Ensi maanantaina tulee minulla täyteen kahdeksan kuukautta täysraittiutta. Sitä ennen alkavat varsinaiset koettelemusten päivät.
Lähden nimittäin huomenna aamulla Helsinkiin entisen naisystäväni luokse ja viivyn reissussa aina maanantai-iltaan saakka. Tarkoituksena on istua iltaa erilaisten vanhojen tuttavien kanssa aina tuolta 1970-luvun puolelta alkaen. Paljon nostalgisia tapaamisia ja muisteloja.
Ensimmäinen koetinkivi on tuo varsinainen matka Oulu-Helsinki. Teen sen henkilöautolla, kyydissä istuen. Itselläni ei ole edes ajokorttia, ei ole koskaan ollutkaan. Tähän asti tapana on ollut matkoilla (juna, laiva, auto) hörppiä keskimäärin kuusi tölkkkiä siideriä aikansa kuluiksi ja tunnelman nostamiseksi. Nyt se siis on kohdattava selvin päin. Noin kahdeksan tuntia selvin päin auton kyydissä.
Sitten alkaa tulla näitä illanistujaisia, joista ensimmäinen on heti perjantaina. Se taitaa onnistua aika hyvin, koska istumme ns. koti-iltaa porukan kanssa, joka ei juuri alkoholia käytä. Ainakaan yhden pariskunnan mies, koska on kuskina, eikä muutkaan paljon kerralla. Tuleva lauantai-ilta on musta aukko. Pitäisi kait mennä kuuntelemaan ns. elävää musiikkia jonnekin pubiin, ehkä Vanhalle Ylioppilastalolle tms. Mukana muuan tuttavapariskunta, joka kuulemani mukaan on alkanut viettämään ns. tipatonta kautta. Hyvä!
Mutta miten ne tutut entiset kuppilat ja mahdolliset vuosikymmenien takaiset tutut ja heidän nykyiset elämäntilanteensa ja jutut kestää selvin päin. Ei voi maljaa nostaa jälleennäkemisen riemusta tai surusta. Siinä sitä on koettelemusta. Ja nyt tulevana maanantaina tulisi täyteen komeat kahdeksan kuukautta raittiutta.
Viinaa tai kaljaa ei tee kyllä mielenikään. Se on kait ollut ja olisi lähinnä lääkitystä tuohon sosiaalisten tilanteiden hallintaan tuo alkoholi. Tilanteisiin jotka ovat aiemmin menneet pikkusiidereissä tai olueisssa. Vihcylionjoilla olemisen selittäminen ei ole mikään vaikeus. Tuttavani eivät minua juomaan painosta. Sanon että olen lääkekuurilla tms. Maanantaina 27.3. takaisin tänne Pohjoiseen niiniikään henkilöauton kyydillä.
Saas nähdä miten hommat sujuu. Lähinnä nuo huvielämän pyörteet kohdata selvin päin tuntuvat oudoilta. Mutta ehkä niistä selvitään.
Majapaikassani on nettiyhtyes, joten voi olla, että lähetän "kuittauksen" ketjuun viikonvaihteen aikana.
Ollaan kuulolla!
Lähden nimittäin huomenna aamulla Helsinkiin entisen naisystäväni luokse ja viivyn reissussa aina maanantai-iltaan saakka. Tarkoituksena on istua iltaa erilaisten vanhojen tuttavien kanssa aina tuolta 1970-luvun puolelta alkaen. Paljon nostalgisia tapaamisia ja muisteloja.
Ensimmäinen koetinkivi on tuo varsinainen matka Oulu-Helsinki. Teen sen henkilöautolla, kyydissä istuen. Itselläni ei ole edes ajokorttia, ei ole koskaan ollutkaan. Tähän asti tapana on ollut matkoilla (juna, laiva, auto) hörppiä keskimäärin kuusi tölkkkiä siideriä aikansa kuluiksi ja tunnelman nostamiseksi. Nyt se siis on kohdattava selvin päin. Noin kahdeksan tuntia selvin päin auton kyydissä.
