kuinka selviätte

jo,että tää on jo joku pakkomielle,kun en pääse eroon kaipauksesta vaikka kuinka itteeni ravistelen ja avantoon hypin kun koitan päästää irti...Mutta lohduttavaa että jollaki toisella on kestäny kauan toipua...Liekkö sitten miehillä helpompaa ja etsiä se uusi?Siltä ainakin näyttää...:(

särkynyt kirjoitti:

jo,että tää on jo joku pakkomielle,kun en pääse eroon kaipauksesta vaikka kuinka itteeni ravistelen ja avantoon hypin kun koitan päästää irti...Mutta lohduttavaa että jollaki toisella on kestäny kauan toipua...Liekkö sitten miehillä helpompaa ja etsiä se uusi?Siltä ainakin näyttää...:(

...vuodelta vaikeampaa!! Ennen ei ollut niin justiinsa, kun seuraava ampiainen näytti niin kutsuvalta.. Vuosia on mennyt ja vertailupohja kasvanut.. Ja kun sitten löytää kuningattaren pesä täynnä hunajaa, niin kyllähän sitä jää viereen varttomaan, äkäisistä pistoista huolimatta. Sielu myrkkyä täynnä yrittää lähteäkin, mutta jokin vetää takaisin. Kipu ei ole kivaa, mutta irti repiminen koskee enemmän.. ampiaiset muilla mättäillä näyttävät enemmänkin kauneuskirugille jonottavilta asiakkailta, kuin kutsuvilta. Yritä siinä sitten olla jonakin.

Vaakamieheltä kirjoitti:

...vuodelta vaikeampaa!! Ennen ei ollut niin justiinsa, kun seuraava ampiainen näytti niin kutsuvalta.. Vuosia on mennyt ja vertailupohja kasvanut.. Ja kun sitten löytää kuningattaren pesä täynnä hunajaa, niin kyllähän sitä jää viereen varttomaan, äkäisistä pistoista huolimatta. Sielu myrkkyä täynnä yrittää lähteäkin, mutta jokin vetää takaisin. Kipu ei ole kivaa, mutta irti repiminen koskee enemmän.. ampiaiset muilla mättäillä näyttävät enemmänkin kauneuskirugille jonottavilta asiakkailta, kuin kutsuvilta. Yritä siinä sitten olla jonakin.

jutusta oon jo selvinnyt..erosta,rakkaan kuolemasta..vuosista yksinhuoltajana... mutta tää yksi vaakamies sai mun pakan niin sekasin,että sulavasti uivasta merenneidosta olen juuttunut johonki helkatin suosilmään josta pääsen vain hetkittäin nousemaan..Mutta ehkäpä se onki tää ikä..että "vanhempana" kun löytää jonku niin oikeelta tuntuvan kumppanin ja luulee vielä että kumpikin vois antaa toiselle niin paljon..niin se ettei toinen tunnekkaan yhtä voimakkaasti ja oikeesti..On melkonen koettelemus päästä yli..(ihan lievästi ilmastuna)

särkynyt kirjoitti:

jutusta oon jo selvinnyt..erosta,rakkaan kuolemasta..vuosista yksinhuoltajana... mutta tää yksi vaakamies sai mun pakan niin sekasin,että sulavasti uivasta merenneidosta olen juuttunut johonki helkatin suosilmään josta pääsen vain hetkittäin nousemaan..Mutta ehkäpä se onki tää ikä..että "vanhempana" kun löytää jonku niin oikeelta tuntuvan kumppanin ja luulee vielä että kumpikin vois antaa toiselle niin paljon..niin se ettei toinen tunnekkaan yhtä voimakkaasti ja oikeesti..On melkonen koettelemus päästä yli..(ihan lievästi ilmastuna)

..vois antaa tunteet sisältänsä toisen tutkailtavaksi. Sais pyöritellä niitä mielessään, tunnustella niitä, että onko ne sitten niin huonoja tai pelottavia.. tai jopa epäluotettavia. Sais nostaa reunasta ja katella altakin... Tai sais toisen tunteet kaapattua hetkeksi itselleen tiirattavaksi, että mitä se oikein mietiskelee, kun niin oudosti joskus käyttäytyy! Vai itekkö sitä oudosti käyttäytyy ja turhaan epäilee???

