Miten tällaisen vaikean pulman saisi korjattua.
Tyttäremme on joutunut seurakiusatuksi, mikä tarkoittaa, että häneltä yritetään viedä kaverit ja ystävät sitä mukaa, kun niitä hänelle tulee.
Pahin kiusaajatyttö on perheestä, jonka isä on puhuja. Tätä on jatkunut jo vaikka kuinka kauan.
Syytä kiusaamisenn ja ilkkumiseen ei tunneta.
Yhden kerran kutsuimme kiusaajan perheen kotiimme, jotta tehtäisiin selväksi ja kiusaus loppuisi.
Alussa keskusteltiin niitä ja näitä, mutta varsinaiseen aiheeseen oli kova kynnys päästä.
Lopulta uskalsimme ottaa vaikean asian puheeksi.
Kiusaajatytön vanhemmat olivat täysin tietämättömiä ja ällistyneitä siitä, että heidän tyttärensä oli seurakiusaaja, mutta samalla myös koulukiusaajakin, koska samaa koulua kävivät ja samassa luokassakin olivat.
Puhujaveli-isä otti asian hallintaan sanomalla, että nyt loppuu tämmöiset ja pidemmittä puheitta pyysi anteeksi ja käski tytärtään sopimaan ja pyytämään anteeksi meidän tyttäreltä.
Tuntui, kuin suuri taakka olisi pudonnut harteilta, kun lapset sopivat keskenään ja lupasivat olla kavereita täst´edes niin koulussa kuin seuroissakin.
Siinä sitten rupateltiin loppuilta mukavia ja oltiin onnellisia, että asiat on saatu sovitettua Jeesuksen veren kautta.
No niin, tuli maanantai ja kun tyttö tuli koulusta, oli hän entistä murheellisemman näköinen.
Kysyttyämme, mistä kenkä nyt puristaa, hän kertoi, että kiusaaminen jatkuu entistä kovempana.
Hän ei lähde enää kouluun, eikä seuroihin, kun siellä ei ole hänellä ketään kaveria.
Niinpä soitin tuohon uskovaiseen perheeseen ja kerroin, ettei se eilinen parannuksen tekeminen ollutkaan kantanut hedelmää, vaan se teidän tyttö kiusaa ja villitsee muita kiusaajia.
Vastaus oli yllättävä. Puhelimessa kiusaajan äiti vimmastui, että kyllä se on vika siinä teidän tyttäressänne, kun sitä kiusataan.
Puhelut loppui siihen ja niin meni lasten takia uskovaisten vanhempienkin välit epäkuntoon.
Tarkkaan ottaen ei tiedetä kiusaajan motiiveista.
Arvaillaan vaan, että kysymyksessä on huonommat vaatteet, autot, talot, lihava äiti ja tytär, kun taas tällä kiusaajan vanhemmilla on hieno kotitalo, upea auto, muotitietoinen äiti, hienot ammatit, puhuja perheenpää.
Sitten meillä taas on kaikki huonommin, eikä toinen vanhemmista ole edes töissäkään.
Siinäpä kiusaajalle ainekset sortaa, vaikka on samalla tavalla uskovainen.
Tämä on käsittämätöntä. Nyt yläasteella tilanne on vain pahentunut ja seuroissa haukutaan läskiksi niin tytärtä kuin äitiäkin.
Kun tyttärelle saatiin kaveri vanhempien toimesta sellaisesta, joka näytti myös aina yksin istuvan seuroissa, niin nyt sekin kaveri näytetään vievän tähän kiusaajatytön porukkan, johon ovat valikoituneet varakkaitten perheiden lapset, jotka osaa myös pukeutua kalliisiin muotivaateisiin.
Tämä tämmöinen ei kyllä tunnu kristillisyydeltä ollenkaan.
Vanhemmat ovat tietoisia tyttärensä tavoista, mutta eivät jostain syystä välitä. Puhujaisällä ei liene aikaa tyttärelleen, kun on aina menossa ja pois kotoa. Tyttäressämme ei varmasti ole mitään vikaa. Hän on vaan hiljainen, ujo, eikä hänellä ole yllään muotivaatteita, koska meillä on iso perhe ja ei ole varaa jokaiselle ostella kalliita merkkivaatteita.
Lisäksi toinen puoliso on työtön ja toisella pienipalkkainen homma.
Tämmöiset asiat ovat kuitenkin pilkan ja ivan kohteita uskovaistenkin keskuudessa.
Jos ei ole pystynyt luomaan statusta ympärilleen, ei ole muiden arvoinen.
Onko mitään tehtävissä. Kun kerran on otettu asia puheeksi ja se ei ole auttanut, niin hyvejääkö uudemman kerran yrittää.
