Heissan kaikille!
Olen tekemisissä ihmisten kanssa jotka käyttävät huumeita. Itse en käytä. Olen kerran polttanut pilveä, mutta se riitti. Flippasi, kuten kuulema jokaisella, mutta jotkut kestävät sen, minä en. Käytän vain alkoholia, sitäkin vain pari kertaa kuussa, joskus en yhtään kertaa kuussa. Poltan tupakkaa, sitä menee joskus enemmän, joskus vähemmän.
Suurimmaksi osaksi ihmiset jotka tunnen polttavat pilveä. He käyvät töissä joka päivä, eivät myöhästy, eivät koskaan ole poissa tekosyyllä töistään. He ovat kunnollisia, he ovat olleet sitä koko sen ajan kun heidät olen tuntenut. Joskus, joinakin hetkinä joudun heitä "kouluttamaan", sanoa, että en hyväksy kemikaaleja. Tunnistan myös, jos joku on ottanut, ovathan ne sen verran hyviä tuttujani, meillä on tiivis yhteydenpito, vkonloppuisin näemme.
Harmittelen sitä, että joidenkin kohdalla ei ole niin hyvin pysynyt asiat kasassa. Silloin herään myös siihen, ettei kaikille voi käydä yhtä hyvin. Jotkut menevät liian syvälle huumepiireihin, selitystä sille en ole koskaan saanut, miksi.
Miksi toiset pystyvät pitämään itsensä erossa siitä pahimmasta paikasta, miksi toiset vajoavat sinne, minne kukaan ei todellisuudessa halunnut?
Kun näillä ystävilläni on vaikeaa, autan heitä. Puhun heille. He tarvitsevat keskusteluapua. He tarvitsevat neuvoja, suuntaa antavia ehdotuksia. Ei haukkumisia, ei nenän vartta pitkin tiirailua, ei syyllistämistä. Vain keskustelukumppania. Eikö meistä jokainen tarvitse sellaisen?
En siis pidä kovinkaan pahana pilven polttoa, pahana pidän sitä, että kuinka avuton sitä on siinä vaiheessa itse polttelija kun yrittää saada siihen apua. Tupakan lopettamiseen tarjotaan apua, miksi ei kannabiksen lopettamiseen...pääset hoitoon vain jos olet flipannut tai jos käytät vahvempia huumeita. Kun olet jo osittain poissa tältä planeetalta...
Jos kannabis olisi laillista, tulisi sille asettaa samanlaiset säädökset kuin tupakallekin ja tulisi sille antaa samanlaiset hoitomahdollisuudet.
Tiedän että joku jää roikkumaan sanomaani hoitorahoituksesta (veronmaksajat) mutta se joka niin sanoo, saa luvan olla ihminen joka ei edes käytä alkoholia. Nimittäin alkoholin aiheuttamat ongelmat hoidetaan myös verorahoin, kuten kaikki varsin hyvin tietävät.
Kaikille jotka ovat joutuneet katsomaan sitä pahinta maailmaa silmiin, haluan toivottaa erittäin paljon jaksamista ja yrittämistä. Selviytymiseen kuluu aikaa ja joskus varmaan tuntuu ettei enää jaksaisi, mutta on muistettava, että jokainen päivä on yksi päivä lisää elämässämme ja jokainen päivä on tarkoitettu elettäväksi jotta pystymme tekemään elämästämme tarkoituksen mukaisen. Pitäkää läheisenne lähellä, älkää antako pahan maailman vetää heitä mukanaan. Vaihtoehtoja on ja heille on siitä kerrottava.
"Kärsimys johtuu elämänjanosta" Buddhan neljä jaloa totuutta, totuus nro 2.
Olen tekemisissä ihmisten kanssa jotka käyttävät huumeita. Itse en käytä. Olen kerran polttanut pilveä, mutta se riitti. Flippasi, kuten kuulema jokaisella, mutta jotkut kestävät sen, minä en. Käytän vain alkoholia, sitäkin vain pari kertaa kuussa, joskus en yhtään kertaa kuussa. Poltan tupakkaa, sitä menee joskus enemmän, joskus vähemmän.
Suurimmaksi osaksi ihmiset jotka tunnen polttavat pilveä. He käyvät töissä joka päivä, eivät myöhästy, eivät koskaan ole poissa tekosyyllä töistään. He ovat kunnollisia, he ovat olleet sitä koko sen ajan kun heidät olen tuntenut. Joskus, joinakin hetkinä joudun heitä "kouluttamaan", sanoa, että en hyväksy kemikaaleja. Tunnistan myös, jos joku on ottanut, ovathan ne sen verran hyviä tuttujani, meillä on tiivis yhteydenpito, vkonloppuisin näemme.
Harmittelen sitä, että joidenkin kohdalla ei ole niin hyvin pysynyt asiat kasassa. Silloin herään myös siihen, ettei kaikille voi käydä yhtä hyvin. Jotkut menevät liian syvälle huumepiireihin, selitystä sille en ole koskaan saanut, miksi.
Miksi toiset pystyvät pitämään itsensä erossa siitä pahimmasta paikasta, miksi toiset vajoavat sinne, minne kukaan ei todellisuudessa halunnut?
Kun näillä ystävilläni on vaikeaa, autan heitä. Puhun heille. He tarvitsevat keskusteluapua. He tarvitsevat neuvoja, suuntaa antavia ehdotuksia. Ei haukkumisia, ei nenän vartta pitkin tiirailua, ei syyllistämistä. Vain keskustelukumppania. Eikö meistä jokainen tarvitse sellaisen?
En siis pidä kovinkaan pahana pilven polttoa, pahana pidän sitä, että kuinka avuton sitä on siinä vaiheessa itse polttelija kun yrittää saada siihen apua. Tupakan lopettamiseen tarjotaan apua, miksi ei kannabiksen lopettamiseen...pääset hoitoon vain jos olet flipannut tai jos käytät vahvempia huumeita. Kun olet jo osittain poissa tältä planeetalta...
Jos kannabis olisi laillista, tulisi sille asettaa samanlaiset säädökset kuin tupakallekin ja tulisi sille antaa samanlaiset hoitomahdollisuudet.
Tiedän että joku jää roikkumaan sanomaani hoitorahoituksesta (veronmaksajat) mutta se joka niin sanoo, saa luvan olla ihminen joka ei edes käytä alkoholia. Nimittäin alkoholin aiheuttamat ongelmat hoidetaan myös verorahoin, kuten kaikki varsin hyvin tietävät.
Kaikille jotka ovat joutuneet katsomaan sitä pahinta maailmaa silmiin, haluan toivottaa erittäin paljon jaksamista ja yrittämistä. Selviytymiseen kuluu aikaa ja joskus varmaan tuntuu ettei enää jaksaisi, mutta on muistettava, että jokainen päivä on yksi päivä lisää elämässämme ja jokainen päivä on tarkoitettu elettäväksi jotta pystymme tekemään elämästämme tarkoituksen mukaisen. Pitäkää läheisenne lähellä, älkää antako pahan maailman vetää heitä mukanaan. Vaihtoehtoja on ja heille on siitä kerrottava.
"Kärsimys johtuu elämänjanosta" Buddhan neljä jaloa totuutta, totuus nro 2.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta jos nyt järjellä ajatellaan, niin ainakin voit juoda viinaa kuussa, muttet polttaa tupakkaa tai marihuanaa siellä. Siksi kuu onkin alkoholitilastojen kärkipaikka. kauhea oletusasenne!
Se onkin harvinaista :) Vain sisäpiiri tietää miten juoda alkoholia kuussa...käykös kateeksi :D