Sellaista asiaa peräisin, että mikä on meillä vastuu toisistamme? Tänne kun kirjoitellaaan melko kovaa tekstiä niin miten on jos jollakin menee se yli. On sen verran aroista asioista kysymys kun uskonasioista puhutaan että jos joku ottaa kovasti itseensä kun joutuu aina puolustamaan ja sitten menettää unensa ja voimat kokonaan. Että voisko sitä ajatella jokainen kohdallaan miten sanoo ja ennen kuin sanoo että ei toinen kovin ahtaaseen joutuisi.
Kirjoittajien vastuusta
Ei-aktiivinen
7584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vl-puhujat saisivat lopettaa valehtelunsa. Valheoppien seuraukset näkyvät tälläkin palstalla.
Ei tarkoiteta nyt tällä puhujia, vaan aivan täällä kirjoittajia. Tämä ei ole yhtää viisastelun takia täällä tämä kirjoitus vaan aivan kokemus tämmöisestä on. Kun kaikki syyt ottaa päälleen ja sitä suree.
ole pakko käydä lukemassa tällä palstalla JanHusin, Huomautuksen, O.M:n ym. valheoppeja. Voi pysyä poissa, niin ei tule paha olo.
Olisiko hyvä ehdotus, jos julistettais internet synniksi kuin tv niin ei tulis paha mieli kun ei sais käydä nettiä lukemassa.
auttaa. Kun sinne kirjoittaa kirjeen ja kertoo, että täällä keskustelevat muutkin kuin tosiuskovaiset, he muitta mutkitta julistavat tämän palstan synniksi jolloin vl:t eivät täällä enää saa käydä. Sittenhän keskustelu tyrehtyy, eikä ongelmapalstaa enää ole...
tätä palstaa silmä tarkkana. Osaavat katsoa millä mielellä kirjoitellaan ja montako ns. helppoheikkiä
täällä esiintyy.
On tottakai surullista, jos jonkun mielenterveys horjuu palstan kirjoittelun seuraamisen seurauksena. Kuitenkin elämä ON rankaa, myös reaalielämä monen palstailijan osalta!
Kritiikin esittäjien kovilta tuntuvat tekstit saattavat olla oikeasti hyvin pehmeitä verrattuna niihin äärimmäisiin kokemuksiin, joihin vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä on ihmisiä pakotettu ja kaikesta päätellen yhä jatkuvasti pakotetaan. Tämän palstan seuraamiseen ei ketään pakoteta. Jos toisten ihmisten järkyttävistä kokemuksista lukeminen koituu yöunien menetykseksi, kannattaa rukoilla lähimmäistä, jonka tuella jaksaa vastustaa kiusausta lukea palstaa.
Miksi sitten pitää puolustaa täällä ketään tai mitään? Voisiko valvomisen paikkaa siirtää reaalielämään siten, että pohtisi keinoja lähimmäisiä ahdistvan toiminnan vähentämiseen oman rauhanyhdistyksen piirissä tai jopa laajemminkin?