Meistä tuntuu, että puhujaperhe nauttii Diplomaattista koskemattomuutta ja suojaa, käyttäytyisivät he miten tahansa.
Tyttäremme on joutunut seurakiusatuksi, mikä tarkoittaa, että häneltä yritetään viedä kaverit ja ystävät sitä mukaa, kun niitä hänelle tulee.
Pahin kiusaajatyttö on perheestä, jonka isä on puhuja. Tätä on jatkunut jo vaikka kuinka kauan.
Syytä kiusaamisenn ja ilkkumiseen ei tunneta.
Yhden kerran kutsuimme kiusaajan perheen kotiimme, jotta tehtäisiin selväksi ja kiusaus loppuisi.
Alussa keskusteltiin niitä ja näitä, mutta varsinaiseen aiheeseen oli kova kynnys päästä.
Lopulta uskalsimme ottaa vaikean asian puheeksi.
Kiusaajatytön vanhemmat olivat täysin tietämättömiä ja ällistyneitä siitä, että heidän tyttärensä oli seurakiusaaja, mutta samalla myös koulukiusaajakin, koska samaa koulua kävivät ja samassa luokassakin olivat.
Puhujaveli-isä otti asian hallintaan sanomalla, että nyt loppuu tämmöiset ja pidemmittä puheitta pyysi anteeksi ja käski tytärtään sopimaan ja pyytämään anteeksi meidän tyttäreltä.
Tuntui, kuin suuri taakka olisi pudonnut harteilta, kun lapset sopivat keskenään ja lupasivat olla kavereita täst´edes niin koulussa kuin seuroissakin.
Siinä sitten rupateltiin loppuilta mukavia ja oltiin onnellisia, että asiat on saatu sovitettua Jeesuksen veren kautta.
No niin, tuli maanantai ja kun tyttö tuli koulusta, oli hän entistä murheellisemman näköinen.
Kysyttyämme, mistä kenkä nyt puristaa, hän kertoi, että kiusaaminen jatkuu entistä kovempana.
Hän ei lähde enää kouluun, eikä seuroihin, kun siellä ei ole hänellä ketään kaveria.
Niinpä soitin tuohon uskovaiseen perheeseen ja kerroin, ettei se eilinen parannuksen tekeminen ollutkaan kantanut hedelmää, vaan se teidän tyttö kiusaa ja villitsee muita kiusaajia.
Vastaus oli yllättävä. Puhelimessa kiusaajan äiti vimmastui, että kyllä se on vika siinä teidän tyttäressänne, kun sitä kiusataan.
Puhelut loppui siihen ja niin meni lasten takia uskovaisten vanhempienkin välit epäkuntoon.
Tarkkaan ottaen ei tiedetä kiusaajan motiiveista.
Arvaillaan vaan, että kysymyksessä on huonommat vaatteet, autot, talot, lihava äiti ja tytär, kun taas tällä kiusaajan vanhemmilla on hieno kotitalo, upea auto, muotitietoinen äiti, hienot ammatit, puhuja perheenpää.
Sitten meillä taas on kaikki huonommin, eikä toinen vanhemmista ole edes töissäkään.
Siinäpä kiusaajalle ainekset sortaa, vaikka on samalla tavalla uskovainen.
Tämä on käsittämätöntä. Nyt yläasteella tilanne on vain pahentunut ja seuroissa haukutaan läskiksi niin tytärtä kuin äitiäkin.
Kun tyttärelle saatiin kaveri vanhempien toimesta sellaisesta, joka näytti myös aina yksin istuvan seuroissa, niin nyt sekin kaveri näytetään vievän tähän kiusaajatytön porukkan, johon ovat valikoituneet varakkaitten perheiden lapset, jotka osaa myös pukeutua kalliisiin muotivaateisiin.
Tämä tämmöinen ei kyllä tunnu kristillisyydeltä ollenkaan.
Vanhemmat ovat tietoisia tyttärensä tavoista, mutta eivät jostain syystä välitä. Puhujaisällä ei liene aikaa tyttärelleen, kun on aina menossa ja pois kotoa. Tyttäressämme ei varmasti ole mitään vikaa. Hän on vaan hiljainen, ujo, eikä hänellä ole yllään muotivaatteita, koska meillä on iso perhe ja ei ole varaa jokaiselle ostella kalliita merkkivaatteita.
Lisäksi toinen puoliso on työtön ja toisella pienipalkkainen homma.
Tämmöiset asiat ovat kuitenkin pilkan ja ivan kohteita uskovaistenkin keskuudessa.
Jos ei ole pystynyt luomaan statusta ympärilleen, ei ole muiden arvoinen.
Onko mitään tehtävissä. Kun kerran on otettu asia puheeksi ja se ei ole auttanut, niin hyvejääkö uudemman kerran yrittää.