Vaakamieheltä kirjoitti:

..vois antaa tunteet sisältänsä toisen tutkailtavaksi. Sais pyöritellä niitä mielessään, tunnustella niitä, että onko ne sitten niin huonoja tai pelottavia.. tai jopa epäluotettavia. Sais nostaa reunasta ja katella altakin... Tai sais toisen tunteet kaapattua hetkeksi itselleen tiirattavaksi, että mitä se oikein mietiskelee, kun niin oudosti joskus käyttäytyy! Vai itekkö sitä oudosti käyttäytyy ja turhaan epäilee???

kun itse on avoin sydän siinä lämpimänä kämmenellä ja toinen sulkeutuu ja vain aforismein vastaa tai tyystin vaikenee ja hänen maailmansa niin vieras siksi on kun ei anna sinne kurkistaa vaikka alussa kaikki oli niin avointa ja oikeaa...Tämä epämääräisyys hämmentää ,kun tuntuu välistä että hällä on joku kakssuuntanen mielialahäiriö mua kohtaan...Onko se vaakalle oikeesti niin vaikeaa päättää mitä haluaa tai sitten ilmoittaa ettei enää mitään halua?

särkynyt kirjoitti:

kun itse on avoin sydän siinä lämpimänä kämmenellä ja toinen sulkeutuu ja vain aforismein vastaa tai tyystin vaikenee ja hänen maailmansa niin vieras siksi on kun ei anna sinne kurkistaa vaikka alussa kaikki oli niin avointa ja oikeaa...Tämä epämääräisyys hämmentää ,kun tuntuu välistä että hällä on joku kakssuuntanen mielialahäiriö mua kohtaan...Onko se vaakalle oikeesti niin vaikeaa päättää mitä haluaa tai sitten ilmoittaa ettei enää mitään halua?

..on näköjään roolit toisinpäin.

Aikani ihmeteltyäni ja ajatuksissani sekä teoissani poukkoiltuani olen yrittänyt asettua paikalleni. Olen tällainen, kuin olen ja tunnen kuten tunnen, riekkukoon hän epävarmuuksissaan miten haluaa. Kun en kumminkaan saa tunteitani irti, eikä muutkaan kiinnosta, niin eletään sitten näin. Kylläpä se aika tekee tehtävänsä; routa porsaan kotiin ajaa ; )..tai kiukkupussin tässä tapauksessa.

Vaakamieheltä kirjoitti:

..on näköjään roolit toisinpäin.

Aikani ihmeteltyäni ja ajatuksissani sekä teoissani poukkoiltuani olen yrittänyt asettua paikalleni. Olen tällainen, kuin olen ja tunnen kuten tunnen, riekkukoon hän epävarmuuksissaan miten haluaa. Kun en kumminkaan saa tunteitani irti, eikä muutkaan kiinnosta, niin eletään sitten näin. Kylläpä se aika tekee tehtävänsä; routa porsaan kotiin ajaa ; )..tai kiukkupussin tässä tapauksessa.

teillä vaakamiehillä on pitempi pinna seurata sitä toisen riekkumista ja ootella routaa...Mun kaksosena on pakko tunnustaa,etten kovin kauaa jaksais ootella ja pelkään sen possun kirmaavan aina vain vihreemmille laitumille ja tekis mieli se köyttää lujasti ja hinata kotia ennen kesää ja vielä vihreempiä nurmia...

särkynyt kirjoitti:

teillä vaakamiehillä on pitempi pinna seurata sitä toisen riekkumista ja ootella routaa...Mun kaksosena on pakko tunnustaa,etten kovin kauaa jaksais ootella ja pelkään sen possun kirmaavan aina vain vihreemmille laitumille ja tekis mieli se köyttää lujasti ja hinata kotia ennen kesää ja vielä vihreempiä nurmia...

Jos kaksosetnaiseni köyttäisi minut kiinni ja hinaisi mihin tahansa olisin kovasti otettu.. mutta toisinpäin se ei käy!!! Nykyään tulee herkästi tuomio kun lähtee naisia väkisin hinailemaan. Mukava ajatus sinällänsä, mutta jotenkin tuntuis erinomaisen paljon paremmalta jos hän tekisi sen. Eikä sitä kannata pelätä, että kirmaa vihreemmille laitumille.. jos menee, niin jouti mennäkin. Ja muutenkin ajan kanssa hitaasti edeten on paljon mukavampaa.. tulee paljon enemmän muisteltavaakin!! Jos heti tavattuaan alkaa vain elämään yhdessä, niin eipä siihen paljon lapsenlapsille kerrottavaa jää. Mutta jos sitä soutaa ja huopaa.. pelkää puolin ja toisin.. pettyy ja rähisee.. itkee ja iloitsee, niin jopas vuoden aikana kertyy muisteltavaa.. joskus surullisen itkettäviä, mutta jälkeenpäin ratkiriemukkaita hetkiä. Kun vaikkapa kiukkuisen viestin jälkeen saa naurukohtauksen ja on ajaa autolla ojaan :))Nauraa jo nyt sitä, että ossaapa pieni ihminen olla äkänen.. kun sille päälle alkaa. Siinä tämmönen isompikin saa kyytiä : ))

