olen aivan hukassa... eli mun tilanne on tää:
oon koht 18 vuotias välivuotta pitävä likka. eikä mulla oo vakituista työpaikkaa ja tämän hetkinen työsopimus päättyy viimenen päivä! olin siis vain tuuraaja. työkokemusta mul on mut ei koulutusta ja ei työpaikkaa ei omaa asuntoa.. ja oon raskaana!
olen saannut 2x keskenmenon. mut sit päätin pitää taukoa kun alko tuntua siltä et mä en voi tulla raskaaksi.
olen tuntenut tämän hetkisen jätkäkamuni vast 6kk ja nyt sit oon sille! se tietää mut se ei oo varma et haluuks sitä! ja välillä jopa sanoo et abortti on ainoa keino! alkaa itkettää kun ite en sitä tahdo!!
vanhempani tiesivät ekasta raskaudestani ja olivat hyvin iloisia mun puolesta vaikka oli hiukan erimielisyyksiä. sen aikanen poikaystävä oli heidän mieleen... oikeen lempi vävypoika!! mut mun ja sen suhde ajautu karille!
mutta tästä eivät tiedä. koska silloin kun menetin ekaa kertaa mutsi vaa tokas " sinun aikasi ei ollut vielä". se jäi vain mieleeni! siks en kertonut toisesta! ja onneks etten kertonut koska en olisi jaksanut kuunnella toisia lohdutuksia ja sääliä!!
haluisin vain lähteä pois kotoonta ja pitää tän! toteuttaa mun unelmaa... "perustaa perhe".
miten te olette saanneet elämänne kunnolla alkuun? miten raha tilanne teillä oli/on, pärjäsittekö hyvin? oliko omat vanhemmat mukana jelppimässä?
tämän hetkinen tilanteesi?
olisi kiva kuunnella toisen elämän tilannetta...
kiitos kommenteista ja vastauksista jo etukäteen=)
oon koht 18 vuotias välivuotta pitävä likka. eikä mulla oo vakituista työpaikkaa ja tämän hetkinen työsopimus päättyy viimenen päivä! olin siis vain tuuraaja. työkokemusta mul on mut ei koulutusta ja ei työpaikkaa ei omaa asuntoa.. ja oon raskaana!
olen saannut 2x keskenmenon. mut sit päätin pitää taukoa kun alko tuntua siltä et mä en voi tulla raskaaksi.
olen tuntenut tämän hetkisen jätkäkamuni vast 6kk ja nyt sit oon sille! se tietää mut se ei oo varma et haluuks sitä! ja välillä jopa sanoo et abortti on ainoa keino! alkaa itkettää kun ite en sitä tahdo!!
vanhempani tiesivät ekasta raskaudestani ja olivat hyvin iloisia mun puolesta vaikka oli hiukan erimielisyyksiä. sen aikanen poikaystävä oli heidän mieleen... oikeen lempi vävypoika!! mut mun ja sen suhde ajautu karille!
mutta tästä eivät tiedä. koska silloin kun menetin ekaa kertaa mutsi vaa tokas " sinun aikasi ei ollut vielä". se jäi vain mieleeni! siks en kertonut toisesta! ja onneks etten kertonut koska en olisi jaksanut kuunnella toisia lohdutuksia ja sääliä!!
haluisin vain lähteä pois kotoonta ja pitää tän! toteuttaa mun unelmaa... "perustaa perhe".
miten te olette saanneet elämänne kunnolla alkuun? miten raha tilanne teillä oli/on, pärjäsittekö hyvin? oliko omat vanhemmat mukana jelppimässä?
tämän hetkinen tilanteesi?
olisi kiva kuunnella toisen elämän tilannetta...
kiitos kommenteista ja vastauksista jo etukäteen=)
Vastaukset 9
Vanhimmat
eli mun tilanne oli aikoinaan tää:peruskoulun lisäluokka oli kesken,olin vasta täyttämässä 16 kun tulin raskaaksi.Poikaystävän kanssa olin seurustellu hieman alle puoli vuotta,mut se aika oli kulunu suurin piirtein yhessä asumiseen(liki asuin sen luona epävirallisesti).
