Ajattelinpas kertoa oman mielipiteeni kummeudesta.
Kun tyttäremme syntyi kolme vuotta sitten, valitsimme kummit vain ja ainoastaan sillä perusteella, kenet koimme läheisiksi ihmisiksi perheellemme. Joukossa oli työtöntä, opiskelijaa ja työssäkäyvää. Oli sukulaista ja ei sukulaista. Oli ihmisiä eri paikkakunnilta.
Missään vaiheessa ei ole tullut mieleenkään, että kummit olisivat jotain lahjanostokoneita, niin kuin usein nykyään mielletään. Joskus tyttäremme kummit ovatkin kyselleet, mitä pitäis ostaa synttärilahjaksi jne. Olen aina sanonut, että ei ainakaan mitään isoa, eikä välttämättä edes tarvitse mitään. Kummit ovat ystäviä, lapselle rakkaita aikuisia, tukijoita. Siinäpäs onkin jo paljon. Tärkeimpänä pidän sitä, että kummit vain olisivat jollain tapaa tyttäremme elämässä mukana. Ei tarvita edes tiheitä tapaamisia, puhelutkin riittävät.
Tiedän tapauksia, joissa kummit on valittu "ulkoisten asioiden" mukaan. Mm. rahatilanne, ne kenellä on seesteinen ja siisti elämä... En ymmärrä.
Ajatelkaa sydämellänne kummeja valitessa. Ikävää, jos lapsella ei pian olekaan kummeja, jotka ovat läsnä lapsen elämässä.
Kun tyttäremme syntyi kolme vuotta sitten, valitsimme kummit vain ja ainoastaan sillä perusteella, kenet koimme läheisiksi ihmisiksi perheellemme. Joukossa oli työtöntä, opiskelijaa ja työssäkäyvää. Oli sukulaista ja ei sukulaista. Oli ihmisiä eri paikkakunnilta.
Missään vaiheessa ei ole tullut mieleenkään, että kummit olisivat jotain lahjanostokoneita, niin kuin usein nykyään mielletään. Joskus tyttäremme kummit ovatkin kyselleet, mitä pitäis ostaa synttärilahjaksi jne. Olen aina sanonut, että ei ainakaan mitään isoa, eikä välttämättä edes tarvitse mitään. Kummit ovat ystäviä, lapselle rakkaita aikuisia, tukijoita. Siinäpäs onkin jo paljon. Tärkeimpänä pidän sitä, että kummit vain olisivat jollain tapaa tyttäremme elämässä mukana. Ei tarvita edes tiheitä tapaamisia, puhelutkin riittävät.
Tiedän tapauksia, joissa kummit on valittu "ulkoisten asioiden" mukaan. Mm. rahatilanne, ne kenellä on seesteinen ja siisti elämä... En ymmärrä.
Ajatelkaa sydämellänne kummeja valitessa. Ikävää, jos lapsella ei pian olekaan kummeja, jotka ovat läsnä lapsen elämässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samat "kriteerit"oli meilläkin kun lapsillemme kummeja ollaan mietitty,vaan nyt tuntuukin että joillekkin kummeille ilmeisesti se kummius merkitsee vain ja ainoastaan muistamista jouluna ja synttärinä!
Monesti valitaan lapsettomia ihmisiä kummiksi ja sitten kun he saavat omia lapsia kummisuhde väljähtyy. Luonnollisesti. Sitten on omat lapset ja lasten kummit mielessä. Tietenkään kummilapset eivät unohdu, mutta niin se monesti menee.
Sehän on aika luonnollistakin, että omien lasten syntymän jälkeen kummilapset jäävät vähemmälle huomiolle. Ja mielestäni on ymmärrettävää, että jos omia lapsia on esim. kolme aika peräkkäin, niin kyllä se energia menee varmasti arjen pyörittämiseen, eikä kovin usein jaksa kyläillä kummilasten tai muiden tuttavien luona.
Tilanne sitten muuttuu (jos haluaa sen muuttuvan), kun omat lapset kasvavat. Kyllä minä olen ainakin muistanut aina kaikkien (kuuden) kummilapseni merkkipäivät, vaikkei niin usein aina olla tavattukaan. Sitä kun voi muistaa muutenkin, kuin vieraillen, esim. puhelinsoitoin, postikortein tai -paketein.