Meistä tuntuu, että puhujaperhe nauttii Diplomaattista koskemattomuutta ja suojaa, käyttäytyisivät he miten tahansa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Painonvartijat on hyväksi koettu tapa pudottaa painoa, jos olet läski.
Kouluja käymällä saa hyvän ammatin, josta saa hyvää liksaa ja on sitten vara ostaa muotivaatetta ja pääsee siihen varakkaiden porukkaan.
Näiden jälkeen se itsetuntokin kohoaa ja saat valita ystäväsi.
Tosi surullinen juttu. Ei ole todellakaan mitään oikeaa kristillisyyttä tuollainen käytös. Auttaisiko, jos rohkaistuisit puhumaan asiasta esim. seurakuntapäivillä? Voisit myös ottaa yhteyttä muihin puhujiin. Varmastikaan he kaikki eivät ole samaa mieltä tämän tytön isän kanssa.
Halutatko tietää, mikä olet? Olet sika. Huumorintajusi on huonoa, ala-arvoista. Jos taas olit tosissasi, olet sen lisäksi vielä tyhmäkin. Toivottavasti löydät jostain sen verran ainetta nimeltä nöyryys, että kirjoitat avaajalle anteeksipyynnön. Onneksi en tunne sinua.
Aatelitko oikeesti mitä kirjoitit?
Joo en kuule usko että kiusaaminen loppuu edes sillon vaikka toinen laihtuisi anorektikoksi.
Musta tässä kirjoitukessa näkyy se ilmiö että kun "muut tärkeemmät asiat" vie vanhempien voimat niin ei jakseta/haluta puuttua lasten tekemisiin. Jos isä on viikot töissä ja viikonloput huuhaa puhuja reissuilla niin aikaa perheelle ei juuri ole. Ja sitten on sitä että katsotaan "köyhempiä" vähn nenän vartta pitkin. (vaikka se ei ole uskovaisille oikein)
Kysyjälle neuvoisin juttelemaan opettajan kanssa asiasta. Koulussa asiaan on puututtava ja jos nämä eivät kerran "siviilissä" suju niin koulussa tapahtuvaan kiusaukseen on koulussa puututtava. Eli asiasta pitä tehdä julkinen ja sanoa suoraan että tuo ei ole hyväksyttävää.
Itsekkin tätä olen kiitos nähnyt ja tiedän kuinka kaksi naamaisia toisten vl perheitten lapset ovat.Ollaan pyytävinään anteeksi ja sama meno jatkuu kun silmä vältää .... ja sitten kuntästä huomauttaa että - et voi näin jatkaa, ollaan olevinaan katuvia ja sanotaan tyylillä no en mä ymmärtänyt että toi voisi loukaantua. Eli heitäydytään tyhmäksi/viattomaksi. Ja selän takana homma jatkuu.
Mitä muuta tuohon pitäisi sitten sanoa! En tiedä tunnistan kyseisen ilmiön ja paheksun sitä syvästi. Paheksun myös sitä että puhujat nostetaan korokkeelle paremmiksi ihmisiksi. Myös rikkaudella leuhkiminen on pahasta.
Omassa perheessä on se linja että vaikka rahaa olisi sitä ei käytetä muotivaateisiin eikä sitä muutenkaan levitellä. Rahaa käytetään asioihin jotka tuovat "mukavuutta" eli hyvää ruokaa, hyvä kulkupeli ja riittävät asuinneliöt. Rahalla saa myös "parhaat työkalut" arjen pyörittämiseen kun "hinnasta" ei ole kiinni vaikka pesukone. Mutta luitimet ja vastaavat ostetaan käytettyinä vaateet ostetaan sieltä mitä halvimmalla lähtee laatu/hinta huomioiden ja rahaa annetaan vain tarpeeseen. Lehtiä ei tilata, eikä viikorahoja anneta. Ei siksi ettei voisi vaan siksi että jokainen lapsi oppisi ettei raha kasva puussa.
Toivon todella että täällä olisi jollain ehdotuksia, koska itselläni ei mitään niksi pirkkaa ole antaa. Kehoitan kuitenkin että asiaa ei saisi ainakaan vaieta ja sitä pitäisi mahdollisimman äänekkäästi paheksua.
Ei kait tämä ole se itse ongelma.Miksi muuten täällä sitä valittaisit.Kannattaa katsoa vähän laajemmin
Kannattaisiko kuitenkin jokin hyvä lehti tilata? Oletko kuullut että esim. sanomalehtien lukeminen parantaa lasten koulumenestystä? Hömppää ei tarvitse tilata, mutta jos jotain asiallista kuitenkin. Tieto on valtaa!
