Suomen Kommunistisen puolueen stalinistinen rappautuminen 1920-30-luvulla tapahtui poikkeuksellisen nopeasti ja ilman, että Lev Trotskin vasemmisto-opposiolla olisi sen piirissä ollut kannatusta. Näin SKP poikkeaa Kommunistinsen internationaalin muista puolueista. Mutta SKP:n varhaisaikojen veteraani Sulo Vakkari oli se henkilö, joka Luokkataistelu-lehdellään alkoi 1960-luvulla esitellä Lev Trotskin perintöä vaalivan Neljännen internationaalin ajatuksia Suomessa. Vakkari, joka oli työmies, opetteli vieraita kieliä seuratakseen kansainvälistä keskustelua. Työvänekulttuurin harrastajat tuntevat Vakkarin suomalaisen työväenlauluperinteen kerääjänä ja esittäjänä. Aikanaan Love Records julkaisi Pekka Gronowin tuottamana Vakkarin LP-levyn Ruoskitun sävel. Vakkari ehti tavata Helsingissä vierailleen Neljännen internationaalin johtomiehen Ernest Mandelin ennen kuolemaansa.
Mandelin vierailun järjestivät Helsingin nuoret uusvasemmistolaiset, joista trotskilaisuuden teoreetikoksi ja organisaattoriksi kohosi Pekka Haapakoski. Haapakoselta ilmestyi New Left Reviewissä artikkeli taitolaisuudesta. Hänen johdollaan Helsngissä, Turussa ja Tampereella asuvat nuoret militantit ryhmittyivät ensin Punikkiryhmiksi- Röda Grupper ja 1974 nimellä Vallankumoukselliset kommunistit-Revolutionärä Kommunisterna, joka julkaisi kaksikeilistä Neuvotovalta, myöhemmin Työväenvalta-lehteä. Lehden avustajiin kuului myös ulkopuolisia kirjoittajia kuten radiotoimittajat Hannu Reime ja Tapani Lausti.Ryhmä toimi Espanja-, Chile- ja Lähi-Itä solidaarisuudesssa. Ryhmä hajosi kutakuinkin samaan tahtiin taistolaisen liikken hajoamisen kanssa. Viimeisen tilaisuuden aihe Tampereella 1979 oli Iranin vallankumous.
VK/RK oli Neljännen interantionaalin kannattajajärjestö, jolla ei vielä ollut osaston täysiä oikeuksia. Sen kaitsijana toimi Ruotsin osasto. Joissain luokituksissa tästä kansainvälisestä puolueesta käytetään nimitys Fourth International- United Secretariat.
Aulis Kallio jatkoi toimintaa Neljännen internationaalin erään suuntauksen aktivistina julkaisemalla Internationaali-monistelehteä ja organisoimalla Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän.
Kuten tunnettua trotskilaiset halusivat kaataa neuvostoblokin stalinistisen byrokratian, joka toimi sosialististen saavutusten anastajana ja avaisi työväenvaltiot kapitalismin palauttamiselle. (kuten sitten tapahtui).
Neljännestä internationaalista on irtautunut aikojen saatossa loputtomasti erilaisia "Neljännen internationaalin uudelleenrakentamisen#" seuroja. Nämä ryhmät toistelevat mekaanisesti Lev Trotskin iskulauseita 1930-luvulta ja kieltäytyvät kapitalimin muutosten ennakkoluulottoman marxilaisen analyysin. Erään tällaisen lahkon edustaja on Oulussa yhden miehen Marxilaista työväenliittoa pyörittävä Dimitris Mizaras.
Neljännestä internationaalista on iratautunut myös elävämpiä suuntauksia, yhtä niistä edustaa Suomessa Sosialistiliitto, joka on Helsingissä toimiva 1990-luvulla perustettu aktiivinen ryhmittymä. Sitä johtaa Juhani Lohikoski. Teoreettiset erot trotskilaisuuteen ovat varsin suuret.
