En tiedä minne muualle olisin voinut kirjoittaa. Päätin kirjoittaa tänne :)
Itsemurha. Jokaista lähimmäistä koskettava asia. Kuitenkin, kyllähän se panee miettimään mikä saa ihmisen tekemään itsemurha?! Olisiko se nykypäivä, perhe, ystävä, elämän pelko, itsetuhousuus, yksinäisyyden tunne, pelko?
Itse olen sitä mieltä, että ihminen joka tekee itsemurhan, tehköön. Siihen ei saisi puuttua, sillä jos tuntee esim. elämän haluttomuutta, ei sellaista ihmistä voi pitää täällä. Antaa hänen mennä matkojaan sitten! Karuahan tuo on. Mutta, itsemurhaa miettivä ihminen todennäköisesti "kituu" jonkun asian syystä. Tämä on verrattavissa fyysiseen kidutukseen, joka yltyy aivan henkiselle tasolle. Sellaista ihmisäkö pidettäisi täällä? Ihminen, jolla on paha olo ja suunnilleen paskaa sisuksissa... Väenväkisin yritetään löytää elämästä jotakin?
Itse en kuitenkaan mieti itsemurhaa. En todellakaan. Tämä on vain niin yleistä nykypäivänä. Tilastojen mukaan 1 200 ihmistä tekee vuodessa itsemurhan Suomessa. Tähän on vaikuttanut mm. mielenterveys ongelmat kuin masennuskin.
Aina voi yrittää auttaa, mutta haluaako ihminen apua, on aivan eriasia jo! Eihän Sinuakaan voida pakottaa syömään paskaa. Entä jos tämä ihminen (joka "hautoo" itsemurhaa) joutuu syömään paskaa haluamatta? (vertauskuva).
Mitä mieltä Te olette? :)
Itsemurha
28
3176
Vastaukset
- jokunen
En kyllä tajua miten voit sanoa, että jos jollakin on pahaolla ja elämä sekaisin, että tehköön itsemurhan!?! ei se ole mikään ratkaisu vaan pakenemista ongelmia ja hyvin itsekäs teko. Apua on saatavilla ja todella pahasta masennuksesta selviää oikealla hoidolla ja avulla. Toivottavasti ei kukaan itsemurhaa miettivä lue tätä sun tekstiä.
MIETI MITÄ KIRJOITAT !!!!- Emppu-15
Kiitos tuostakin mielipiteestä :) Taas enemmän asiaa miettittävänä!
Taas todistettiin, että ihminen on erehtyväinen. Ajattelin asiaa näyttävästi väärin :)
Mutta, toisaalta... Se joka sen haluaa tehdä niin se sen tekee. Jotka ovat elossa vielä,murhaa ajatelvat Jeessus on se henkikö joka vain voi auttaa hekilöitä,käätymällä Jeesusen puolee synteineen.
- EI KANNATA TEHDÄ
- Emppu-15
Joo, just! Selevä. Minun ystäväni kertoi tämän kaiken ennen kuolemaansa, hän sanoi kaiken tuon mitä minä kirjoitin.
Tuo on jo ylimenevää ja noloa siis tuo raamattu paska! Ei mua kiinnosta jumala jne. toi on niin vittumaista, että ei oteta enää huomioon tedellisuutta vaan rupatellaan turhanpäiväisen kirjan kautta, minkä paperit on silkkiä!!
Raamttuhan nykyään ohjaa tietä uskovaisia! Taas yksi syy vihata koko sydämestä uskovaisia;
raamattu sitä, raamattu tätä!!
ENTÄPÄ IHMINEN ITSE??
Kukaan ei voi päättää kenenkään puolesta mitä tekee! Jokainen päättä itse elämästään ja siitä miten sitä elää. Aina voi kehottaa ja yrittää auttaa, mutta ihminen joka ei sitä apua kaipaa/halua... hän ei sitä myöskään kuuleviin korviinsa ota.
Ja btw. MÄ VIHAAN KOKO (tiedän mielestä) KYLMÄSTÄ SYDÄMESTÄNI JUMALAA JA SEN VITUN PAIMENIA!!!!
