Olisin kysellyt teiltä jo hieman kauemmin kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaneilta ja lääkitystä käyttäneiltä, että esiintyykö teillä kurkussa sitkeää limaa ja korvien tukkoisuutta? Oletin näiden kahden oireen korjaantuvan ensimmäisten joukossa lääkityksen aloitettuani, mutta nyt on mennyt jo vuosi, eikä parannusta näy. Minulla on ilmeisesti ollut tämä sairaus jo lapsuudesta saakka, mutta lääkitys vasta vuoden verran. Epäilen, että ääneni on madaltunut tämän vuoksi pysyvästi, ja joskus ihmiset myös huomauttelevat siitä (en ole kuitenkaan mikään naispuolinen bassolaulaja ;)). Onko kenelläkään muulla naisella kokemusta tällaisesta? Asia ei sinällään minua häiritse, mutta tuo korvien ja kurkun tukkoisuus yhdistettynä tähän matalaan ääneen ovat aika ikävä yhdistelmä puhujalle itselleen.
Kurkku ja korvat tukossa
Impaties
21646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Entäpä jos taustalla on myös jotakin allergiaa tai homeiden aiheuttamaa tulehdusta?
Ja sitten myös onko arvot kunnossa eli onko vajaatoiminta tosiaan pois muuten?
Itsellä ääni kirkastui, en osaa sanoa kuinka pian, mutta on nyt kuitenkin hyvä. Muita oireita kyllä jäi vaikka muille jakaa.
vuoden alussa oli lääkityksestä johtuen arvot aivan himpun verran menneet liikatoiminnan puolelle, mutta nyt tuntuu vointi siltä, että arvot ovat varmaankin kohdallaan (menen kokeisiin ensi kuussa). Hyvä, kun mainitsit nuo allergiat, asun nimittäin kaupungin ydinkeskustassa ja siis ympäröivä ilma on varmaankin todella saasteista. Esim. hiukset likaantuvat jo päivässä ihan hirveiksi, eli miksei siis tuosta samasta ilmasta sitten tulisi myös hengityselinoireita - enpä ole jostain syystä asiaa koskaan pohtinut. Sain toivoa paremmasta, kun kerroit, että äänesi kirkastui. Minulla lähtivät hiukset jo murrosikäisenä (olen nyt 31 v.), oli hirveitä lihaskipuja, alaselän jäykkyyttä, ihon kuivuutta, muistihäiriöitä, masennusta jne. jne. ja kaikki nuo oireet ovat alkaneet vähitellen korjaantua, kun lääkitys on saatu jotakuinkin kohdalleen: ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa olevani hyvällä mielellä ja joskus jopa pirteä. Eli toivoa ei kannata meidän kummankaan menettää :-)