Meillä tehdään näin ja siitä ei puhuta, koska ihmiset monesti eri mieltä. Miten teillä?
- d-vitsku jää joskus antamatta
- tupakoin.. sen kyllä näkee muutkin.
- hattua ei päässä helteellä vaunuissa
- tuttipulloja en keitä viikottain
- kylvetys välit joskus venähtävät
- en turhaan stressaa tuota lapsen kasvatusta ja hoitoa.. Ne kun kasvaa turhaa huoltakin
- Syödään välillä vähän mitä sattuu
- Meillä ei lässytetä ja paapota.. Rakastetaan muuten tosi paljo =)
Ja sitten lisäksi lapsi hyväntuulinen ja sisukas.. Kasvaa hyvin ja näyttää että on onnellinen
- d-vitsku jää joskus antamatta
- tupakoin.. sen kyllä näkee muutkin.
- hattua ei päässä helteellä vaunuissa
- tuttipulloja en keitä viikottain
- kylvetys välit joskus venähtävät
- en turhaan stressaa tuota lapsen kasvatusta ja hoitoa.. Ne kun kasvaa turhaa huoltakin
- Syödään välillä vähän mitä sattuu
- Meillä ei lässytetä ja paapota.. Rakastetaan muuten tosi paljo =)
Ja sitten lisäksi lapsi hyväntuulinen ja sisukas.. Kasvaa hyvin ja näyttää että on onnellinen
Vastaukset 30
Vanhimmat
En anna viel edes d-vitamiineja (vauva 3kk),koska nyt on vasta vmahajutut alkaneet helpottua (ja vauva on saanut edes jonkun verran sitä korvikkeesta)kohta ois tietty syytä jo antaa..
tupakoin, mutta en vauvan lähellä..
tuttipulloja en keitä..
kylvetän kun jaksan (painaa jo kamalasti minun voimille :D)mut kuitenkin 1 viikossa vähint...
syödään kans miten sattuu..mut jotain rytmii yritän nyt saada aikaan :D
sellasta :)
♥juu en mäkään keitä tuttipulloja viikottain
♥ei käydä säännöllisesti päivittäin ulkona
♥välillä on oikein huono omatunto kun ei jaksa siivota. villakoiria pyörii joskus nurkissa ja ne on vähän liian helppo pyyhkästä kädellä roskikseen vaikka pitäs imuroida koko kämppä.
♥kylvetysvälit meilläkin joskus venähtää.joka viikko tulee kyllä kylvetettyä,mutta joskus saisi vähän useammin kun esim.tytön kaula hautuu helposti.sitä olen kyllä yrittänyt putsata joka päivä.
Miten saat nuo sydämet tekstiin??? Ihkut!
painat Alt-näppäimen pohjaan ja samaan aikaan tuolta näppäimistön oikealla olevaa kolmos-numeroa. kun päästät alt-näppäimen ylös,ruudulle ilmestyy sydän. muissakin numeroissa löytyy vaikka mitä juttuja kun kokeilee..
☺♂oW☻☻▬Ì♥!M♦,╝♣7♣ ♠B◙•M○◘Xx○c
Sulla on hienompi värkki.. Ei mulla ole mitään muita numeroita kuin noi basic-numerot ylhäällä..
hienompi värkki... ;) harvoin kuulee noin kehuttavan,joten kiitos vaan!
erikoismerkistöstä ☺, se löytyi noista tavallisista numeronäppäimistä tuossa oikealla ☻♥.
leikkiä äitiä!
Aloittaja lähempänä 30 kuin 20, joten en sanoisi että yritän nukkeleikkiä harrastaa. Barbit jäi jo 18 vuotta sitten.
jopa oli kommentti. minkä ikänen oot? ootko edes äiti?
-sanon joskus vauvalle (3kk) tosi töykeästi että olisit nyt edes hetken hiljaa (näin kun on itsellä hermot tosi kireellä)
-Joudun usein taistelemaan jaksaakseni kahden lapsen kanssa kotona. Teen kaikenlaista meditaatiota jotta kestäisin pitkät päivät.
-Esikoiselle syötin melkein pelkkää purkkiruokaa kahteen vuoteen asti.
-Minua ei ole luotu pienten lasten äidiksi. Toivon mukaan olen parempi isojen lasten kanssa.
-Ulkoilemme todella säännöllisesti 2 kertaa päivässä. Syömme säännöllisin kellonajoin. Kylvemme säännöllisesti useita kertoja viikossa. Olen aina keittänyt kaikki tuttipullot suositusten mukaisesti. Lässytän varmasti liikaakin lasteni kanssa. Yritän koko ajan tehdä juuri niin kuin pitäisi, mutta silti tuntuu, että olen välillä riittämätön.
