Mikähän mahtaisi olla se keino jolla isäntä vihdoin saisi itsensä psyykattua siihen tosiasiaan että alkoholin käyttö täytyy lopettaa kokonaan ja vieläpä koko loppuelämän ajaksi.
Lopetettu on jokaisen ryyppyputken jälkeen, mutta kun ei ihminen usko ettei sitä vaan opi juomaan sivistyneesti jos on syntynyt alkoholistiksi. Takaraivossa elää haave kyvystä osata juoda alkoholia kohtuudella olipa takana kuinka paha tilanne tahansa.
Tiedetään että homma ei olisi sen vaikeampi kun vain jättäisi otamatta sen ensimmäisen kaljan, mutta miten se onnistuu kun on olematon itsekuri ja muistista on hävinnyt ne edelliskerran tuntemukset joiden ei ikinä luullut häviävän mielestä. Se kun ryyppyputki katkaistaan ulkopuolisen pakottamana ja tuntuu että kuolema tulee jne. Kun rahaa on palanut mieletön määrä ja on ollut alennustilassa jollaiseen ei eläinkään itseään saata.
Onko raitistuminen yleensä mahdollista jos jätetään laskuista uskoontulo. A-klinikalta nyt varmaan saa alkuun tukea ja perheeltä mutta kun kyseessä on henkilö jonka on todella vaikea ottaa vastaan tukea muistutuksien ja neuvojen muodossa vaan ollaan niin itseriittoisia ettei ne Antabuksetkaan ole saaneet vaikuttaa "minä itse päätän tekemisistäni" ajatteluun muutaman käyttökerran jälkeen. Hakataan päätä seinään kerran toisensa jälkeen oppimatta erheistään yhtään mitään.
Aina muistutetaan että kyseessä on sairaus johon ihminen tarvitsee apua ja sairasta ihmistähän ei voi jättää oman onnensa nojaan. :/
Lopetettu on jokaisen ryyppyputken jälkeen, mutta kun ei ihminen usko ettei sitä vaan opi juomaan sivistyneesti jos on syntynyt alkoholistiksi. Takaraivossa elää haave kyvystä osata juoda alkoholia kohtuudella olipa takana kuinka paha tilanne tahansa.
Tiedetään että homma ei olisi sen vaikeampi kun vain jättäisi otamatta sen ensimmäisen kaljan, mutta miten se onnistuu kun on olematon itsekuri ja muistista on hävinnyt ne edelliskerran tuntemukset joiden ei ikinä luullut häviävän mielestä. Se kun ryyppyputki katkaistaan ulkopuolisen pakottamana ja tuntuu että kuolema tulee jne. Kun rahaa on palanut mieletön määrä ja on ollut alennustilassa jollaiseen ei eläinkään itseään saata.
Onko raitistuminen yleensä mahdollista jos jätetään laskuista uskoontulo. A-klinikalta nyt varmaan saa alkuun tukea ja perheeltä mutta kun kyseessä on henkilö jonka on todella vaikea ottaa vastaan tukea muistutuksien ja neuvojen muodossa vaan ollaan niin itseriittoisia ettei ne Antabuksetkaan ole saaneet vaikuttaa "minä itse päätän tekemisistäni" ajatteluun muutaman käyttökerran jälkeen. Hakataan päätä seinään kerran toisensa jälkeen oppimatta erheistään yhtään mitään.
Aina muistutetaan että kyseessä on sairaus johon ihminen tarvitsee apua ja sairasta ihmistähän ei voi jättää oman onnensa nojaan. :/
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi tukea al anonin ohjelman avulla. Kysy 09-750200.
Tutustuppa minne-sotahoidon kotisivuihin, siellä on asiaa ja hoitotulokset ovat hyviä. Olen itse käynyt kyseisen hoidon ja niin myös läheiseni. Nyt menossa jatkohoito joka kestää vielä 1/2 vuotta. www.minnesota-hoito.fi Itselleni ja myös läheisilleni selvisi ettei kyseessä ole selkärangattomuus vaan sairaus joka laitto minutkin juomaan. Nyt osaan hoitaa sairauttani ja tulen hyvin toimeen.
Tekstin olisi ihan hyvin voinut kirjoittaa vaimoni aikoinaan. Tunnot olivat ihan samanlaiset, täydellisesti.
