vuotta sitten lopetin juomisen kerralla ja olin jo siinä uskossa että nyt elämä voittaa.Kuinkas ollakkaan tänä keväänä on alkanut tuntumaan että ei tämä elämä tunnu oikein miltään vaikka ei juopottelekaan,on nukkumisvaikeuksia ja varsinkin yöllä ahdistaa ja työasiat painavat. On käynyt mielessä että alanko uudelleen juomaan että saisi edes jollakin tavalla nollattua tuon pääkopan joskus. En vaan uskaltaisi aloittaa juomista kun on vielä muistissa ne kammottavat kokemukset ja ryyppyhän se jää päälle kuitenkin vaikka kuinka aikoisi vaan yhtenä iltana ottaa.Onkohan tämä sitten masennusta vai stressiä ja mitähän mun kannattaisi tehdä että saisin edes jonkinlaisen elämänhalun takaisin. Onko muilla lopettaneilla ollut samanlaisia tuntemuksia? Olen reilu nelikymppinen mies ja työni on joskus hyvin kiireistä. Kiitos kommenteista etukäteen.
Puolitoista
minä
8537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
samanlaisia tuntemuksia ja nimenomaan puolentoista vuoden raittiuden kohdalla. Se oli minulle tähän astisen raittiuteni vaikeinta aikaa, ja silloin meinasin jäädä lääkekoukkuun, vaikka välillä olin ollut kuukausikaupalla täysin ilman niitä.
Syytä en tiedä, olen itsekseni pohtinut että ehkä "kuherruskuukausi" raittiuden kanssa loppui siinä vaiheessa (monet ihmissuhteenikin ovat päättyneet puolentoista vuoden rajapyykkiin). Raittius, joka aluksi oli itsessään tosi palkitseva asia, muuttui arkipäiväiseksi eikä enää tarjonnut mitään uutta. Samaan vaiheeseen osui taloudellisia vaikeuksia ja perhe-elämän ongelmia. Kaikki tuntui yhtäkkiä menevän päin peetä.
Mutta siitäkin selvittiin. Kun toinen raitis vuosi oli lopuillaan niin elämä alkoi taas hymyillä. Ylä- ja alamäkeä, sitä kai tämä elämä yksinkertaisesti on, eikä mikään tila/tunnetila jää pysyväksi.
Pidä huolta fyysisestä ja henkisestä kunnostasi. Opettele rentoutumiskeinoja, ellet vielä niitä hallitse. Pyydä tukea muilta ihmisiltä, jos omat voimat eivät riitä.
Tuntuu masennuksen oireilta. Yhdyn Saamarin ohjeisiin ja lisään että mietiskely esim. Silva menetelmän mukaan tai jooga olisi hyvä mielen tasoittaja. Sitten aivojen kemiaan vaikuttaa E-EPA
kalaöljykapselit joista minulla ainakin on ollut henkilökohtaisesti apua. 60 kpl maksaa n. 25 e ja alussa voi ottaa 2 kpl päivässä. Ovat erittäin terveellisiä muuhunkiin kuten sydämeen, vastustuskykyyn ja elintoimintoihin. Mutta etenkin mieliaalaan ppositiivisesti vaikuttavia. Näin keväällä muuten hormonitoiminta voi laukaista depresssion. Kokeile näitä tai muuta mutta heitä se pullo pois mielestä katastroofisena ratkaisuna.
Minulla oli samansuuntaisia oireita, ja kun olin jättänyt jo kerran lääkityksen, en niitä halunnut edes ajatella.
Kerran kuulin aamumietiskelystä, jossa heti herättyään "pitää" löytää kaksi tai kolme hyvää syytä nousta ylös. Ennen ei saa nousta.
Aloin toteuttamaan sitä ja aikaa myöten se alkoi tehota, päivät lähtivät iloisesti käyntiin.
Tietysti se joskus tuntui pakkopullalta, mutta sitkeästi vaan jatkoin.
Yöllinen herääminen ja työasioiden miettiminen onkin sitten toinen juttu...
Kuulin hiljattain konstista, jossa yöllä mieleen tullutta työasiaa ei yritetäkään työntää pois mielestä, vaan päätetäänkin oikein tosissaan ajatella ja työstää sitä. Kuulemma asiaa ei kauaakaan ehdi työstää ennenkuin nukahtaa.
parasta "lääkettä" yöllisiin työmurheisiin on se, että päätän nousta ylös sängystä ja tarttua tekemättömiin töihin. Sen jälkeen lämpimän peiton alle jääminen tuntuukin jo paljon paremmalta vaihtoehdolta ja uni tulee nopeasti :-)
viittaavat oireesi ehkä myös lievää masennusta. Paha yhdistelmä, joka pitäisi pystyä purkamaan. Ajatukset pitäisi pystyä välillä suuntaamaan muihin iloisiin ja miellyttäviin asioihin kuten jokin harrastus tai pieni loma muissa ympyröissä. Mietiskely hyvä asia, mutta ihan itse sitä ei opi, mutta asiasta järjestetään esim. viikonlopun lyhytkursseja. Toinen hyvä neuvo tuolla ylempänä olivat kalaöljykapselit - niitä kannattaa kokeilla! Voimia jaksamiseen!
Mulle meinasi käydä huonosti viikko sitten. Olen ollut jo kuusi vuotta raittiina, mutta silti meinasi ote lipsahtaa viikko sitten. Samanlaisia fiiliksiä kuten sinulla, elämä tylsää, huolet painaa, uni ei tule. Olen ikäisesi, mutta nainen.
Helppo on sivullisten antaa ohjeita, mutta kovin on raskasta niitä lähteä toteuttamaan, kun ei voimat riitä.
Olen pysynyt raittiina, vaikkakin silloin tällöin tulee hirmuinen hinku päästä nollaamaan ajatukset tuopin ääreen. Ainoa asia, joka minut on pitänyt pois juomasta on se, että tiedän olevani kykenemätön kohtuukäyttäjäksi. En enää halua palata entiseen jokapäiväiseen juomiseen.
955465465475
Yritä typerä pentu aikuistua, edes vähän.
Ja lopeta vanhojen viestien tonkiminen.