Kyllä meille päivälehti/sanomalehti/aamulehti (yksi) tulee tarkoitin tällä lehti hommalla kyllä enemmän muuta roskaa kuten viikkolehtiä. Tiede ja asialehdet meillä saa kiitettävästi kirjastosta josta niitä kannetaan ahkerasti. Ja päivälehdet ostetaan tilanteen mukaan. Ja joskus joku muukin lehti. Mutta ei meille tilata "lehtiä". Lastenlehtiä tulee synttärilahjoina aina välillä jonkun tilaamana.
Mutta musta on ihan turhaa panna rahaa lehtitilauksiin joihin menee helposti 30 euroakin kuussa ja tuolla rahalla ei vielä tilata kun sanomalehti ja 1-2 muuta lehteä.
Eli jos puhutaan ihan tämmöisestä keskiverto perheestä mitä lähipiirissäkin on niin sielä tulee
- päivämies
- sanomalehti
- viikkolehti tai pari
- siionin kevät
- siionin lähetyslehti
- paikallissanomalehti
- ja pari naistenlehteä tai harrastelehteä
- 1-2 lasten lehteä
ja tää on ihan normaalia monessa perheessä. Lehtiä tilaillaan tarjousten perusteella ja niitätarjouksiahan nykyään riitää. Voi siis sanoa ei vaikka ´rahat` kaikeen roskaan riittäisikin.
Sanomalehteä tarkoitinkin, tiedän nimittäin perheitä joihin ei tule edes sanomalehteä. Itse olen pienestä pitäen tottunut sanomalehtiin, joten joskus ihmettelen kuinka joku voi pärjätä ilman. Mistä sen tiedon sitten saa, kuulopuheistako? (Okei, okei netistä saa ilmaiseksi lukea iltapäivälehtien lööpit...)
Turhia lehtiä ei meillekään tule. Eräs epätoivoinen viikkolehden myyjä kerran parastansa yritti: "Mitä teidän naapurinnekin ajattelevat, jos teille ei tule viikkolehteä..." Ilmoitimme tylysti ettei kiinnosta pätkääkään emmekä tilanneet. Tiedustelimme jälkeenpäin mitä naapurit ajattelivat ja heitäkin koko juttu huvitti.
Ensiksikin älä välitä noista epäasiallista kommenteista. Sellaisten takana ovat todellisuudessa varmaan juuri ne kiusaajat (heitä on aikuisissakin), jotka eivät kykene asettumaan toisen asemaan eikä tuntemaan todelista empatiaa toista kohtaan.
Voit lohduttautua sillä että muodikkaat vaatteet, hyvä palkka ja rikkaat ja vaikutusvaltaiset ystävät eivät aina näytä tuovan elämään tasapainoa ja onnellisuutta. Voisi todeta, että mikäli perheellä ei ole sosiaalista ja henkistä pääomaa, lapsi voi olla kaiken materialistisuuden ja yltäkylläisyyden keskellä todella yksin. Raha ja sosiaalinen pääoma eivät ole toisensa pois sulkevia asioita. Sehän on tunnettu tosiasia että kiusaaja itse ei voi hyvin. Mutta rankkaa se on sille joka sen kiusauksen kohteeksi joutuu.
Itse en ymmärrä tuota puhujaperheen paremmuutta millään tasolla, siis en usko että tästä asiasta on kysymys. Asiat pitäisi aina keskustella eikä vain sopia (mikä tietenkin sinänsä on hyvä) ikäänkuin tunkion päältä, silloin kaikilla on varmasti tieto mistä tässä on kyse.Kaikkien vanhempien pitäisi myös olla valmiita uskomaan että omassa lapsessa voi olla vikaa.
muista aina, että kiusatussa ei ole vikaa, vaan vika on kiusaajan korvien välissä
mutta se vika onkin hankalalaatuinen, koska kyse on luonnehäiriöstä, joka toisaalta saattaa hyvinkin tasaantua hänen tullessa aikuisikään
kiusaaja saa tyydytystä kun hän näkee toisen kärsivän toimiensa takia
kiusaaja myös on taitava manipuloija, ja saattaa syyt taitavasti vaikkapa kiusatun harteille: hän teki tai sanoi sitä tai tätä
Ehdotan, että toiminta nimeltä kiusaaminen läpivalaistaan Jumalan Pyhän Hengen, Sanan valolla. Näin se voidaan jakaa osa-alueisiin, joiden takaa paljastuu jokin pääsynneistä. Niistä olisi nuhdeltava ja saatava katumuksen armo.
Näin vaikka: Ylpeys: Minä olen parempi kuin kiusaamani.
Itsekkyys: Minulla on oikeus kiusata, koska saan sitä nautintoa.
Viha: Osoitan kiusaamisessani piilovihaa, hylkäämistä ja torjunta.