Neljännen internationaalin tiedotustoimintaa harjoittavat epäsäännöllisesti Vallankumouksellisten kommunistien veteraanit.
Uusin hanke on tuleville verkkosivuille suuntaa-antava Internationaali-blogi(http://internationaali.blogspot.com )
Mandelin vierailun järjestivät Helsingin nuoret uusvasemmistolaiset, joista trotskilaisuuden teoreetikoksi ja organisaattoriksi kohosi Pekka Haapakoski. Haapakoselta ilmestyi New Left Reviewissä artikkeli taitolaisuudesta. Hänen johdollaan Helsngissä, Turussa ja Tampereella asuvat nuoret militantit ryhmittyivät ensin Punikkiryhmiksi- Röda Grupper ja 1974 nimellä Vallankumoukselliset kommunistit-Revolutionärä Kommunisterna, joka julkaisi kaksikeilistä Neuvotovalta, myöhemmin Työväenvalta-lehteä. Lehden avustajiin kuului myös ulkopuolisia kirjoittajia kuten radiotoimittajat Hannu Reime ja Tapani Lausti.Ryhmä toimi Espanja-, Chile- ja Lähi-Itä solidaarisuudesssa. Ryhmä hajosi kutakuinkin samaan tahtiin taistolaisen liikken hajoamisen kanssa. Viimeisen tilaisuuden aihe Tampereella 1979 oli Iranin vallankumous.
VK/RK oli Neljännen interantionaalin kannattajajärjestö, jolla ei vielä ollut osaston täysiä oikeuksia. Sen kaitsijana toimi Ruotsin osasto. Joissain luokituksissa tästä kansainvälisestä puolueesta käytetään nimitys Fourth International- United Secretariat.
Aulis Kallio jatkoi toimintaa Neljännen internationaalin erään suuntauksen aktivistina julkaisemalla Internationaali-monistelehteä ja organisoimalla Itä-Eurooppa-solidaarisuusryhmän.
Kuten tunnettua trotskilaiset halusivat kaataa neuvostoblokin stalinistisen byrokratian, joka toimi sosialististen saavutusten anastajana ja avaisi työväenvaltiot kapitalismin palauttamiselle. (kuten sitten tapahtui).
Neljännestä internationaalista on irtautunut aikojen saatossa loputtomasti erilaisia "Neljännen internationaalin uudelleenrakentamisen#" seuroja. Nämä ryhmät toistelevat mekaanisesti Lev Trotskin iskulauseita 1930-luvulta ja kieltäytyvät kapitalimin muutosten ennakkoluulottoman marxilaisen analyysin. Erään tällaisen lahkon edustaja on Oulussa yhden miehen Marxilaista työväenliittoa pyörittävä Dimitris Mizaras.
Neljännestä internationaalista on iratautunut myös elävämpiä suuntauksia, yhtä niistä edustaa Suomessa Sosialistiliitto, joka on Helsingissä toimiva 1990-luvulla perustettu aktiivinen ryhmittymä. Sitä johtaa Juhani Lohikoski. Teoreettiset erot trotskilaisuuteen ovat varsin suuret.
Neljännen internationaalin tiedotustoimintaa harjoittavat epäsäännöllisesti Vallankumouksellisten kommunistien veteraanit.
Uusin hanke on tuleville verkkosivuille suuntaa-antava Internationaali-blogi(http://internationaali.blogspot.com )
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voitaisiinko saada yksi oikea puolue. Mehän hajoitame vähäiset voimamme sirpale ryhmiin.
Olen harkinnut sosialistiliittoon liittymistä, kun en stalinisteista ja reformisteista erityisemmin piittaa, ja meinasin täällä kysellä porukalta, että mitä mieltä sosialistiliitosta, sen periaate- ja toimintaohjelmasta, ja eipähän tarvinnut aloittaa uutta aihetta kun tämä tarjoutui.
Ortodoksitrottareissa ärsyttää ja harmittaa jyrkkä ja yhteistyökyvytön lahkolaisuus varsinkin keskenään ja muidenkin kanssa, mistä olen saanut hyvän kuvan paitsi mainitun yhden miehen 5:ttä internationaalia kannattavan jengin ja wsws.org kirjoituksista.
