Tässä muuttamaton maili jonka pistin puheviestinnän opettajalleni.. onko joillain samoja kokemuksia? Mitä hoitotapoja olette saaneet? Kiitos.
" On käynyt tässä niin, että joudun lopettamaan tämän puheviestinnän kurssin nyt kesken ja aloitan uudelleen sv1b:n ensi syksynä. Tämä tiedoksianto (ei niin yllättäen) nyt asettui juuri tämän henkilökohtaisen puhe-esityksen kohdalle. Nyt pitää ja haluan ottaa järeämmät aseet käyttöön, että pääsen eroon tällaisesta. On se mitta tullut täyteen.
Olen kärsinyt tästä epätavallisen voimakkaasta esiintymispelosta yläasteelta asti ja ajattelin, että tällaisessa pienessä intensiivisessä ryhmässä pääsisin kuitenkin siitä eroon ja siksi tulin normaalikurssia suorittamaan. Se osoittautui kuitenkin vääräksi luuloksi. Ei tämä missään nimessä ole sitä normaalia jännitystä vaan siellä lamaannuttavan kauhun asteella. Jonkin sortin panikoitumista se on - ja turhan takia koska en tosiaan osaa yhtään järkisyytä nimetä miksi näin on. Olen käynyt läpi kyllä kaikki syyt miksi se on turhaa kokea esiintyminen niin kuoleman loukkuna mutta ei järkiperustelut tunnu auttavan siinä kohtaa kun tilanne tulee kohdalle, yleisön eteen meneminen laukaisee sen saman kaavan joka kerta automaattisesti ja siinä on kyllä aika kädetön olo. Tunnetta ovat voimistaneet (tai saaneet aikaan tämän negatiivisen kierteen) poikkeuksetta epäonnistuneet (osin jopa traumaattiset) kokemukset etenkin yksin esillä olemisesta koulu-uran aikana ja tämä sv1b:n ohjelma menee kyllä nyt minun kohdallani ylitse siinä mitä tässä vaiheessa pystyn ottamaan vastaan. Ongelmia on jo ryhmässä esittämisessä, siinä jotenkin kuitenkin pystyn pitämään itseni kontrollissa, mutta sitten yksin kun on niin joku kliksahtaa ja pahemman kerran. Puhumattakaan videoiduista ja isolle yleisölle tehtävistä puheista.
Toivonkin, että ensi syksynä alkaisi myös tämä jännittäjien ryhmä. Ainakin nyt kahtena viime lukukautena se on alkanut. Se mitä tarvitsen on paljon esiintymistä ja näiden asioiden läpikäymistä vastaavan kokeneiden kanssa. Siltä tuntuu vahvasti ainakin. Aion mennä myös ensimmäiselle esiintymisjännityksestä kärsivien kurssille mikä nyt tulee vastaan kun nyt huomaan miten iso asia tämä tuntuu olevan. Se olisi jo pitänyt tehdä ajat sitten, mutta viimeistään nyt. Sellaisia on jo järjestettykin tässä korkeakoulujen yhteishankkeena ja toivon, että myös jatkossa. Valmistuminenkin häämöttää vuoden vaihteen jälkeen joten täytyyhän tämä asia nyt hoitaa ja muutenkin haluan kyllä tulla ainakin kohtalaisen hyväksi esiintyjäksi.
Oli aika iso kynnys nyt päättää näin ja lähettää tämä sähköposti, enkä tiedä kerroinko enemmän mitä olisi tarvetta, mutta kuitenkaan sellaista tunnetta mitä yksi 8 minuutin esitys voi tuottaa ei minusta kenenkään pidä kokea ja siksi tulin tulokseen, että jokin muu keino on oltava."
" On käynyt tässä niin, että joudun lopettamaan tämän puheviestinnän kurssin nyt kesken ja aloitan uudelleen sv1b:n ensi syksynä. Tämä tiedoksianto (ei niin yllättäen) nyt asettui juuri tämän henkilökohtaisen puhe-esityksen kohdalle. Nyt pitää ja haluan ottaa järeämmät aseet käyttöön, että pääsen eroon tällaisesta. On se mitta tullut täyteen.
