Kommentoin joitakin Perussuomalaisten lähiajan tavoiteohjelmassa (Kokkola 2005) esitettyjä omalle työsaralleni sijoittuvia tavoitteita. Yritin kursivoida ne tekstiin mutta nyt nähtävästi em. tavoiteohjelmasta lainaamani virkkeet ovat samalla fontilla kuin muukin teksti...
Työttömyyttä ylläpitävä työnantajapula on poistettava. Ilman omaa syytään luottokelvottomaksi joutuneiden yrittäjien toimintaedellytykset on palautettava. Kannatamme yritystoimintaa ja elinkeinovapautta. Yritysten kasvuedellytysten turvaaminen on työllisyyden hoitamisen ehto. Työttömyyden poistamiseen tarvitaan tehokkaita valtion ohjaustoimia.
Vuoden 2006 alusta tuli Suomessa voimaan laki julkisesta työvoimapalvelusta ja siihen sisältyvästä palkkatukijärjestelmästä. Sen mukaan palkkatuki voi olla jatkuva, se voi kattaa kaikki palkkakulut ja kolmannella sektorilla myös työnantajamaksut. Se voidaan osoittaa myös eläkkeellä oleville, ja kunnat voivat sijoittaa palkkatuella työsuhteeseen ottamiaan vajaatyökykyisiä henkilöitä edelleen avoimille työmarkkinoille jatkotyöllistymistä varten.
Työkyvyn eriasteiset vajeet, ovatpa ne sitten fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai ammattitaidon ja koulutuksen puutteellisuuteen liittyviä, ovat pitkäaikaistyöttömien joukon kovassa ytimessä enemmän sääntö kuin poikkeus. Viime vuosina eläkelaitoksissa tehty päätös ”keskimääräisen eläköitymisiän kohottamisesta” tarkoittaa käytännössä paitsi mielivallan harjoittamista, myös sitä, että kalliit työkyvyn arvioinnit ja kuntoutustutkimukset ovat suurelta osin silmänlumetta. Eläköitymisiän kohottaminen tarkoittaa sitä, että entistä sairaampia ihmisiä pallotellaan luukulta toiselle. Siinä sitten kuudetta kymmenettään käyvä entinen rakennusmies etsii päivästä toiseen ”kevyttä, vaihteleva-asentoista sisätyötä” ilman minkäänlaisia realistisia työllistymisen mahdollisuuksia. Selvät tapaukset pitäisi ohjata eläkkeelle, jonka he ovat ansainneet, ja suunnattava säästyneet resurssit työskentelyyn muiden vajaatyökykyisten/pitkäaikaistyöttömien kanssa.
Työkyvyn vajeiksi tulisi tunnustaa myös muita kuin somaattisia, lääkärin diagnosoimia sairauksia. Ihminen voi olla vuonna 2006 suhteellisesti vajaatyökykyinen työnantajien hakemaan työvoimaan nähden, vaikka hän ehkä olisi vastaavilla tiedoilla, taidoilla, kyvyillä ja terveydentilalla ollut 1950 hyvinkin kysytty työntekijä. Työelämän vaatimukset ovat kasvaneet, puhutaan elinikäisestä oppimisesta, eikä yksinkertaisia, helposti opittavia työtehtäviä enää ole läheskään siinä määrin kuin kaupungistumisen ja teollistumisen voimakkaina kasvukausina. Työ on siirtynyt tehdassaleista muualle, hyvin pitkälti palveluihin.
