Kyllä nyt ottaa päähän.
Minulla on aika paha nivelrikko toisessa lonkassa, kävely on jo vaikeaa, ja leikkaus edessä. Särky on helvetillinen, jatkuva.
Eräs tuttavani sanoi minulle, että ole onnellinen, että sinulla ei ole mitään oikeaa sairautta. Näinhän meistä nivelrikkoisista ajatellaan. Pitäisikö tosiaan olla vuoteen oma tai pyörätuolissa, ennenkuin uskotaan sairaaksi? Itse ainakin haluan elää mahdollisimman normaalia elämää kaikista kivuistani huolimattakin. Jotenkin vaan niin surullista tuo muiden suhtautuminen. Laittakaa kokemuksia, kohtalontoverit. Ikää on vasta 40
Minulla on aika paha nivelrikko toisessa lonkassa, kävely on jo vaikeaa, ja leikkaus edessä. Särky on helvetillinen, jatkuva.
Eräs tuttavani sanoi minulle, että ole onnellinen, että sinulla ei ole mitään oikeaa sairautta. Näinhän meistä nivelrikkoisista ajatellaan. Pitäisikö tosiaan olla vuoteen oma tai pyörätuolissa, ennenkuin uskotaan sairaaksi? Itse ainakin haluan elää mahdollisimman normaalia elämää kaikista kivuistani huolimattakin. Jotenkin vaan niin surullista tuo muiden suhtautuminen. Laittakaa kokemuksia, kohtalontoverit. Ikää on vasta 40
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa, mutta ei kannata odottaa liikoja myötätuntoa, mielestäni sellainen ihminen ymmärtää, joka itse kärsii kovista, jatkuvista kivuista.
Itselläni on pian polvileikkaus edessä ja siitä toipuminen. Olen myös luonnostani hyväryhtinen, punaposkinen ym.(ei kukaan uskoisi sairaaksi) Mutta onneksi löytyy osaavia lääkäreitä, itselleni on yksi ja sama mitä ajatellaan, mutta tietämättömiä on todella paljon. Siis, jos kuitenkin jollain lailla pystyy kävelemään, ei ole oikeasti sairas(muiden mielestä). Itse elän täysillä tätä päivää ja neuvon sinuakin jättämään moiset kommentit omaan arvoonsa.
Onpa todella törkeä tuo sinun tuttavasi!Olisit kysynyt, mikä sitten on OIKEA sairaus.Onko se todellakin sellainen, missä maataan sängyn pohjalla ja voivotellaan.Minulla on molemmissa polvissa paha nivelrikko(oikeassa on jo tekonivel ja odottelen näinä päivinä kutsua vasemman polven tekonivelleikkaukseen), ja kävely on ollut välillä aikamoista vaappumista.Joku sanoi minulle tässä aiemmin, kun valittelin kipujani, että "ethän tuota päällepäin näytä kipeältä". Sanoin, ettei kipu päällepäin näykään.Olen kärsinyt niin kovista kivuista, että hoitona on ollut morfiinijohdannaiset kipulääkkeet.Kyllä ihmiset on sitten typeriä ja ajattelemattomia, en muuta sano!
selkärangasta on luudutettuna 6 nikamaa rintarangasta ja luudutetulle alueelle on tehty titaanista tukikehikko, polveen pistetty 7 viikkoa sit parit ruuvit samalla kun lumpioo siirrettiin liki 2cm. Polvesta on myös mennyt kierukka pari vuotta sit ja se on tährillä korjattu.seläs oli ja on edelleen skolioosi ja polven olen urheillessa rikkonut.
Ikää on nyt 20. Et ihan kivasti on paikat kronanneet, missäköhän kunnossa tää pien kroppa on 20 vuodenpäästä?
No toisaalta ei minua kukaan kipeeks ole koskaan uskonut enkä ole itseäni kipeänä pitänyt vaikka ammattia valittaessa oli suuret rajoitteet jne
Miksi tuo kaikki? Oletko ollut jossain onnettomuudessa? Vaikuttaa todella harvinaiselta noin nuorella ihmisellä.
selässä oli nuorena paha skolioosi(selkäranka kasvoi kieroon) ja korsetista en hyötynyt kunnolla. Ja sen takii piti rintaranka oikaista ettei ranka olis häirinnyt sydämen ja keuhkojen toimintaa
Polvesta meni kierukka juostessa pari vuotta sitten. Ja se tähystettiin vuosi sitten. Tammikuussa leikattiin samainen polvi koska menin hevosella ympäri ja se vääntyi. Meni lumpion vinoon ja se piti korjata. siitä raudat polveen.
Olen vaan hemmetin huono onninen ja harrastukset on kropalle aika rankkojan. ratsatus ja juoksu. Selkä ei ole koskaan estänyt liikkumista. Tai vuoden ehdoton kielto oli leikkauksen jälkeen. Mut ei muuten.
Todennäköisesti parin vuoden aikana joudutaan toinen polvi leikkaamaan. siinäkin on lumpiossa häikkää, mut ei niin vielä kipuile niin paljoa että antaisin leikata.
huuomori on ollut pakko ottaa avuksi muuten ei jaksa.
Siis, miksi ihmeessä edes ajattelet, kuinka sairaana joku sinua pitää, eihän sillä ole merkitystä. Ja yksi lysti, mitä maallikko sanoo, onko hän oikea ihminen laittamaan sairaudet johonkin ei vakaviin ja vakaviin. Siis terve itsetunto ja samalla mitalla takaisin!
Tärkein on, että saat avun lääkäriltä!
No enpähän sitä sen kummemmin enää mietikään, meni vaan ns. ystävyys puntariin, kun jotkut päästelevät suustaan tuollaisia sammakoita.
Ja otti sillä hetkellä päähän, kun tuota kirjoittelin. Hyvää kevään jatkoa kaikille, ja kiitos vastauksista.
Niin,ymmärrän kyllä, mutta todelliset ystävät ei taatusti ole noin ymmärtämättömiä. Itse hermoilen tulevaa polvileikkausta ja minua on auttanut puolisoni ja muutama hyvä naisystävä. Älä sinäkään luovuta. Kaikkea hyvää!