin on katkaistu kokonaan. Vähitellen aletaan ymmärtää, että lapsen yhteys alkuperäänsä auttaa lasta muodostamaan vahvemman ja eheämmän identiteetin. Koko ajan täytyy kuitenkin olla tarkkana sen suhteen, ettei lasta altisteta liian raskaille asioille.

Biovanhempien ollessa esim. alkoholisteja on lyhytnäköistä kasvattaa lapsi irrotettuna bioperheen suruista. Lapsen tulisi saada mahdollisuuksien mukaan tuntea historiastaan myös tämä puoli, jotta hän voi käsitellä alkoholismiin liittyviä asioita jo lapsena ja nuorena. Lapsi on joka tapauksessa alkoholistien lapsi ja jos hän ei saa asiasta totuudenmukaista tietoa käsiteltäväkseen, niin hän muodostaa mielikuvituksensa avulla todennäköisesti pelottavampia asioita. Oikean tiedon kanssa lapsi voisi pikku hiljaa kasvaessaan käsitellä aihetta ja hyväksyä sen osaksi elämänhistoriaansa.

Kirjoitit: "Suomessahan nimenomaan nykyjään kritisoidaan sitä kuinka painavana ja vahvana pidetään biovanhempien oikeuksia lapsiinsa - niin vahvoina että lapsen etu jää jalkoihin."

Tuo yllä oleva lainaus perustuu vinoutuneeseen hokemaan, jota jatkuvasti eri paikoissa jankutetaan. Monet tälläkin hetkellä käynnissä olevat oikeudenkäynnit kuitenkin osoittavat aivan toista. Erityisesti biovanhempien eroihin liittyvät huoltajuuskiistat osoittavat, että lainsäädännössämme sekä sen valvomisessa on suuria puuttellisuuksia. Sama koskee myös useita väärin tehtyjä huostaanottoja tai huostaanottoja, joita ei pureta, vaikka se olisi mahdollista. On kuitenkin totta, että samaan aikaan maassamme moni lapsi tai nuori elää biovanhempiensa kanssa tilanteessa, joka täyttää kaikki huostaanoton kriteerit. Ongelma on nimenomaan se, että lastensuojelun käytännöt ovat erittäin kirjavia maassamme ja eri kunnilla on hyvin erilaiset resurssit (työntekijät ja raha) hoitaa lastensuojelun tehtäviään. Lastensuojelussa on siis koko ajan ylilyöntejä ja alilyöntejä.

Kirjoitit myös: "Pitäisi kuunnella niiden lasten juttuja joita on pompoteltu biovanhempien ja sijoituperheiden/lastenkotien välillä useita kertoja. Poikkeuksetta nämä lapset toivovat että heidät olisi huostaanotettu paljon aikaisemmin eikä vaan koko ajan palautettu biovanhemmille. Adoptio estää tämän pallottelun."

Nämä lapset eivät poikkeuksetta toivo, että heidät olisi huostaanotettu paljon aikaisemmin. Tiedät itsekin, että keksit tämän väitteen hatusta tai perustit sen johonkin yksittäistapaukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan suurin osa lasten ns. pallotteluista tapahtuu sijaishoitopaikkojen välillä. Paikasta toiseen palloteltuja lapsia ei siis ole välillä palautettu kotiin, kuten yleisessä keskustelussa jatkuvasti väitetään. Tästä voit lukea yhden perheen lasten pallottelun reitillä vastaanottokoti (1.5v), lastenkoti (2v), ensimmäinen sijaisperhe (1.5-2.5v), minkä jälkeen vanhin siirtyi nuorisokotiin, nuoremmat menivät toiseen sijaisperhe (alle 1v), mistä nuorin siirtyi kolmanteen ja viimeiseen sijaisperheeseen (8v) ja keskimmäinen asui vielä kahdessa eri nuorisokodissa. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000014618569

Tosiasia on myös se, että monille huostaanotettujen lasten vanhemmille tehdään lasten tapaaminen erittäin vaikeaksi. Huostaanotto on biovanhemmille myös aina shokki kuten lapsellekin. On erittäin harvinaista, että lapset tai biovanhemmat saisivat huostaanoton kriisiin tukea. Aina on tietenkin myös niitä biologisia vanhempia, jotka eivät elämäntilanteeltaan kykene tai häpeältään edes halua tavata lapsiaan. Liian monen biovanhemman kohdalla huostaanotto kuitenkin vain pahentaa ongelmia. Lapsen turvallisuus ja kehitys täytyy ehdottomasti turvata, mutta sen lisäksi biovanhempia tulisi tukea huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen.