Minkälaiset sivut muuten suunnitteilla, ja onko tulossa esim. avointa yleisssosialistista keskustelufoorumia?
keskustelukanavasta. On ihan kivaa, kun hajoittatte voimanne kuolleisiin UTOPIOHIN!
Mikä erottaa Sosialistiliiton esimerkiksi Vasemmistonuorista? Sosialistiliitto toki käyttää vallankumouksellista retoriikkaa, mutta sen toiminta on enemmänkin hyppimistä mielenosoituksista/kampanjoista toiseen ilman selkeää poliittista ohjelmaa taustalla. Yhteistyötä on helppo harjoittaa, kun ei ole omia periaatteita joista pitää kiinni.
Jos haluat tutustua trotskilaiseen liikkeeseen, joka on jopa joskus johtanut todellisia taisteluja katso:
http://www.socialistworld.net (englanniksi)
http://www.socialisterna.org (ruotsiksi)
Täältä löytyy vielä tietoa liikkeen historiasta:
http://www.militant.org.uk/
Se ei viljele turhaa vallankumousretoriikkaa, mutta toimii sitäkin periaatteellisemmin. Esimerkiksi kaikki julkisissa tehtävissä olevat (kansanedustajat ym.) nostavat samansuuruista palkkaa kuin keskiverto työläinen, ja loput rahat menevät liikkeen toimintaan.
On totta, että Sosialistiliitolta puuttuu ohjelma ja varsinainen poliittinen työ. Se vain kampanjoi ja rekrytoi kampanjoistq väkeä. Juhani Lohikosken analyysit Vasemmistoliitosta eivät ole mitään, mutta hän hengailee heitä saadakseen kuulijoita.
CWI:llä on suomalaiset sivut nimellä Sosialistinen Vaihtoehto, mutta niitä ei ole päivitetty kolmeen vuoteen.
Sivuja ei ole päivitetty, koska kenelläkään ei ole ollut siihen aikaa. Järjestö toimii yhä, esimerkiksi se osallistui paperityöntekijöidän kokoontumisiin Oulussa ja Kemissä työsulun aikana viime keväänä.
Yksi lentolehtinen jota tilaisuuksissa levitettiin löytyy täältä: http://www.vastarinta.org/paperiliitto.html
Kymmenkunta paperityöläistä myös tilasi tukikampanjan seurauksena CWI:n ruotsinkielisen viikolehden Offensivin.
Hittolainen. Luulin ryhmän jo kadonneen. Eikö se voisi levittäytyä tänne eteläänkin päin?
Jep jep. Sosialistiliittolla on ohjelma siinä missä kaikilla muillakin poliittisilla ryhmillä. Sosialistiliitto eronnee monisti muista "vallankumouksellisista ryhmistä" sillä, että se jopa tekee työtä kadulla ja organisoi paljon parjattuja kampanjoita, on sitten kyse työläisten lakoista, opiskelijoiden kampanjoista, sodasta tai maahanmuuttajien oikeuksista.
Militant lähinnä yrittää ottaa kaikki verkostot hallintaansa, ja ei halua yhdessä rakentaa muiden kanssa. Sillä tuskin rakennetaan vallankumousta. Militantilla ei taida myöskään olla Suomessa toimintaa, vai olenko väärässä?
Sosialistiliitto tekee yhteistyötä monien järjestöjen kanssa. Jos haluat tietää SL:n ja Vasemmistonuorten eron, niin kannattaa tutustua SL:n matskuun www.sosialistiliitto.org
Ehkä heille ei ole aikaa siihen, jos sivujakaan ei ole saatu päivitettyä kolmeen vuoteen ;P
Menestystä vaan työläisten tukemiseen.
Hesen historiikin ongelma on tendenssimäisyys.
