Miten se voikin olla aina niin vaikeaa? Vaikka onhan minulla elämässäni ollut vastaavia tilanteita aikaisemminkin. Kai sitä pelkää ettei toinen ajattele samoin ja ei käy niinkuin on unelmoinut käyvän. En tiedä. Mutta vaikeaa se silti on.
Luuletko oikeasti että pidän vain niin paljon kahvista? Tulen siksi luoksesi ja juttelen kanssasi ohimennen kaikenlaista, sama se mitä, jokainen sana jonka voin sanoa sinulle ja minkä kuulen sinun sanovan, se hetki, silloin olen taivaassa. Sekoan sanoissani ehkä hieman vaikka normaalisti olen puhelias, katson sinua, mutten voi pitkään sillä alan muuten punastua. Käteni tärisevät, huomaan sen ja pidän tiukemmin kiinni tarjottimestani. Mutta sen pienen hetken jonka näen kasvosi, se on minulle päiväni kohokohta. Taidan pitää sittenkin muustakin kuin vain kahvista...
En kehtaa tulla luoksesi joka päivä, sehän näyttäisi jo typerältä. Mutta typerähän minä olenkin, sitä kai se ihastuminen teettää...Kuinka moni sinulle puhuukaan päivän mittaan, miten minä voisin erottua heistä, miten saisin sanottua sen mitä haluaisin sanoa. Oletkohan edes vapaa. Tuntuu jotenkin niin ylitsepääsemättömän vaikealta sanoa sinulle siinä maksaessani, kasvokkain, taidan pitää sinusta. Jos olet vapaa, haluaisitko nähdä muulloinkin kuin silloin kun käyn sinua katsomassa?
En tiedä, taidan taas vain muistella hymyäsi ja odottaa seuraavaa kertaa kun taas näen sinut, jos nyt olet paikalla...
Luuletko oikeasti että pidän vain niin paljon kahvista? Tulen siksi luoksesi ja juttelen kanssasi ohimennen kaikenlaista, sama se mitä, jokainen sana jonka voin sanoa sinulle ja minkä kuulen sinun sanovan, se hetki, silloin olen taivaassa. Sekoan sanoissani ehkä hieman vaikka normaalisti olen puhelias, katson sinua, mutten voi pitkään sillä alan muuten punastua. Käteni tärisevät, huomaan sen ja pidän tiukemmin kiinni tarjottimestani. Mutta sen pienen hetken jonka näen kasvosi, se on minulle päiväni kohokohta. Taidan pitää sittenkin muustakin kuin vain kahvista...
En kehtaa tulla luoksesi joka päivä, sehän näyttäisi jo typerältä. Mutta typerähän minä olenkin, sitä kai se ihastuminen teettää...Kuinka moni sinulle puhuukaan päivän mittaan, miten minä voisin erottua heistä, miten saisin sanottua sen mitä haluaisin sanoa. Oletkohan edes vapaa. Tuntuu jotenkin niin ylitsepääsemättömän vaikealta sanoa sinulle siinä maksaessani, kasvokkain, taidan pitää sinusta. Jos olet vapaa, haluaisitko nähdä muulloinkin kuin silloin kun käyn sinua katsomassa?
En tiedä, taidan taas vain muistella hymyäsi ja odottaa seuraavaa kertaa kun taas näen sinut, jos nyt olet paikalla...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.