Kun ihmisen oppimiskyky iän karttuessa hidastuu, tuki- ja liikuntaelinsairaudet vaivaavat, on vähän sydän- ja verisuonitautejakin ja kohonnutta verenpainetta, ja huikkakin maistuu paremmin kuin lääkäri suosittaisi, olisi työvoimakoulutuksissakin otettava järki käteen. Miksi tätä porukkaa pitäisi kouluttaa aloille, joille valmistuu samaan aikaan kolmekymmentä vuotta nuorempia kilpailemaan samoista paikoista? Tekemätöntä työtä on vaikkapa palvelualoilla enemmän kuin tarpeeksi, kunhan työnantajille tehdään reilu tarjous sen tekijöiden palkkauksesta. Työnantaja ei ole hyväntekeväisyyslaitos, hän haluaa parhaan mahdollisen vastineen sijoittamilleen rahoille ja muille resursseilleen. Siksi alentunutta työkykyä on kompensoitava, jos pitkäaikaistyöttömyyteen halutaan pureutua. Tähän palkkatuki antaa hyvän mahdollisuuden, jos kunnat velvoitetaan sitä käyttämään.
Pitkäaikaistyöttömien saaminen takaisin työelämään tarvittaessa velvoitetyöllistämisen kautta on tärkeätä mutta työllistämistoimien tulee olla sellaisia, etteivät ne vie aitoja työpaikkoja.
Lakiin julkisesta työvoimapalvelusta tullut lupaus vajaatyökykyisten palkkatuesta on vielä kokonaan lunastamatta. Toistaiseksi ei ole vielä mitään tietoa siitä, kuinka paljon ko. palkkatukeen tullaan suuntaamaan määrärahoja. Myös kuntien osalta työllisyysmäärärahojen varaaminen palkkatuettuun työhön on kokonaan kuntien omassa harkinnassa eikä useissa kunnissa ole varattu määrärahoja palkkatukityöhön lainkaan.
Julkisen sektorin työpaikat pitäisi avata vajaatyökykyisille sisällyttämällä työehtosopimuksiin ehdot, joilla vajaatyökykyisiä henkilöitä sitoudutaan ottamaan työsuhteiseen työhön julkiselle sektorille. Palkkatuen avulla heidän jatkosijoittamisensa myös yksityisten työnantajien palvelukseen on mahdollista.
Koulutus on uudistettava vastaamaan nykyistä työvoimatarvetta niin, että yrittäjien ja yhteiskunnan tarpeet huomioidaan. Tehokkaan velvoitetyöllistämisen on oltava osa työttömyyden torjuntaa. Joustava korkotukilaina ja valtion takuu säilyttäisi työpaikat yrittäjien sukupolven vaihdoksissa. Arvonlisävero ja työnantajamaksut on porrastettava liikevaihdon mukaan kasvaviksi niin, että maksurasitteet vähenisivät työvoimavaltaisilta pienyrityksiltä.
Työvoima on talouden voimavara
Työnteon ja työn teettämisen on aina kannatettava joutenoloa paremmin.
Jotta näin olisi myös runsaslapsisissa perheissä, joiden määrän voidaan arvioida tulevaisuudessa lisääntyvän mm. nykyisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena, olisi keskustelu kansalaispalkasta avattava uudelleen ja käytävä perusteellisesti. On selvää ettei bussia ajava tai metroasemia siivoava isä voi koskaan nykyisessä järjestelmässä tuoda vaimolleen ja viidelle lapselleen työssäkäynnillään mitään sellaista aineellista etua, mihin näillä ei olisi oikeus jo muutenkin. Jos subjektiivinen oikeus tietyn tasoiseen asumiseen, toimeentuloon ja muuhun yhteiskunnan tukiverkkoon halutaan säilyttää ja samalla kannustaa ihmisiä työntekoon, on nämä oikeudet taattava myös työssä käyville niin, että palkkatulo olisi aina lisänä näiden perusasioiden päälle. Kansan ylivoimainen enemmistö haluaa kuitenkin säilyttää pohjoismaalaisen korkeatasoisen hyvinvointivaltion eikä lähteä seuraamaan vaikkapa Yhdysvaltojen tai Englannin mallia eriarvoistavasta ja syveneviin ongelmiin johtavasta sosiaalipolitiikasta. Ilmaisen, verovaroilla rahoitetun hyvinvoinnin tarjoaminen pääsääntöisesti vain niille, jotka eivät maksa veroja ei ole omiaan kannustamaan työntekoon.