PS. Kiitos silti tuostakin mielipiteestä, nyt näen jo toisen kannan tässä asiassa! :) - jaa-a
Luin tarkkaan kirjoituksesi hyvä "ei kannata tehdä"
Minusta näytti että sanoit monta turhaa sanaa ja väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Lisäksi kielsit aloittajalta ajattelun vaikka meidän pitäisi seurata Jeesusta myös viisaudessa.
Jeesus asetti kaikki aiemmat uskomukset nurin sapateista ym:sta ym:sta.
Ja oli yhtä oppinut kuin kirjanoppineet eli käytti aivojaan?
Niin että monta väärää neuvoakin olet antanut vääristä uhkauksista puhumattakaan. Sinähän siis tuomitsit.
Taidat joutua helvettiin:) fiksun, kypsän, ajattelevan nuoren(?) miehen pelottelusta. - Håkan
Nimimerkille: Ei kannata tehdä.
Musta tuntuu että itsemurhaa ajattelevaa ihmistä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä mieltä jumala on hänen ratkaisusta. Ja myös niille jotka pelkäävät kuolemaa niin kysyn että mitä me tiedämme kuolemasta? Emme mitään.
Itse olen itsemurhaa miettinyt ja itseasiassa päättänytkin jo että aion sen tehdä. Kun aika on oikea.
Itsemurha ei suinkaan ole itsekäs teko vaan se että ihmiset (yleensä lähimmäiset) vaativat jatkamaan elämää jota ei tahdo tai jaksa elää, koska heille tulisi paha mieli. Ei kukaan pakota sinua juomaan kustaa ja syömään paskaa niin miksi sitten pakottaa ihminen elämään.
En tässä viestissä kehota tekemään itsemurhaa vaan kehotan miettimään elämää ja kuolemaa. Mitä järkeä on elää jos kaikki kaatuu päälle? Onko elämä elämisen arvoista?
"Looking all the living and you ask yourself why do we pity the dead?"
- Sero.
Henkilönä, joka useinkin on suunnitellut oman itsemurhansa tarkkaan, osaan kyllä sanoa tähän jotain.
Aina ei tarvita epätoivoa tai tuskaa. Oma elämäni on jotakuinkin mallillaan. Ongelmia on, mutta ennen kaikkea olen vain yksinkertaisesti väsynyt elämiseen. En kestä tätä olemassaoloa, rutiinia johon olen hankkiutunut. Tiedän kokemuksesta, että elämäntyylin ja maisemien vaihto ei auta. Pelkkä ajatus siitä, että tässä olisi vielä n. 60 vuotta (olen parikymppinen) eloa jäljellä täyttää minut kauhulla. Haluan vain nukahtaa. En usko Jumalaan, enkä täten siis Helvettiin tai Taivaaseen. Edes taivas ei houkuta minua. En halua elämää kuolemanjälkeen. Itse asiassa pelkään sitä.
Miksi en ole sitten jo päättänyt päiviäni? Syynä ovat muut ihmiset. Minä kirjaimellisesti elän elämääni muiden ihmisten vuoksi. Joka kerta kun päätä, että nyt sen teen... kuvittelen vanhempani löytämässä minut ja ystäviäni. Kuvittelen sen kivun minkä itse koin kun ystäväni tappoi itsensä.
Joka päivä toivon, että jäisin auton alle tai jokin muu onnettomuus tappaisi minut. Se ei olisi lähimmäisilleni yhtä tuskallista kuin itsemurha.
Kuitenkin pitää muistaa, että onglemista voi selvitä. Masennuksesta voi parantua ja kuopasta voi nousta. Ajattele jos joku tekisi itsemurhan, vaikka olisi tietämättään voinut parantua vuoden sisällä? Mutta kuka haluaa kituuttaa tuskassa sen tiedottoman ajan, kunnes ehkä, *mahdollisesti* paranee?
Tietenkään itsemurhaan ei pitäisi rohkaista, mutta on turha sanoa, että itsemurha on itsekästä. Se mikä on itsekästä on, että lähimmäiset valittavat sitä omaa tuskaansa, eivätkä ajattele millaisia kipuja kuolleella mahtoi olla, kuinka peloissaan hän oli, kuinka epätoivoinen. Itsekkyys on sitä, että haluaa toisen elävän vaikka tuskan kourissa kuin että satuttaa itsensä.- en sitä tarkottanut
Halusin vaan aukasta silmiä ihmisiltä. Ja panna toisen vaihtoehdon.