Kateus: saan kiusatun kadehtimaan niitä, joita ei kiusata.
jne...jne...
Tähän kykenevät vain kristityt, nimittäin näkemään synnin juuret.
Jumalan työ ihmisessä ei koskaan tapahdu käskemällä. Sanankuulijana ollen on samalla osallisena Pyhän Hengen vaikutuksesta. Synnistä nuhteleminen on Raamatun Sanan mukaista, mutta katumista ei oteta kaupan hyllyltä, sekin on armoa.
Nuorten keskinäisissä ongelmissa on mielestäni tärkeää se, ettemme hengellistä asioita, joilla on myös selkeästi maallinenkin puoli. On tärkeää osoittaa nuorille, miten tässä maassa täytyy elää ja olla. Koulukiusaaminen kuuluu kouluun, se on siellä hoidettavissa. Molempien lasten vanhemmat kutsutaan automaattisesti välienselvittelyyn. Rehtorin tehtävänä on pitää huolta siitä, ettei ketään kiusata ja tähänkin sääntöön on mukauduttava sekä uskovaisen että uskottoman.
Seuroissa kiusaaminen ja vanhempien vastuuton käyttäytyminen(kiusaajan äidin reaktio) kuuluvat kyllä seurakunnalle. Sielläkin pitäisi puhua hyvän toveruuden ja hyvien käytöstapojen tärkeydestä. Ulkonaisen hyvän tapakulttuurin lisäksi on tietenkin selvää, että uskovaisena vaeltaminen useimmiten merkitsee myös sitä, että on omantunnon äänelle(joka on sidottuna Sanaan) kuuliainen ja tekee parannusta omista synneistään. Parannuksentekemiseen ja iankaikkiseen anteeksiantamiseen ja unohtamiseen liittyy olennaisesti se asia, että saa sellaisen mielen, ettei tahtoisi enää syntiä tehdä. Nuortemme kohdalla on joskus vaikeaa tietää, kuinka paljon heidän oma uskonelämänsä on omakohtaista. Tiedän omastakin kokemuksestani, että voi olla vaihtelevia aikoja. Riippumatta siitä, miten tärkeinä kukin nuori kokee uskomisen asian, kiusaamiseen on tartuttava. SE on yhtä tuomittavaa koulussa, työpaikalla kuin seuroissakin.
Kiusaamista voi tapahtua monessa muodossa aikuistenkin piirissä. Meillä kaikilla lienee taipumus valita joukosta mieleisimpiä - ja vaikka emme suoranaisesti toisia kiusaisikaan, voimme omalla käyttäytymisellämme joko alistaa, halveksia ja syrjäyttää uskonsisaria ja veljiä. Me voimme siitä huolimatta, että olemme uskovaisia, asettaa itsemme ja toinen toisiamme eri kategorioihin ja kuvitella niinkin, että seurakunnallisen luottamustehtävien tai suuren suvun vuoksi meillä on erityisasemaa ja meitä koskee ikäänkuin diplomaattinen koskemattomuus - kuten ketjun aloittaja tuntojaan kuvaili.
Meillä voi olla ideaalinen kuva todellisuudesta ja luulottelemme, ettei uskovaisten kesken ole minkäänlaisia raja-aitoja. Mutta syntisestä luonnosta osallisina olemme muiden ihmisten kaltaisia myös tässä suhteessa. Toivottavasti asenteemme tähän kurjaan puoleen itsessämme on kuitenkin se, etten hyväksy itsessäni tätä, vaan tahdon tehdä parannusta.
Kiusaaminen on valitettavan tavallinen ilmiö. Sitä tapahtuu varmaankin useimmissa ihmisyhteisöissä. Erilaisten klikkien syntyminen esim mielipidekiistoissa on omiaan luomaan eri puolia - ja omia näkemyksiä voidaan puolustaa muutoinkin kuin asia-argumentein.
Tiedän, ettei muissakaan lestadiolaispiireissä ole vältytty tältä ilmiöltä ja tunnen perheitä, joissa nuoriso on lakannut käymästä seuroissa juuri seurakiusaamisen takia. Rajanvetoa ei välttämättä aina käydä rikas/köyhä- akselilla tai koulutettujen ja vähemmän koulutettujen perheiden välillä. Lapset ja nuoret voivat tahtomattaankin kiusata toisiaan vertailemalla kuinka hyvin/huonosti kunkin kodeissa pitäydytään siinä, mitä ulkonaisista asioista on seuroissa puhuttu. Joillekin se voi olla televisio tai el-piireissä musiikki - instrumentit, kodin sisustaminen jne.
Kiusaaminen pois ! Asia pitäisi käsitellä selvällä suomenkielellä. Asian hengellinen puoli kyllä selviää seurapenkissä istuen.