Olen kärsinyt tästä epätavallisen voimakkaasta esiintymispelosta yläasteelta asti ja ajattelin, että tällaisessa pienessä intensiivisessä ryhmässä pääsisin kuitenkin siitä eroon ja siksi tulin normaalikurssia suorittamaan. Se osoittautui kuitenkin vääräksi luuloksi. Ei tämä missään nimessä ole sitä normaalia jännitystä vaan siellä lamaannuttavan kauhun asteella. Jonkin sortin panikoitumista se on - ja turhan takia koska en tosiaan osaa yhtään järkisyytä nimetä miksi näin on. Olen käynyt läpi kyllä kaikki syyt miksi se on turhaa kokea esiintyminen niin kuoleman loukkuna mutta ei järkiperustelut tunnu auttavan siinä kohtaa kun tilanne tulee kohdalle, yleisön eteen meneminen laukaisee sen saman kaavan joka kerta automaattisesti ja siinä on kyllä aika kädetön olo. Tunnetta ovat voimistaneet (tai saaneet aikaan tämän negatiivisen kierteen) poikkeuksetta epäonnistuneet (osin jopa traumaattiset) kokemukset etenkin yksin esillä olemisesta koulu-uran aikana ja tämä sv1b:n ohjelma menee kyllä nyt minun kohdallani ylitse siinä mitä tässä vaiheessa pystyn ottamaan vastaan. Ongelmia on jo ryhmässä esittämisessä, siinä jotenkin kuitenkin pystyn pitämään itseni kontrollissa, mutta sitten yksin kun on niin joku kliksahtaa ja pahemman kerran. Puhumattakaan videoiduista ja isolle yleisölle tehtävistä puheista.
Toivonkin, että ensi syksynä alkaisi myös tämä jännittäjien ryhmä. Ainakin nyt kahtena viime lukukautena se on alkanut. Se mitä tarvitsen on paljon esiintymistä ja näiden asioiden läpikäymistä vastaavan kokeneiden kanssa. Siltä tuntuu vahvasti ainakin. Aion mennä myös ensimmäiselle esiintymisjännityksestä kärsivien kurssille mikä nyt tulee vastaan kun nyt huomaan miten iso asia tämä tuntuu olevan. Se olisi jo pitänyt tehdä ajat sitten, mutta viimeistään nyt. Sellaisia on jo järjestettykin tässä korkeakoulujen yhteishankkeena ja toivon, että myös jatkossa. Valmistuminenkin häämöttää vuoden vaihteen jälkeen joten täytyyhän tämä asia nyt hoitaa ja muutenkin haluan kyllä tulla ainakin kohtalaisen hyväksi esiintyjäksi.
Oli aika iso kynnys nyt päättää näin ja lähettää tämä sähköposti, enkä tiedä kerroinko enemmän mitä olisi tarvetta, mutta kuitenkaan sellaista tunnetta mitä yksi 8 minuutin esitys voi tuottaa ei minusta kenenkään pidä kokea ja siksi tulin tulokseen, että jokin muu keino on oltava."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedän tuon tunteen:(
Itse keskustelin opiskeluaikana yths:n lääkärin kanssa ja kysyin, että voisinko saada propralia ja opamoxia (sanoin rehellisesti, että olen kokeillut niitä ystävältäni ja ne auttoivat esiintymispelkoon). Voithan vaikka sanoa, että olet kuullut noista pillereistä ja haluaisit kokeilla.
Toisilla riittää toi propral (poistaa fyysisiä oireita), mutta minulla alussa oli niin paha esiintymiskammo, että tarvitsin lievästi rauhoittavaa (opamox). Tärkeintä on, että saat tuon noidankehän rikottua.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kärsin edelleen jonkin asteisesta esiintymispelosta, mutta se ei ole enää niin paha. Kyseiset lääkkeet on kuitenkin edelleen "takataskussa".