Nykyisin kannustinloukussa istuvat lapsiperheiden lisäksi myös sairas- ja työkyvyttömyyseläkeläiset, sillä mahdollisesti lyhyeksi jäävä kokeilu työmarkkinoilla on aivan liian suuri riski otettavaksi sen jälkeen kun eläkepäätöksen on eläkevakuutuslaitokselta jonkin ihmeen kautta saanut. Jopa yksinäisen työttömän kannattaa harkita kahdesti pätkätyön vastaanottamista, kun asumistuen ja toimeentulotuen saaminen uudestaan juoksemaan voi viedä kohtuuttomasti aikaa, mikä tarkoittaa viikkojen tai kuukausien kitkuttelua, laskujen kasaantumista ja luottotietojen menetystä palkkiona aktiivisuudesta.
Vajaatyökykyisen työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen eläkerasite tulee jakaa kaikkien työnantajien kesken eikä sälyttää vain viimeiselle. Näin madallettaisiin työnantajan työllistämiskynnystä huomattavasti.
Eläkkeen lepäämään jättäminen tulee tehdä mahdolliseksi myös muiden eläkkeiden kuin kansaneläkkeen saajilla.
Tarpeeton työttömien kurssittaminen työttömyydestä jo ennestään kärsiville aloille on lopetettava. Työvoimakoulutus on suunnattava esimerkiksi oppisopimuksella suoraan työllistävän yrityksen tarpeisiin. Valtion ja kuntien on lopetettava aiheeton pätkätöiden teettäminen ja niiden ketjuttaminen. Työn käsitettä on laajennettava huomioimalla kotityön ja omaishoidon merkitys.
Ainakin Helsingin kaupungin työntekijöiden keski-ikä on hyvin korkea, ja 10 – 15:n vuoden sisällä on palvelutason ennallaan säilyttämiseksi palkattava tuhansia henkilöitä eläkkeelle lähteneiden sijaan. Nyt olisi tuhannen taalan paikka rekrytoida kaikessa rauhassa parhaat tällä hetkellä määräaikaisella työsopimuksella työskentelevät työntekijät vakinaiseen työsuhteeseen ja sitouttaa heidät näin oman työnsä kehittämiseen. Näin saataisiin uutta innovatiivisuutta ja motivaatiota uusien työntekijöiden mukana sen sijaan, että vasta pakon edessä otetaan väsähtäneisiin ja pakkotahtisiin työyhteisöihin pienellä palkalla tekijöitä, joille ei ole tarjolla parempaa vaihtoehtoa. Pätkätöitä teettämällä vaalitaan kunnan työpaikkojen imagoa kelkasta pudonneiden vähäväkisten suojatyöpaikkoina, joissa ei paljon makseta muttei myöskään vaadita. Totuushan ei ole tämä, mutta mielikuvat ohjaavat niiden työnhakijoiden valintoja, joille on useampia ovia auki.
Työttömyyttä ylläpitävä työnantajapula on poistettava. Ilman omaa syytään luottokelvottomaksi joutuneiden yrittäjien toimintaedellytykset on palautettava. Kannatamme yritystoimintaa ja elinkeinovapautta. Yritysten kasvuedellytysten turvaaminen on työllisyyden hoitamisen ehto. Työttömyyden poistamiseen tarvitaan tehokkaita valtion ohjaustoimia.
Vuoden 2006 alusta tuli Suomessa voimaan laki julkisesta työvoimapalvelusta ja siihen sisältyvästä palkkatukijärjestelmästä. Sen mukaan palkkatuki voi olla jatkuva, se voi kattaa kaikki palkkakulut ja kolmannella sektorilla myös työnantajamaksut. Se voidaan osoittaa myös eläkkeellä oleville, ja kunnat voivat sijoittaa palkkatuella työsuhteeseen ottamiaan vajaatyökykyisiä henkilöitä edelleen avoimille työmarkkinoille jatkotyöllistymistä varten.