Lue lisää

'....Tiedät itsekin, että keksit tämän väitteen hatusta tai perustit sen johonkin yksittäistapaukseen.....'

Hyvänen aika, miksi ihmeessä olisin näin tehnyt ?? Minulla ei ole todellakaan mitään syytä olla tässä asiassa puolella tai toisella.

Kirjoitukseni perustuu lukemiini artikkeleihin ja kirjoituksiin nettipalstoilta, katsomiini dokumentteihin ja varsinkin ajankohtaisohjelmiin joissa näistä on keskusteltu.

Jos saamani tiedot näistä lähteistä ovat olleet puppua niin silloin on toki hyvä jos sinä paremmin faktat tietävänä korjaan erheelliset tietoni. Kiitos.

"Voi sitä rikollista juonittelua, mikä silloin kävisikään vaikkapa odottavan teiniäidin ympärillä!"

...ja minusta kuulostaisi vielä pahemmalta että teini/nuori joka olisi jo valmiiksi sosiaalitukiloilla elävä antaisi lapsen adoptioon ja lapsi sijoitettaisiin adoptioperheeseen jossa toinen vanhemmista tai molemmat ovat korkeassa sosiaalisissa asemissa olevia virkamiehiä, sitä yhtälöä en jaksaisi ymmärtää, en tajua miksi......

minä vaan.. kirjoitti:

"Voi sitä rikollista juonittelua, mikä silloin kävisikään vaikkapa odottavan teiniäidin ympärillä!"

...ja minusta kuulostaisi vielä pahemmalta että teini/nuori joka olisi jo valmiiksi sosiaalitukiloilla elävä antaisi lapsen adoptioon ja lapsi sijoitettaisiin adoptioperheeseen jossa toinen vanhemmista tai molemmat ovat korkeassa sosiaalisissa asemissa olevia virkamiehiä, sitä yhtälöä en jaksaisi ymmärtää, en tajua miksi......

Lue lisää

On selvää, että jos sosiaalitukirahoja johonkin laitetaan, niin elämän suojeluun. Nuorta äitiä ei voi syyllistää siitä, että saa yhteiskunnalta rahallista ja käytännön tukea äitiyteensä ja lapsensa hoitoon, muutenhan koko Suomen kansa kuolisi sukupuuttoon.

Tuo skenaario lasten laittamisesta adoptioon siten, että lapsi sijoitettaisiin korkeassa asemassa olevien virkamiesten perheeseen ei ole tuulesta temmattu vaan rajua tosielämää mm. Yhdysvalloissa. Tilannehan on etenkin sillä toisella puolella Atlanttia se, että koulutus ja ura vaativat naiselta uskomattomat ponnistukset ilman yhteiskunnan tukea, mikä tarkoittaa sitä, että ne, jotka lapsia saavat, ovat joko lukioteinejä tai heikommassa asemassa olevia naisia, jotka ovat olleet "perhesuunnittelustrategioiden" ulottumattomissa ja näinollen sitten tulevat raskaaksi. Sen sijaan juurikin ne, jotka eniten taloudellisesti menestyvät, joutuvat liian myöhään huomaamaan uhranneensa hedelmällisyytensä tälle mammonan alttarille ja tilanne, ettei yli nelikymppisenä niitä lapsia enää helposti tule, on katkera tosiasia. Sitten tulee se kaiken ylitsevuotava pettymys ja mielipide siitä, että itse "ansaitsee" lapsen taas kun joku teiniäiti, joka oikeasti kykenee lapsen saamaan "ei ansaitse" ja koura olisi käymässä pinnasängyn yllä. Tätä asiaa vain kiihottaa entisestään ei-aviossa-olevien ja siitä huolimatta raskaaksi tulleiden naisten syyllistäminen "siveettömyydestä".

mikko n. kirjoitti:

On selvää, että jos sosiaalitukirahoja johonkin laitetaan, niin elämän suojeluun. Nuorta äitiä ei voi syyllistää siitä, että saa yhteiskunnalta rahallista ja käytännön tukea äitiyteensä ja lapsensa hoitoon, muutenhan koko Suomen kansa kuolisi sukupuuttoon.