On totta, että Vallankumoukselliset kommunistit oli Neljännen Internationaalin yhdistyneen sihteeristön ryhmä. Liityin siihen parikymmpisenä, kun etsin trotskilaista vaihtoa kommunismissa.
Mutta ryhmän hajoamisen aikoihin olin jo tietoinen, ettei yhdistynyt sihteeristö ole Lev Trotskin johdolla vuonna 1938 perustetun järjestön oikea seuraaja. Internationaali oli hajonnut 1950-luvun alussa ja periaatteellinen siipi oli perustanut niinsanotun Kansainvälisen komitean. Sekin hajosi, mutta joka tapauksessa yhteen noista IK:n suuntauksista liityin ja saatoin olla oikeasti trotskilainen organisaattori. Valitettavasti ajan virta kävi vastaan.
Nykyään haluaisin mieluusti taas toimia, mutta kaikki Neljännen internationaalin suunnat tuntuvat poliittisesti tai järjestöllisesti handicapeilta.
Olisiko tosissaan jo Viidennen internationaalin vuoro? Tai sitten CWI:n?
Trotskilaisuus tuskin on Trotskin kirjoitusten toistamista. Trotskilaisuuteen, kuten marxilaisuuteen, on aina kuulunut se, että nähdään yhteiskunnan ongelmat, ja pyritään vastaamaan niihin rehellisesti. Tietenkään kaikki trotskilaiset eivät ole näin tehneet. He toistavat 1930-luvun matroja Trotskin viimeisenä todistuksena. Ei osata katsoa eteenpäin ja analysoida maailmaa sellaisena kuin se on.
International Socialist -suuntaus on harvoja trotskilaisia suuntauksia, joka on oikeasti tehdä uutta analyysia, jolla osoitetaan, että vallankumous ei johda automaattisesti stalinismiin, miksi Trotskin teoriat jatkuvasta vallankumouksesta eivät osuneet yhteen, ja miksi stalinismi vain vahvistui toisen maailman sodan jälkeen vaikka Trotski olikin ennustanut jotain aivan muutta.
JOS KERRAN ON PERUSSUOMALAISET
TROTSKILAISET RP KUULOSTAISI AIKA HYVÄLTÄ
Mitäs mieltä Lenin olikaan Trotskista?
”Trotski pitää helisevistä ja tyhjistä korulauseista – se on tunnettu asia…” (Lenin, Valitut teokset, osa 5, s. 127)
”Trotskilla taas ei ole mitään selvää aatteellista eikä poliittista kantaa, sillä patentti ”ryhmäkuntien ulkopuolella olemisesta” tarkoittaa vain… patenttia rajattomasta vapaudesta loikata ryhmästä toiseen ja takaisin.” (Lenin, Valitut teokset, osa 5, s. 129)
”Trotski ei selitä eikä käsitäkään marxilaisuuden eri virtausten ja ryhmien välisten aatteellisten erimielisyyksien historiallista merkitystä, vaikka sosialidemokratian 20-vuotinen historia on täynnä noita erimielisyyksiä ja ne koskevat nykyajan peruskysymyksiä…” (Lenin, Valitut teokset, osa 5, s. 129)
”Trotskin korulauseissa on paljon loistoa ja helinää, mutta niissä ei ole sisältöä.” (Lenin, Valitut teokset, osa 5, s. 130)
”Trotski selittää hyvin mielellään historiallisia ilmiöitä ”oppineen asiantuntijan näköisenä” mahtipontisin ja helisevin, häntä itseään, Trotskia, imartelevin korulausein. Kun ”lukuisat eturivin työläiset” tulevat sellaisen poliittisen ja puoluekantaisen linjan ”toimeliaiksi asiamiehiksi”, joka ei ole Trotskin linjan mukainen, niin Trotski ratkaisee kysymyksen siekailematta, kerralla ja suoraan: nämä eturivin työläiset ovat ”täydellisen poliittisen hämmennyksen tilassa”, mutta hän, Trotski, on ilmeisesti poliittisen lujuuden, selvyyden ja oikealinjaisuuden ”tilassa”! … Ja rintoihinsa lyöden tuo sama Trotski ruoskii ryhmäkuntalaisuutta, kerholaisuutta, intelligenssimäistä oman tahtonsa tyrkyttämistä työläisille…!