Työkyvyn eriasteiset vajeet, ovatpa ne sitten fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai ammattitaidon ja koulutuksen puutteellisuuteen liittyviä, ovat pitkäaikaistyöttömien joukon kovassa ytimessä enemmän sääntö kuin poikkeus. Viime vuosina eläkelaitoksissa tehty päätös ”keskimääräisen eläköitymisiän kohottamisesta” tarkoittaa käytännössä paitsi mielivallan harjoittamista, myös sitä, että kalliit työkyvyn arvioinnit ja kuntoutustutkimukset ovat suurelta osin silmänlumetta. Eläköitymisiän kohottaminen tarkoittaa sitä, että entistä sairaampia ihmisiä pallotellaan luukulta toiselle. Siinä sitten kuudetta kymmenettään käyvä entinen rakennusmies etsii päivästä toiseen ”kevyttä, vaihteleva-asentoista sisätyötä” ilman minkäänlaisia realistisia työllistymisen mahdollisuuksia. Selvät tapaukset pitäisi ohjata eläkkeelle, jonka he ovat ansainneet, ja suunnattava säästyneet resurssit työskentelyyn muiden vajaatyökykyisten/pitkäaikaistyöttömien kanssa.
Työkyvyn vajeiksi tulisi tunnustaa myös muita kuin somaattisia, lääkärin diagnosoimia sairauksia. Ihminen voi olla vuonna 2006 suhteellisesti vajaatyökykyinen työnantajien hakemaan työvoimaan nähden, vaikka hän ehkä olisi vastaavilla tiedoilla, taidoilla, kyvyillä ja terveydentilalla ollut 1950 hyvinkin kysytty työntekijä. Työelämän vaatimukset ovat kasvaneet, puhutaan elinikäisestä oppimisesta, eikä yksinkertaisia, helposti opittavia työtehtäviä enää ole läheskään siinä määrin kuin kaupungistumisen ja teollistumisen voimakkaina kasvukausina. Työ on siirtynyt tehdassaleista muualle, hyvin pitkälti palveluihin.
Kun ihmisen oppimiskyky iän karttuessa hidastuu, tuki- ja liikuntaelinsairaudet vaivaavat, on vähän sydän- ja verisuonitautejakin ja kohonnutta verenpainetta, ja huikkakin maistuu paremmin kuin lääkäri suosittaisi, olisi työvoimakoulutuksissakin otettava järki käteen. Miksi tätä porukkaa pitäisi kouluttaa aloille, joille valmistuu samaan aikaan kolmekymmentä vuotta nuorempia kilpailemaan samoista paikoista? Tekemätöntä työtä on vaikkapa palvelualoilla enemmän kuin tarpeeksi, kunhan työnantajille tehdään reilu tarjous sen tekijöiden palkkauksesta. Työnantaja ei ole hyväntekeväisyyslaitos, hän haluaa parhaan mahdollisen vastineen sijoittamilleen rahoille ja muille resursseilleen. Siksi alentunutta työkykyä on kompensoitava, jos pitkäaikaistyöttömyyteen halutaan pureutua. Tähän palkkatuki antaa hyvän mahdollisuuden, jos kunnat velvoitetaan sitä käyttämään.
Pitkäaikaistyöttömien saaminen takaisin työelämään tarvittaessa velvoitetyöllistämisen kautta on tärkeätä mutta työllistämistoimien tulee olla sellaisia, etteivät ne vie aitoja työpaikkoja.
Lakiin julkisesta työvoimapalvelusta tullut lupaus vajaatyökykyisten palkkatuesta on vielä kokonaan lunastamatta. Toistaiseksi ei ole vielä mitään tietoa siitä, kuinka paljon ko. palkkatukeen tullaan suuntaamaan määrärahoja. Myös kuntien osalta työllisyysmäärärahojen varaaminen palkkatuettuun työhön on kokonaan kuntien omassa harkinnassa eikä useissa kunnissa ole varattu määrärahoja palkkatukityöhön lainkaan.
Julkisen sektorin työpaikat pitäisi avata vajaatyökykyisille sisällyttämällä työehtosopimuksiin ehdot, joilla vajaatyökykyisiä henkilöitä sitoudutaan ottamaan työsuhteiseen työhön julkiselle sektorille. Palkkatuen avulla heidän jatkosijoittamisensa myös yksityisten työnantajien palvelukseen on mahdollista.
Koulutus on uudistettava vastaamaan nykyistä työvoimatarvetta niin, että yrittäjien ja yhteiskunnan tarpeet huomioidaan. Tehokkaan velvoitetyöllistämisen on oltava osa työttömyyden torjuntaa. Joustava korkotukilaina ja valtion takuu säilyttäisi työpaikat yrittäjien sukupolven vaihdoksissa. Arvonlisävero ja työnantajamaksut on porrastettava liikevaihdon mukaan kasvaviksi niin, että maksurasitteet vähenisivät työvoimavaltaisilta pienyrityksiltä.
Työvoima on talouden voimavara
Työnteon ja työn teettämisen on aina kannatettava joutenoloa paremmin.
Jotta näin olisi myös runsaslapsisissa perheissä, joiden määrän voidaan arvioida tulevaisuudessa lisääntyvän mm. nykyisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena, olisi keskustelu kansalaispalkasta avattava uudelleen ja käytävä perusteellisesti. On selvää ettei bussia ajava tai metroasemia siivoava isä voi koskaan nykyisessä järjestelmässä tuoda vaimolleen ja viidelle lapselleen työssäkäynnillään mitään sellaista aineellista etua, mihin näillä ei olisi oikeus jo muutenkin. Jos subjektiivinen oikeus tietyn tasoiseen asumiseen, toimeentuloon ja muuhun yhteiskunnan tukiverkkoon halutaan säilyttää ja samalla kannustaa ihmisiä työntekoon, on nämä oikeudet taattava myös työssä käyville niin, että palkkatulo olisi aina lisänä näiden perusasioiden päälle. Kansan ylivoimainen enemmistö haluaa kuitenkin säilyttää pohjoismaalaisen korkeatasoisen hyvinvointivaltion eikä lähteä seuraamaan vaikkapa Yhdysvaltojen tai Englannin mallia eriarvoistavasta ja syveneviin ongelmiin johtavasta sosiaalipolitiikasta. Ilmaisen, verovaroilla rahoitetun hyvinvoinnin tarjoaminen pääsääntöisesti vain niille, jotka eivät maksa veroja ei ole omiaan kannustamaan työntekoon.
Nykyisin kannustinloukussa istuvat lapsiperheiden lisäksi myös sairas- ja työkyvyttömyyseläkeläiset, sillä mahdollisesti lyhyeksi jäävä kokeilu työmarkkinoilla on aivan liian suuri riski otettavaksi sen jälkeen kun eläkepäätöksen on eläkevakuutuslaitokselta jonkin ihmeen kautta saanut. Jopa yksinäisen työttömän kannattaa harkita kahdesti pätkätyön vastaanottamista, kun asumistuen ja toimeentulotuen saaminen uudestaan juoksemaan voi viedä kohtuuttomasti aikaa, mikä tarkoittaa viikkojen tai kuukausien kitkuttelua, laskujen kasaantumista ja luottotietojen menetystä palkkiona aktiivisuudesta.
Vajaatyökykyisen työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen eläkerasite tulee jakaa kaikkien työnantajien kesken eikä sälyttää vain viimeiselle. Näin madallettaisiin työnantajan työllistämiskynnystä huomattavasti.
Eläkkeen lepäämään jättäminen tulee tehdä mahdolliseksi myös muiden eläkkeiden kuin kansaneläkkeen saajilla.