-Kadehdin äitejä jotka osaavat rentoutua.
Haluaisin jo palata töihin.
En aina jaksa olla sellainen äiti, kuin omasta mielestäni pitäisi. Toisinaan on päiviä, jolloin hymyni on hiukan väkinäinen. Yritän parhaani, ja mitä epävarmempi olen, sen enempi yritän tehdä kaiken parhaani mukaan. Joskus myös teen liikaa.
Toisinaan menen siitä mistä aita on matalin. Olen jo unohtanut, miten leivotaan. Toisinaan käytän tietokonetta lapsen vahtina: näin saan hetkeksi keskittyä vaikkapa ruoanlaittoon. Pidän ruokakaapissa aina varalta säilykepurkkeja, en aina jaksa laittaa ruoaksi muuta.
En ole aikoihin silittänyt vaatteita.
Tätä listaa voisi jatkaa vielä pitkään.
Mutta yhdessä asiassa eroamme: minä en enää halua palata töihin vähään aikaan. En yksinkertaisesti jaksa.
lapsista on kyse? meilläkin jää välillä d-vitamiinit antamatta, päivärytmi ei ole säännöllinen eli herätään miten satutaan, päikkäreille kun väsyttää ja syödään kun on nälkä mutta yö unille aika tarkkaan aina 9, joskus tietenkin poikkeuksia. kylpemisetkin tuppaavat välillä jäämään mutta yrittänyt että väh.2 kertaa viikossa. huudan usein kun on pinna tiukalla. monesti ajatellut että lapseni ansaitsi pareman äidin mutta näköjään näitä samoja "ongelmia" on muillakin, enkä ole maailman huonoin äiti. lapsellani ikää on 1,5v.
että lapsi saa kyllä rakkautta, haleja ja pusuja enemmän kun on tarpeen vaikka "huono" äiti muuten olenkin.
- en oo muistanu d-vit varmaan puoleen vuoteen..
- en kyllä tupakoi,isä kyllä mutta ulkona eikä lapsen lähellä.
- ei meilläkään ollut hattua kunhan oli varjossa,oli niin paljon tukkaa että hikoili ihan hulluna
- tuttipulloja en juuri keittänyt, välillä löin tiskikoneeseen. tähän mennessä (2,5v) ei ainuttakaan korvatulehdusta,1 nuhakuume ja 1 vatsatauti.)
- en oo stressannut missään vaiheessa, kaikki on oppinut ajallaan tekemään,vaipat,pullosta luopuminen yms.(lapsi kyllä huomaa jos stressaa ja reagoi siihen)
- syö kaiken mitä eteen kantaa, ja kasvaa silmissä (12 cm vuodessa)
- ikinä en ole lässyttänyt, olen aina puhunut kuin normaalille ihmiselle. likkahan nyt puhuu jo samalla lailla takaisin, normaaleja pitkiä lauseita,ärrä joskus jää pois mutta toisinaan tulee.
lopputulos: iloinen,sosiaalinen ,leikkisä ja terve pieni ihminen.
-Pelkkää purkkiruokaa ollaan syöty (oon muutenkin niin huono kokki)
- Pari kertaa tyttöparkani kieli on meinannut palaa kun oon epähuomiossa antanut liian kuumaa ruokaa enkä ole tarkistanut kunnolla
-Kylvetään vaan kerran viikossa (neuvola sanoi ettei ole tarpeenkaan välttämättä useammin)
- Tutteja keitän silloin kun muistan
Tyttö nyt 6,5 kk.
Meillä ei edes puhuta näistä...ainakaan kovin useasti!
-pikaruuat joihin sorrun muutaman kerran viikossa
-d-vitamiiniä en ole muistanut antaa
-tiuskin välillä liikaa lapsille
-lasten suihkussa/kylvyssä käynti unohtuu, mutta eivät sentään haise tai näytä likaiselta
-tupakoin ja paljon
-annan lasten leikkiä leikkiä omia leikkejä, eli tehdä pahojaan kotona. (penkoa vaatekaappeja eli tyhjentää ne, piirtää kynällä pöytään, tyhjentää laatikot)
Rakastan lapsiani vaikka olenkin tälläinen kehno äiti. Olen aika väsynyt myös.Älkää haukkoko minua. PLIIS!
höh,ei tässä kenenkään tarvi rupea haukkumaan sinua! eiköhän tässä kaikki ole paljastanut asioita mitä ei "nykyajan superhyperkotiäitinä" saisi tehdä tai jättää tekemättä! eli don´t worry! =D
Niin minä syyllistän itseäni näistä asioista niin paljon että pahaa tekee. siksi kai kuvittelen että kaikki haukkuisi minua näistä asioita.Lisäys vielä tuohon juttuuni...