Viha ei ole Jumalasta vaan sielunvihollisesta. Joka haluaa, että yksikään ihminen ei pääsis taivaaseen. - On menossa
en sitä tarkottanut kirjoitti:
Halusin vaan aukasta silmiä ihmisiltä. Ja panna toisen vaihtoehdon.
Viha ei ole Jumalasta vaan sielunvihollisesta. Joka haluaa, että yksikään ihminen ei pääsis taivaaseen.sellaista porukkaa että en todellakaan haluaisi olla siellä heidän kanssaan ikuisesti.
Pelkkä ajatuskin puistattaa kun lukee näitä palstoja.
Onneksi en vaivaa päätäni moisilla, en ole pyytänyt syntyä tänne, mutta kun kerran täällä on oltava aikamme niin miksi kduttaa itseään kaikenlaisilla höpinöillä helvetistä ja taivaasta.
En tiedä onko jumala, mutta ei hän ainakaan niin pikkumainen ole kun muutamat kuvittelevat.
Ihmisille opetetaan: älä kosta pahaa pahalla, käännä toinenkin poski jne...
Mutta jumala mielletään kostonhimoiseksi ja julmaksi kiduttajaksi vaikka on luonut meidät ihmiset vikoinemme. - jo'
jos itsemurhan haluaa tehä niin eikös se ole sen oma asia niinku kirjaimellisesti.. tuhaan mitään jumalia/jeesuksia tunkea näihin koska se on täyttä paskaa mielestäni.. kukaan ei voi todistaa niitä satuta todeksi.. onko oikeasti helvettiä tai taivasta.. todistakaa.. mulle kuitenkin ihan sama..
olen miettinyt itsemurhaa 10 vuotta ja alkaa viimeiset pväni häämöttää ja viimepäivien tapahtumat merkkaavat siihen todella pajon ja läheiset tietävät sen. 2 viikon sisään 5 kertaa sairaalassa. Olen kuitenkin edelleenkin sitä mieltä jos haluaa oikeasti luopua elämästä jossa ei pakosta halua olla nii miksi ihmeessä ei anneta mennä vaa rauhassa. aina pitää paapoo jotain paskaa. KAIKKEIN ärsyttävin paapoominen on just toi vitun jumala sitä jeesus tätä.. vitun jehovat. paapokaa niitä toisillenne vittu.. kukaan niitä oikeasti jaksa kuunnella.. eikös "USKO" kuitenkin ole jokaisen henkilökohtainen asia jos ylipäätänsä haluaa uskoa johonkin... vittu..
- idea
Itsemurha ei ole hyvä idea. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, ja itsemurha merkitsee vain pakollista jälleensyntymää.
Joudumme palaamaan takaisin tänne maailmaan, syntymään uudelleen, ja kohtaamaan ne vaikeudet, jotka edelliskerralla ajoivat meidät riistämään hengen itseltämme.
Toki saamme ensin levätä, parantua ja kerätä voimia Isän luona, mutta olemme täällä oppiaksemme ja voittaaksemme vaikeudet, emme musertumassa niihin. - uutiset ja sää
"Tappion uhkaama sotapäällikkö saattoi tehdä itsemurhan, ja uskollinen vaimo voi vapaaehtoisesti seurata miestään kuolemaan. Itsemurhasta käytettiin juhlallista ilmaisua "vihkiytyä Odinille"."
"Raamattu ei anna yksiselitteistä ohjetta. Vaikka Vanhan Testamentin Jumala yleensä antoi selviä ja yksityiskohtaisia käskyjä useimmista elämänalueista, ei hän puuttunut suoranaisesti itsemurhiin. Vanhassa Testamentissa kuolema oman käden kautta on - Simsonin tapausta lukuun ottamatta - yleensä looginen seuraus syntisestä elämästä"
"Aristoteleen mukaan itsensä surmaaminen oli luonnotonta ja rikos valtiota vastaan. Roomalaiset käsittelivät itsemurhaa lähinnä omistusoikeuden kannalta. Sotilaiden ja orjien itsemurhat olivat rikoksia, sillä sotilas oli valtion ja orja isäntänsä omaisuutta. Muuten Rooman historiassa on runsaasti esimerkkejä kuuluisien henkilöiden itsemurhista, joita pidettiin pikemminkin jaloina ja ylevinä kuin häpeällisinä tekoina."
