Oppisiko vielä?

Oppisiko kyynisyydestä pois?

Takana henkisesti hyvin kuluttava "suhde" toivottomaan, narsistiseen, itsekeskeiseen, omistushaluiseen ja jossain mielessä hiukan itsetuhoiseenkin mieheen.

Pääsin kai kuitenkin lopulta eroon - hän teki minusta pahan ihmisen ja itsestään marttyyrin. Enkä minä jaksa enää pyydellä anteeksi. Lupasin itselleni kuitenkin, ettei ketään toista enää... Itsetunnosta jäi jäljelle pelkkiä riekaleita.

Surullista, että juuri silloin kun ei jaksa uskoa oikein mihinkään, menee puoliväkisin juhliin, joissa tutustuu siihen uuteen ihmiseen, joka on hauska, mukava, hellä ja turvallinen - ennen kaikkea tasapainoinen ihminen. Tavattiin, tavattiin uudelleen ja niin edelleen. Ei siitä pitänyt mitään tulla, ei minun pitänyt tähän mieheen koskaan ihastua...

Koska järki sanoo, jotain vikaa siinä on pakko olla... Että huonosti tässä(kin) käy. Ja taustalla kytee ainainen pelko siitä, mitä entinen mies tekee, kun ennemmin tai myöhemmin saa tietää.

Ei tekisi mieli vielä luopua tästä uudesta, joka selvästi toivoisi jutusta tulevan jotakin enemmän. Mutta ehkä on parempi - oikein - päästää irti... Antaa toisen olla onnellinen jonkun muun kanssa?

Am Ende tut es Weh...
2407
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

mielessä yksikään muu hyypiö... en tod tarvii ketään muuta!!!!! tiedän sen huomattavasti PAREMMIN KUIN SINÄ!

Äänestä
  • En minä sitä oletakaan.
    (Häneltäkään, jota tässä itse tarkoitan.)
    Menneisyys on monimutkainen juttu.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Somewhere... kirjoitti:

Oppisiko kyynisyydestä pois?

Takana henkisesti hyvin kuluttava "suhde" toivottomaan, narsistiseen, itsekeskeiseen, omistushaluiseen ja jossain mielessä hiukan itsetuhoiseenkin mieheen.

Pääsin kai kuitenkin lopulta eroon - hän teki minusta pahan ihmisen ja itsestään marttyyrin. Enkä minä jaksa enää pyydellä anteeksi. Lupasin itselleni kuitenkin, ettei ketään toista enää... Itsetunnosta jäi jäljelle pelkkiä riekaleita.

Surullista, että juuri silloin kun ei jaksa uskoa oikein mihinkään, menee puoliväkisin juhliin, joissa tutustuu siihen uuteen ihmiseen, joka on hauska, mukava, hellä ja turvallinen - ennen kaikkea tasapainoinen ihminen. Tavattiin, tavattiin uudelleen ja niin edelleen. Ei siitä pitänyt mitään tulla, ei minun pitänyt tähän mieheen koskaan ihastua...

Koska järki sanoo, jotain vikaa siinä on pakko olla... Että huonosti tässä(kin) käy. Ja taustalla kytee ainainen pelko siitä, mitä entinen mies tekee, kun ennemmin tai myöhemmin saa tietää.

Ei tekisi mieli vielä luopua tästä uudesta, joka selvästi toivoisi jutusta tulevan jotakin enemmän. Mutta ehkä on parempi - oikein - päästää irti... Antaa toisen olla onnellinen jonkun muun kanssa?

Am Ende tut es Weh...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu