kertoa mitä tarkoittaa kun tehdään syntiä armon päälle. Ja vielä missä päin raamatussa sitä puhutaan? Kiitän
voisiko joku
ystävällisesti
261550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tämä perustuu siihen harhaan että ihminen voisi ylipäätään tahtonsa avulla välttää syntiä. Ja sitten kun hän tekee syntiä tieten tahtoen ja samalla uskoo anteeksiantamukseen Kristuksen tähden, hän tekee syntiä muka armon päälle.
Totuus on kuitenkin se, että ihminen ei tule syntiseksi vain tekemällä jotakin tietoista syntiä, vaan HÄN ON SYNTINEN.
Ja syntisenä hän joutuu uskomaan Jumalan armolupaukset todeksi elämänsä loppuun asti,
jos mielii päästä taivaaseen.
Ihminen tulee vanhurskaaksi yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Ei mistään muusta syystä. Ei mistään sellaisesta syystä, mitä hän ITSE on taikka mitä hän ITSE tekee, vaan USKOESSAAN SEN TODEKSI, mitä Jumala hänen puolestaan teki, rakastaessaan syntistä ihmistä.
Selkeästi vastasit. Mistä tämä syntiä armon päälle-opetus on lähtöisin ? Ihminenhän ei todellakaan voi omalla tahdollaan välttää syntiä ja jos yhdestä tekosynnistä välttyy, sydän voi olla kiinni paljon pahemmassa. Uskon ja armon varaan siis se jää. En oikein osaa muotoilla tekstiä, mutta armosta autuas vastasi oikein. Kiitos Sinulle !
Tuo sanonta, tehdä syntiä armon päälle kiusasi minuakin ennen.
Minulla on sellainen piikki lihassani että en nauti yhdyselämässtä vaimoni kanssa vaan jotta kokisin jotain tunnetta minun täytyy olla vieraan kanssa. Vaimoni todennäköisesti tietää asian, mutta siitä ei puhuta. Ennen täytin tehtäväni hänen kanssaan, mutta nykyään hän ei enää kaipaa selaista.
Tiesin aina, että syntisiä vartenhan Jeesus on tullut tänne ja saan Hänen armoonsa turvaten olla armahdettu ja vapaa. Mutta juuri tuo kyseinen lause vainosi minua aika ajoin, kunnes eräs ystävä todisti minulle, että meistä ei koskaan tule synnittömiä ja minun ei tarvitse sypeä syyllisyydentunnossa. Kunhan vain USKON Jeesuksen tähden olen vanhurskas.
Tiedät varmaan varsin hyvin, ettei kyseessä ole sellainen asia, että armossa vapaat ovat vapaat syntiä palvelemaan niinkuin sinä nyt teet. Raamatun Sanassa on kerrottu, mikä synti on ja myös ohjeita, mihin armo meitä kasvattaa...hylkäämään kaiken synnillisen menon..jne.
Armossa vapaa on nimenomaan vapaa tuomiosta, mutta armosta ei voi elää ellei tule syntiseksi Jumalan edessä. Syyllisyyksien kokemiset voivat vaihdella, sinä taidat olla melko veikkonen kun elät synnissä. Luulen, että ketjun avaaja minun laillani on aivan vilpittömästi kysynyt, miten armon päälle voi tehdä syntiä. Olen joskus nimittäin kuullut seuroissa puhuttavan siitä enkä ole minäkään ymmärtänyt, mitä asialla tarkoitetaan.
Hae turvallisempaa perustaa. Se, ettet huorintekijänä tunne syntiäsi, on vakava asia.
Kaikki johtuu vihollisesta joka tekee kaikkensa, ettei ihminen uskoisi ja vapaaksi tulisi.
Mikä sen tehokkaampaa viholliselle, kuin jos hän saa ihmispoiloisen lankeamaan pois armosta, tekojen tielle tuskaan ja vaivaan.
Armo parantaa, ei enää tarvitse käydä vieraissa, vaan se kirkastuu synniksi sitä vastaan, joka on verensä vuodattanut sinunkin syntiesi edestä, Jeesus Kristus.
1. Mitäs siis meidän pitää sanoman? Pitääkö meidän vielä synnissä oleman, että armo suuremmaksi tulis?
2. Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän?
3. Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me ynnä hänen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa,
6. Tietäen sen, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu hänen kanssansa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi.
