Häpeävätkö muut paniikkihäiriötään?
Itse esim. terveyden hoito alalla työskentelevänä häpeän jotenkin ja en tykkää jos joku menisi tutkimaan potilaspapereitani, vaikka se ei ilman syytä ole laillista.
Itse esim. terveyden hoito alalla työskentelevänä häpeän jotenkin ja en tykkää jos joku menisi tutkimaan potilaspapereitani, vaikka se ei ilman syytä ole laillista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
itse opiskelen kanssa sosiaalialalla , korkeakoulussa, ja todella hävettää paniikkini, eivät kyllä kukaan siitä tiedäkkään elleivät ole huomanneet! mutta, kyllä hävettää, tuntuu et varsinainen paniikkihäiriö ei ole niin noloa kuin sosiaalisten tilanteiden pelko, ja mulla enemmän juuri tuota sos.til.pelkoa!
Minusta se on sairaus muiden joukossa joten en häpeä.
en häpeä. Se on niin yleistä ettei ole mitään häpeämistä.
En mä häpeä mut en kuitenkaa toitota ja huuda kaikille et hei mul on paniikkihäiriö! Valitettavasti kaikki ihmiset ei ymmärrä tai haluta tajuta koko sairautta. se on sairaus tai ominaisuus ihan niinkuin on miljoonia muitakin...en ole yhtään sen tyhmempi tai hullumpi kuin muukaan. Olen kuitenki miettinyt tarkasti kelle kerron ja kelle en. Työpaikkani porukan ei edes tarvi tietää siitä mitää jos kohtaukseni pysyvät salassa tai muuten.Älä häpeä koska se voi pahentaa kierrettä. ole avoin ja hyväksy itsesi ja ominaisuutesi.
oliko se sitten paniikkihäiriö tai joku muu tila,oli voimakas häpeän tunne joka vyöryi ylitseni ja jota olen siitä lähtien yrittänyt pei-
tellä ja salailla.
en hävennyt ennen kuin tajusin kuinka vähän "terveet" ihmiset sairaudesta tietää,täällä suht pienellä paikkakunnalla tauti on yhtä kuin hullu.Kun minulla todettiin paniikkihäiriö olisin halunnut kertoa ystäville ja sukulaisille helpottaakseni omaa oloani, mutta mieheni häpesi minua ja pelkäsi että jos hänen ystävänsä ja tuttunsa saa tietää niin ne luulee että sillä on hullu naisystävä.Jätin sitten kertomatta ja nyt olen 1,5 vuotta ollut erakoituneena ja selitellyt mitä milloinkin miksi viihdyn nykyään vaan kotona. Että näin.Siis häpeän.
sinun kuitenkin pitäisi yrittää helpottaa juuri omaa oloasi, kun muiden oloihin et suoranaisesti voi vaikuttaa?
Minusta se on sen toisen häpeä jos pitää paniikkihäiriöistä hulluna. Tietämättömyys on tietysti asia erikseen, mutta kyllä monet näinä päivinä on varmaan kuulleet ja tunnistaneet itsessäänkin erilaisia pelkoja ja ahdistuksia.
muut samaa mieltä kanssani, että ihminen jolla on paniikkihäiriö ei ole hullu!(viitaten edelliseen viestiin)
paniikkihäiriöinen ei todellakaan ole hullu!
yleensä pyrkivät pilkkaamaan jotakuta heidän sai-
raudestaan,ovat itse harhautuneet ihmisille kuulu-
vasta normaalista myötätunnosta eikä noiden pilk-
kaajien sanoja tulisi koskaan ottaa vakavasti sil-
lä suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole samaa
mieltä heidän kanssaan.
En minä ainakaan ole hullu.
Itseasiassa en edes tiedä mitä se sana tarkoittaa.
En ole kenenkään mielenterveyspotilaan papereissa kuullut olleen diagnoosina "hullu!"
Mulla on paniikki-ja ahdistuneisuushäiriö sekä depressio, fyysisten sairauksien lisäksi.
Lapsuudesta muistan kuinka puhevikainen naapurintyttö laitettiin apukouluun, jonne kuulemma "muutkin hullut laitetaan", jollei ihan hullujenhuoneelle.
Myöhemmin hän luki itsensä lääkäriksi...
Että kuka on hullu? Toisaalta, kenellä on terveenpaperit?
Piti vielä sanoa, etten häpeä paniikkiani, olen kertonut sen niille joiden se tarvii tietää, etteivät ihmettele. Joskus jopa nauramme niille tilanteille.
Musta tuntuu, että salailu ja häpeä lisäävät vaan oireita.
Jos joku ei niitä ymmärrä, voi hänelle sanoa, että OLE TYYTYVÄINEN!
Tällä ikää ei enää kiinnosta muiden tietämättömyys, se on heidän ongelmansa.