on koko ajan sellainen tunne, että ei ole tunnolla rauhaa. On levoton ja epämukava olo, tuntuu siltä että ei koskaan ole tarpeeksi pyytänyt syntejään anteeksi, ja muutenkin elo on alituista pelkoa siitä että joutuu kadotukseen?
Moni vl-uskon jättänyt on kertonut saaneensa tunnolleen rauhan vasta toisessa herätysliikkeessä tai vastaavassa.
Kertooko tämä siitä, että vl-usko ei olekaan oikea usko?
Moni vl-uskon jättänyt on kertonut saaneensa tunnolleen rauhan vasta toisessa herätysliikkeessä tai vastaavassa.
Kertooko tämä siitä, että vl-usko ei olekaan oikea usko?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja on olemassa myös väärää rauhaa.
väärää rauhaa, jos saa synnit kuitenkin anteeksi toiselta vl:ltä?
Mitä se väärä rauha oikein tarkoittaa?
että on esim. väärässä uskossa ja Jumalan etsikkoaika on mennyt ohi. Ja tämä henkilö on aivan rauhassa, ei ole edes kuoleman pelkoa. Vaikka kuinka väärin uskoo.
Tai esim. sitä että on syntiä tunnolla ja kerää nittä omalle tunnolle. Eikä tarvi niistä tehdä parannusta.
Koska hoitamaton omatunto voi toimia väärin.
Niin kun on synninluvallisuus tullut sydämmen asukkaaksi. Niin omatunto ei enää varoita oikealla tavalla synnistä.
Vaan kun on antanut pahalle pikkusormen, se onkin vienyt koko käden.
Ja omantunnon ääni on ensin kyllä voinut toimia oikein, mutta kun ko. henkilö on alkanut hyväksymmän synnin, niin on tullut paatumuksen rauha.
Ja näihin tarvitaan niitä hoitokokouksia, että uskovaiset saavat hoitaa tällaisen syntisairaan ihmisen. Sillä kun synnin sairaus on tullut tarpeeksi suureksi, se alkaa näkymään seurkunnassakin. Ja tämä ihminen pitää hoitaa, että tämä tällainen väärä ei leviäis uskovaisten keskuudessa ja sais hyväksyntää.
Että kyllä ne hoitkokokoukset on ihan raamatullisia. Ja niitä on ollut jo apostolien aikaan.
Vl-uskon sisällä elää vieläkin perinne; toisen sieluntilan oikeellisuuden epäily.
Onneksi tämä sieluntilan ja hengen rappaaminen on nykyään enään hyvin harvojen harrastus.
Yhden tiedän sellaisen, jolla on ainainen huoli sisaren tai veljen tilasta, syy voi löytyä siitä jos ei seuroissa ole nähnyt edellisenä pyhänä.
Uskossa on kysymys uskosta. Jos olo on rauhaton uskon asioiden edessä, sekin on normaalia. Jumalalle riittä kun uskoo synnit anteeksi. Ihminen useinmiten vaatii jonkun suuremman näkymän itselleen uskon konkreettisuudesta. Jos on armosta synnit anteeksi sen pitäisi riittää Jumalalle. Savisilmäinen ihminen rupeaa kyllä melko pian laskemaan seuroissa käyntikertoja.
Luulen vl:n anteeksisaannista seuraavan hyvän olon johtuvan vain siitä, että totuus vapauttaa. Kun pyydetään syntejä anteeksi toiselta,(eikä Jumalalta rukouksessa)niin siinä samalla tunnustetaan toiselle omaa haavoittuvuutta ja herkkyyttä. Näitä asioitahan tavallisesti salataan ja peitellään. Totuus vapauttaa, kuten sanotaan.
liiallisesti omaan sydämeesi, uskovaiselle riittää kun on armosta uskomassa. Ole vapaa Jumalan lapsi.
Vl-usko, niin mikä se on? Kaikki puhuu eikä kukaan tiedä. Onko se joku, mitä ei voi käsittää / käsitellä normaali älyllä? Miten se Vl-usko määritellään? Mitä siihen kuuluu / ei kuulu? Normit, ohjeet ja säännöt? Eikö Vl-toiminta olekin vain yhdistystoimintaa, ainakin nimi Suomen rauhanyhdistystenkeskusyhdistys ry viittaa siihen? Suomen evankelisluterilainenkirkkohan ei ole yhdistys. Siis voinhan minäkin perustaa yhdistyksen ja luvata taivaspaikan jollekin ja tuomita kadotukseen kaikki yhdistykseen kuulumattomat. Yksinkertaista, eikö totta?
tehdä pilaa, koska on ihmisiä jotka todella etsivät rauhaa tunnolleen. Ei uskominen ole markkinatavaraa.
Kun ei osata perustella, niin ei osata.....
järjestetty sitä varten että voi kuulla Jumalan sanaa. Ei uskoa voi selittää järjellä sehän on omantunnon kysymys. Rauhanyhdistyksen seurat on avoinna kaikille ihmisille. Ihminen hakeutuu yleensä Jumalan sanan kuuloon kun on herännyt omatunto. Ei usko ole mitään yhdistystoimintaa. Täällä maa päällä on aika vaikea toimia vaan ilman maaillista organisaatiota, jonka kautta evankeliumityötä tehdään. Me kuulumme valtion kirkkoon.
olisiko tunnollasi jotain,mikä koko ajan aiheuttaa pahaa oloa? Silloin on levoton olo.Jos sinusta tuntuu siltä,voit nimettömänä esim. soittaa jollekin uskovaiselle ja kertoa asiasi.Näin tunto saa rauhan,kun uskoo vikansa anteeksi.Vai onko sielunvihollinen saanut houkuteltua sinut pienin askelin synnin luvallisuuteen? En kirjoita näitä tuomitakseni sinua,vaan haluaisin osaltani helpottaa oloasi. Me itsekukin olemme sielunvihollisen pauloissa tavalla ja toisella. Siksi meille on annettu anteeksiantamus.Sielunv. myös on lahjakas kauppamies;jos jätät uskon,saat tilalle sitä,sitä ja tätä.Ja vielä tuota ja kaupan päälle kylkiäiset. Se ei jätä koskaan rauhaan,eikä sille riitä mikään.Meidän heikko uskomme on niin pieni kuin sinapinsiemen,siksi tulee mieleen monesti,kelpaanko viimeisellä tuomiolla taivaaseen.Evankeliumi tuo turvaa ja lohtua. Minä ainakin uskon,että tämä usko vie kerran perille taivaaseen.Usko sinäkin.
Joskus voi tunnontarkka uskovainen mennä ns. rippioppiin, eli alkaa ajatella, että jokainen pienikin synti pitää pyytää erikseen anteeksi. Näin ei kuitenkaan Raamattu ja kristillisyys opeta, vaan rippi on armoetu, joka on tarkoitettu sitä varten, että säilyttäisimme uskon ja hyvän omantunnon, eikä synti alkaisi kasautua päällemme.
Olen itsekin usein epäillyt, että pääsenkö perille. Kannattaa kuitekin uskoa, pitää yhteyttä muihin uskovaisiin ja käydä seuroissa. Ainakin minulla tulee yleensä seuroissa ihanan lohdullinen olo. Jos joku erityinen synti painaa tuntoasi, se kannattaa tunnustaa ja pyytää siitä evankeliumia. Jumalan rauhaa sinulle!
Sivumennen sanoen: tuntuu kauhealta, kun uskovainen valittaa tunnonvaivoissaan, muut kristityt yrittävät lohduttaa, mutta epäuskoiset rääkkyvät ympärillä ja pilkkaavat koko ajan.
ote vl-saarnasta