Kuitenkin nyt minulla on takana kuusi vuotta raittiutta, ja samalla jäivät myös "lääkärin määräämät" eli rauhoittavat benzot. Enkä ole tullut uskoon :).
Eli kysymykseesi voin vastata, että ihminen voi raitistua.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että tehokkain keino on "peilin" näyttäminen alkoholistille. Hänet täytyy saada näkemään oma todellinen tilansa, sen kuvitellun "viksun ja muuten niin mukavan" tilalle. Tässä omakuvan näyttämisessä olen itse henkilökohtaisesti kovan linjan kannalla. Juoppoa ei auta silittely eikä ymmärtäminen, ne vaan antavat luvan retkahdella pyhistä lopettamispäätöksistä huolimatta.
Eräs keino peilin tuomiselle olisi, jos saisit jonkin tutun tai edes puolitutun raitistuneen alkoholistin puhumaan hänelle. Tämä osaisi kertoa asian hänelle niin ettet sinä joutuisi siinä syytösten kohteeksi.
Tehokkain keino on viedä hänen elämästään "mahdollistaja", se henkilö joka on kaikki nämä vuodet pitänyt pystyssä kulisseja perhe-elämästä ja samalla pyykännyt ja kokannut hänelle ja usein jopa rahoittanut juomista. (mahdollistaja maksaa tästä lähes aina kovan hinnan sairastumalla itse).
Eli avioero-papereilla on tehokas vaikutus, ja pahimmassa tapauksessakin ne nopeuttavat alkoholistin pohjalle pääsyä. Useat raitistuneet alkoholistit pitävät tämän henkilökohtaisen pohjan löytymistä parhaana pysäyttäjänä.
Kun oma halu raitistumiseen löytyy, on enää haettava apua siihen, sillä yksin alkoholisti ei siitä yleensä selviä. (uskoon tulijallakin on se Jumala).
Parhaiten osaavat auttaa raitistuneet ja saman kokeneet alkoholistit.
Alkoholisti on sairas, kuten sanoit, mutta sinä et häntä voi auttaa, ellei hän itse halua apuasi.
Jos menet vetämään toista ihmistä suosta ylös, ilman että hän sitä haluaa, joudut sinäkin samaan suohon.
Alkoholistin läheiset siksi yleensä sairastuvat läheisriippuvuuteen ja olisi todella tarpeellista, että hekin saisivat apua samalla kun alkoholistia autetaan. Se on monesti edellytyksenä avio-onnen säilymisellekin.
Eipä tähän ole paljon lisättävää. Voimatasapainon muutos alkoholistin läheisissä ihmissuhteissa voi aikaansaada muutoksen. Läheisten tulee kuitenkin haluta muutosta itsensä tähden eikä sen takia, että alkoholisti mahdollisesti tulisi järkiinsä.
Juovan alkoholistin lähellä eläminen kuluttaa valtavasti voimavaroja ja jos ei itse saa apua, sairastuu mukana. Al-Anonissa oppii irrottautumaan rakkaudella ja arvostamaan alkoholistia niin, että ei hoida hänen puolestaan sellaisia asioita, jotka kuuluvat aikuiselle ihmiselle itselleen. Useimmiten alkoholisti juo niin kauan, kuin se vähänkin on mahdollista. Vasta silloin, kun alkoholinkäytön tuomat haitat ovat suuremmat kuin se tuska, jota juomalla paetaan, on muutos mahdollinen.
Kirjoitit, että avioeropapereilla pystyy vaikuttamaan alkoholistiin, niin että hän tajuaa ongelmansa ja tilanteensa. Kuinkahan nopeasti avieoropapereiden pitäisi vaikuttaa, onko kokemusta. Meillä on jo mennyt neljä kuukautta siitä, kun 1. vaiheen avioeroanomus laitettiin ja pari kuukautta on mies jo asunut muualla. Mutta todellakaan hän ei vieläkään myönnä, että hänellä on alkoholiongelma. Ja lisäksi hän päivittelee, kuinka vaikeaa hänellä on, kun joutui muuttamaan pois kotoa. Yhdessä olemme kuitenkin ja sovittu, että käytetään hakinta-aika hyödyksi, eikä hötkyillä.
raitistua oman itsensä takia ja vain sillä tavoin hän voi auttaa läheisiään toipumaan. Alkoholisti pelkää hirvittävästi yksin jäämistä varsinkin krapulassa. Hän esim.yksin ollessaan nukkuu TV päällä joskinäänettömänä. Jos ukko tai akka ei tajua lähteä hoitoon ei muuta kuin monoa persiiseen. Siis ei katkolle eikä mielenterveystoimistoon, siellä vaan mahdollistetaan juopon seuraava kerta. Pelasta itsesi.