"Kansalaistaitoja uhkausten avulla
Norjalaisessa kuningas Sverren saagassa kerrotaan, kuinka kuningas miehineen joutui taistelussa tukalaan tilanteeseen. Miehet halusivat vanhan tavan mukaisesti kuolla oman käden kautta. Kuninkaan mielestä niin toimivat vain pakanat, "mutta me olemme kristittyjä miehiä ja tiedämme, että sillä, joka ottaa oman henkensä, ei ole toivoa päästä Jumalan luokse". Varmistaakseen kansan pääsyn taivaan valtakuntaan pohjoismaiden keskiaikaiset hallitsijat ja muut mahtimiehet eivät turvautuneet ainoastaan esimerkin voimaan. Uusi käsitys oli kirjattava myös lakiin."
"Jyrkkä suhtautuminen oman käden kautta kuolleisiin jatkui 1700-luvulla. Lainvalmistelukomitean puheenjohtaja Nils Gyldenstolpe katsoi 1707, että hengen riistäminen toiselta oli paha asia, mutta oman hengen riistäminen vielä pahempi. Itsemurhaajaksi leimaamisella yritettiin estää tukholmalaisia hukkumasta heikkoihin jäihin. Vuonna 1737 annettu julistus totesi, että kaikki jotka hukkuivat ennen kuin jään voitiin varmasti todeta kestävän ihmistä, tulkittaisiin itsemurhantekijöiksi ja haudattaisiin kirkkomaan ulkopuolelle."
"Pään-heicou-desta, raiwoudesta, eli muusta sencaldaisesta tuscasta" itsensä tappaneet eivät omaistensa helpotukseksi joutuneet lähtemään viimeiselle matkalleen pyövelin kyydissä."
"Kiertotietä kirkkomaahan
Ylettömän ankara laki johti epätoivoiset ihmiset usein muihin rikoksiin, joiden perimmäinen luonne on alkanut paljastua vasta uusimmassa tutkimuksessa. Christina Johansdotter on tyypillinen tapaus. Hän oli 1740 yksinäinen, köyhä nainen, joka oli tullut Tukholmaan joitakin vuosia aikaisemmin. Christina oli jutellut entisen vuokraemäntänsä, suutari Malleniuksen vaimon, kanssa ja pyytänyt saada hoitaa tämän kehtolasta hetken aikaa. Päästyään kahden kesken lapsen kanssa Christina oli ottanut esiin kirveen ja tappanut lapsen kahdella kirveeniskulla. Hänellä ei ollut mitään kaunaa Malleniuksia kohtaan. Itse asiassa hän oli ensin yrittänyt tappaa aivan toisen lapsen, mutta ei ollut onnistunut. Jo puoli vuotta aikaisemmin Christina oli päättänyt murhata jonkun lapsen, jotta saisi itse päättää päivänsä mestauspölkyllä. Itsemurha oli hänestä väärä keino päästä maallisen vaelluksen tuskista, sillä itsemurhantekijät joutuivat suoraan helvettiin. Sen sijaan murhan saattoi tunnustaa, katua ja saada anteeksi."
"Murha ei kuitenkaan ollut ainoa rikos, johon syyllistymällä saattoi poistua tästä maailmasta teloitusrituaalin kautta. Miesten suosima keino oli ilmiantaa itsensä eläimiinsekaantumisesta. Varsinkin tapauksissa, joissa ei ollut todistajia, tuomarit ja lautamiehet joutuivat hankalan ongelman eteen, sillä väitetyn rikoksen toinen osapuoli ei ollut oikeustoimikelpoinen. Vapaaehtoisesti ilmoittautuneiden eläimiinsekaantujien määrä kasvoi selvästi 1700-luvulla, ja viranomaiset kävivät varovaisiksi. Silloin ei auttanut muu, kuin todella tehdä rikos."