Tarpeeton työttömien kurssittaminen työttömyydestä jo ennestään kärsiville aloille on lopetettava. Työvoimakoulutus on suunnattava esimerkiksi oppisopimuksella suoraan työllistävän yrityksen tarpeisiin. Valtion ja kuntien on lopetettava aiheeton pätkätöiden teettäminen ja niiden ketjuttaminen. Työn käsitettä on laajennettava huomioimalla kotityön ja omaishoidon merkitys.
Ainakin Helsingin kaupungin työntekijöiden keski-ikä on hyvin korkea, ja 10 – 15:n vuoden sisällä on palvelutason ennallaan säilyttämiseksi palkattava tuhansia henkilöitä eläkkeelle lähteneiden sijaan. Nyt olisi tuhannen taalan paikka rekrytoida kaikessa rauhassa parhaat tällä hetkellä määräaikaisella työsopimuksella työskentelevät työntekijät vakinaiseen työsuhteeseen ja sitouttaa heidät näin oman työnsä kehittämiseen. Näin saataisiin uutta innovatiivisuutta ja motivaatiota uusien työntekijöiden mukana sen sijaan, että vasta pakon edessä otetaan väsähtäneisiin ja pakkotahtisiin työyhteisöihin pienellä palkalla tekijöitä, joille ei ole tarjolla parempaa vaihtoehtoa. Pätkätöitä teettämällä vaalitaan kunnan työpaikkojen imagoa kelkasta pudonneiden vähäväkisten suojatyöpaikkoina, joissa ei paljon makseta muttei myöskään vaadita. Totuushan ei ole tämä, mutta mielikuvat ohjaavat niiden työnhakijoiden valintoja, joille on useampia ovia auki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kela tekee toistuvasti päätöksiä lainvastaisesti ja ilman perusteluja
Ideoita olisi, kun olisi kiinnostuneita kuulijoita, työhön ja tekemään!
Voisin työllistää useita halukkaita.
Ilmoittautukaapa, niin katsellaan!
Positiivisesti!
... unohtuivat(?)
Saattaisi olla hyväksi kertoa myös, millaista työtä olisit tarjoamassa.
Työn oltava samalla Mahdollisuus! Tämä ON!
Tosissani tarjoan, koulutan ja autan toimintaan uusien tuulien mukaisiin tehtäviin.
Se ajattelutapa, jota kysyt "millaista työtä" on valmiiksi negatiivisasenteellista. Ei menestyvät katsele taakse, ei tarvita autokauppiaan sanoin "renkaisiin potkijoita".
Valitettavasti vain teitä "ilmoittajia" on maa täynnänsä. Odottelenpa nyt ensin löytyykö oikeita tulevaisuuttaan rakentamaan haluavia.
Eikös sen omasta tulevaisuudestaan kiinnostuneen ole ilmoitettava halukkuutensa menestymiseen?
JOS heitä löytyy, ilmaiskoon halunsa! Ensi sunnuntaina olen pääkaupunkiseudulla rekrytoimassa.
Tuskin himopoliitikko JKa on oikeasti kiinnostunut, mutta muita ehkä?
Kyllä yhteystidot tapaamiselle selviävät, kunhan kiinnostuneita löytyy!
Hei!
Olen 48v. nainen ja kahden aikuisen nuoren äiti Helsingistä. Minut kirjoitettiin ilman omaa vaikutustani asiaan työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotta sitten.Diagnoosina oli silloin skitsofrenia ( määrittelemätön) mikä on myöhemmin todettu väärä'ksi diagnoosiksi, mutta diagnoosia ei kuitenkaan ole poistettu tiedostoista. En siis ehtinyt opiskella itselleni kunnon ammattia kun sairastuin ensin anorexiaan 18v ja myöhemmin lähiomaisten huolestumisen vuoksi minut toimitettiin pakkohoitoon suljetulle osastolle Tammiharjuun.