-annan lapseni leikkiä videoilla, stereoilla ym...
-välillä kun oikein paha olo huutamisesta lapsilleni niin syötän heille karkkia anteeks pyyntönä, vaikka kyllä anteeksi pyydän ennen sitä.
kellekään..
-kun poika oli pieni ja huusi hela tiden, en osannut olla tarpeeksi läheinen(häpeän tunne kuvaamaton)
-olen ruoka stressaaja, eli kaiken pitää olla omatekoista ja terveellistä, uskokaa, tästä on ollut enemmän stressiä kun hyötyä!
-en jaksisi siivota ja siiten huudan miehelle että sekin voisi joskus siivota
-olen kireä melkein kokoajan ja lapsi aistii sen.
-en todella ole sellainen äiti kun haluaisin
JA SITTEN VIELÄ KORJAILEN POIKAANI HÄNEN ASKARRELLESSAAN!!
Kovin montaa en edellisistä allekirjoita omalla kohdallani, mutta on jotain kamalaa täälläkin: Vietän netissä aikaa ihan liian paljon. Nytkin pitäisi olla lasten jo nukkumassa ja äiti vain täällä lorvii. Joka välissä. En kehtaisi IKINÄ kelleen myöntää ja kun mies on kotona, rajotan nettailua.. Tyttö 5v sanoo, että "äidillä on paljon töitä tietokoneella". :(
Jätän myös ehdottomasti kertomatta millaiseksi hirviöksi saatan muuttua kun suutun miehelle.. Suutun liian helposti enkä osaa lopettaa. Onneksi mieheni on ihanaa-laatua ja on opettanut hurjasti rakentavastakin riitelystä. Ehkä joku päivä meilläkin ollaan rakentavasti riiteleviä aina, harjoiteltu on kyllä jo 15v ja iän tuomaa kokemustakin pitäisi olla (yli 3-kymppisiä).
Että pieneltä tuntuu joka d-vitamiinin unohtaminen näiden rinnalla..? Ja tiedän sitten jo olevani huono ja paha, ei tarvii muistutella.
Jonkin asteen perfektionistina sitten taas nuo tipat ja kotiruuat taas hoituu, jopa mielelläni huolehdin tuollaisista asioista.
aika avoin näissä lasten hoito jutuissa,eli kyllä reilusti tunnustan että olen laiska pelaamaan pelejä niiden kanssa tms.
Ja valmis ruokaakin syötän niille ihan avoimesti toisinaan/useinkin.Kerran päivässä teen kyllä kuitenkin oikean ruuan,mutta aamuruoka tuppaa olemaan jotain helppoa,nopeaa.
Unohdan myös erinäisiä asioita ja niilläkin vitsailen(jos on aiheellista)
Mitä minä en tunnusta ääneen on esim. parisuhdeasiat,kuinka vähän meillä oikeasti on esim. seksiä,enkä minä edes enempää tarvitse/halua mutta miehen takia on "pakko".
Tai miten meillä ihan aikuisten oikeesti mökötetään vaikka kuinka monta päivää kun ei osata selvittää asioita puhumalla.
Ja sitäkään en ole kellekkään kertonut että meillä on kerran vieraillut kihomadot,yäk,niin inhottava asia etten todellakaan halua niistä puhua.
Tässäpä joitain...
ever!!
Näin ihania tekstejä olen kaivannut tänne. Kiitos aloittajalle keksinnöstä.
Muistatteko kun Täydellisissä naisissa eräs kotiäiti itki väsymystään ystäville, ja vasta siinä vaiheessa nämä paljastivat itse olleensa yhtä avuttomina kun omat lapset olivat pieniä. Tämä kotiäiti sanoi siihen että miksi näistä asioista ei ole puhuttu aikaisemmin?? Niinhän se juuri on. Tuolla kun puistossa juttelee ja hymyilee muiden äitien kanssa, niin AINA kerrotaan vain siitä miten lapset edistyy kaikessa ja mun lapsi on niin ja niin hyvä ja mä teen niin ja niin hyvää ruokaa jne. Tällaiset jutut mitä täällä on kirjoitettu auttavat ainakin minua paljon enemmän jaksamaan. Auttaa meinaan tajuamaan, ettei ole loppujen lopuksi huono tyyppi vaan ihan normaali.
