Aki Härkönen kirjoittaa Muutos-lehdessä 1/2005 "Kalliin riitin teoriasta" näin:
"Uskonyhteisöjen menestystekijöitä kartoittaneessa amerikkalaistutkimuksessa on todettu 1800-luvulla vaikuttaneiden uskonyhteisöjen toimineen kauimmin silloin kun ko. yhteisöillä oli paljon käyttäytymiseen liittyviä vaatimuksia. Paljon vaativat liikkeet olivat siis pysyvimpiä.
Kalliin riitin teorian mukaan uskonyhteisö voi varmistaa runsailla vaatimuksillaan, että yhteisössä toimivat jäsenet ovat antautumuksellisia tosiuskovaisia. Eli runsaasti henkilökohtaisia uhrauksia kuten aikaa, energiaa ja rahaa vaativa oppi toimii uskonyhteisössä varmistimena. Henkilöt, jotka eivät enää sinisilmäisesti usko yhteisön oppeihin, vaan ovat alkaneet epäillä niitä ja ovat ryhtyneet ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti, eivät kauan jaksa täyttää yhteisön kovia vaatimuksia. Uskoa ei jakseta teeskennellä, koska se vaatii niin paljon uhrauksia.
Uskonyhteisö hyötyy siitä että epäilevät Tuomaat jättävät liikkeen, eivätkä ole jarruttamassa liikkeen tavoitteita. Liike voi huoletta olettaa liikkeessä toimivan jäsenistön olevan kuuliaista ja uskollista , eikä sen tarvitse pelätä erilaisten liikkeen sisäisten kapinaliikkeiden syntyä.
Runsaat uskonopilla perustellut vaatimukset eli 'kallis riitti' toimii siis sitoen liikkeen jäsenet tiukasti toimintaan. Ihmisten todellista uskoa on vaikea mitata, mutta uskonnolla perusteltujen tiukkojen vaatimusten konkreettisen toteutuman seuraaminen on helpompaa."
Vanhoillislestadiolaisuus-palsta on paljastanut minulle, että vanhoillislestadiolaisuus on yhdenlainen kallis riitti. Siinä sen voima ja vetovoima - mutta myöskin lahko-ominaisuus, niin kirkon herätysliike kuin se muodollisesti onkin.
"Uskonyhteisöjen menestystekijöitä kartoittaneessa amerikkalaistutkimuksessa on todettu 1800-luvulla vaikuttaneiden uskonyhteisöjen toimineen kauimmin silloin kun ko. yhteisöillä oli paljon käyttäytymiseen liittyviä vaatimuksia. Paljon vaativat liikkeet olivat siis pysyvimpiä.
Kalliin riitin teorian mukaan uskonyhteisö voi varmistaa runsailla vaatimuksillaan, että yhteisössä toimivat jäsenet ovat antautumuksellisia tosiuskovaisia. Eli runsaasti henkilökohtaisia uhrauksia kuten aikaa, energiaa ja rahaa vaativa oppi toimii uskonyhteisössä varmistimena. Henkilöt, jotka eivät enää sinisilmäisesti usko yhteisön oppeihin, vaan ovat alkaneet epäillä niitä ja ovat ryhtyneet ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti, eivät kauan jaksa täyttää yhteisön kovia vaatimuksia. Uskoa ei jakseta teeskennellä, koska se vaatii niin paljon uhrauksia.
Uskonyhteisö hyötyy siitä että epäilevät Tuomaat jättävät liikkeen, eivätkä ole jarruttamassa liikkeen tavoitteita. Liike voi huoletta olettaa liikkeessä toimivan jäsenistön olevan kuuliaista ja uskollista , eikä sen tarvitse pelätä erilaisten liikkeen sisäisten kapinaliikkeiden syntyä.
Runsaat uskonopilla perustellut vaatimukset eli 'kallis riitti' toimii siis sitoen liikkeen jäsenet tiukasti toimintaan. Ihmisten todellista uskoa on vaikea mitata, mutta uskonnolla perusteltujen tiukkojen vaatimusten konkreettisen toteutuman seuraaminen on helpompaa."
Vanhoillislestadiolaisuus-palsta on paljastanut minulle, että vanhoillislestadiolaisuus on yhdenlainen kallis riitti. Siinä sen voima ja vetovoima - mutta myöskin lahko-ominaisuus, niin kirkon herätysliike kuin se muodollisesti onkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.