Totta totisesti, tuollaisia juttuja lukiessa herää tahtomattakin kysymys: hullujenhuoneestako tuollaiset äänet kuuluvat?” (Lenin, Valitut teokset, osa 5, s. 132)
”Puhuessamme likvidaattoruudesta tarkoitamme tunnettua vuosien kuluessa kasvanutta alkujuuriltaan ”menševismiin” ja ”ekonomismiin” liittyvää aatteellista virtausta marxilaisuuden 20-vuotisessa historiassa, virtausta, joka on sidoksissa tietyn luokan, liberaalisen porvariston, politiikkaan ja ideologiaan. [...]
Vuoden 1903 lopulla Trotski oli kiihkeä menševikki, ts. hän oli loikannut iskralaisten leiristä ”ekonomistien” puolelle [...] Vuosina 1904-1905 hän loittoni menševikeistä ja oli horjuvalla kannalla toimien väliin Martynovin (”ekonomistin”) kanssa, väliin taas julistaen tolkuttoman vasemmistolaista ”permanenttia vallankumousta”. [...] Vuosina 1906-1907 hän läheni bolševikkeja ja keväällä 1907 hän julisti olevansa solidaarinen Rosa Luxemburgin kanssa.
Hajaannuksen kaudella, horjuttuaan pitkän aikaa hän ”ryhmäkuntiin kuulumattomana”, hän siirtyi oikealle ja elokuussa 1912 hän liittyi likvidaattorien blokkiin.” (Lenin, Valitut teokset, osa 5, s. 144)
”Palvelusintoinen Trotski on vihamiestäkin vaarallisempi! Todistuksia ”Puolan marxilaisten” laskemiseksi yleensä Rosa Luxemburgin jokaisen kirjoituksen kannattajien joukkoon hän ei ole voinut lainata mistään muualta kuin ”yksityiskeskusteluista” (ts. yksinkertaisesti juoruista, joille Trotski on aina kärkäs). Trotski on kuvannut ”Puolan marxilaiset” kunniattomiksi ja omaatuntoa vailla oleviksi henkilöiksi, jotka eivät osaa pitää arvossa edes omia vakaumuksiaan ja oman puolueensa ohjelmaa. Palvelusintoinen Trotski!” (Lenin, Valitut teokset, osa 5, s. 197)
”Trotskilla ei ole vielä koskaan ollut kestäviä mielipiteitä yhdessäkään tärkeässä marxilaisuuden kysymyksessä, vaan hän on aina ”tunkeutunut” niiden tai näiden erimielisyyksien ”rakoon” ja loikkinut puolelta toiselle.” (Lenin, Valitut teokset, osa 5, s. 198)
”Voidaanko kieltää, että vaikka Trotski ”uusia tehtäviä ja menetelmiä” osoittaessaan olisikin ollut siinä määrin oikeassa kuin hän tosiasiallisesti oli väärässä… niin siinäkin tapauksessa Trotski olisi jo yksin tällaisella suhtautumisellaan asiaan aiheuttanut vahinkoa sekä itselleen, että puolueelle, ammatilliselle liikkeelle, miljoonien ammattiliiton jäsenten kasvatuksella ja tasavallalle?” (Lenin, Valitut teokset, osa 10, s. 214)
”Trotski ja Buharin sen sijaan keittävät sopan, jonka aineksina ovat poliittisesti virheelliset kannanotot, voimansiirtoyhteyden, käyttöhihnojen katkaiseminen, pyrkimys tai taipumus epäasialliseen ja tarpeettomaan ”hallinnolliseen määräilyyn”. [...] Trotskin virheitä ovat yksipuolisuus, intoilu, liioittelu, itsepäisyys.” (Lenin, Valitut teokset, osa 10, s. 240)
Trotskilaisuus ei koskaan ole saavuttanut työväenliikkeessä merkittävää asemaa ja siihen on syy. Leniniä vapaasti siteeraten; Trotski tuntee sangen vähän marxilaisuutta mutta jutut sisältävät valtavasti sananhelinää.