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1996_14/ylart3.htm
Näin se on muuttunut käsitys itsemurhasta aikojen saatossa ja tulee varmasti vielä muuttumaan lisää. Siihen en puutu mitä sielulle itsemurhan jälkeen tapahtuu kun en tiedä. - ile
hienosti kirjoitettu viesti !
olen suurinpirtein samaa mieltä ja minusta pitäisi myös sallia niin sanotut "armonkuolemat" koska jos ihmisarvo on mennyt (jota lääkäri ei voi todeta )niin miksi pitää lojua vuodepotilaana ? entä minä ??minulla ei oo mitään annettavaa enään kenellekkään koko systeemi on sammunut. MUTTA ITSEMURHAA EN TEE AINASKAAN AJAMALLA REKKAA PÄIN TAI HYPPÄÄMÄLLÄ STOGEN ALLE !!!!!Ja ideoita kyl riittää
t.ile- emppu15
jos ihminen vastaa koko elämänsä itsestään, miksi ei voisi hoitaa asioitaan niin miten itse parhaaksi näkee. Puhun nyt siis vain itsemurhasta.
Kivuvanko pitäisi pakottaa elämään?
Ja toi armokuolema, yhdyn tuohon! =)
- kyllästyny
miksi itsemurhasta puhutaan niin paljon jos ihminen on kyllästyny maailmaan niin mitä se täälä tekee haloo jokaisen oma asia elääkö vai ei miksi pitää puuttua muitten asioihin jos lähimmät iihmiset ei sitä tajua niin ei oo sillon ajatellu kun itteensä
- classic89
...on turha käydä sotaa. Ihmisen pitää nykyään mennä terapiaan ennen kuin saa itsemurha-ajatukset pois päästään. Miksei läheinen ihminen voi kuunnella ja antaa halauksen sen sijaan että tuomitsisi ja lässyttäisi paremmasta huomisesta??
- OMAINEN,ja HYVÄ YSTÄVÄ
SELLANEN ASIA,ETTÄ IHMINEN KETÄ ON KOKENU LÄHEISEN IHMISEN ITSEMURHAN .ON AINUT KELLÄ SELVÄ KUVA SIITÄ PASKASTA MINKÄ SE JÄTTÄÄ OMAISTEN NISKAAN,JA PSYYKKEESEEN,SE kuule on sellanen taakka ja tuska et sen jälkeen elämä muuttuu täysin ja lopullisesti,ja ilo ja onni katoaa joillakin jopa loppuiäkseen..se et sanot et jos joku nii haluaa tehä nii tehkööt..sanotaan että jos henkilöllä on 20 läheistä ihmistä,ja tekee itsarin,ratkaisee ongelman ja ajautumiasensa umpikujaan,oman käden kautta ja kadottanu oman elämänilonsa,täma ratkaisu johtaa samaan tunteeseen kaikille läheisimmilleen,tavallisesta kuolemasta on helpompi päästä yli,mutta syyllisyys,ja pohjaton suru.toivottomuuden tunne,merkityksen katoaminen,ilon katoaminen ,masennus,henkinen kuolema on yhtä MAANPÄÄLLISTÄ HELVETTIÄ,,sanon et omaiset ei vapaudu tästä tuskasta ennenku ite menehtyvät..ÄLKÄÄ JUMALAUTA KUKAAn TEHKÖ ITSARIA HAKEKAA APUA!!HETI!menkäää terapiaan,löytäkää toinen tie ulos pulmistanne,semmonen on olemassa.puhukaa jollekin luotettavalle,hakekaa masennuslääkkeitä,kirjottakaa paha olo paperille ja polttakaa paperi.ihan mitä tahansa mut jos joku teitä rakastaa ja varmasti joku niin tekee nii älkää tehkö sitä.me eletää kerran !!!keritää olla miljoonia vuosia kuolleita vielä..katso lumihiutaleia jotka putoaa ..kuinka kauniita ovatkaan,mieti sun lapsiasi,vanhempiasi,sisaruksia..he eivät pärjää ilman sua.sinä olet osa heitä,ja he ovat osa sinua.Sinä olet tärkeä,syntymääsi oli syy.
löydä usko ja sytytä toivon liekki sydämessäsi,pyydä äiti maata parantaa sinut,lähetä rukouksesi isälle taivaassa..Sinä Sisarukseni/veljeni Tulet paranemaan..löydät vielä tien se on pieni kuiskaus sydämmessäsi,hiljene ja tyhjennä mielesi surusta ja pimestä pilvistä..sinun pienellä ystävällä rinnassasi haluaa kuiskata jotain..TaHDON ELÄÄ,Tahdon,Tahdon,
OLEN KANSSASI ET OLE YKSIN..