Tuo skenaario lasten laittamisesta adoptioon siten, että lapsi sijoitettaisiin korkeassa asemassa olevien virkamiesten perheeseen ei ole tuulesta temmattu vaan rajua tosielämää mm. Yhdysvalloissa. Tilannehan on etenkin sillä toisella puolella Atlanttia se, että koulutus ja ura vaativat naiselta uskomattomat ponnistukset ilman yhteiskunnan tukea, mikä tarkoittaa sitä, että ne, jotka lapsia saavat, ovat joko lukioteinejä tai heikommassa asemassa olevia naisia, jotka ovat olleet "perhesuunnittelustrategioiden" ulottumattomissa ja näinollen sitten tulevat raskaaksi. Sen sijaan juurikin ne, jotka eniten taloudellisesti menestyvät, joutuvat liian myöhään huomaamaan uhranneensa hedelmällisyytensä tälle mammonan alttarille ja tilanne, ettei yli nelikymppisenä niitä lapsia enää helposti tule, on katkera tosiasia. Sitten tulee se kaiken ylitsevuotava pettymys ja mielipide siitä, että itse "ansaitsee" lapsen taas kun joku teiniäiti, joka oikeasti kykenee lapsen saamaan "ei ansaitse" ja koura olisi käymässä pinnasängyn yllä. Tätä asiaa vain kiihottaa entisestään ei-aviossa-olevien ja siitä huolimatta raskaaksi tulleiden naisten syyllistäminen "siveettömyydestä".

Lue lisää

Suomen sosiaalihuoltohan onkin olemassa siksi, että nuoret tytöt voivat tehä lapsia. Ilman koulutusta ja työpaikkaa, he sitten saavat kasvattaa kaltaisiaan lapsia sosiaalihuollon avulla.
Kyllä kannattaa palkansaajien maksaa veroa, sillä ajatelkaapa jos meille ei syntyisi uusia työttömiä, sosiaalituella eläviä sukupolvia.Mitä kauheaa siitä seuraisi?

Ja on se ihanaa kun on tuollaisia Mikon kaltaisia ihmisiä jotka pitää huolta, että meillä riittää elätettäviä.

(Kyllä olisi surullista jos lapsi joutuisi kahden avioliitossa olevan aikuisen lapseksi ja kasvatettavaksi. Se olisi kauhea tragedia, vai mitä: Mikko?)

Yks sosiaalihuollon kasvatt... kirjoitti:

Suomen sosiaalihuoltohan onkin olemassa siksi, että nuoret tytöt voivat tehä lapsia. Ilman koulutusta ja työpaikkaa, he sitten saavat kasvattaa kaltaisiaan lapsia sosiaalihuollon avulla.
Kyllä kannattaa palkansaajien maksaa veroa, sillä ajatelkaapa jos meille ei syntyisi uusia työttömiä, sosiaalituella eläviä sukupolvia.Mitä kauheaa siitä seuraisi?

Ja on se ihanaa kun on tuollaisia Mikon kaltaisia ihmisiä jotka pitää huolta, että meillä riittää elätettäviä.

(Kyllä olisi surullista jos lapsi joutuisi kahden avioliitossa olevan aikuisen lapseksi ja kasvatettavaksi. Se olisi kauhea tragedia, vai mitä: Mikko?)

Lue lisää

Jos nuorelle naiselle sanotaan tai muulla tavalla tuen puutteella osoitetaan, ettei hän olisi sen arvoinen, että saisi oman lapsensa pitää, niin silloin hän tietysti päätyy _aborttiin_ eikä kanna lastaan kohdussaan koko sitä 9 kuukautta. Kysymys on siitä, että mikä on arvokkaampaa, kohtuulliset verovaroista kerättävät tulonsiirrot vai lasten elämä ja hyvinvointi.

Yks sosiaalihuollon kasvatt... kirjoitti:

Suomen sosiaalihuoltohan onkin olemassa siksi, että nuoret tytöt voivat tehä lapsia. Ilman koulutusta ja työpaikkaa, he sitten saavat kasvattaa kaltaisiaan lapsia sosiaalihuollon avulla.
Kyllä kannattaa palkansaajien maksaa veroa, sillä ajatelkaapa jos meille ei syntyisi uusia työttömiä, sosiaalituella eläviä sukupolvia.Mitä kauheaa siitä seuraisi?