Vaakamieheltä kirjoitti:

Jos kaksosetnaiseni köyttäisi minut kiinni ja hinaisi mihin tahansa olisin kovasti otettu.. mutta toisinpäin se ei käy!!! Nykyään tulee herkästi tuomio kun lähtee naisia väkisin hinailemaan. Mukava ajatus sinällänsä, mutta jotenkin tuntuis erinomaisen paljon paremmalta jos hän tekisi sen. Eikä sitä kannata pelätä, että kirmaa vihreemmille laitumille.. jos menee, niin jouti mennäkin. Ja muutenkin ajan kanssa hitaasti edeten on paljon mukavampaa.. tulee paljon enemmän muisteltavaakin!! Jos heti tavattuaan alkaa vain elämään yhdessä, niin eipä siihen paljon lapsenlapsille kerrottavaa jää. Mutta jos sitä soutaa ja huopaa.. pelkää puolin ja toisin.. pettyy ja rähisee.. itkee ja iloitsee, niin jopas vuoden aikana kertyy muisteltavaa.. joskus surullisen itkettäviä, mutta jälkeenpäin ratkiriemukkaita hetkiä. Kun vaikkapa kiukkuisen viestin jälkeen saa naurukohtauksen ja on ajaa autolla ojaan :))Nauraa jo nyt sitä, että ossaapa pieni ihminen olla äkänen.. kun sille päälle alkaa. Siinä tämmönen isompikin saa kyytiä : ))

että se vaaka joskus suostuisi köytettäväksi,kun mulla on taas se kokemus,että karkuun karahtaa heti kun köydestä tulee edes hämärästi puhetta..En takuulla hälyttäisi virkavaltaa paikalle jos hän puolestaan ois mua jonnekki viemässä...Varmaan seuraisin kuin lammas..voisin innoissani muutaman sivuloikan ottaa...

särkynyt kirjoitti:

että se vaaka joskus suostuisi köytettäväksi,kun mulla on taas se kokemus,että karkuun karahtaa heti kun köydestä tulee edes hämärästi puhetta..En takuulla hälyttäisi virkavaltaa paikalle jos hän puolestaan ois mua jonnekki viemässä...Varmaan seuraisin kuin lammas..voisin innoissani muutaman sivuloikan ottaa...

niin kauan kuin hällä on vihreää ruohoa mukana .Mutta annas olla kun se on syöty loppuun, loppuu se lammastelukin ja otsalla painaa ne pässin sarvet.. Jos hän yrittää köyttä kiristää ja määrätä minne kuljen ,niin alan tempoilla kuin kunnon pässi naurussa ainakin ja koitan riuhtoa itteni irti väsyttämällä toisen ja jollei se onnistu puren narun oikki ja juoksen pois...Ei ole kaksosena aina niin helppoa..:/

särkynyt kirjoitti:

niin kauan kuin hällä on vihreää ruohoa mukana .Mutta annas olla kun se on syöty loppuun, loppuu se lammastelukin ja otsalla painaa ne pässin sarvet.. Jos hän yrittää köyttä kiristää ja määrätä minne kuljen ,niin alan tempoilla kuin kunnon pässi naurussa ainakin ja koitan riuhtoa itteni irti väsyttämällä toisen ja jollei se onnistu puren narun oikki ja juoksen pois...Ei ole kaksosena aina niin helppoa..:/

Vaakamiehelle pitääkin olla tulta ja tulikiveä joskus.. säilyy mielenkiinto. Vastaavasti sitten toisella puolella ylenpalttisesti hellyyttä ja rakkautta. Silloin hän jaksaa kuunnella kaksosetnaiset satunnaiset äkäilyt, koska tietää, etteivät ne niin hemmetin vakavasti otettavia juttuja olekaan.. Antaapa tuon tuossa nyt tiuskia ja hymyilee salaa.. Ole vaakamiehelle avoimen rehellisesti ja täydellisesti oma itsesi, niin siihen sitä voi turvallisesti rakastuakin! Joten älä lähdekään kenenkään matkaan, kun yrittää ohjastaa sinua.. se ei taida olla omaa itseäsi : ))