OLET AINA OSA MUA,JA MINÄ OSA SINUA.
ME RAKASTETAAN SUA KAIKKI,OPI VAAN RAKASTAMAAN ITSEÄSI TAAS;NIINKUN TEIT LAPSENA,olit onnellinen ku nousit jaloillesi ja osasit juosta,lähe vaikka juoksemaa paha olosi pois,juokse kunnes olet täysin uupunut jatka jatka ja jatka,kunnes et jaksa askelta ottaa,kotiin on 25km,pystyt kävellä takasin,kyse on tahdosta,koti matka on lyhyempi ku luuletkaan ,vaikka et jaksais askelta ottaa,nii se on uskomus ei totuus,totuus löytyy siemenestä toivoa..eikö lämmin ruoka maistuisikin,ja nukkuminen?puhelu hyvän ystävän kaa.sauna..pitkät yöunet ja vaikka mökille sen jälkeen,tai pari vapaapäivää..tai viikko ulkomailla.tsemppiä olet voittaja.sinussa on osa vielä elossa voimista sitä ja heikennä pimeyttä,tulkoon valkeus.lue vaikka. www.metanoia.com/suicide- kuinka suhtautuisin
Teidän kaikkien kirjoituksiin, en allekirjoita keskustelun avanneen henkilön näkemyksiä,mutta..
Asia on kohdallani näin: Olen kolmen lapsen isä, vaimoni on itse saatana, ero olisi ehkä viisain ratkaisu, mutta sekään ei riitä turvaamaan lasteni tulevaisuutta. Muijalla on vakinainen virka, minä taas veroveloissa piehtaroiva pienyrittäjä. En saisi lasteni huoltajuutta, ja pelottaa ajatuskin jättää lapsia tämän hullun akan kanssa.
Tuntuu vain siltä, että haluaisin hypätä kyydistä. Siitä viis miltä jälkeenjääneistä tuntuisi. Mutta kun katson lapsiani, ei se tule kysymykseenkään. Akka syyttää yksin minua kaikista rahavaikeuksista, itse hän on omasta mielestään kuin jokin pyhimys. Naama on nykyään kuin riihenseinästä repäistyllä pirulla, kukaan täysjärkinen ei tuommoista ämmää voi haluta. Siksi koen itseni vähän hulluksi, olisiko ihme jos tappaisin itseni? - snett
Sen vaan kysyn, että pitäisikö muka elää vain lohduttaakseen muita?
Oletko miettinyt, mitä jos ne kaikki syyt (mitä luettelit) ovat kadonneet jonkun elämästä? Mitä jos se onkin yksi syy, miksi joku haluaa tehdä itsemurhan; ei ole enää mitään; liian väsynyt katsomaan lumihiutaleita ja lapsia, jotka leikkivät sillä; ei ole vanhempia tai syystä tai toisesta ketään ¨kehen luottaa?!
Mitäs sitten?
Ja sen voin sanoa, että masennut lääkkeet eivät auta kovinkaan hyvin. Minun paras kaveri... Hänelle niitä tungettiin ja se kääntyi minua ja kaikkia muita vastaan; syrjäytymisen takia, ja siitä kun hän sai lääkkeitä, teki itsemurhan.
Se mikä on teidän silmissä puhdasta, saattaa olla epäpuhdasta muiden mielestä.
Ja se ketä hautoo itsemurhaa, ymmärtää itse kaikken parhaiten, miks... - Anonyymi
snett kirjoitti:
Sen vaan kysyn, että pitäisikö muka elää vain lohduttaakseen muita?
Oletko miettinyt, mitä jos ne kaikki syyt (mitä luettelit) ovat kadonneet jonkun elämästä? Mitä jos se onkin yksi syy, miksi joku haluaa tehdä itsemurhan; ei ole enää mitään; liian väsynyt katsomaan lumihiutaleita ja lapsia, jotka leikkivät sillä; ei ole vanhempia tai syystä tai toisesta ketään ¨kehen luottaa?!