Kaarinille kaunis kiitos rakentavasta kommentista.
Olen saanut puhutuksi jo ongelmistamme toisen uskovan perheen vanhempien kanssa.
Aloitin kertomalla, miten kerran olin hakemassa eskarista lastani ja tuttuja tyttöjä käveli vastaan koulusta palaamassa.
Varmasti huono omatunto sillä tyttäreni kiusaajalla, kun luikki kavereineen metsään puiden taakse nauramaan ja ilkkumaan.
Kun käskin tyttöjä tulemaan pois piilosta, he ryntäili pakoon lumessa kahlaten.
Pilasoittoja tuli, yölläkin, jolloin piti vaihtaa puhelinnumeroa.
Kaikenlaista pientä jäynää tehtiin. Tyttömme pyörän kimpussa oltiin päästämällä ilmat pihalle. Kaikki piti loppua, kun kiusaajatyttö vanhempineen kävi meillä kylässä.
Niin ei käynyt ja kun kiusaajatytön isä on vielä koulun rehtorin hyvä ystävä, niin eihän sitä viitti alkaa käräjöimään.
Toivomme vaan, että aika tekee tehtävänsä.
Samanlaisia tapauksia on ollut muillakin. Lapset ja nuoret on sellaisia. Jos uskovasssa kodissa neuvotaan ja ohjataan, kyllä lapset oppii ymmärtämään oikeita käytöstapoja.
Kaikilla ei siihen ole aikaa, eikä halujakaan.
Myös uskovien kotien lapset ovat monesti heitteillä, kun heille ei ole aikaa edes läksytehtävien seuraamiseen.
Meillä ei ole voimia kiireisessä ajassamme paneutua kunnolla lastemme kasvatukseen.
Isät ja äidit ovat väsyneitä ja voimattomia, kun aika on kovin rajallinen.
Lasten ongelmiin ja kysymyksiin ei jakseta paneutua. Perhe-elämä muodostuu rutiiniksi, jossa mennään ja tullaan. Yhteistä aikaa ei paljon ole.
Sitä mietitään, missä meni pieleen, kun useammassa perheessä osa lapsista kieltää uskonsa.
Eikö kodin kristillinen kasvatus ollutkaan sellainen, joka kantoi hedelmää.
On harvempi isolapsinen perhe, jossa kaikki lapset säilyvät uskomassa. Mistä tämä johtuu.
Seurakunnassa on paljon murheita, mutta niitä ei tarvitse alkaa kantamaan. Pitää jaksaa antaa anteeksi niille, jotka loukkaavat ja aiheuttavat pahennusta. Ei nykyään enää hoideta vikaan joutuneita samalla tapaa kuin ennen.
On riskaapelia lähteä ojentamaan veljeä tai sisartaan, kun voi itse joutua vikoilijan paikalle.
aiheeseen,meidän perheessä on myös koettu kipeänä kiusaamisen ongelma,lapsemme suljettiin täysin ulkopuolelle muitten uskovaisten taholta hän oli kuin ilmaa,asiaa yritettiin sovitella heikoin tuloksin,tuntui että lapset oppivat sen että mitä pikemmin pyytää anteeksi sen helpommalla pääsee ja seuraavana päivänä sama peli jatkui.Jos otin puheeksi asian joku kyllä heti ojensi lapsethan pyysivät anteeksi.
Kiusaamisen ongelmaa pitäisi mielestäni lähestyäkin aivan toisesta näkökulmasta,eli se ei ole ratkaistu sillä että pyytää anteeksi ja kokous loppuu siihen ,vaan kertoa kuinka syvät arvet vuosien kiusaaminen jättää.Olen melko varma siitä että näille kiusaajille on liian suuri helpotus se että he tietävät sen kun pyydän anteeksi asia painetaan villaisella,näin ei saisi olla.Joutuuhan rikoksen polulle joutunut uskovainenkin kärsimään rangaistuksen,vaikka itse teko on anteeksi annettu,muistutan tässä yhteydessä että myös koulukiusaajat ja heidän vanhempansa ovat saaneet tuomioita kiusaamisestaan,kyse ei ole vähäpätöinen.
Asioita väärällä tavalla hengellistämällä voidaan saada aikaan pahaa jälkeä. Lapset voivat oppia, ettei vastuuta omasta käyttäytymisestä tarvitse kantaa.
Murhamieskin saa armon, mutta maallisen lain edessä joutuu sovittamaan rikoksensa.
Kyllä meidän vanhempien pitäisi aivan vakavasti pysähtyä ja ajatella, miten omat lapsemme kohtelevat toisia. Muutkin kuin omat vanhemmat ovat mielestäni esim seuroissa ojentamaan muitakin kuin omiaan.
Hyvien käytöstapojen ja sitä kautta myös toisen persoonan kunnioittaminen ovat tärkeitä asioita. Lasten pyhäkouluissa ja nuortenilloissa pitäisi puhua näistä asioista paljon enemmän. Kotona meidän vanhempien pitäisi puhua erilaisuuden hyväksymisestä myös. Onhan se vallan hirveää, että seuroissa pitää toisten uskovasiten perheiden lapsia pelätä( tai kysymättömiä vanhempia, jotka eivät uskalla nähdä omien lastensa huonoa käytöstä)
Asian hengellinen puoli kyllä järjestyy seurapenkissä istuen jos ja kun ottaa neuvosta vaarin.
Voimia sinullekin, selkä suorana seuroihin vain, sinulla ja minullakin on siellä paikka. Meillä on myös ikäänkuin etuoikeus ottaa näitä ikäviäkin asioita puheeksi ompeluseuroissa tai muissa kokonntumisissa, missä on vapaampaa keskustella. Mehän tiedämme, miltä' tuntuu kun omaa lastamme kiusataan.
Kyllä nyt on otettava kovemmat keinot käyttöön, varsinkin koulukiusaamisen suhteen.
Ensin käyt vielä läpi, millä tavalla tytärtäsi kiusataan. Käsittääkseni tuo henkilökohtaisten kavereiden anastaminen on nimenomaan tytöillä yleinen kiusaamistapa.
Sitten keskustelet asiasta opettajien kanssa ja jos heissä on välinpitämättömyyttä, otat yhteyttä kunnan koulutoimenjohtajaan.
Raju mutta usein toimiva keino on koulunvaihto. Kunta on velvollinen järjestämään koulukyydin muuhunkin kuin lähimpään kouluun omien rajojensa sisäpuolella, mutta ei naapurikuntaan. Useimmissa kunnissahan on vain yksi "yläaste" ja lukio, joten vanhempien oppilaiden kohdalta koulunvaihto on hankalampaa tai ainakin melko kallista, ellei jompikumpi kunta tule jollakin lailla vastaan. Voi tullakin, jos pyytää.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla käsitellään asiaa ja heillä on asiantuntevampaa neuvontaa.
http://www.mll.fi/
Seuroissa tyttäresi kanssa yrittäkää käydä sellaisella kylällä tai paikkakunnalla, jossa tuo puhujaperhe ei käy. Hankalaahan se on, ellei ole autoa. Maksaahan toki se omalla autolla liikkuminenkin, mutta on asioita, joiden takia joutuu tekemään uhrauksia.
Olen melko varma, että saat asiassa tukea tutuilta ihmisiltäkin. Niin paljon kiusaamisesta nykyään jo puhutaan, että asia kyllä tiedostetaan. Sitä ei saa arkailla, että kiusaajan isä on puhuja. Hänen äitinsä jo iski sinua märällä rätillä naamalle. Se perhe ei ole muita parempi, päinvastoin.
Olkaa vain vanhemmat kovana. Teillä on siihen oikeus.
Minä olen koulukiusattu, seurakiusattu ja työpaikkakiusattu.Itsetuntoni mureni, kun minua kiusattiin koulussa.Kun olin saannut jotenkuten itsetuntoni kasaan, minusta tuli seurakiusattu.
Tästä lähtien on elämäni mennyt täysin alamäkeä, vuosikaupalla.Ulkonäössäni ei ole mitään vikaa, eikä perheessäni.Se, mikä erottaa minut muista, on ehkä se, että olen taiteilija.Ehkä se raivostuttaa kanssaihmisiäni.Olen nyt erakoitunut tyystin.Elämäni on tuhoutunut, minulla ei enää ole mitään tulevaisuutta.He pääsivät päämääräänsä.
Minulla ei enää ole halua solmia mitään sosiaalisia suhteita arkielämässä.Haluaisin kuolla.Uskovaiset ihmiset ovat vastanneet tähän ketjuun juuri kuin itsekin ajattelen.Älkää antako periksi, älkää antako tyttärenne elämän tuhoutua, kuten minulle kävi.Minulla ei enää ole toivoa- paitsi kuolemassa.Nuo kiusaajat on totta totisesti saatava vastuuseen teoistaan!
Toivotan Kaikkea hyvää ja Jumalan Siunausta elämäänne ja parempaa aikaa, hyvä seurakiusatun äiti, sekä tyttärellenne ja perheellenne.
Menneiden aikojen hoitokokoukset oli myös eräänlaista kiusaamista. Mitäs ne muuta oli, kuin kiusaamista. Hoito sana kuulostaa kovin imarrellulta. On valitettavaa, että oli kyse mistä yhteisöstä tahansa, kristillisestäkin, kiusaamista ilmenee erinäisistä syistä.