Kiitoksia kommentistasi ja muille myös ihanista kauheista tunnustuksista.
Näitä kun luki niin huomasi, että aika monen mielipiteisiin yhtyy täysin. Kerrankin on sellanen viestiketju mihin ei suomiterroristit ole näppejään lianneet. Kai se menee niin että kun ihmiset moittivat itseään niin ei muilla ole siihen enää mitään "fiksua" sanottavaa moittimis mielessä.
Jatketaan samaan malliin ja ollaan kiitollisia kaikesta arjen kauheudesta ja ihanuudesta. Kasvetaan ihmisinäkin vaikkei sitä kaikissa muodoissa haluaisikaan kokea. =)
Mulla itselläni ei ole vielä lapsia, yritystä on kovasti. Mutta asiaan; on totta että oma äiti jos joku tietää mikä on lapselleen parasta. Eihän ennenvanhaankaan ollut mitään nykyajan helpotuksia ja suosituksia ja silti ollaan hyvin tähän asti pärjäilty. Älkää äidit ottako tressiä jos ette toimi "sääntöjen" mukaan, vain te itse tiedätte mikä on omalle lapsellenne parasta. Se on tottumuksesta kiinni. Suositaan kyllä säännöllistä elämää, mutta ei se ole laki. Ei kukaan ulkopuolinen voi tulla yhtäkkiä sanomaan että "ei sun lapses tosta pidä" Älkää eläkö siinä pelossa että ette toimi säännöllisesti, vaan eläkää siinä uskossa että olette hyviä äitejä, sillä kaikki jotka lapsiaan rakastaa ja hoivaa ja hellii, on hyviä äitejä. Tsemppiä kaikille äideille ja aurinkoista kevättä!!!
.. on se että täysin steriilissä ympäristössä lapsi ei kehitä vastustuskykyä normaaleja bakteereja vastaan. meillä vaaveli mönki lattialla koirien kanssa heti kotiin tultuaan, osaksi että koirat tottuivat siihen että tollainen on ja toisaalta että tuleehan vauva olemaan koirankarvojen seassa muutenkin.
ikinä en ole hyssytellyt muita olemaan hiljaa kun vauva nukkuu, koska emme halunneet asua huopatossutehtaalla. nykyäänhän saa talo sortua eikä hievahdakaan.
niinhän se on että sitä saa mitä tilaa..onneksi tein lapseni vasta kypsemmällä iällä niin oli jo kokemusta toisten tekemistä "virheistä".
-tupakoin liikaa (kylläkin ulkona)
-annan heidän katsoa liikaa videoita/pelata
-syödään viikottain valmisruokaa kun en jaksa kokata työpäivän jälkeen
-väsyneenä huudan liikaa ja pikkujutuista
-en aina jaksa kiinnostua aidosti lapselle tärkeistä jutuista ja saatan vain hymähdellä omissa ajatuksissani
... ja paljon muuta :)
Lapset 6 ja 11-vuotiaat. Vuosien mittaan hiukan oppinut antamaan itselleni anteeksi mutta edelleen riittämättömyyden tunnetta äitinä. Vaikkakin lapseni ovat iloisia ja sosiaalisia muksuja tuntuu joskus, että monesti olisi voinut itse toimia toisin. Rakkautta ja hellyyttä meillä kuitenkin on aina riittänyt- ehkä se hiukan kompensoi noita "puutteitani" äitinä ja kasvattajana.
Tämä on hyvä ketju- kiitos aloittajalle :).
ripittäytyä :D
eli..boitsu 4kk
-d-vitskut jäi (maitoa menee tarpeeks)
-vietän paljon aikaa netissä
-boitsu kattelee välillä telkkaria
-poltan
-annan purkkiruokaa
-keitän pullot aina mutten huuhtele heti käytön jälk.
-en jaksa aina siivota..todellakaan..
-välillä myöskin tiuskasen pojalle, että hetki hiljaa..:(
-välillä esitän yöllä nukkuvaa että isä syöttää lapsen
-hmmm...hmmm...pitää mietiskellä olisko lisää..
-niin en tahtois töihin ikinä enää(nuori olen vasta)
-poika istuu paljon sitterissä.
Siinäpä se.
Kylvemme olkkarissa joten vauva ei oleile vessassa missä poltan miehen ollessa poissa. Tämä siitä syystä etten voi jättää poikaa yksin kotiin ja lähteä monta kerrosta alas tupakalle.
Poika ei ole vessan lähellä silloin.
:(:(:(:(