Mitäs sitten?
Ja sen voin sanoa, että masennut lääkkeet eivät auta kovinkaan hyvin. Minun paras kaveri... Hänelle niitä tungettiin ja se kääntyi minua ja kaikkia muita vastaan; syrjäytymisen takia, ja siitä kun hän sai lääkkeitä, teki itsemurhan.
Se mikä on teidän silmissä puhdasta, saattaa olla epäpuhdasta muiden mielestä.
Ja se ketä hautoo itsemurhaa, ymmärtää itse kaikken parhaiten, miks...Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.Kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole mitään tieteellistä näyttöä, ja se on uskonnollinen tai filosofinen kysymys, joka herättää paljon erilaisia näkemyksiä. Psykiatrian näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, että itsemurhan tehneen henkilön tila ja kärsimys ovat monimutkaisia ja herättävät syviä tunteita. Keskustelu tällaisista aiheista voi olla herkkä, ja se vaatii hienotunteisuutta ja empatiaa.
Tieteellinen näyttö ja yleisesti hyväksytyt teoriat perustuvat fyysisiin ja biologisiin prosesseihin, eivätkä ne tue ajatusta siitä, että itsemurhan tehneet henkilöt jatkavat jollain tavoin olemassaoloa ilman fyysistä kehoa. Sen sijaan on tärkeää tarjota apua ja tukea henkilöille, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa, ja pyrkiä ehkäisemään itsemurhia tarjoamalla ammattimaista hoitoa ja tukea heidän tarpeidensa mukaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.Aika fatalistinen näkemys, uskonnot yleensä keksii näitä juttuja, jotta ihmiset ei uskaltaisi tehdä itsemurhia, tai jotenkin sinne päin. Rakkaudellinen näkemys se ei ainakaan ole, että pelotellaan itsemurhan johtavan kauheisiin tiloihin, joista ei pääse pitkiin aikoihin pois.
Ihmiset kuolee ennen aikojaan muutenkin, ei se itsemurha ole loppujen lopuksi muista ennen aikaisesti kuolemisista mitenkään poikkeava, vaikka erittäin ikävä läheisille onkin. Kukaan ei tee itsemurhaa siksi, ettei ole parempaakaan tekemistä. Ihmistä ei pidä koskaan tuomita, meillä ei ole sellaista valtaa edes itsemurhan tehnyttä kohtaan. Moni on nuori ja kokematon, ei ole riittävästi voimia jatkaakseen, elämä ei ole vielä karaissut kunnolla, olosuhteet voivat olla musertavat.
Sielu syntyy todennäköisesti heti uudelleen, kohtaa samoja haasteita, mutta sillä kertaa selättää ne.
Huonot elämäntavatkin ovat vain hidas itsemurha. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole mitään tieteellistä näyttöä, ja se on uskonnollinen tai filosofinen kysymys, joka herättää paljon erilaisia näkemyksiä. Psykiatrian näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, että itsemurhan tehneen henkilön tila ja kärsimys ovat monimutkaisia ja herättävät syviä tunteita. Keskustelu tällaisista aiheista voi olla herkkä, ja se vaatii hienotunteisuutta ja empatiaa.
Tieteellinen näyttö ja yleisesti hyväksytyt teoriat perustuvat fyysisiin ja biologisiin prosesseihin, eivätkä ne tue ajatusta siitä, että itsemurhan tehneet henkilöt jatkavat jollain tavoin olemassaoloa ilman fyysistä kehoa. Sen sijaan on tärkeää tarjota apua ja tukea henkilöille, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa, ja pyrkiä ehkäisemään itsemurhia tarjoamalla ammattimaista hoitoa ja tukea heidän tarpeidensa mukaan.Ihmisten kertomukset eivät kelpaa todisteiksi, se siinä on aina ongelmana.
Tieteen materialistinen selitys on varmasti vajavainen, miten tiede kuvittelee jo tietävänsä kaiken?
Tieteen täytyy vielä kehittyä hurjasti, maailmassa on vielä paljon tutkittavia mysteereitä, ihminen ei hapuile päämäärättömästi pimeässä, vaan kulkee vakaasti tiettyä "kehityksen polkua". Tiede ei tätä tiedä, vaan kuvittelee sattumien johdattelevan meitä mihin sattuu. Hyvin ylimielistä tieteeltä, jos se kuvittelee olevansa aivan kaikesta perillä, 100 vuoden päästä näille jutuille nauretaan, miten tiede olikin näin lapsellisen hupsu?