Se kristillinen rakkaus kun on totta vain seurapuheissa, ja käytäntö menee omaa rataansa.
Mitään neuvoja en ystävä rakas voi sulle antaa, voin vain rukoilla puolestasi.
Maailma on kylmä, siellä ei ole rakkautta.
Jeesus on parhain ystävämme. En minäkään ole kokenut seuroissa aina rakkautta ja ystävällisyyttä. Se ystävyys ja arvonanto täytyy jollakin tavalla ansaita ja hankkia seuraihmisiltä, vaikkapa käymällä ahkeraan Swipen, MV:n tai goldenin tuote-esittelyissä ja ostamalla tavaraa ja vielä parempi, kun liittyy heidän markkinointiketjuunsa.
Arvoa ei seuroissakaan ansaita pelkällä sanankuulolla, vaikka puhuja niin vakuuttaa.
Olet hyvä seuraihminen, kun jaksat puurtaa monenlaisissa tehtävissä ja niitähän riittää varsinkin naisihmisille.
Vl-liike on autoritäärisesti ylhäältä johdettu yhteisö. Sen takia siinä esiintyy kiusaamista. Sellainen, joka ulkonäön tai muun ominaisuuden vuoksi poikkeaa muista, on vaarassa joutua kiusatuksi.
olen joutunut kiusatuksi muidenkin kuin vl-nuorien taholta.Siis ei- uskovaisten. Olen asunut ulkomailla.Siellä minua ei kiusattu.
Olen sitä mieltä, että Suomi on rasistinen maa.
Eikö uskovaisuuden pitäisi näkyä myös käytöksessä? Hyvä puu kantaa hyvää hedelmää. Jos liikkeessä jopa puhuja vaimoineen käyttäytyy tuolla tavalla, tällainen "epäuskoinen" jää miettimään, mitä eroa pohjimmiltaan on tavallisella tallaajalla ja uskovaisella?
Oletko jo ottanut yhteyttä tyttäreri opettajaan/luokanvalvojaan? Hänen tehtävänsä on tehdä asia koulussa olemisen osalta selväksi ja puuttua kiusaamiseen.
auttaa. Kannataa soittaa.
Se, että on vl ja oikein puhujan perheestä, ei tässä tapauksessa ole mitään merkitystä.
Me voimme saarnata pahetta vastaan mitä suurimalla ponnella, ja kuitenkin harjoittaa sitä ilman ulkokullaisuutta. (Jean Paul)
Pienillä paikkakunnilla puhujien nimittäminen tuntuu nykypäivinä usein olevan ”vallankäyttöasia” eikä perustu tosiasioihin, tiedossa olevat perhetaustat ja maine tulisi ottaa huomioon. Puhujien perheiden kakarat saavat käyttäytyä miten lystää. mutta toisia he ovat kyllä vikoilemassa hyvinkin pienistä asioista jopa valheellisin perustein. Jos esimerkiksi paikkakunnan melkein kaikkien puhujien perheistä löytyy kaljan ja alkoholin kanssa ”läträäjiä”, on selvää, että valitut esimerkit ovat täyttäneet tehtävänsä.
Eikö oo kellää käyny mielesä että tää on feikki?
kertoo omista kokemuksistaan.Ala-aste ikäisenä uskovaisen perheen tyttö oli kaverini.Ylä-asteelle siirryttäessä sainkin häipyä parempien (lue:maailmallisempien)kavereiden tieltä.Heillä oli välitunneilla mukavaa,kun saivat puhua minusta pahaa muille uskovaisille,varsinkin pojille.Minut siis hyllytettiin näiden voimakastahtoisten tyttöjen toimesta oikeastaan kokonaan pois ikäisteni uskovaisten seurasta.Tokihan se harmitti.Suuresti. Satuin omistamaan hyvän itsetunnon,joten minut pelasti se asia,että uskalsin mennä rohkeasti ikäisiäni vanhempien nuorten luokse.Heille luokkalaiseni eivät olleet älynneet mennä panettelemaan minusta. Varsinkin pojat hyväksyivät minut muitta mutkitta kaveriksi. Sehän harmitti luokkalaisiani kovin. Tällä hetkellä asun eri puolella Suomea heistä.Ystäviä minulta ei puutu.
Kiusaaminen itseään uskovaisena pitävien keskuudessa?
Kiusaaminen tulee verenperintönä. Hoitokokouksissa kiusattii syyttömiä uskovaisia vanhuksia SRK:n toimesta.
EIkä siitäkään ole parannusta tehty eikä selkeästi irtisanouduttu,
Hoitokokoukset olivat pääsoin #siunauksellisia# totesi muutama vuosi sitten Aimo H.