Ja on se ihanaa kun on tuollaisia Mikon kaltaisia ihmisiä jotka pitää huolta, että meillä riittää elätettäviä.

(Kyllä olisi surullista jos lapsi joutuisi kahden avioliitossa olevan aikuisen lapseksi ja kasvatettavaksi. Se olisi kauhea tragedia, vai mitä: Mikko?)

Lue lisää

Oletko ihan varma, että kaikkien teiniäitien, työttömien tai sosiaalitukea saaneiden lapsista tulee sosiaalipummeja? Miten heitä auttaa kahden avioliitossa asuvan aikuisen kasvatettavaksi siirtäminen? Jos nämä aikuiset avioliittolaiset ovat yhtä ennakkoluuloisia kuin sinä, niin kyllä lapsi ymmärtää, miten huono alkuperä ja geenit hänellä on.

näitä mielipiteitä kirjoitti:

Oletko ihan varma, että kaikkien teiniäitien, työttömien tai sosiaalitukea saaneiden lapsista tulee sosiaalipummeja? Miten heitä auttaa kahden avioliitossa asuvan aikuisen kasvatettavaksi siirtäminen? Jos nämä aikuiset avioliittolaiset ovat yhtä ennakkoluuloisia kuin sinä, niin kyllä lapsi ymmärtää, miten huono alkuperä ja geenit hänellä on.

Lue lisää

..sinun mielestä hyvin pärjääviä aikuisia, joilla on koulutus, työpaikka ja terve itsetunto?

Mihin tutkimukseen perustat mielipiteesi?

(Poikkeuksia on, mutta totuus on toinen kuin sinun kirjoituksestasi voisi päätellä.)

t. Tutkimustuloksia tutkinut kirjoitti:

..sinun mielestä hyvin pärjääviä aikuisia, joilla on koulutus, työpaikka ja terve itsetunto?

Mihin tutkimukseen perustat mielipiteesi?

(Poikkeuksia on, mutta totuus on toinen kuin sinun kirjoituksestasi voisi päätellä.)

Lue lisää

Jos yleensäkään otetaan järki käteen, huomataan, että nainen tarvitsee joka tapauksessa paljon tukea lapsen hoidossa ja lapsen saaminen tai pelkkä sen mahdollisuuskin joka tapauksessa saattaa (ilman erityistoimenpiteitä, kuten lapsilisää ja äitiyspäivärahaa) naisen huonompaan asemaan työmarkkinoilla mieheen verrattuna. Äitiys kun on seikka, jonka vuoksi nainen väistämättä joutuu olemaan ainakin jonkin aikaa työelämän ulkopuolella tai työelämässä vain vajaatehoisesti. Jos siis halutaan, että täälläpäin maailmaa lisäännytään lainkaan, on pakko ymmärtää taloudellisessakin mielessä sitä rasitetta, mitä pienen lapsen hoito tuo tullessaan. Haluavatko täällä jotkut tosissaan Suomesta sellaista yhteiskuntaa, jossa vastasyntyneillä lapsilla käytäisiin kauppaa?

Ihmisoikeuksista pelilaudan raamit, vasta sillä pelilaudalla kuuluu pelata finanssipelejä!

Yks sosiaalihuollon kasvatt... kirjoitti:

Suomen sosiaalihuoltohan onkin olemassa siksi, että nuoret tytöt voivat tehä lapsia. Ilman koulutusta ja työpaikkaa, he sitten saavat kasvattaa kaltaisiaan lapsia sosiaalihuollon avulla.
Kyllä kannattaa palkansaajien maksaa veroa, sillä ajatelkaapa jos meille ei syntyisi uusia työttömiä, sosiaalituella eläviä sukupolvia.Mitä kauheaa siitä seuraisi?

Ja on se ihanaa kun on tuollaisia Mikon kaltaisia ihmisiä jotka pitää huolta, että meillä riittää elätettäviä.

(Kyllä olisi surullista jos lapsi joutuisi kahden avioliitossa olevan aikuisen lapseksi ja kasvatettavaksi. Se olisi kauhea tragedia, vai mitä: Mikko?)

Lue lisää

Akateemisesti koulutettujen adoptiovanhempien on vaan niin usein hiton vaikea ymmärtää, että työntekijöitä tarvitaan suomessa myös bussin rattiin, siivoamaan, roskakuskeiksi, vanhusten pissattamiseen, teiden hiekottamiseen ja useiaan tärkeään hommaan. Ei adoptiolapsi välttämättä ime itseensä teidän akateemisia vaikutuksia, eikä se oo syrjäytymistä.