Esitin sitä tehokkaana keinona saada alkoholisti pysähtymään alas vajoamisessaan.
Avioeron pelossa hankittu raittius ei todennäköisesti kestä pitkään, vaan tilanteen rauhoituttua juominen lähtee yleensä uudelleen käyntiin.
Siksi alkoholisti pitäisi saada tajuamaan oma tilansa ja haluamaan muutosta elämäänsä itsensä takia.
Siinä asiassa avioero voi nopeuttaa sen oman henkilökohtaisen pohjan löytymistä, sen mitä alemmas hänkään ei halua vajota.
Itselläni halu raitistua kasvoi riittäväksi samoihin aikoihin kun vaimoni oli menossa oikeusaputoimistoon, panemaan avioeroa vireille.
Minä lähdin hoitolaitokseen, ja pitkään minulle oli yhdentekevää, onko minulla enää perhettä kun palaan hoidosta. Parissa viikossa tilanne kuitenkin muuttui, ja tajusin, että perhe on kaikki mitä minulla sillä hetkellä oli.
Juova alkoholisti ei osaa rakastaa ketään, koska hän vihaa itseään. Ihminen joka ei osaa rakastaa itseään, ei osaa rakastaa ketään toistakaan.
Pullo oli minun ainoa todellinen rakkauteni, siihen minulla oli viha/rakkaus-suhde.
Halusin tällä kertoa sinulle, että kun kuitenkin olet jo vuosia kestänyt puolison juomista, salaillut, häpeillyt ja peitellyt sitä sekä pitänyt pystyssä perhekulisseja, olisi sinunkin aika saada keskittyä itseesi.
Juovaa miestäsi et voi auttaa, ellei hän itse ole siihen vielä valmis.
Raitistuminen onnistuu ilman uskoon tulemistakin. Itse olen ollut työelämässä ikäni ja olen vieläkin. Alkoholi on ollut "piilevä" ongelma liki 30 vuotta. Itse sitä vain ei tahdo tunnustaa ja sen kanssa yrittää taiteilla, että perhe ei kärsisi. Itse ja koko perhe siitä kuitenkin kärsii koko ajan. Olen yrittänyt vähentää alkoholin käyttöä vuosikymmenen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana dokailu on keskittynyt viikonloppuihin (pe ja la) ja olen uskotellut, että homma on hanskassa, mutta ei se ole. Ihmisen täytyy tajuta, että tällainen säännöllinen juopottelu ei ole tarkoitettu kellekään. Viime uutena vuotena vedin viimeiset kännit ja sen jälkeen pidin tavanomaisen tipattoman tammikuun, tämän jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja päätin yrittää lopettaa alkoholin kokonaan. Nyt on neljäs kuukausi menossa ja en ole ottanut tippaakaan. Mieli alkaa virkistyä ja painetta ottamiseenkaan ei enää ole. Terveys on parantunut ja lääkkeitä olen saanut jättää pois. Perhe-elämäkin hakee aivan uusia ulottuvuuksia. Lapset ovat rennompia ja ovat tukeneet asiassa. Tämä ei johdu myöskään avioeropapereista ja en usko sen herättävyyteen. Tämä on vain niin pirunmoinen ongelma, että itse kypsyin tähän 30 v:n ottamisen jälkeen. Apua en ole hakenut mistään, enkä vertaistukea saanut, tämä on ensimmäinen viestikin mitä olen aiheesta kertonut. Mutta haluan vain sanoa, että homma voi onnistua aivan omalla päätökselläkin. Tosin meneminen AA:han tai hoitoon varmaan voi nopeuttaa prosessia, mutta itse olen ollut niin jääräpää, että kun ei ongelmaa, niin ei "hoitoa". Tämä vaati minulta pitkän kypsymisen, ja toivon edelleen, että pystyn olemaan luja asiaa kohtaan. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville.