- kun luin alempaa ,että Kekkonen lupasi etukateen armahtaa sotilaspassin polttajat,niin sen voisi UKK:n toimintapaa ajatellen käsittää niin(kin),että presidentti osasi tällä etukäteistoimenpiteellä sammuttaa koko touhun ,ennenkuin se mahdollisesti voimistuisi; täten Kekkonen pystyi estämään sen ,ettei muodostuisi mitään tee-se-itse-marttyyrien porukkaa, vaan veti maton alta.
Hän ei siis välttämättä suosinut heitä.
Tämä on oma tulkintani vain.
Hän ei siis välttämättä suosinut heitä.
Tämä on oma tulkintani vain.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuka se taas oli se, jonka idea tuo passien polttaminen oli?
Kekkosen toimintatapaa tuntien, hän halusi viestittää neukkulaan tuolla, että hän ei Suomen puolustusvoimia ja armeijan käyneitä arvosta.
Tämä Kekkosen töykeys myös sotaveteraaneja kohtaan tuli esiin hyvin siinä linkissä, jossa kerrottiin Kekkosen raivostuneen, kun kenraali Lauri Sutela oli Kekkosen kuullen sanonut muutaman myötämielisen sanan sotiemme veteraaneille.
Kekkosella ei ollut mitään tekemistä passinpolttojupakan kanssa, ellei sitten hieman ilkikurisesti hymyillyt pöytänsä takana asiasta kuullessaan. Suomessa ensimmäiset presidentin sakkorangaistuksesta armahtamat olivat ns. aseistakieltäytyjien yllytysjutun päätekijät, jotka Kekkonen armahti siis sakkoseuraamuksista.
Yllytysjuttu tapahtui vuosia passinpolttojupakan jälkeen. Passinpolttajia oli neljä, yllyttäjiä kaiketi tuhatmäärä siinä vaiheessa kun juttu -- mm. Kekkosen toiveesta -- puhallettiin poikki ja kieltäytymistä koskevaa lakia alettiin uudistaa.
Anteeksi,enhän minä lähteitä tarkistanut - kuvittelin ,että sentään tositarinaa kerrottiin aiemmin.
Asian tilan voi tarkistaa esim. Juhani Suomen Kekkospäiväkirjan 3. osasta.
Kannattaa muuten opetella lukemaan ennen kuin antaa lukusuosituksia.
Vasemmistotouhua passinpoltto.
Kukaan ei koskaan ole ollut oikeudessa yllyttämisestä passinpolttoon. Mielenosoitus, jossa (ideoijana keskustalainen kirjailija Markku Lahtela) neljä miestä poltti sotilaspassinsa, tapahtui 1967, kun taas yllytysoikeudenkäynnit, jotka koskivat toista asiaa, tapahtuivat 1969-71.
Yllytysoikeudenkäynneissä oli rikosilmoituksen itsestään tehneitä yllyttäjiä parituhatta siinä vaiheessa jolloin prosessi keskeytettiin. Tämä juttu lienee Suomen oikeisjärjestelmän historian laajin, jos sisällissodan jälkeiset näytökset jätetään laskuista. Osa "rikollisista" ehti käydä raastuvassakin, jossa mm. Paavo Lipponenkin tuomittiin sakkoihin. Koko mahtava nimilista on julkaistu Tammen kustantamassa kirjassa "Tapaus Schüller". Listalla ovat todellakin jokseenkin kaikki joilla Suomen kulttuuri-, tiede- tai poliittisessa elämässä tuolloin oli asema.
Itse asia, josta ko. oikeudenkäynneissä oli kyse, liittyi aseistakieltäytymistä säätelevään lakiin. Kantaa asiaan ottivat mm. kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt antamalla yhteisen, kaikkien(!) allekirjoittaman julkilausuman. Taisi olla ensimmäinen kerta kun laidasta laitaan (mukaanlukien siis myös Keskusta ja Kokoomus) ilmaistiin yhteinen mielipide jotakin lakia ja sen soveltamista vastaan.
Riippumatta siitä, puuttuiko Kekkonen sotilaspassinpolttajien rangaistuksiin, niin eikö ollut lapsellista rangaista tuota porukkaa ylipäätään?
- Vapautuiko porukka passienpoltolla maanpuolustusvelvollisuudesta? EI
- Onko puolustusvoimat kirjannut reserviläisten henkilökohtaiset tiedot pelkästään heille jaettuihin sotilaspasseihin ja nyt tiedot kohtalokkaasti hävisivät? EI
- Aiheutettiinko valtiolle kohtuutonta taloudellista vahinkoa? EI
Siihenhän passienpolttajat pyrkivätkin, että saavat suurta huomiota. Pelkistä rovioista riittää uutisoitavaa vain yhdeksi päiväksi, mutta porukan pidättämisestä, kuulusteluista ja oikeudenkäynneistä sitä riitti varmasti pitkäänkin. Ja aivan turha rangaistus.
Korkeintaan polttajien nimet olisi voitu ottaa ylös, jotta puolustusvoimat olisi voinut lähettää heille postitse uudet passit. Samalla olisi ilmoitettu julkisuuteen, että uusi passi lähetetään muillekin reserviläisille, joilta passi on turmeltunut tai kadonnut. Samalla reserviläisten valokuvat on mahdollista uusia ajan tasalle. Näin puolustusvoimat olisi kerännyt PR-pisteet itselleen.
Kun aseistakieltäytymistä koskevaa lakia myöhemmin uudistettiin, siihen lisättiin mahdollisuus kieltäytyä kertausharjoitusten yhteydessä. Tätä mahdollisuutta moni asepalvelun jälkeen järkiintynyt onkin sittemmin käyttänyt.
Passinpoltajat - mielenosoitushan oli keskustalaisen kirjailija Markku Lahtelan ideoima - halusivat vain kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa oli käytännössä mahdotonta irtisanoutua puolustusvoimista jos oli ehtinyt asepalveluksen suorittaa. Ko. ajankohtana, eli siis 1967, meillä vaikutti voimakkaana nuorison keskuudessa tänne angloamerikasta rantautunut sadankomitealainen rauhanliike, joka oli Einsteinin tavoin pannut toivoa nuorison asepalveluslakkoon.
Passinpolttajat tiesivät etukäteen täsmälleen mitä provokatiivisesta eleestä seuraisi. Tämä käy hyvin ilmi esim. kirjailija Seilosen oikeudessa esittämästä vastineesta. Myöhemmät ajat sitten todistivat, ettei mielenosoitus ollut pasifistien kannalta turha vaan sillä oli vaikutuksensa lainsäädäntöä uudistettaessa.
Tuossa tietoa passinpolttojupakasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014947985
Romantikot tietysti haluavat korostaa passinpolttotempauksen merkitystä, mutta asevelvollisuuslakiin sillä tuskin oli mitään merkitystä. Jos oli, kertonet minä vuonna säädettyyn lakiin ja kuinka vaikutus käy ilmi.
Se on kuitenkin totta, että kertausharjoitusten suhteen ryhdyttiin käytännössä - siis vain käytännössä - noudattamaan joustavampaa linjaa eli tekosyitä keksimällä ne saattoi välttää.
Käytännön joustoihinkin johti ensi sijassa se, että nuo passinpolttajat kuuluivat suuriin ikäluokkiin, joiden kertausharjoittaminen oli hankalaa ja kallista. Kerrotaan, että jostakin ikäluokasta jouduttiin jopa varusmiehiä päästämään siviiliin ennenaikaisesti, koska Suomen rauhanaikaisen miehistön määrä olisi muuten hetkellisesti ylittänyt Pariisin rauhansopimuksessa sallitun määrän.
Talousvaikeuksien myötä kertausharjoitusten määrä on laskenut myöhemminkin. Asenteetkin ovat muuttuneet, mutta silloin on oltu ajallisesti jo niin kaukana passinpolttajista, ettei tuolla tempulla ole ollut asenteisiin enää mitään merkitystä.
Sotilaspassien polttamisella oli esikuvansa Amerikassa, jossa Vietnamin sotaa vastustavat nuoret polttivat kutsuntamääräyksiä. Jutussa oli varsin vähän mitään romanttista.
Asenteiden muuttuminen vie aina aikansa. Vietnamin sodan aikaiselta USA:n puolustusministeri McNamaralta vei kolmekymmentä vuotta ennen kuin hän pystyi myöntämään että sota oli yhtä suurta virhettä. Useimmiten asenteet muuttuvat kuin vaivihkaa. Uusien asenteiden keskellä kasvaneet eivät mitenkään voi tunnistaa mistä vaikutteista ne ovat lähtöisin.
Suomessa oli noina passienpolttamisen aikoina pasifisti-sivareita sormin laskettava määrä. Nyt niitä on likimain viitisenkymmentätuhatta -- yhden keskikokoisen kaupungin verran. Siinä sakissa on varsin monenlaisia ihmisiä, on yliälykästä ja normaalia, arkirealistia ja taiteilijaa. Leimoja ei enää voi lyödä.
- myöntääköhän Kissingeri milloinkaan..?,en tunne asiaa.
Ettei sitten turhempaa aihetta keksinyt
että vastata piti - itse en kommentoi aiheita,joita pidän turhina....