'Kiitos... ite asiassa toi propanol... eikös se alunperin oo suunniteltu johonkin sydänjuttuihin? Muistan nimittäin kerran lukioaikana vetäneeni yhden sellaisen kun oli puhe edessä... se kyllä todella auttoi. Se meni puolihuurussa läpi - mutta rauhallisesti ja sainkin siitä ysipuol silloin arvosanaksi.
Kiitos muistutuksesta... koitan noita kysyä.
Minulla on keväällä edessä opinnäytetyön esittäminen. Kammoksun suuresti luokan edessä esiintymistä. Siitä ei kertakaikkiaan tule yhtään mitään :( Kädet tärisee, ääni värisee ja kasvot vaihtavat väriä ahkeraan. Olen vielä sellaisella alalla, jossa pitäisi olla kovasti sosiaalinen, eikä opiskelutoveritkaan tunnu tajuavan, kuinka paljon minua jännittää!! Eikä helpota lainkaan, että esiintymistä voi tulla kuka tahansa katsomaan.
Kuinka paljon lääkkeet vaikuttavat esiintymiseen? En ole koskaan käyttänyt itse minkäänlaisia rauhoittavia tms. Oppikirjoista tietysti lukenut, mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko lääkkeetkään sitten niin hyvä vaihtoehto esiintymisen yhteydessä. Tietysti ne vaikuttavat jokaiselle yksilöllisesti..
Itse käytän annostusta, joka poistaa pahimman pelon. Vaikka pikkuisen toisinaan saattaa jännittää (mutta ei siis pelota), niin se ei estä esiintymistä.
Itse löysin sopivan annostuksen helposti ja toki voi kokeilla ja kannattaakin kokeilla annostusta kotioloissa (mahdolliset sivuvaikutukset kuten huimaus, tokkuraisuus tulee esiin). Kyseisistä lääkkeistä opamox vaikuttaa hitaasti (2-4 tunnissa), joten se pitää ottaa ennen propralia, joka vaikuttaa nopeasti (1-2 tunnissa). Vaikutusajat on yksilöllisiä ja ne voi vaihdella useita tunteja eri henkilöillä. Lisäksi tehoon vaikuttaa syöminen ja yleiskunto.
Itselläni on mennyt esiintymiset hyvin. Olen ollut täysin "läsnä" noissa esityksissä. Ystäväni käyttää samoja lääkkeitä, enkä koskaa olen nähnyt hänen esityksessään mitään viitteitä siitä, että hän olisi ottanut kyseisiä lääkkeitä. Olemme siis opiskelleet yhdessä, joten aika usein olen nähnyt hänen pitävän esitelmiä.
se on alkujaan (ja edelleen) verenpainelääke eli se alentaa verenpainetta, joten jos on muutoinkin alhainen verenpaine, niin tuo ei välttämättä sovi. Se ei sovi myöskään asmaatikoille.
Propral ei myöskään aiheuta riippuvuutta.
Nykyään beetasalpaajia käytetään hyvin yleisesti jännitysoireiden hoitoon.
Propral Opamox on ehdottomasti paras lääkitys esiintymisjännitykseen. Propral annoksella 40 mg ja Opamox annoksella 15-30 mg. Tuntia ennen esiintymistä otettuna pärjäät varmasti.
On olemassa myös muita beetasalpaajia kuin yllä mainittu.
Itselläni paha astma ja käytän Emconcoria, eikä mitään vaikutusta astmaan.
Käytetään toki verenpaineenhoitoon, mutta lähinnä sydämen syke laskee ja käytetään Hypertonia ja Angina pectoriksen hoitoon.
kuinka ootte hommannu lääkkeet ja mitä maksaa? pakko selvitä esitelmistä eikä mikään auta ...
Tottakai menet lekurille ja juttelet siellä rehellisesti jännittämisestä.
Minä koin myös kauhua jo pelkästään esiintymistä ajatellessani. Ärsytti suuresti ihmisten asenne, että esiintymällä esiintymisjännityksestä pääsee, kun koko ajatuskin tuntui hirveältä. Olin aivan toivoton tapaus.