En ole koskaan hyväksynyt sitä että minua on kohdeltu mielisairaana ja olen aina onnistunut järjestämään itseni ulos sairaaloista enkä ole suostunut syömään psyykenlääkkeitä kuin pakon edessä sairaaloissa joissa ne ovat pakolliset.
Olen lahjakas muusikko ja taiteilija enkä ole tyhmäkään, en vain ole päässyt eteenpäin toivomallani tavalla yhteiskunnassa. Olen taistellut diagnoosini aiheuttaman väärinkäsitysten takia minulta väkisin huostaanotettujen lasteni tapaamisoikeuksien puolesta yli 10 vuoden ajan ja purkanut kummankin lapsen kohdalla tehdyt huostaanotot aivan yksin. Silti lapseni huostaanotettiin törkeitä solvauksia ja häikäilemättömiä keinoja käyttäen uudelleen pysyvästi pariskunnille sijaishoitoon joilla oli lastensuojelun silloisen näkemyksen mukaan turvallinen elinpiiri. Tällä lasten " turvallisuus toimenpiteillä" aiheutettiin minulle loputonta tuskaa, surua, äitiyden riistoa ja ihmisoikeusloukkauksia joista ei puhuta missään.
Olin tekemässä dokumenttia elämästäni tv 4:n kanssa aiheesta vuonna 2000- 2001 mutta ennenkuin ohjelmaa ja haastatteluani saatiin kunnolla aloitettua minut järjestettiin pakkohoitoon ja tilanne raukesi. Taiteellisia produktioita ja julkisia esiintymisiäni on pidetty mielisairauden oireina, samasta syystä joku tunnettu taiteilija saa mainetta ja rahaa.
Olen ollut vainojen kohteena naapurieni tahoilta joka oli yksi vakava syy mikä johti huostaanottoihin. Nyt kun lapseni ovat täysi- ikäisiä ja huostaanotot purkautuneet sen vuoksi haluan vaikuttaa työkyvyttömyyseläkeläispoliitikkaan ja vastustaa pakkohuostaanottoja sellaisissa tapauksissa missä ne todella eivät ole välttämättömiä.
Olen opiskellut mm. musiikkiterapiaa Sibeliusakatemiassa ja kykyni ja lahjani riittäisivät paljon muuhunkin kuin siihen että joudun edelleen elämään minimieläkkeen turvin ja kuukausituloikseni vuokran maksun jälkeen jää 330€. Kärsin taloudellisesta ahdingosta jatkuvasti ja osa laskuistani jää maksamatta. Vimeisessä päätöksessä sosiaalivirasto myönsi minulle 16,40€ rahaa kesä- joulukuulle??? Olen ollut yhteydessä työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjaukseen mutta mitään konkreettista ei ole vielä tapahtunut. Ystäväpiiriini kuuluu monta työkyvyttömyyseläkeläistä jotka kärsivät oman sairautensa lisäksi jatkuvasta rahapulasta ja siitä että joutuvat tukeutumaan jo vanhoihin vanhempiinsa ainoina tukijoina. Minun isäni täyttää 80 vuotta ja joutuu jatkuvasti viimevuosien ajan tukemaan minua taloudellisesti ja minusta se on sietämätön vääryys. Tässä nimenomaan näkyy se todellisuus mihin vähävaraisten ja sairaiden tai muista syistä syrjään jätettyjen ihmisten elämä on jätetty heitteille tässä muka " hyvinvointivaltiossa."
Haluaisin puhua asioista poliitikkojen ja päättäjien kanssa ja olla vaikuttamassa tulevaisuuteemme ja lastemme tulevaisuuteen. Mielenterveysongelmat lisääntyvät koko- ajan sairastuvalla planeetallamme ja Suomen poliitikoilla on suuri vastuu vaikuttaa elämämme ja kohtalomme kulkuun.
Terveisin nimim. Jasoda
muusikko, toisinajattelija