Olen lukenut puolenkymmentä Trotskin teosta ja ne vahvistivat Leninin analyysin.
Trotskin ansiot olivat hänen hyvät puheenlahjansa ja kannukset tulivat 1905 Pietarin neuvoston puheenjohtajana ja myöhemmin Puna-armeijan luojana. Teoreettisesti arvokasta kirjallisuutta häneltä ei löydy.
Henkilönä hän häilyi tuulten mukana. Trotski ei osannut sopeutua kansalaissodan jälkeen rauhanomaisen siviilirakennustyön tehtäviin.
TUNNUSTAUDUN ENEMMÄLTI TROTSKILAISEKSI KUN ESIM MARXILAISEKSI
”Trotskilla taas ei ole mitään selvää aatteellista eikä poliittista kantaa, sillä patentti ”ryhmäkuntien ulkopuolella olemisesta” tarkoittaa vain… patenttia rajattomasta vapaudesta loikata ryhmästä toiseen ja takaisin.” (Lenin, Valitut teokset, osa 5, s. 129)
Tähän yhdyn. Muutamat Trotskin teoreettisiksi tarkoitetut kirjat luttuani saatoin, todeta, ettei Trotski kyennyt antamaan marxilaisuudelle mitään uutta. Ylipäänsä hänen kirjoituksia voi vain pitkin hampain yhdistää marxilaisuuteen saatikka että hän olisi jotenkin kehittänyt kapitalismin analyysia tai tuonut käytännölliseen luokkataisteluun jotain uutta. Kuka tahansa voi ryhtyä suu vääränä pauhaamaan vallankumouksesta, esittämään ammattiliitot opportunismin luomuksiksi ym. Kokonaan toinen kysymys on, ettei taistelua sosialismin puolesta tarvitse käydä puunaamioisin kasvoin.
Käsittääkseni Trotskin ongelma keskittyi "jatkuvan vallankumouksen teoriaan" ja joka tarkoitti vallitsevien olojen huomioonottamattomuutta. Missä tahansa tilanteessa tulisi aina porhaltaa suoraan kommunismiin, kieltämällä sosialismi ja muut kansanperisteestä johtuvat ehdot. Teoria "kaikki tai ei mitään" on pahinta seikkailupolitiikkaa mitä olla voi.
Materialistinen dialektiikka on metodi yhteiskunta-analyysin teossa. Muuta ei voi olla. Tällä pohjalla KTP, SKP ja muut vasemmistoiset ryhmät voivat ja tulee yhtyä. Vallankukous ei synny puhumalla vallankumouksesta. Se syntyy tutkimalla vallitsevia yhteiskuntaoloja, eikä vielä siitäkään. Kapitalismi itse menee solmuun itsensä kanssa, ei kykene hoitamaan ristiriitojaan eivätkä joukot halua elää entiseen malliin.
On ihan yksi lysti s.p onko kommunismi trotskilaista, leninististä vai marxistista kun sille ei noin kansa huomioon ottaen löydy merkittävää kannatusta. Ne muutama huru-ukko jotka noihin liikkeisiin samaistuvat ovat kuin hyttysen pissi valtameressä, siis tosiasiassa ja reaalimaailmassa ne ovat merkityksettömiä.
Miksi joku jaksaa asiasta aina vaan saarnata? Se lienee uskonnon kaltainen tila jossa henkilö tuntee pettävänsä itsensä jos alkaa ajattelemaan ja siitä syystä hän roikkuu noissa vanhoissa turmion Tommin aikaansaannoksissa joista ei ehkä puolueiden johtoa lukuun ottamatta ole kukaan koskaan hyötynyt. Onhan se täysin sopimatonta myöntää olleensa väärässä jo vuosikymmeniä, mieluummin sitä vaikka hakkaa päätään tiiliseinään.