Valinta ei silti ollu vaikee,kun tiesin et mä kyl pystyn siihen ja et vanhemmat on tukena,oli ratkasu mikä tahansa.
Opiskelupaikan hommasin normaalisti,hain vain lykkäystä.
Jötikkä sitten syntyi ja hyvin tässä on pärjätty,mies tosin asustaa saman katon alla,mutta lastenhoito on jääny lähinnä mun vastuulle.
Eitää lapsiperheen elämä oo aina yhtä juhlaa,ainakaan rahallisesti,mutta sitä pärjää kun osaa tinkiä oikeista paikoista.Yöheräilyt alkuun stressasivat,mutta päivääkään en vaihtaisi pois.Kyllä mä uskon et jos itse on valmis tekeen uhrauksia niin pärjää,mun mielestä lapsi ainakin antaa enemmän kun ottaa.
Hyvin ollaan pärjätty ja kesällä on 1-vuotissynttärit tiedossa.Henk.koht. olen onnellisempi kun ikinä,varsinkin kun tättähäärä on itse aurinkoinen.
Tee ihan miten sulta itsestäs tuntuu,ja jos vanhempasi kerran on jo sun puolesta iloinnut,niin uskoisin olevan tukena.
Kukaan ei sun puolesta päätä.
Ja kannattaa muistaa,ettei ne lapset tosiaan ikuisesti pieninä pysy,kasvaa nekin joskus.Kaikki vain tuntuu hohkaavan vauva-ajasta.Äiti olet lapsellesi koko loppu elämäsi,eikä se oo ihan pieni vastuu.
Mutta toivottavasti saat asian itelles selvitettyä ja tehtyä päätöksen! Jaksamisia!:)
Vastaan, vaikka en ole tullut nuorena äidiksi, tosin olisin voinut tulla.
Itse tein abortin parikymppisenä. Kun menin toimenpidehuoneeseen, en kyennytkään siihen. Sain viikon lisää miettimisaikaa ja päädyin keskeytykseen.Kyllä kaduinkin sitä pitkään (koska tapoin ihmisen), mutta toisaalta tunsin vahvasti, että se oli 'oikea' ratkaisu tuohon elämänvaiheeseen. Opinnot kesken, ei rahaa, menohaluja oli, suhde mieheen (olimme olleet 10 kk yhdessä)ei ollut 'elämän rakkautta' (vaikka kestikin lähes 7 vuotta, jotain puuttui koko ajan).Ei minusta olisi ollut vastuunottajaksi.Olin itsekäs, ajattelin vain itseäni.
Ja nyt kolmekymppisenä pienen vauvan äitinä voin vain todeta, että abortti nuoruudessani oli kohdallani 'oikein', jos niin voi sanoa.Ei minusta ikinä olisi ollut parikymppisenä tähän elämään. Kuinka paljon sitoutumista tämä vaatii, kuinka tämä rajoittaa omaa elämää, toki antaa paljon myös. Millainen elämäni olisi ollutkaan,jos olisin lapsen nuorena tehnyt,en olisi varmaankaan tavannut nykyistä miestäni, jota rakastan yli kaiken, en olisi saanut elää vapaana, asua yksin, pärjätä taloudellisesti yksin, opiskella rauhassa, elää parisuhteissa,vaihtaa alaa, nähdä maailmaa...mitä olisin voinut tarjota vauvalleni...tai olisin tarjonnut sen hetkisen itseni, TODELLA kypsymättömän vielä.Mietityttää myös, millä ihmeellä olisin vauvan elättänyt, kuinka tiukkaa olisi taloudellisesti ollut, mitä olisi itseltä jäänyt kokematta.
Mutta tämä oli vain minun kokemukseni. Mielestäni jokainen tekee omat ratkaisunsa ja sinulla on ainakin vanhempiesi tuki takana, sitä varmasti tarvitaan.