Sitten alkaa tulla näitä illanistujaisia, joista ensimmäinen on heti perjantaina. Se taitaa onnistua aika hyvin, koska istumme ns. koti-iltaa porukan kanssa, joka ei juuri alkoholia käytä. Ainakaan yhden pariskunnan mies, koska on kuskina, eikä muutkaan paljon kerralla. Tuleva lauantai-ilta on musta aukko. Pitäisi kait mennä kuuntelemaan ns. elävää musiikkia jonnekin pubiin, ehkä Vanhalle Ylioppilastalolle tms. Mukana muuan tuttavapariskunta, joka kuulemani mukaan on alkanut viettämään ns. tipatonta kautta. Hyvä!
Mutta miten ne tutut entiset kuppilat ja mahdolliset vuosikymmenien takaiset tutut ja heidän nykyiset elämäntilanteensa ja jutut kestää selvin päin. Ei voi maljaa nostaa jälleennäkemisen riemusta tai surusta. Siinä sitä on koettelemusta. Ja nyt tulevana maanantaina tulisi täyteen komeat kahdeksan kuukautta raittiutta.
Viinaa tai kaljaa ei tee kyllä mielenikään. Se on kait ollut ja olisi lähinnä lääkitystä tuohon sosiaalisten tilanteiden hallintaan tuo alkoholi. Tilanteisiin jotka ovat aiemmin menneet pikkusiidereissä tai olueisssa. Vihcylionjoilla olemisen selittäminen ei ole mikään vaikeus. Tuttavani eivät minua juomaan painosta. Sanon että olen lääkekuurilla tms. Maanantaina 27.3. takaisin tänne Pohjoiseen niiniikään henkilöauton kyydillä.
Saas nähdä miten hommat sujuu. Lähinnä nuo huvielämän pyörteet kohdata selvin päin tuntuvat oudoilta. Mutta ehkä niistä selvitään.
Majapaikassani on nettiyhtyes, joten voi olla, että lähetän "kuittauksen" ketjuun viikonvaihteen aikana.
Ollaan kuulolla!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Omalla kohdallani ei vastaavassa tilanteessa auttanut muu kuin kertoa TOTUUS. Mitkään selittelyt eivät kohdallani tulleet kysymykseen.
Kerroin, mikä oli ollut ongelmani, josta he joka tapauksessa tiesivätkin.
Sain kannustusta "uudella tielläni" sekä aivan uudenlaisen mahdollisuuden uusine ystävineen. Kaikki, joilla itsellään ei ollut ongelmaa, kannustivat jatkamaan uutta elämääni.
Ne, joilla itsellään oli samansuuntaisia ongelmia juomisensa kanssa, vähättelivät ja heitä minun oli varottava, kuin saaliinhimoista velkojaa.
Menestystä ja siunausta valitsemallasi tiellä. Rehellisyys ja tosiasioiden tunnustaminen on kaiken Viisauden alku, sanoi jo J.K. Paasikivi aikoinaan.
Ei minun kohdallani ole mikään ongelma nuo tuttavat. Ainahan siellä jokunen on limulinjoilla syystä tai toisesta. Ei siihen kukaan kiinnitä edes huomiota. Kyse on enemmänkin omista korvien välistä. Siitä että kestääkö sen meningin ja sähläämisen selvinpäin. Yritän kuitenkin. Perästä kuuluu sitten viikonvaihteessa tällä palstalla. Majapaikassani on laajakaista köytössä. Kiitos kaikista kannustuksista - hienoa väkeä!
no älä rupea selvinpäin kippuroimaan vaan ota vähän huikkaa esim. joku tasku kossu aluksi ja siihen kylmiä huurteisia 12 kipaletta niin siitä meno paranenee,voihan sitä sitten jatkaa sitä raittiina oloa.