7. Sillä se, joka kuollut on, hän on synnistä vanhurskaaksi tehty.
8. Mutta jos me olemme Kristuksen kanssa kuolleet, niin me uskomme, että me saamme myös elää hänen kanssansa,
9. Ja tiedämme, ettei Kristus, joka kuolleista herätetty on, silleen kuole, eikä kuolema saa tästedes hänen päällensä valtaa.
10. Sillä sen, kuin hän kuollut on, sen hän synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11. Niin myös te siksi teitänne pitäkäät, että te olette kuolleet synnille, mutta elätte Jumalalle, Jesuksen Kristuksen meidän Herran kautta.
12. Niin älkäät salliko synnin vallita kuolevaisessa ruumiissanne, niin että te häntä kuulisitte hänen himoissansa.
13. Ja älkäät antako teidän jäseniänne vääryyden sota-aseiksi synnille, mutta antakaat teitänne Jumalalle, niinkuin kuolleista eläviksi tulleet, ja teidän jäsenenne Jumalalle vanhurskauden sota-aseiksi.
14. Sillä ei synnin pidä teitä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.
15. Kuinkas siis? Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se!
16. Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?
17. Mutta Jumalan olkoon kiitos, että olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette sydämestänne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette.
18. Ja että te olette vapahdetut synnistä, niin te olette vanhurskauden palvelioiksi tulleet.
19. Minä puhun ihmisten tavalla, teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuutta ja vääryyttä palvelemaan vääryyteen, niin antakaat nyt jäsenenne vanhurskautta palvelemaan pyhitykseen.
20. Sillä koska te olitte synnin palveliat, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21. Mitä hedelmää siis teidän silloin niistä oli, joita te nyt häpeätte? Sillä niiden loppu on kuolema.
22. Mutte että te nyt olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelioiksi tulleet, niin teillä on teidän hedelmänne pyhyyteen, mutta lopuksi ijankaikkinen elämä.
23. Sillä kuolema on synnin palkka, mutta ijankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.
Niin se kuitenkin vain on, että syntisiä olemme ja sellaisina pysymmekin, ota taikka jätä.
Jos ihminen ei suostu ottamaan syntisena vastaan Jumalan armoa ja hänen vanhurskauttaan, joka Kristuksessa meille lahjaksi taritaan, niin kusessa ollaan!
Ei ole silloin taivaasta toivoa, jos alamme odottamaan pyhäksi tulemistamme ennen uskoa.
Se oli suora kopio Paavalin roomalaiskirjeestä!
Ei siis minun omaa käsialaa.
Haagarin pojan henki haisee pahalle ja kauas.
Kaikki me, jotka Saarasta olemme vapaiksi lapsiksi syntyneet, haistamme tuon orjuuden ja tuomion hengen legalismin. Olemme siitä Jumalan armon kautta vapaiksi jo päässeet, kiittämään ja ylistämään häntä, joka on vannonut ettei HÄN kadota yhtäkään niistä jotka Jumala on hänelle antanut. Me olemme vapaita Iskän lapsia, emme ole renkejä, kuten palkan edestä töissä olevat
ovat. Rutiskaa te kateelliset isoveljet siinä ovipielessä lapio kourassa, me ylistämme Herraa joka on hyvä ja puremme syötetyn vasikan maukasta lihaa aina tanssin välillä.
Kiitos sinulle Jeesus!!!
vai haisee
Oman vanhurskauden saatana se on joka Kristuksen omia tuomitsee.
Kyseisellä opetuksella on kyllä vanhat juuret ihan alkuperäiseen kristinuskoon asti, mutta eri asia on sitten se, onko siihen mahdollisesti lestadiolaisuudessa sekoitettu myös epäpuhdasta ainesta. Käsittääkseni sillä yleensä viitataan tilaan, jolla suhtaudutaan synnin tekemiseen hällä väliä -asenteella, josta varoitetaan mm. seuraavassa katkelmassa.
Hebr. 10:26-28 "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. 27 Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat. 28 Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. 29 Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä!"
mukaan kuitnkin siis sellainen ihminen, joka tietää tekevänsä syntiä, mutta mikä siis on syntiä, ja silti tekee hän häpäisee armon hengen? Menee monimutkaiseksi. Jeesus on sovittanut kaikkien kaikki synnit, mutta ei siis olekkaan?