Päätin monen vuoden esiintymistilanteiden pakoilun jälkeen mennä esiintymisjännittäjien kurssille, joka ainakin meidän yliopistossamme järjestetään. Jo pelkkä kurssille meno tuntui kamalalta, mutta huomasin etten ollut asiani kanssa yksin. Propral oli hyvä apu, se poistaa tärinää ja muita jännittämisen ilmenemismuotoja, eikä pistä ajatuksia sekaisin. Kun tiesin että jännittäminen ei näy, sain siitä itsevarmuutta ja pystyin keskittymään siihen, mitä olen sanomassa. Kurssilla sai kullan kalliita esiintymiskokemuksia ja se oli minulle todella hyödyllinen. Ja kun sai hyviä esiintymiskokemuksia, niin lavalle menon kynnys pieneni.
Ehkä suurin ongelma on siinä, että jännittäjä ajattelee, että mitähän tuo yleisö nyt miettii minusta, jolloin jännittäjä näkee tilanteen ikään kuin testinä. Niin minäkin ajattelin ennen. Nyt päällimmäisenä on mielessä, että yleisö tosiaan on kiinnostunut siitä mitä minulla on sanottavanani.
Mikäli sinulla on fyysisiä jännittämisen ilmenemismuotoja, suosittelisin lääkäriin menoa ja Propral-reseptiä. Minusta tuntui aluksi hankalalta kertoa YTHS:n lääkärille jännityksestäni, mutta hän antoi heti reseptin ihan niinkuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia. Tällöin voisit keskittyä hyvien esiintymiskokemusten keräämiseen, mitä fyysiset seikat eivät haittaisi. Voihan olla, että jo se että olet yleensä ottanut lääkkeen, auttaa. Seuraava askel olisi sitten jännittäjien esiintymiskurssille meno, ja uskoisin että esiintymisjännityksesi on kurssin käytyäsi hallittavissa.
Täytyy tunnustaa, että jännitän edelleen esiintymistä, mutta se on hallinnassa ja olen tilanteen herra. Ja Propralin vaikutus (psykologinen tai ei) on ollut huomattava, ainakin minulle.
Onnea matkaan!
Itselläni on lukion ensimmäisellä oleva poika, jota on kiusattu jo yläateella lievän ylipainon takia, esiintymisjännitys alkoi jo silloin, muuten koulu on mennyt tosi hyvin, apua on haettu terapiasta yms.
Lähti juuri kouluun ja joutuu esiintymään aivan uuden koululuokan edessä ja sanoi jännittävänsä kovasti, tunnen lapseni ja tiedän että se on todella totta.
Olen itse terveydenhuollon ammattilainen ja annoin hänelle aamulla lievän beetasalpaajan, että saisi esiintymisensä läpi.
Kauhea tunne työntää lapselleen lääkkeitä , mutta kyllä tämä maailma vaatii jo lapsilta liikaa, eikä millään tavalla huomioi oppilaiden erilaisuutta. Koulussa ei anneta mitään armoa oppilaalle joka jännittää. Lukihäiriöstä saa kyllä todistuksen ja helpotusta koulutyöhön. Jännittävä oppilas ei saa minkäänlaista helpotusta. Eikö koulu voisi todella huomioida jollain tavalla oppilasta joka todella kammoaa äidinkielen esityksiä luokan edessä. Tiedän että esiintyminen on monen nuoren mielestä tosi vaikeaa, eikö ole muuta keinoa kuin työntää vaan oppilas luokan eteen tai muussa tapauksessa kurssi ei mene läpi. Kaikki tämän ongelman tietävät, eikö sille jo lopultakin voitaisi tehdä jotain jo koulunkin taholta.
huolestunut äiti
Pari vuotta vanha aihe, mutta googlella löysin tämän.
Eli itsellä olisi parin viikon päästä puheen pitäminen, ja nyt on alkanut tulla jo kauheaa stressiä. Olen lukion toisella, en mitenkään kovin sosiaalinen ja stressaan kaikkea missä täytyy puhua tai joutua esille.
Onko olemassa mitään lääkettä mikä auttaa esiintymistilanteessa, ihan apteekista saatavana ilman reseptiä? Vai pitääkö käydä terveydenhoitajalla rohkeasti kertomassa asiani?