Syrjäläinen kirjoitti:

Akateemisesti koulutettujen adoptiovanhempien on vaan niin usein hiton vaikea ymmärtää, että työntekijöitä tarvitaan suomessa myös bussin rattiin, siivoamaan, roskakuskeiksi, vanhusten pissattamiseen, teiden hiekottamiseen ja useiaan tärkeään hommaan. Ei adoptiolapsi välttämättä ime itseensä teidän akateemisia vaikutuksia, eikä se oo syrjäytymistä.

Lue lisää

Eiköhän se kaikkein paras vaihtoehto ole taata taloudellisesti mahdollisuus saada lapsia nuorena, jolloin se on tyypillisesti helpoiten mahdollista ja keventää vanhempien kuormaa niin, että nämä siitä huolimatta voivat toteuttaa unelmansa akateemisesta koulutuksesta ja hyvästä työurasta, jos tähän on rahkeita.

Yks sosiaalihuollon kasvatt... kirjoitti:

Suomen sosiaalihuoltohan onkin olemassa siksi, että nuoret tytöt voivat tehä lapsia. Ilman koulutusta ja työpaikkaa, he sitten saavat kasvattaa kaltaisiaan lapsia sosiaalihuollon avulla.
Kyllä kannattaa palkansaajien maksaa veroa, sillä ajatelkaapa jos meille ei syntyisi uusia työttömiä, sosiaalituella eläviä sukupolvia.Mitä kauheaa siitä seuraisi?

Ja on se ihanaa kun on tuollaisia Mikon kaltaisia ihmisiä jotka pitää huolta, että meillä riittää elätettäviä.

(Kyllä olisi surullista jos lapsi joutuisi kahden avioliitossa olevan aikuisen lapseksi ja kasvatettavaksi. Se olisi kauhea tragedia, vai mitä: Mikko?)

Lue lisää

> (Kyllä olisi surullista jos lapsi joutuisi
> kahden avioliitossa olevan aikuisen lapseksi ja
> kasvatettavaksi. Se olisi kauhea tragedia, vai
> mitä: Mikko?)

Vaihdetaan sana "joutuisi" sanaksi "pääsisi" ja lisätään ehto, että lapsi olisi näiden oma. Tällöin tämä on onnellinen perhetapahtuma ja hieno asia. Sen sijaan, jos kyseinen lapsi ei ole heidän omansa vaan viety painostamalla, tuen puuttella tai rahojen kanssa houkuttelemalla oikealta äidiltään (ja isältään) niin silloin se on kauhea tragedia.

mikko n. kirjoitti:

Eiköhän se kaikkein paras vaihtoehto ole taata taloudellisesti mahdollisuus saada lapsia nuorena, jolloin se on tyypillisesti helpoiten mahdollista ja keventää vanhempien kuormaa niin, että nämä siitä huolimatta voivat toteuttaa unelmansa akateemisesta koulutuksesta ja hyvästä työurasta, jos tähän on rahkeita.

Lue lisää

Kunnon äitiysedut kaikille äideille ja erityistä tukea nuorille (= alle 25-vuotiaille) äideille. Lapset pitää saada nuorena, opiskella,työssä käydä ja uraa luoda ehtii myöhemminkin. Moni ihminen on nykyään täysin omasta syystään lapseton, kun ei ole kylvänyt kyvöajalla.

PKS kirjoitti:

Kunnon äitiysedut kaikille äideille ja erityistä tukea nuorille (= alle 25-vuotiaille) äideille. Lapset pitää saada nuorena, opiskella,työssä käydä ja uraa luoda ehtii myöhemminkin. Moni ihminen on nykyään täysin omasta syystään lapseton, kun ei ole kylvänyt kyvöajalla.

Lue lisää

Naisena voisin tuohon tokaista että itse ja monet ystävistäni olisivat olleet valmiita tekemään lapsia reilusti alle 30 vuotiaina jos olisi silloin ollut sopiva isäehdokas tiedossa tai oma puoliso/avopuoliso/poikaysävä olisi ollut halukas isäksi tuossa iässä. Se ura, näes !