Jos pilkataan kroten, tahallaan ja tarkoituksellisesti armon Henkeä Pyhää Henkeä, niin silloin ei ole enää ketään joka syntiselle kirkastaisi armon.
Siitä ei ole kuitenkaan nyt kysymys, kun puhutaan synnin tekemisestä armon päälle.
Joka kiroten pilkkaa ja vihaisesti halveksien maahan tallaa jalkojensa alle Kristuksen ruumiin ja veren, se tekee pilkan Pyhää Henkeä vastaan.
Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että ottaessasi vastaan Ehtoollisen viinin ja leivän, myös USKOT niiden olevan Kristuksen ruumiin ja veren.
onko tässä edellisessä raamatun kohdassa esiintyvä armon Henki sama kuin Pyhä Henki?
Juuri Pyhä Henki kirkastaa meille Jumalan armon, jonka lahjaksi saamme Jumalalsta, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman tähden.
1. Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi?
2. Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?
Paavali roomalaiskirjeessä.
käsittämätöntä kuinka kuvasydämmisiä ihmiset nykyään ovatkaan. Vaikka me saammekin uskoa armosta kaikki synnit anteeksi, siis aivan ilmaiseksi. Ei se vapaus ole tullut Jumalalle ilmaiseksi. Hän on joutunut pulittamaan siitä kamalan hinnan, ihmisjärjelle käsittämättömän. Hänkin on isä, joka tuntee rakkautta omaa poikaana kohtaan, vieläpä paljon enemmän kuin yksikään ihminen kykenee, aivan kuten mekin tunnemme tuskaa jos meidän lastamme sattuu, Hänkin tunsi tuskaa joutuessaan uhraamaan oman ainoan poikansa meidän tottelemattomien ihmisten tähden. On niin kummallista, että kaikki tämä ei synnytä rakkautta ja kitollisuutta Häntä kohtaan. Nykyään niin paljon puhutaan siitä, ettei saa tunteisiin vedota mutta jos Jumalallakaan ei olisi ollut tuneita meitä raukkoja kohtaan, olisimme me tuomion omat ja sen me tiedämme mitä siitä seuraisi. Jos kerran jumalalla on ntunteet, miksi ei meillä olisi, onhan hän luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Juuri rakkaus jumalaa kohtaan ohjaa taikka suorastaan pakottaa meitä kuuliaisuuteen Jumalan tahdolle. Koska saatana on kateellinen Jumalalle jokaisesta Hänen lapsesta, yrittää se varastaa niitä, ja tarjoaa jos jonkinlaisia houkutuksia millä saisi varastettua ihmisen hylkäämään Jumalan lapsioikeuden. Saatanalla on hienot konstit.
Kannattaa kuitenkin ajatella sitä hintaa, mikä sinusta ja minusta on maksettu, se on kallis hinta.
Armon tarvehan syntyy nimenomaan Kristuksen veristen vaivojen katselemisessa. Armoa tarvitaan tarpeeseen.
Kokonaan eri asia on sitten, jos ihminen ei todellisuudessa tarvitsekaan armoa, vaan pärjää hyvin iloisena synnin tekijänäkin.
Jos ihminen tekee tieten tahtoen vastaan sotimatta ehollisia syntejä (eli sellaisia, joita ihminen tekee sellaisilla jäsenillä, joita hän voi tahdolla liikuttaa tai olla liikuttamatta), niin hän tekee syntiä armon päälle.
Mutta jos on synnin pois paniana matkaa tekemässä, eli kun huomaa joutuneensa syntiin puhuu sen rippi-isälle sen mielen kanssa ettei tahdo siihen uudelleen joutua, niin silloin ei tee syntiä armon päälle.
Niin tietääkseni vanhassa katekismuksessakin opetetaan.
Tässä on taas yksi konkelo, jonka kautta moni on johdatettu elämään omassa vanhurskaudessa ja tekojen opissa.
Sydän nimittäin puhdistuu armolla, ei ruualla.
Hepr. 13:9 Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla;
sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat.
Joo tee syntiä ja usko vahvasti.
Ei sinäkään lattiaa pysty ylittämääm ilman että tekisit synti. Turha sinun on yhtään lihaasi pullustellen Jumalan lapsista valehdella täällä.
Tee parannus ja usko evankeliumi, niin Kristus sinua valaisee, sillä sinäkin olet vain yksi syntinen ihminen, muiden joukossa. Pyydä armoa että parantuisit ylpeydestäsi ja saisit armon ajallansa.