Olen pyörinyt jo joitakin kuukausia näillä vauvapalstoilla. Aivan viime päivinä olen tullut kurkkuani myöten täyteen kaiken maailman äitiyspakkauksia, kestovaippoja, vitamiinilisiä jne. En siis jaksaisi ajatella raskauttani (9 vkoa) ollenkaan lastentavaroiden hankinnasta puhumattakaan.
Vielä viime viikolla minusta oli todella hankalaa olla kertomatta raskaudestani yliopistolla, ystävien kesken jne. Nyt mieleni ei tee jakaa asiaa kenenkään kanssa. Puhun mielelläni kaikesta muusta kuin vauvoista ja äippälomista. Suorastaan löydän itseni kaipaamasta aikaa, jolloin pystyin lähtemään kavereiden kanssa viihteelle ja viinimaistiaisiin. Oman aviomiehen voinnin tiedusteluihin en jaksa vastata. Haluan vain olla itseni kanssa ja pitää vielä kiinni tämän kevään itseydestäni ja itsekkyydestäni.
Välillä on suoraan sanottuna käynyt mielessä, että mitä hittoa olen mennyt tekemään hankkiutuessani raskaaksi. Miten käy gradun, rahatilanteen, matkustelun? Jaksanko olla oikeasti kiinnostunut vauvastani? Toivotaan, että tämä angsti menisi pian ohi ja että jaksaisin taas iloita elämästä.
Vielä viime viikolla minusta oli todella hankalaa olla kertomatta raskaudestani yliopistolla, ystävien kesken jne. Nyt mieleni ei tee jakaa asiaa kenenkään kanssa. Puhun mielelläni kaikesta muusta kuin vauvoista ja äippälomista. Suorastaan löydän itseni kaipaamasta aikaa, jolloin pystyin lähtemään kavereiden kanssa viihteelle ja viinimaistiaisiin. Oman aviomiehen voinnin tiedusteluihin en jaksa vastata. Haluan vain olla itseni kanssa ja pitää vielä kiinni tämän kevään itseydestäni ja itsekkyydestäni.
Välillä on suoraan sanottuna käynyt mielessä, että mitä hittoa olen mennyt tekemään hankkiutuessani raskaaksi. Miten käy gradun, rahatilanteen, matkustelun? Jaksanko olla oikeasti kiinnostunut vauvastani? Toivotaan, että tämä angsti menisi pian ohi ja että jaksaisin taas iloita elämästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hormoneista! Eli eiköhän huonotuulisuus ja tulevaisuuden pelot mene ohi, kunhan pääset toiselle raskauskolmannekselle. Joten älä ota turhan vakavasti, vaan yritä selvitä joku viikko eteenpäin.
Raskaana oleminen saattaa naisen elämän ja mielen aikamoiseen myllerrykseen. Jotkut itkevät koko ajan, toiset ovat elämänsä kunnossa, joku saattaa hetkeksi ruveta vihaamaan miehensä puheääntä niin, ettei halua kuulla tämän suusta yhtään sanaa moneen viikkoon jne...
Tsemppiä!
Mulla oli aika lailla samanlaisia tuntemuksia suunnilleen samoihin aikoihin kuin sulla. Mietin, että enkö ole enää mitään muuta kuin raskaana? Onko minun persoonani kadonnut jonnekin? Entä taidot ja kyvyt? Osaanko enää ajatella älykkäästi, vai "höpisenkö" vain? Alussa (ja ok, välillä vieläkin) tuli selattua kaikki keskustelupalstat, raskauslaskurit, sivustot, neuvolalehtiset... Sitten tuli tunne, että pursuaa jo ulos korvista ja sieraimista. Kaikeksi onneksi olen pystynyt opiskelemaan ihan täysipainoisesti, ei siis tarvetta sairaslomille pahoinvoinnin tms. takia. On saanut olla ihan tavallinen ihminen, tehdä sitä, mitä on ennenkin tehnyt. Joo, vauva muuttaa elämää. Omalta osaltaan. Aikas isolta osalta. Mutta kyllä minulla tulevaisuudessakin tulee olemaan oma persoonani, omat mieltymykseni, omat ajatukseni, työ jne. Kai sitä pitää tässä ajatukseen totutteluvaiheessa katsella asiaa kaikista äärilaidoista ensin, ennen kuin voi tietää, missä se kultainen keskitie menee. Koko ajan ei ole pakko olla onnellinen. Se tulee kyllä ajallaan. Aika aikaa kutakin. Ja turhuuksien turhuus! =)
Eihän sun tarvitse koko ajan niistä vaipoista ja äitiyspakkauksista puhuakaan! Eikä muutenkaan unohtaa omaa elämää. Kyllähän sitä viihteelläkin voi käydä, joskin ehkä jotain rajoituksia on, kuten vaikkapa tuo viininmaistelu ja ehkä sitä ei jaksakaan yömyöhään bailailla. Mutta ei se elämä siihen lapseen pääty.
Viime vuosina en itse ole enää käynyt edes joka kuukausi tai joka toinenkaan kuukausi yökerhossa, jota on tosin rajoittanut muuttokin. Mutta olen sitten ajellut vanhalle paikkakunnalle ja käynyt ystävän kanssa tuulettumassa. Ne hetket tulee aina mieleen, kesäiset terassituokiot yms. Mutta kesällähän voi toki mennä terassille vieläkin :D Monesti vaan autoa ajellessa ja radiota kuunnellessa joittenkin biisien myötä tulee tietyt hetket mieleen ja odotan innolla, että synnytyksen jälkeen pääsen käymään kunnolla bailaamassa. Tosin koti-ihminen olen nykyään enemmän, mutta välillä pitää päästä ulos, harrastuksiin aina säännöllisesti jne.. mutta ei siitä omasta elämästä tarvitse lapsen myötä luopua, tottakai sinun pitää huomioida omat tarpeesikin vaikka vauva tuleekin kuvioihin.
Moi mulla oli vähän saman lainen fiilis alku raskaudessani.Oli menossa läääkäriin jopa tekemään aborttia kun heräsin että enhän mä voi tehdä sellaista.Mulla on ennestään yksi tyttö koka on viisi.Ensimmäisen raskaus oli ihan erinlainen ku tämä,koska lääkärin mukaan mun ei olisi pitänyt saada lapsia ja olin niin innoissani kun jäin odottamaan tyttöäni.Eli ajattele vaikka niin että jos et saisikaan lapsia eiks elämä olis aika tyhjää?Raskauden aikana tulee kaiken näkösiä tuntemuksia,mutta ne menee ohi.Anna aikaa ajatukselle,että sinusta tulee äiti.