Syrjäläinen kirjoitti:

Akateemisesti koulutettujen adoptiovanhempien on vaan niin usein hiton vaikea ymmärtää, että työntekijöitä tarvitaan suomessa myös bussin rattiin, siivoamaan, roskakuskeiksi, vanhusten pissattamiseen, teiden hiekottamiseen ja useiaan tärkeään hommaan. Ei adoptiolapsi välttämättä ime itseensä teidän akateemisia vaikutuksia, eikä se oo syrjäytymistä.

Lue lisää

ole akateemisesti koulutettuja..!!

Elämä ei ole yksinkertaista kirjoitti:

Naisena voisin tuohon tokaista että itse ja monet ystävistäni olisivat olleet valmiita tekemään lapsia reilusti alle 30 vuotiaina jos olisi silloin ollut sopiva isäehdokas tiedossa tai oma puoliso/avopuoliso/poikaysävä olisi ollut halukas isäksi tuossa iässä. Se ura, näes !

Lue lisää

Kyllä se niin on, että menestyneet miehet ovat lähes aina ukkomiehiä ja usein monenkin lapsen isiä. Kolmekymppisen miehen kannattaa tietysti ottaa itseään huomattavasti nuorempi vaimo. Kolmikymppiset naiset ovat jo liian vanhoja, ja jos nainen on lapseton sen ikäisenä, hän on jo huomattavan vanhapiikamainen (siis vaikka eläisi parisuhteessakin).

PKS kirjoitti:

Kyllä se niin on, että menestyneet miehet ovat lähes aina ukkomiehiä ja usein monenkin lapsen isiä. Kolmekymppisen miehen kannattaa tietysti ottaa itseään huomattavasti nuorempi vaimo. Kolmikymppiset naiset ovat jo liian vanhoja, ja jos nainen on lapseton sen ikäisenä, hän on jo huomattavan vanhapiikamainen (siis vaikka eläisi parisuhteessakin).

Lue lisää

Kyllä meidän perheessä (ja ystäväpiirissä) ainakin lähdettiin siitä olettamuksesta että lasten tullessa isäkin pystyy olemaan läsnä eikä käytä aikaansa pitkiin työpäiviin = uran tekemiseen. Tämä toive oli molempien, sekä tulevan isän että äidin. Ehkäpä aikaisemmin ajateltiin toisin, arvot muuttuvat ja isänkin aktiivinen läsnäolo muulloinkin kuin viikonloppuisin on nykyperheiden toive.

mikko n. kirjoitti:

Jos nuorelle naiselle sanotaan tai muulla tavalla tuen puutteella osoitetaan, ettei hän olisi sen arvoinen, että saisi oman lapsensa pitää, niin silloin hän tietysti päätyy _aborttiin_ eikä kanna lastaan kohdussaan koko sitä 9 kuukautta. Kysymys on siitä, että mikä on arvokkaampaa, kohtuulliset verovaroista kerättävät tulonsiirrot vai lasten elämä ja hyvinvointi.

Lue lisää

Olen iloinen, että siskollani oli mahdollisuus teini-ikäisenä jatkaa raskauttaan. Hän ei saanut ainoastaan perheen tukea vaan myös tuetun vuokra-asunnon sekä tukia elämiseen itsenäisesti lapsen kanssa. Hän on nykyään jo ison lapsen työssäkäyvä äiti, joka lapsen synnyttyä on opiskellut unelma-ammattiinsa, saanut hyvän työpaikan ja asuu lapsen kanssa omassa asunnossa, johon pystyi itse ottamaan lainan. Ilman yhteiskunnan tukea siskoni ollessa nuori teiniäiti, hänen tarinansa olisi voinut olla kovin toisenlainen. Joskus ihminen voi päätyä elämäntilanteeseen, jossa joutuu turvautumaan suurestikin yhteiskunnan apuun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö tästä ihmisestä myöhemmin voisi kehittyä yhteiskunnalle "taloudellisesti kannattavampaa" ihmistä. Eikä tästä lapsesta kyllä kovinkaan suurella todennäköisyydellä tule syrjäytynyttä aikuista.

Miksi tämmöiset kirjoitukset tulisi lopettaa? Ja miksi se olisi paras juttu?

