Olen seurustellut nyt vähän yli puoli vuotta. Poikaystäväni on kaikin puolin hyvä minulle, ja minäkin kuulemma hänelle. Hän sanoi jo parin kuukauden päästä rakastavansa minua, mistä menin ihan lukkoon. Kun en kyennyt sanomaan vastaavaa takaisin, hän oli aika murtunut...vaikka koetin selittää, ettei se tarkoita ettenkö häntä tulisi rakastamaan. Se oli vain niin nopeasti, etten vielä ollut siinä vaiheessa.
Nyt en oikeen osaa sanoa rakastanko häntä. Tuntuu välillä todella hyvältä, ehkä tosiaan siltä että rakastan. Mutta minua hiukan häiritsee se, että elämme jo nyt aika "rutiininomaisesti", enkä oikeastaan rakastunut missään vaiheessa tähän mieheen. Arvostan kyllä arkea ja tiedän, että suurin osa elämästä on aika harmaata :) Jotenkin vain tuntuu oudolta...olen vahvasti tunneihminen, enkä rakastunut. Pelottaa, jos joskus rakastunkin johonkin, enkä silloin kykene kuuntelemaan järjen ääntä.
On kiva kuunnella muiden juttuja tulisesta rakastumisesta ja siitä oikeasta. En mä vaan tiedä onko tämä mies minulle "se oikea". Pitäisikö se jo tietää tässä vaiheessa?
Ollaan kyllä molemmat aikuisia ihmisiä, ja pitkät suhteet takana. Tilanne on silti ainakin itselleni uusi, aiempi suhteeni alkoi nimittäin jo 16-vuotiaana, enkä oikein voi siihen verrata.
Haluaisin kuulla ehkä rohkaisevia kommentteja, jos jollain on alkanut suhde niin ettei rakastunut. Että voiko sellainen kestää...
Nyt en oikeen osaa sanoa rakastanko häntä. Tuntuu välillä todella hyvältä, ehkä tosiaan siltä että rakastan. Mutta minua hiukan häiritsee se, että elämme jo nyt aika "rutiininomaisesti", enkä oikeastaan rakastunut missään vaiheessa tähän mieheen. Arvostan kyllä arkea ja tiedän, että suurin osa elämästä on aika harmaata :) Jotenkin vain tuntuu oudolta...olen vahvasti tunneihminen, enkä rakastunut. Pelottaa, jos joskus rakastunkin johonkin, enkä silloin kykene kuuntelemaan järjen ääntä.
On kiva kuunnella muiden juttuja tulisesta rakastumisesta ja siitä oikeasta. En mä vaan tiedä onko tämä mies minulle "se oikea". Pitäisikö se jo tietää tässä vaiheessa?
Ollaan kyllä molemmat aikuisia ihmisiä, ja pitkät suhteet takana. Tilanne on silti ainakin itselleni uusi, aiempi suhteeni alkoi nimittäin jo 16-vuotiaana, enkä oikein voi siihen verrata.
Haluaisin kuulla ehkä rohkaisevia kommentteja, jos jollain on alkanut suhde niin ettei rakastunut. Että voiko sellainen kestää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi kestää totta kai, jos molemmat haluaa mikä estää? Mutta ei näytä siltä että haluat mukavan ja turvallisen ratkaisun. Mieti mitä haluat, Paras on Hyvän pahin vihollinen.
Olen odottanut 17 vuotta että rakastuisin...
mutta ei se mene niin kuin elokuvissa!
ihan oikeesti vasta 35v..rakkautta ensi silmäyksellä! Vau, se vasta tulista tunnetta on. No, toki tässä on ns.rakastuttu pari kertaa aikaisemminkin- siis järkiavioliitoja pari takana.. Rakkaushan voi tulla minkä kulman takaa hyvänsä, yleensä odottamattomalla hetkellä ja pahimpaanparhaimpaan aikaan, jolloin arki rutiinit menee uusiksi.
olisin itse tuon kaiken kirjoittanut!!! Aivan täysin sama tilanne minulla!