äidiksi. Tee abortti ja ryhdistäydy.
Aika ankarasti sanottu!!
Ei Abortti ole mikään hyvä keino, meinaan ottakaa huomioon että ette välttämättä voi saada toista mahdollisuutta vanhemmiksi!
Abortti tai lapsi ei ole mikään leikin asia! mittikää tarkkaan päätöstänne!
Abortti on paras vaihtoehto. Tosin silloin lasten saanti voi vaikeutua myöhemmin mutta tuolla käytöksellä ei äidiksi pitäisi ryhtyäkään.
No jaa.. :/
En oikein saanut tekstistäsi selville, oletko yrittänyt tulla raskaaksi tarkoituksella vai oletko ollut ainakin kolme kertaa niin huolimaton, että näin kävi?
Äitiys vaatii todella paljon, ja ikävä kyllä kaikista ei siihen ole.
Lapsi on kaunis ja arvokas asia ja sitä tulee kunnioittaa.
Kuitenkin minua äitiys kasvatti ihmisenä todella paljon. Jos en olisi ihmisenä todella muuttunut, en olisi kyennyt tähän. Onneksi pieneni vaikutti minuun kuitenkin niin syvästi, että sain elämäni raiteilleen.
Olin samanikäinen, kuin sinä nyt, kun omani syntyi.
Mulle päätös oli helppo. Mä olen sen verran vahva ihminen, että tiedän mitä haluan, enkä mä pelkää tehdä päätöksiä omaa elämääni koskien.
Teinivanhemmuutta en suunnitellut itselleni (se on lähinnä järjetöntä touhua suunnitella sellaista) mutta mulle kävi näin, ja olen siitä onnellinen.
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, ne asiat vaan pitää ymmärtää ja nähdä oikeassa valossa.
Minä olen yh, perheeni ja sukuni on suurena tukena ollut alusta asti.
Mulle elämä on helppoa lapsenkin kanssa, koska nyt siinä on enemmän järkeä jollakin asteella. Ennen se vain oli menoa ja tuloa, nyt tällä kaikella on järkensä.
Kaiken mitä mä teen, mä saan tehdä pieneni puolesta.
Mä olen todella onnellinen, että mulle annettiin mahdollisuus olla äiti, kaikki eivät sitä saa kokea. Kaikille sitä ei pitäisi suoda.
Henk.koht. en pidä aborttia arvossa, mutta mitäpä minä siihen voin sanoa.
Vaihtoehtoja sulla on kolme; kasvattaa lapsi, antaa adoptioon tai tehdä abortti.
Kaikki nämä ovat isoja päätöksiä, joita täytyy saada miettiä rauhassa ja miettiä kypsästi.
Sun pitää vaan itse aikuisena ihmisenä alkaa ajattelemaan asioita ja elää sen mukaan. Kantaa vastuusi asioista, jotka olet itse aiheuttanut.
Mutta muista, lapsi ja uusi elämä on aina kallisarvoinen lahja.
No olethan kyllä 18-vuotias,joka lain mukaan tekee sinusta täysi-ikäisen, mutta jotenkin kirjoituksesi luettuani tuli sellainen olo, että sinun olisi nyt mietittävä asioita vakavasti. Oletko mielestäsi valmis äitiyteen ja sen tuomaan vastuuseen? Ja kun tuo poikaystäväsikään ei ole varma halustaan tulla isäksi, niin olisitko valmis kasvattamaan lapsesi yksin?
Ymmärrätkö kuinka suuren vastuun vauva tuo mukanaan?
Voin kertoa ettei elämäsi tule olemaan helppoa, riippumatta siitä mitä päätät.