Meillä vapaana demokratiana on vallankumous neljän vuoden välein jolloin kansa saa aina valita mieleisensä Kokoomuksen ja SKP:n äärilaitojen välillä väliin mahtuessa kymmenkunta lisämahdollisuutta valintaan. Viimeaikoinahan tuo osasto SKP ei ole oikein menestynyt kansan hylättyä sen esitykset jo vuosikymmeniä sitten.
Vastoin s.p:n ajatuksia vallankumous on säännöllinen tapahtuma jossa kansa saa sanoa sanansa mikä on tosin kommunismille perin vieras ajatus.
OON TROTSKILAINEN < EN MARXILAINEN TAI STALINISTI
"On ihan yksi lysti s.p onko kommunismi trotskilaista, leninististä vai marxistista kun sille ei noin kansa huomioon ottaen löydy merkittävää kannatusta."
Onneksi palstalla Työeläkeläisen demokratia tunnetaan lapualaisliikkeen kaltaisena fasistisena liikkeenä, joten hänen puheensa voi sivuuttaa. Toiseksi hänen käsityksensä työläisistä aivottomina idiootteina voidaan siirtää hänen insinööriolemukseen itseensä. Normaalit insinöörit ovat taitavia ammattimiehiä.
Työväenluokalle on erittäin tärkeää tuntea vallitsevat olosuhteet, poliittiset virtaukset ja siten näköala, miten se voi puolustaa ja lisätä etujaan. Palstalla on ollut kaksi hyvää esimerkkiä työväenpuolueen taitavasta tilanneanalyysistä. Toinen on Forssan ohjelma vuodelta 1 903 ja Marxin, Engelsin Kommunistisen puolueen manifesti vuodelta 1 848. Kumpikaan ei sovellu sellaisenaan nykyaikaan mutta ovat metodin kannalta ensiarvoisia tutkittavaksi.
Trotski oli tulisieluinen puhuja, mahtava innostaja silloin kun kysymyksessä oli kannustaminen vallankumoukseen tai sen puolustaminen. Vallankumous on vasta ensiaskel. Toinen tärkeä ja tärkeämpi on uuden rakentaminen. Porvarillinen ideologia johtaa kansalaisia harhaan proletaarien vain särkevästä roolista. Tärkein on rakentaa uutta sellaista, jossa ihminen on vapaa riistosta, kammoaa riistoa ja kansalaista arvostetaan työnsä tulosten perusteella eikä suinkaan omaisuuden mittarilla.
Trotskilaisuutta voi kuvailla vallankumokselliseksi sananhelinäksi. Yhtymäkohta anarkisteihin on jokseenkin selvä. Ei mitään valtiota vaan jatkuva rakenteiden purkaminen. Jokainen voisi huseerata miten tahtoo. Marxilainen näkemys on kansalaisyhteiskunta ja jossa on estetty porvarillinen yksityisomaisuuden suojaan pureutunut riisto. Siinä kun trotskilaiset olisivat kansalaissodan jälkeen jatkaneet "sotakommunismia" ts siirtyneet suoraan jonkinlaiseen tasajakoon, Leninin puolella olleet kommunistit näkivät oikeammaksi nostaa rappioon joutunutta taloutta ylös, kohottaa väestön sivistystasoa ja luoda siten sosialismin aineellisteknistä perustaa. Siirtymätilaa voi luonnehtia valtiokapitalismiksi. Trotski olisi järjestänyt "sosialismia" pakolla, Lenin korosti esimerkin voimaa, osuustoimintaa ja vakuuttamista. NL:n myöhemmät vaiheet myönteisine ja kielteisine puolineen ovat toinen asia.
Trotskilaisuus ei koskaan ole saavuttanut työläisten keskuudessa suurtakaan tukea enkä ihmettele sitä lainkaan. Trotskia tukevien kanssa tulee olla kanssakäymisessä. Kritiikkini ei poista tätä puolta.