Vaakamieheltä kirjoitti:

Vaakamiehelle pitääkin olla tulta ja tulikiveä joskus.. säilyy mielenkiinto. Vastaavasti sitten toisella puolella ylenpalttisesti hellyyttä ja rakkautta. Silloin hän jaksaa kuunnella kaksosetnaiset satunnaiset äkäilyt, koska tietää, etteivät ne niin hemmetin vakavasti otettavia juttuja olekaan.. Antaapa tuon tuossa nyt tiuskia ja hymyilee salaa.. Ole vaakamiehelle avoimen rehellisesti ja täydellisesti oma itsesi, niin siihen sitä voi turvallisesti rakastuakin! Joten älä lähdekään kenenkään matkaan, kun yrittää ohjastaa sinua.. se ei taida olla omaa itseäsi : ))

sitä vain kummasti muuttuu jokiskin muuksi ,kuin omaksi itsekseen..Järkevästä ajattelevasta ihmisestä tuleeki taluttajaa kaipaava, lähes lammasta muistuttava ,sydän väristen toista odottava tallukka..ja ehkäpä vaaka ei oppinut minusta sitten muuta tietämäänkään...mutta elämä jatkuu ja kovatkin takaiskut kasvattavat..

Vaakamieheltä kirjoitti:

..on näköjään roolit toisinpäin.

Aikani ihmeteltyäni ja ajatuksissani sekä teoissani poukkoiltuani olen yrittänyt asettua paikalleni. Olen tällainen, kuin olen ja tunnen kuten tunnen, riekkukoon hän epävarmuuksissaan miten haluaa. Kun en kumminkaan saa tunteitani irti, eikä muutkaan kiinnosta, niin eletään sitten näin. Kylläpä se aika tekee tehtävänsä; routa porsaan kotiin ajaa ; )..tai kiukkupussin tässä tapauksessa.

minä itse olen kaksonen, ravun rajalla. Olen testannut oinaan, jousimehiä muutaman, kalat, kauriin, skorpionin sekä vaakamiehen.

oinaasta senverran että totta heistä sanottua että tiejyrällä ajaa yli eikä ehdi taakseen katsoa minkä lätäkön jälkeensä jättää...ensin antoi ruusuja sitten piikitteli .....
jousimies oli miltei rauhaton tyyppi joka kävi salilla yökaupalla nostamassa puntteja, eikä auttanut että koin itsen hyvinkin naisellisksi kun hän keskellä puistoa ruuhka-aikana kaappasi minut syliinsä ja kantoi sylissään, vaikkakin ihan mukava muisto sinänsä...

No entäs taiteellinen, perusempaattinen kala?
ei kuulemma kaksi tuplasielua saa sinfoniaa aikaan, liian hermostunutta touhua jos on luottamista kaikkeen lukemaansa...Kkaksosena sai herkkä intohimoinen kalamies minut tuntemaan itseni vahvaakin vahvemmaksi amazoonariksi....eli olisin saanut kantaa vahvempana kalamiestä sylissäni hautaan saakka...hänet laitoin kauneimpien muistojeni kirjaan, nimittäin sitä empatiaa ja intohimoa kyllä saa muista merkeistä hakea. niin vahvasti kala kyllä tuntee ja näyttää rakkautensa.

Kauris mies oli todella vastakohta kaksoselle...herrasmies siihen asti kunnes....

Skorpioni oli villi ja vapaa, halusi olla sitä jatkossakin,

vaakamies osasi suudella.....mutta kuka nyt jaksaa aina pitää silkkikäsineitä käsissään vaakojen kanssa ollessa kanssakäymisissä...?

MUTTA sitten löysin Prinssin, joka olikn vesieläjä. Rapu...josta ei puutu mitään...Eli totean 2,5 vuoden jälkeen....prinssejä ON OLEMASSA!!

Kuuntele sydäntäsi, mitä se haluaa, mitä se tarvitsee voidakseen antaa aidon, rehellisen, täydellisen rakkauden vastakaíkusi Prinssille joka on sen arvollinen vastaanottamaan.

lykkyä tykö kaikki Prinssejä etsivät