Jos pidät vauvan, ehkä, toivonmukaan kasvat sen mukana. Taloudellinen selvityminen on kiinni siitä osaatko käyttää rahaa, ja asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Abortin teko ei ole helppo päätös eikä sen kuulukaan olla. sinua voi kaduttaa ja varmasti tuntuu pahalta, mutta todellakin ehdotan että pysähdyt miettimään mitä elämältäsi haluat
tämä vallitseva asenne tällä palstalla. Nimittäin se, että nuoret koheltavat järkeä vailla, aivankuin eivät olisi ehkäisystä ikinä kuulleetkaan. Tullaan raskaaksi vastahakoisille pojankoltiaisille muutaman kuukauden tuttavuuden jälkeen. Väitän, että tuleva isä useimmiten häipyy takavasemmalle, se näkyy näissäkin kirjoituksissa täällä. Siinä sitä sitten ollaan, lapsi tulossa ja vanhempia odotetaan tukemaan = hoitamaan se vauva ja vauvan äitikin kaiken päälle.
Ennen raskaaksi tuloa vanhempien neuvoja ja varoituksia ei kuunnella. Niskoja nakellen sanotaan takaisin, että älä puutu mun asioihin, tiedän kyllä mitä teen jne. Sitten kun vauva on tulossa, odotetaan vanhemmilta suunnattomasti tukea ja rahallista avustusta samalla sotkien heidänkin elämänsä ja suunnitelmansa. Uskokaa pois, teinit. Teidän vanhemmillannekin saattaa olla unelmia tulevaisuuden varalle, vaikka teidän mielestänne ovatkin jo ikäloppuja. Minä, teinin äitinä, olisin tyttären vauvauutisista kaikkea muuta kuin iloinen. Olenko siis itsekäs, kun ajattelen, että minullakin elämää riittää vielä sen jälkeen, kun olen lapseni aikuisiksi saanut? En odota taas pääseväni vaipanvaihtoon, en ollenkaan.
Mielestäni lapsia pitää alkaa tekemään vasta sitten, kun ne pystyy itse elättämään ja niistä vastaamaan. Tuleva vauvakin olisi luultavasti kanssani samaa mieltä, jos hänen mielipiteensä otettaisiin huomioon ja sitä olisi mahdollista kysyä.Asetelma, jossa yhtenä osana on onnellinen, kypsymätön, itsekäs tuleva teiniäiti, toisena osapuolena kauhusta kankea, vastuuta pakoileva teini-isä, kolmantena tukemaan vaaditut teinien vanhemmat ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä se syntymätön vauva, jonka toiveista kukaan ei ole kiinnostunut, ei vain ole hyvä eikä toivottava.
Turha tulla tässä kohtaa esittelemään teiniperheitä, joilla menee upeasti. Ne kun ovat äärimmäisen harvinaisia poikkeuksia.
En ottanut oikeen selvää teksitistäsi että oletko tahallaan tullu raskaaksi eli et ole käyttäny ehkäisyä koska haluat tulle rakaaksi!
jos asia on näin niin minkä ihmeen takia edes mietit aborttia ym.
Mun mielpide on se että jos ei kerran ehkäisyä ole käyttänyt tai on käyttäny sitä väärin niin silloin pitää ottaa vastuu teoistaan!
mutta jos olet "tahallaan" tullut raskaaksi jätkäsi tietämättä niin se on väärin! Kyllä jätlälläsi on oikeeus lapsen isänä tietää että mitä seuraukset on, sinuna ottaisin myös huomioon hänen tunteensa!
Tämä vaikutta oudolta tai sitten olen käsittänyt kirjottamasi jutun väärin!
Mutta niinkuin jo oon sanonu että ottakaa vastuun teoistanne!! ei se ole oikein että tollaisella asialla leikitään, ensin yritetään tulla raskaaksi ja sitten jostain syystä ei tiedä haluaako lasta, ja sitten lopuksi päädytään aborttiin! Abortti ei ole mikään ehkäisy väline! ja jos kerran aborttiin päädytte niin ota/ottakaa huomioon että toista lasta ei ehkä tule!
Kieltämättä kuulostaa hieman epäkypsält.
onko joku käsittäny tämän asian samalla tavalla kuin minä??