Maailma voisi muuttua hetkessä, jos tiede julistaisi löytäneensä todisteet sille, että ihmisellä on sielu, joka syntyy uudelleen materiaan kokemaan asioita, jotka kehittävät sitä eteenpäin, moni uskonto romahtaisi välittömästi, tai sitten alkaisi valtava poru, että tieteen täytyy olla väärässä, koska ihmiset eivät halua uskoa tiedettä, vaan pysytellä omassa taikauskossaan. Totuus on usein hyvin ongelmallinen, koska kaikki ihmiset eivät pysty sitä käsittelemään, siksi onkin ehkä parempi elää harhassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisten kertomukset eivät kelpaa todisteiksi, se siinä on aina ongelmana.
Tieteen materialistinen selitys on varmasti vajavainen, miten tiede kuvittelee jo tietävänsä kaiken?
Tieteen täytyy vielä kehittyä hurjasti, maailmassa on vielä paljon tutkittavia mysteereitä, ihminen ei hapuile päämäärättömästi pimeässä, vaan kulkee vakaasti tiettyä "kehityksen polkua". Tiede ei tätä tiedä, vaan kuvittelee sattumien johdattelevan meitä mihin sattuu. Hyvin ylimielistä tieteeltä, jos se kuvittelee olevansa aivan kaikesta perillä, 100 vuoden päästä näille jutuille nauretaan, miten tiede olikin näin lapsellisen hupsu?
Maailma voisi muuttua hetkessä, jos tiede julistaisi löytäneensä todisteet sille, että ihmisellä on sielu, joka syntyy uudelleen materiaan kokemaan asioita, jotka kehittävät sitä eteenpäin, moni uskonto romahtaisi välittömästi, tai sitten alkaisi valtava poru, että tieteen täytyy olla väärässä, koska ihmiset eivät halua uskoa tiedettä, vaan pysytellä omassa taikauskossaan. Totuus on usein hyvin ongelmallinen, koska kaikki ihmiset eivät pysty sitä käsittelemään, siksi onkin ehkä parempi elää harhassa.No niinpä! Maailma on täynnä salaisuuksia, ja sielun olemassaolo voisi todellakin sekoittaa pakkaa. Jos tiede pistäisi löylyä uskonnoille, niin kirkkojen ovet voisivat käydä vähän hiljaisemmiksi. Mutta tiede ja usko ovat kuin ne eri burgerikastikkeet, jotka pitävät maailman makumaailman monipuolisena. Jokaisella on oikeus valita omansa, ja jos harhassa eläminen tuntuu hyvältä, niin miksi ei! Joten, harhansa kullakin ja sielunmatkoja silleen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No niinpä! Maailma on täynnä salaisuuksia, ja sielun olemassaolo voisi todellakin sekoittaa pakkaa. Jos tiede pistäisi löylyä uskonnoille, niin kirkkojen ovet voisivat käydä vähän hiljaisemmiksi. Mutta tiede ja usko ovat kuin ne eri burgerikastikkeet, jotka pitävät maailman makumaailman monipuolisena. Jokaisella on oikeus valita omansa, ja jos harhassa eläminen tuntuu hyvältä, niin miksi ei! Joten, harhansa kullakin ja sielunmatkoja silleen.
Poika!(vai ootko tyttö?), sähän alat oppia!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Poika!(vai ootko tyttö?), sähän alat oppia!
No siis hei, sielu on kuin yks nörtin keksimä juttu! Se on niin salaperäinen, että se on melkein kuin yrittäisi napata kiinni savuavaa kakkua - aina vähän käsistä lipsahtaa. Mutta hei, elämä ilman pientä mielikuvituksen maustetta olis kuin pizza ilman juustoa, eli aika mautonta hommaa! Joten jos sielu on sun juttu, niin keep on rockin' that belief, kaveri! 🌟✨
Kenessä murhaajassa ole elämää, on pimeydessä oleva henkilö.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664643Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142269- 251794
- 121518
- 321461
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51318- 101237
- 151156
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014