Ei nappaa tuo vaihtoehto, kiitos vinkistä kuitenkin.
Ajattelin kokeilla puhtain paperein raittiusennätystä. 8 kuukautta ei ole vielä mitään. Kerran olin 1970-luvulla pari vuotta ihan raivoraittiina. Tupakkia kyllä poltin silloin. Nyt en edes sitä.
on pitänyt minunkin jossain vaiheessa tehdä ensimmäisen kerran selvinpäin. Automatkat eivät ole koskaan olleet ongelmia, mutta vapaa-aikaan liittyviin juna- ja lentomatkoihin oli aina liittynyt alkoholi (risteilyistä puhumattakaan).
Samoin tiettyjen ystävien tapaamiseen. Minulla oli viime syksynä 10-vuotistapaaminen entisten opiskelukavereiden kanssa, ja siinä vaiheessa kun istuttiin iltaa porukalla ja muut maistelivat punkkua niin tunsin jonkinlaista surua siitä, että ne ajat ovat ohi kun itsekin join seurallisesti.
Viimeisten kolmen vuoden aikana olen saanut tehdä monta asiaa ensimmäistä kertaa: viettää vappua, juhannusta, uutta vuotta; matkustaa koti- ja ulkomailla; yöpyä hotelleissa (ilman piilopulloa) jne. Ja mitä useammin jonkin asian on tehnyt niin sitä vähemmän siihen on enää liittynyt alkoholi.
Jostainhan se on aloitettava, ja nyt sinulla on siihen loistava tilaisuus!
Baccuksen lehtolapsien pitää vain muistaa ettei alkoholijuomat ole enää meitä varten - muu suttaantuu sitten omalla painollaan.
Sinä onnistut reissusta selvin päin kun itse sitä tarpeeksi haluat.
Iltaa! Helsingissä ollaan. Tulomatka ja ilta selvinpäin. Matkalla pysähdyttiin kaksi kertaa kahvilla ja kerran syömään. Ilta on mennyt rattoisasti naisystävän koiran kanssa leikkien. Huomenna tulee muuan tuttavapariskunta kylään. Näisväki juo viiniä, me miehet selvinpäin. Toinen kuskina. Hauskalta ja helpolta tuntui matka ja iltalenkki koiran kanssa. Mielenkiintoista olla selvinpäin reissussa ja kyläilemässä. Kuulumisiin!
ja hyvin menee, usko pois. Nauti sinä pääkaupunkiseudun riemuista, minä lähden taas päiväksi pois näistä maisemista.
Mukavaa, raitista perjantaita!
..eihän tätä kukaan edes usko. joku on niin addiktoitu/nut että ilmoittelee lomamatkaltaankin netin yli raporttejaan... pitäs sitä elämässä olla muutakin kuin nettiriippuvuus.
voi mahotonta
Tältä palstalta haetaan TUKEA. Tunnetko sanan ? HÄH?
Päivää! Perjantai-ilta meni rattoisasti selvin päivän kuuden hengn seurue, pieni lapis ja villakoira. Huomion keskipisteenä en ollutkaan minä raittiuteni kanssa, vaan lapsi ja koira (minun kaveri!) ja iloinen jälleennäkeminen 30 vuoden jälkeen. Tais siinä naisväki pari pulloa juoda. Minä tyydyin vesilinjoille ja tavoiltani poiketen söin klo. 18 jälkeen oikein kunnon lammaspaistia ja uuniperunoita. Naisytsävä lähti nyt jumppasalille, minä menin suihkuun ja avasin tämän kannettavan tietokoneen. Eli se siitä nettiriippuvuudesta. Kaunis ja aurinkoinen ja raukea lauantai-iltapäivä. Ja selvinpäin!
samanlaisia jännittäviä tilanteita, mutta rutiinia on sitten kertynyt raittiiden päivien myötä. Hyvää kotimatkaa sinulle!