Jos yksinhakija tai pariskunta saa luvan adoptioon, niin ulkomailta saa adoptiolapsen oikeastaan 100%:n varmuudella. Kotimaasta ei tietenkään adoptiolapsi olekaan 100% varma, sillä kotimaisia lapsia tulee adoptioon vähän ja ottajia olisi moninkertaisesti. Juuri sen takia onkin erityisen tärkeää, että kotimaisten adoptiolasten etua valvotaan tarkasti _eikä_ painoteta adoptiohakijoiden etua saada lapsi.

varmakeino kirjoitti:

Jos yksinhakija tai pariskunta saa luvan adoptioon, niin ulkomailta saa adoptiolapsen oikeastaan 100%:n varmuudella. Kotimaasta ei tietenkään adoptiolapsi olekaan 100% varma, sillä kotimaisia lapsia tulee adoptioon vähän ja ottajia olisi moninkertaisesti. Juuri sen takia onkin erityisen tärkeää, että kotimaisten adoptiolasten etua valvotaan tarkasti _eikä_ painoteta adoptiohakijoiden etua saada lapsi.

Lue lisää

Kummallista että kotimaisilla lapsilla on eri edut kuin ulkomaisilla! Mikseivät kaikki ole samalla viivalla? Jos perhe tai yksittäinen vanhempi on valmis rakastamaan hänelle annettua lasta, miksi lapsen synnyinmaalla on väliä? En ymmärrä.

mmä kirjoitti:

Kummallista että kotimaisilla lapsilla on eri edut kuin ulkomaisilla! Mikseivät kaikki ole samalla viivalla? Jos perhe tai yksittäinen vanhempi on valmis rakastamaan hänelle annettua lasta, miksi lapsen synnyinmaalla on väliä? En ymmärrä.

Lue lisää

Niin, eihän tätä pieni ihminen ymmärrä.

Nykyiset kotimaisen adoption käytännöt aiheuttavan tämän, että kotimaisen adoption pariin pääsevät ja ajautuvat tietyn tyyppiset pariskunnat. Pääsyvaatimuksina on siis avioliitto, pariskunnan ikä väliltä 25-40, biologinen lapsettomuus ja lähes aina myös se, ettei aiempia adoptiolapsia ole perheessä. Kotimaisen adoptiolapsen saaminen on epävarmaa ja joka tapauksessa odotus on yleensä pitkä kestäen 2-5 vuotta.

Kotimaista adoptiolasta odottavat perustelevat yleensä valintaansa siten, että kotimaisessa adoptiossa 1)lapsen saa vauvana, 2)kotimaiset adoptiovauvat ovat syntyneet suomalaisissa tasokkaissa sairaaloissa ja heidän taustansa tiedetään tarkkaan ja 3)kotimainen adoptio on lähes ilmainen. Lisäksi kotimainen adoptio ei näy ulkopuolisille lapsen ollessa suomalainen ja usein valittu vanhempiensa näköiseksi ja kotimaisen adoption yhteydessä voi yrittää loppuun asti lapsettomuushoitoja. Näitä kahta viimeistä syytä ei tosin ääneen yleensä lausuta.

Kotimaisen adoption käytäntöjä pitäisi ehdottomasti muuttaa pian, ettei lasten etu kärsisi. Kotimaisille lapsille löytyisi parhaat ja suvaitsevimmat perheet, jos perhettä etsittäisiin kaikista adoptiolasta haluavien perheiden joukosta. Tähän ryhmään pitäisi sisällyttää myös kv-adoptioon ja sijaisperhetoimintaan jonottavat perheet.

Mitä sitä tarkoitat? Alkuperäinen viestini on kirjoitettu sen takia, että erillinen kotimaisen adoption adoptioJONO on lopetettava. Kotimainen adoptio jatkukoon niin kauan kuin sille on tarvetta. Kotimaisia adoptiolapsia pitäisi saada "jonottaa" niidenkin perheiden, joilla on jo lapsia. Onko sinulla ollut adoptioperheessä sisaruksia? Oletko koskaan kaivannut sisaruksia adoptioperheeseen? Kotimaista adoptiolasta todella paljon odottavien ihmisten voisivat tulevaisuudessakin odottaa kotimaista adoptiolasta, mutta odotukseen pitäisi hyväksyä erilaisia kovasti lasta odottavia perheitä; esimerkiksi semmoisia joilla on sijoitettuja lapsia tai ulkomaisia adoptiolapsia ja semmoisia, joille ei ole merkitystä lapsen syntymämaalla tai ihonvärillä.